CampaReissu1/2025 viikko 9

Yhdeksäs reissuviikko alkoi sateisessa Nantesissa. 

Torstai 5.6.2025 päivä 57

Meillä on tällä reissulla ollut todella vähän sadetta, joten lienee ihan oikeus ja kohtuus, että kun sataa, sataa ihan kunnolla.

Aamulla näytti, että yöllinen sade menisi pian ohitse, joten lähdimme aamupalan keskustaan.

Helppo ratikkalipun osto ei sitten ollutkaan niin helppoa, meidän suuntaamme oleva automaatti oli epäkunnossa ja toisen puolen automaatti toimi vain kolikoilla, joita meillä ei just ollutkaan mukana. Appia ei viitsinyt alkaa nykerrellä puhelimiin, joten päätimme kävellä seuraavalle pysäkille.

Kun pääsimme sinne, olimmekin jo niin lähellä keskustaa, että käänsimme aiotun reitin suuntaa ja jatkoimme kävellen katsomaan pari kirkkoa, jotka oli ollut tarkoitus katsoa lopuksi.

Myös muraaleja näkyi.

Sitten alkoikin sataa ja suunnitelmissa ollut puolen tunnin kävely seuraaville kohteille vaihtuikin ratikkamatkaan Loiren rantaan. Ostimme yhdet liput kummallekin ja hurautimme yhdellä vaihdolla Nantesin kirjastolle. Se näytti kyllä ulkoa ostoskeskuksen ja matkakeskuksen risteytykseltä, emme märkien sateenvarjojen kanssa menneet sisälle.

Kävimme katsomassa yhden muraalin, joka oli hämärähköllä kujalla, mutta päiväsaikaan jopa minä uskalsin mennä sinne.

Seuraava kohde oli orjuuden poistamiseen liittyvä muistomerkki Loiren varrella. Se on auki, jollei joki tulvi, silloin sinne ei ole menemistä. Nantesin historiaan liittyy vahvasti orjakauppa ja sitä ja orjuuden lakkauttamista tämä muistomerkki, betoninen kuja karttoineen ja kertomuksineen käsittelee. Maksuton nähtävyys.

Koska satoi aikalailla, päätimme palata leirille. Meidän ainokaiset ratikkalippumme olivat vielä voimassa, ehdimme hypätä pois yhdellä pysäkillä ja katsoa paremmin tämän muistomerkin (kuva 8), joka kunnioittaa 50 panttivangin muistoa. He liittyivät Ranskan vastarintaliikkeen toimintaan ja 48 heistä päätyi massamurhatuksi vuonna 1941.

Myös de Gaullen patsas oli samalla aukiolla tien toisella puolella.

Näiden kahden muistomerkin jälkeen nousimme seuraavaan ratikkaan ja ehdimme vielä lippujen tunnin vaihtoajalla leirille, 4 minuuttia jäi tilliäkin. Kerrankin oli hyötyä siitä, että osaa arvioida aikaa tarkasti. Ei ollut tuhlaileva kaupunkiretki, 3,60€ ratikkaliput.

Huomenna matka jatkuu taas meille uuteen kohteeseen, joka alkaa A:lla.

Perjantai 6.6.2025 päivä 58

Nantes ei tullut millään muotoa kokonaan katsotuksi, sinne palaamme. Matka kuitenkin jatkui tänään ja eilen aamulla suunta oli vielä ihan epäselvä. Antti lähti hakemaan croissanteja respasta ja kun palasi, oli ehdotukseni valmis.

Suunnaksi Bretagne ja siellä meille uusi kaupunki, Arradon Vannesin lounaispuolella Morbihanin lahdella.

Edessä ovat helluntain juhlapyhät, jotka jossain määrin ylettyvät maanantaillekin.

Teimme varauksen leirialueelle ja mitä kohteliammin sanakääntein pyysimme varhaista saapumista ennen päiväpaussia. Varaus meni läpi ja pyyntöön vastattiin myöntävästi, mikä oli kivaa. Matkaa oli vain noin 125 km ja olisi ollut kelju odotella 12-15pm paussin ajan jossain.

Nyt saatoimme suorittaa tärkeän tehtävän. Antin alkuviikosta Decathlonista ostamiin housuihin oli jäänyt hälytin. Mielessäni hahmottelin jo poliisin saapumista paikalle ja pikaista oikeudenkäyntiä rangaistuksineen, mutta kuitin kanssa asia hoitui minuutissa, ei saksia, sakkoa eikä vankilaa.

Matka sujui hyvin, Bretagnessa ei ole moottoriteitä, mutta hyviä maksuttomia nelikaistateitä. Kävimme samassa jättimarketissa kuin viime syksynä, ostimme ruokaa moneksi päiväksi. Hieman oli nähtävillä pyhien lähestymisen ruuhkia.

Päivän kuvissa on lähinnä vesitorneja, kirkkoja ei valtatielle näkynyt. Erään kyltin mukaan voi päätellä, että kirahvit ovat täällä yleisiäkin.

Luulin juuri ennen leirille saapumista, että tien reunaa ajaa ruoankuljetusrobotti. Se olikin kinneri en kyllä uskaltaisi tuollaisella ajaa. Ihan kuin ees tuollaiseen mahtuisin. Ehkä paremmin kuin ruokarobottiin.

Leirialue on rauhallinen ja vehreä, hyvät palvelut, paitsi ettei vielä ole riittävän sesonki, että voisi tilata leipää. Väkeä hyvin vähän.

Kävimme katsomassa lähellä olevaa kappelia, siitä näkyi vain vähän aidan takaa, taitaa olla yksityinen kappeli.

Päivälliseksi raclettea, nyt sekin mieliteko ruksittu vähintään 6 viikoksi.

Lauantai 7.6.2025 päivä 59

Tänään on satanut sen seitsemän kertaa, tyylinä on ollut "hana auki–hana kiinni", aivan sekunneissa alkaneita ja loppuneita kovia kuuroja.

Antti kävi pyörällä katsastamassa lähiseutuja ja piti välillä sadetta puiden alla, eikä lopulta kastunut ollenkaan. Hän katsoi muutaman kirkon ja muutenkin ympärilleen tässä lähikylässä ja Vannesissa, joka on bretoniksi Gwened.

Leirialueella ei ole minkäänlaista ruuhkaa, joten ilmeisesti olimme ylivarovaisia mahdollisen helluntain pitkän viikonlopun suhteen, kun teimme varauksenkin. Olemmekin tänä keväänä keränneet koko sarjan pyhäpäiviä ja muita juhlapäiviä. Aloitimme pääsiäisellä, sitten oli vappu, Euroopan voitonpäivä, helatorstai ja nyt tämä helluntai, joka on täällä kaksipäiväinen, maanantaikin on pyhä. Viivymme tällä paikalla ainakin maanantaihin asti, pitäisi taas tehdä päätös siitä minne täältä suuntaamme.

Sunnuntai 8.6.2025 päivä 60

Reissun kuusikymppisiä (päivien lukumäärässä) vietimme Vannesin keskustassa. Antti kävi siellä jo eilen ja hän vakuutti, että reitti on sujuva ja hyvä, suureksi osaksi erillistä pyöräväylää. Eikä hän narrannutkaan. Sunnuntain aamupäivällä liikennettä oli hyvin vähän hyvin lähelle keskustaa, mutta sitten joka paikka pätkähtikin täyteen ihmisiä. Lukitsimme pyörät toisiinsa ja vankkaan telineeseen ja lähdimme kävellen vanhaankaupunkiin. Kypärät jätimme pyörälaukkuun, kuka nyt kypärää haluaisi varastaa?

Kauppahalli oli auki, mikäli oikein ymmärsin, se onkin auki jokaisena viikonpäivänä. Kauppahallit ja markkinat ovat ❤️

Kävimme katsomassa osittain samoja kirkkoja, kuin Antti eilen, mutta lyhensimme muutaman kappelin verran CampaKartalla olevien katsomattomien kohteiden listaa. Suosikkini oli Ursuliinien kappeli.

Tarkistin ennen lähtöä Vannesin väkiluvun, mutta tieto mahtoi olla aika monen vuoden takaa, joskus kaupungissa on ollut 55 000 asukasta. Juuri sopivan kokoinen kaupunki!

Ajelimme sitten takaisin noin 8 km matkan Arradoniin ja menimme suoraan merenrannalla olevaan osteribaariin.

Olimme tulkinneet erinäisiä tietolähteitä, että se olisi tänään päivällä auki ja niin se oli kuin olikin. Eipä se olisi ilmeisesti ollutkaan enää viipymisemme aikana, joten oli kiva, että menimme tänään.

Antti otti 6 osteria ja minulle oli 8 crevettiä. Ravut olivat suurimpia tähän asti syömistäni ja erittäin hyviä. Tämä setti maksoi 23€. Nyt ei ehkä enää tarvitse saada ostereita ja crevettejä, ellei sitten satu oikein houkutteleva paikka kohdalle. Katselimme nuorten miesten osterinavaamistyötä ja arvelen, että heille on saattanut muodostua osterihaba. Nousuvesi oli melkein korkeimmillaan ja kaikki nuo ylläolevan kuvan veneet olivat uimasillaan. Muutaman tunnin kuluttua ne olisivat kallellaan kuivan meren pohjalla. Päätimme jäädä Arradoniin vielä muutamaksi lisäpäiväksi, tällä tietoa lähdemme eteenpäin keskiviikkona. Leirialue maksaa 20€/vrk, netistä menee muutama euro lisää, mutta se on hyvä ja nopea.

Maanantai 9.6.2025 päivä 61

Tänään otimme taas hieman erillisaikaa, ei ollenkaan tee pahaa ihmisille, jotka ovat ensi viikolla tulleet olleeksi naimisissa 34 vuotta.

Aamiaisella söimme jälkiruoaksi (aamiaisellakin pitää olla jälkiruoka) LU:n poikakeksit. Niissä on suklaan pinnassa kuvajainen pojasta, joka näyttää enempi aikamiespojalta. Nantes LU:n syntypaikkana velvoitti.

Antti lähti pyörälenkille De Rosallaan ja laittoi matkan varrelta kuvia, esimerkiksi kappelista, jota emme eilen löytäneet, olimme olleet vain noin 30 m päässä.

Yksi yksityinen kappeli ei näkynytkään niin hyvin kuin oletin googlekuvan perusteella, mutta kuva olikin otettu lehdettömään aikaan, nyt siitä näkyi vähän kattoa unikkopellon takana.

Joku kohta pyöräreittiä (ei vissiin ihan varsinainen merkityn reitin kohta) oli yllättävän kapea, saattoi kasvaa puu keskellä polkua. Edes kapeaohjaustakoisella maantiepyörällä ei mahtunut ajamaan.

Iltapäivällä meillä oli korealainen päivällinen. Kotoa asti oli pakastimessa korealaista lihapataa pieni rasiallinen ja sille sivukkeiksi tein hieman riisiä, höyrytin muutaman pakastemandun (Bremenin Aasia-kaupasta monta viikkoa sitten ostetut) ja kimchiä.

Tein mokan noita manduja höyryttäessäni. Laitoin kattilan liedelle, mandut kahteen kerrokseen bambuhöyryttimeen ja liekkiä alle. Hetken päästä tuntui ikään kuin palavan puun hajua ja muistin, että unohdin (heh, muistin että unohdin) veden kattilasta. Mikään ei ehtinyt palaa, mitään ei tärveltynyt, paitsi itsetuntoni mahtavana #campingmuija na ja #mobilecooking mestarina sai pienen kolauksen. Tunnustin mokani vasta aterian jälkeen Antille. Tänään leirialueella on melko eri porukkaa kuin eilen. Viime yönä oli jonkunverran biletysmökää jossain mökissä. Meillä oli kattoikkunat kiinni, joten paljon ei häirinnyt. Mutta sen tiedän, etten tykkää täkäläisestä bilejumputuksesta. Jos olisi ollut vuoron perään 5 kpl suosikki-k-poppiani, 5 kpl suosikki-roskakantriani ja joka väliin Cha Cha Chaa, olisin ollut ihan että jees. Party-party. En tiiä, klo 5 aamulla, ehken kuitenkaan.

Tiistai 10.6.2025 päivä 62

Tänään on ollut viimeinen päivämme Bretagnen etelärannikolla ja teimme retken saarelle, Île-aux-Moines.

Satamaan oli leirialueelta noin 6,5 km matka hyvin hiljaisia teitä ja ostimme ranskalaisittain äärettömän nopeasti liput pieneen yhteyslauttaan, joka kulkee aamusta iltaan kaksi kertaa tunnissa. Edestakainen matka kahdelta hengeltä pyörineen maksoi 23 €. Matka kesti noin 5-6 minuuttia.

Mantereen puolella on 900 auton parkkipaikka, ilmeisesti monet saarelaiset pitävät autojaan manteereella ja saarella liikutaan pyörillä ja mopoilla. Saaren rantakadulla oli allaolevan kuvan pyöräkärryjä, joilla paikalliset kuljettavat ostoksiaan ja muita tavaroita satamasta kotiin.

Saari oli todella kiva ja oikein hengästyttävän kaunis. Tuli otettua aika vähän kuvia, mutta perusjutut kyllä katsoimme, kappelin, kirkon ulkoa ja sisältä, kastelukannut, kirjaston, tienvarsikirjastot, dolmenit ja menhirit. #akuankkamies oli myös tullut saarelle, satuin huomaamaan.

Saarella on kyllä autojakin, joku lautoista kuljettaa niitä mantereelle muutaman kerrallaan, mutta turisteilla ei liene asiaa omalla autolla sinne. Kadut ja tiet olivat hyvin kapeita. Pyörillä ja jalan liikkui jonkun verran turisteja, muttei tungosta ollut kuin lounasta tarjoilevissa ravintoloissa.

Ajelimme melkein saaren eteläkärkeen ja takaisin. Olin kuvitellut, että saarta halkova tie kulkisi peltojen keskellä ja autojakin liikkuisi, mutta olin ihan väärässä. Ajoimme koko ajan kapeita pikku kujia eikä autoja tullut ohi tai vastaan kuin alle 10 koko reissulla.

 

Oli kyllä kiva retkipäivä, sääkin suosi, aurinkoista ja lämmintä eikä liian tuulista.

Palattuamme teimme päätöksen olla vielä lähtemättä kotimatkalle, huomenna ajelemme Bretagnen pohjoisrannikolle. Vasta sieltä nokka kääntyy lopullisesti kotia kohti. Antin oli tarkoitus käydä retken jälkeen minun pyörälläni kaupassa, vihannekset ovat melkein lopussa ja suunnitelmissa oli tortilloja. Kokosimmekin jääkaapista, pakastimesta ja muista varastoista päivällisen. Huomenna sitten ruokakauppaan ajomatkan aikana.

Keskiviikko 11.6.2025 päivä 63

Tänään ajoimme Bretagnen pohjoisrannalle. Matkamme oli tyssätä heti portille, saapumispäivänä saamamme porttikoodi enää pätenyt, olimmehan jatkaneet oleskeluamme parilla päivällä eikä meille ollut annettu uutta koodia, emmekä olleet älynneet kysyä sitä. Respasta oli jo käyty hätyyttelemässä meitä pari päivää aikaisemmin, että mitä te täällä vielä teette monsieur ja madame, kun heillä oli merkinnät pielessä ja nyt sitten aamulla ei ollut vielä ketään paikalla respassa. Joku hyvämuistinen saksalainen Herr päästi meidät portista omalla koodillaan, hänelle riitti se, että koodimme on Kaputt. Meillä oli suunnitelmana mennä Roscoffin sipulimuseoon, sillä kuka nyt ei sinne haluaisi. Olemme ostaneet parina syksynä näillä seuduin aivan mahtavia sipuleita, jotka eivät sitten millään mene huonoksi, keväälläkin vielä ovat ihan kunnossa. Tutustuimme aiheeseen talven aikana ja hoksimme, että Roscoffiin meidän pitää päästä.

Opimme paljon tässä pikkuisessa sympaattisessa museossa. Alunperin portugalilainen sipulilajike oli kulkeutunut Pohjois-Bretagneen 1700-luvulla ja 1800-luvun puolivälin tienoilla sen viljely kasvoi hyväksi bisnekseksi. Onion Johnnieksi sanottiin bretangelaisia miehiä, jotka kulkivat myymässä sipuleita Britanniassa ensin jalkaisin tai aasilla ja myöhemmin polkupyörillä. Heillä oli vakioasiakkaita, ihan tavallisia ihmisiä, jotka ostivat lettikaupalla sipuleita ovelta ovelle kulkevilta kauppiailta. 1950-luvulla perinne hiipui, monestakin syystä, mutta sipulinviljely on seudulla yhä hyvin suosittua.

Museon jälkeen teimme pienen kävelyretken todella viehättävässä Roscoffin kaupungissa, joka näyttää olevan brittien suosiossa.

Muutoin kävimme kolmessa kaupassa, täydensimme ruokavarastot ja tulimme Locquirecin kunnalliselle leirialueelle. Tämä on tuttu ihana paikka. Sattui kaunis ja lämmin sää, mutta ensi yönä voi tuuli tuivertaa. Päivälliseksi teimme tortilloja, kun saimme vihannesvarastotkin täydennettyä.

Yhdeksäs viikko olisi sitten tässä ja huomenna alkaa kymmenes.