Sopranos-henkeen

Pistaasicantuccineja ja lihapullia

Tänään tein ihania kahteen kertaan paistettavia, kahviin tai makeaan viiniin kastettavia korppuja. Ohjeen otin Glorian ruoka & viini-lehden numerosta 3/2011.

• 3 kananmunaa
• 2 dl erikoishienoa kidesokeria
• 1/4 tl suolaa
• 1/2 rkl hienoksi raastettua sitruunankuorta
• 1 dl oliiviöljyä (ei neitsytöljyä)
• n 5 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 dl kuorittuja, karkeaksi rouhittuja pistaasipähkinöitä

Kuumenna uuni 185 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti kierrevatkaimella isossa kulhossa. Lisää suola, raastettu sitruunankuori ja öljy. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja pistaasit, lisää ne taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kumoa taikina jauhotetulle leivinalustalle ja muotoile kolmeksi tangoksi, noin 5 cm levyisiksi. Nosta tangot leivinpaperilla vuoratulle pellille ja taputtele melko mataliksi. (oma huomio: taikina leviää uunissa, jätä väliä, etteivät tartu toisiinsa) 

• 1 kananmuna
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl vettä

Sekoita nämä kolme ainesta keskenään, voitele seoksella taikinatangot ja paista niitä noin 30 minuuttia uunin keskiosassa. Kun pinta on kauniin kullanvärinen, ota pelti uunista ja vähennä lämpö 100 asteeseen. Anna leivonnaisten jäähtyä 10 minuuttia ja leikkaa ne sitten vinottain noin 1,5 cm leveiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet leikkuupinta ylöspäin pellille ja kuivata niitä 60 minuuttia uunissa 100 asteessa.

Ennen toista paistamista

Ennen viiniä

Päivälliseksi meillä on lihapullakastiketta ja spagettia Sopranos-tyyliin. Meillä on menossa kotoinen rakennusprojekti, joten rakentajat tarvitsevat tukevaa ruokaa! Ihan niin perusteellisesti ei ollut aikaa kastiketta keitellä, kuin kirjassa Sopranos keittiössä, kehittelin tomaattikastikkeen paseeratuista tomaateista, yrteistä ja sipulista. Kastike sai kiehua lempeästi sen aikaa, kun valmistin lihapullat.

• 700 g jauhelihaa
• 1 dl korppujauhoja
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl parmesanraastetta
• yrttejä silppuna, esim sileälehtistä persiljaa tai basilikaa

Koepaistoin taikinasta pienen palan, jotta tiesin tarvittaessa lisätä mausteita. Pyöritin taikinasta noin 5 cm halkaisijaltaan olevia pullia. (halutessaan niitä voi paistaa pannulla joka puolelta, tai kypsyttää suoraan tomaattikastikkeessa). Tarjolle spagetin ja parmesanraasteen kanssa.

Pullat ennen kuumaa kylpyä

Lähetys Girosta ei ole vielä alkanut, mutta illempana päästään taas sitäkin seuraamaan.

Nyt kokkaamista Italia-teeman mukaisesti ja pyöräilyn seuraamista on takana reilu viikko,. En ole koskaan ole suunnitellut kovinkaan paljon etukäteen mitä milloinkin laittaisin ruoaksi, mutta nyt siitä kyllä olisi hyötyä. Muutamaan kertaan olen joutunut muuttamaan suunnitelmiani puuttuvien aineksien vuoksi tai siksi, että valmistamiseen meneekin enemmän aikaa, kuin olin pikaisella ohjeenlukemisella varautunut. Sitäpaitsi työkin haittaa tätä hauskaa harrastusta! En ole vielä tehnyt mitään suuria kulinaarisia ponnistuksia tai vaikeita ruokia, lähinnä ajanpuutteen vuoksi, mutta tulevina päivinä on enemmän aikaa. Jos vain uskallan, kokeilen valmistaa macaron-leivonnaisia. Ainakaan vielä ei tunnu siltä, että ajatus heinäkuisesta Tourista ja ranskalaisittain kokkaamisesta väsyttäisi.

Tänään ei pyöräillä, mutta syödään kuitenkin!

Viime yön lähetys Kaliforniasta jäi lyhyeksi, Lake Tahoella satoi lunta ja oli vain kaksi astetta lämmintä, kilpailun alkua oli ensin siirretty ja sitten koko etappi peruttiin. Josko ensi yönä meikäläistä aikaa pääsisivät matkaan. Italiassa ainakin ajetaan huomenna!

Kiireiden vuoksi vain päivän jälkiruoka noudatteli kuukauden Italia-teemaa. Jääkaapissa norkoillut mascarpone-purkki pääsi tositoimiin. Tein yksinkertaisen mascarponevaahdon tuoreiden marjojen kaveriksi. Vatkasin kevyesti desin kermaa, johon olin lisännyt ruokalusikallisen tomusokeria ja puolen sitruunan mehun. Sekoitin vaahdon mascarponen kanssa yhteen ja maistelin makeutta, lisäsin vielä vähän sitruunamehua kirpeyttä tuomaan. Asettelin mansikkalohkoja ja vadelmia jälkiruokakulhoon ja päälle reilun lusikallisen vaahtoa, maistui kahvin kanssa makoisalle.

Lepopäivän aattona

Tänään Girossa ajettiin hirmuisia mäkiä Etnan rinteillä, onneksi huomenna on lepopäivä, ensimmäinen kahdesta. Voittajaksi ja samalla kokonaiskilpailun johtajaksi selviytyi Alberto Contador. Yöllä alkaa sitten kilpailu Yhdysvalloissakin, sitäkin pitää katsoa, tallennettuna kuitenkin, sillä lähetykset tulevat meillä yöaikaan.

Ruokana meillä oli tänään canneloneja. Etsin ohjeita ja kokosin sitten ruoan vähän näppituntumalla. Käytin valmiita pastarullia, myöhemmin kuukauden aikana kokeilen pastan tekemistä alusta asti. Ohje on melko summittainen, ehkä siitä saa kuitenkin käsityksen mitä keittiössä puuhasin. Tässä tuli muuten eniten tiskiä ja roskaa, onneksi oli taustavoimia keittiössä siivoamassa jälkiäni! Melkoisen monta kastiketta tässä saa sekoitella, lasagne on kyllä helpompi sommitella. Siitä kuinka autenttista aikaansaannokseni on, voi olla montaa mieltä.

 Täytekastike

• 400 g jauhelihaa
• tilkka oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• kevätsipulia
• tuoretta oreganoa ja basilikaa
• tölkki säilyketomaatteja ja puoli tölkillistä tölkinhuuhteluvettä

Kuullota sipulia pannulla ja kypsennä jauheliha murusina. Lisää mausteet ja tomaatti, keitä kastiketta sen aikaa, että se sakenee.

Vuoan pohjalle tuleva kastike

• tölkki säilyketomaatteja tai 4-5 keskikokoista tomaattia silputtuna
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia 
• basilikaa
• ripaus sokeria

Ota toinen pannu tai kasari ja kumoa siihen tomaatit, lisää mausteita ja kiehauta. Maistele kastiketta, siinä  saa olla vähän kirpeä maku.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kaada tomaattikastike vuoan pohjalle, valitse vuoka, johon saat mahdollisimman monta pastaputkea aseteltua. Täytä pastaputket jauhelihakastikkeella, se on melko sotkuista puuhaa. Jos olisin malttanut odottaa kastikkeen jäähtymistä, pursotinpussi olisi ollut varmaan kätevä, mutta kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini. Niinpä sulloin pikkulusikalla putket täyteen ja asettelin putket vieriviereen vuokaan tomaattikastikkeen päälle.

Päällimmäinen kastike

• 2 purkkia ranskankermaa
• 1 dl kermaa
• 3 rkl parmesanraastetta
• raastettua muskottipähkinää
• ripaus suolaa ja pippuria
• pinnalle mozzarellaa silppuna

Sekoita päällimmäisen kastikkeen ainekset keskenään, jätä mozzarella odottamaan. Kaada kastike pastarullien päälle ja ripottele mozzarellaa ihan ylimmäksi. Paista uunin keskiosassa noin 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanvärinen. Malta mielesi, tai poltat kielesi.

Pizzalauantai!

Pyöräilyssä bloggaajatiimin naispuolisen jäsenen suosikki alkoi viimein näyttää sisun merkkejä, Alberto Contador (kotoisasti Räpsyripsi) tuli toisena maaliin tasamaan etapissa,  Oscar Carron Farnese Vini-tallista voittaessa. Contador nousi kokonaiskilpailun viidenneksi. Huomenna on tiedossa kova vuorietappi Etnalle.

Tuttavapiirissämme ihmetellään toisinaan innostustamme katsella pyöräilyä, kuulema maalin kuivumisen tai ruohon kasvamisen katsominen on yhtä kiinnostavaa. Nehän ovat kumpikin tosi jänniä juttuja! Pyöräilyssä on kiehtovaa se, että olipa kyse isosta tai pienestä kilpailusta, jännitys kehittyy kilometrien vähetessä. Irtiotot ja kiinniajot tuovat jännitystä ja loppukirissä on viehätyksensä.

Huomenna alkaa kahdeksan etappia sisältävä AMGEN Tour of California, sitäkin katsomme, sikäli kuin Eurosportilla on lähetyksiä. Osa huippuajajista on mukana tässä kilpailussa Giron sijasta. Andy Schleck osallistunee kilpailuun, isoveljensä Fränk ilmeisesti ei.

Pizza kuuluu tietysti ohjelmaan, kun teemana on kokkailla italialaista ruokaa. Tänään oli siis pizzan vuoro. Pohjan ohje on otettu Gino D´Acampon kirjasta Fantastico! Modernia italialaista ruokaa. Tätä ohjetta olen käyttänyt pitkään ja pidän sen leipoutumisesta, taikina on helppo käsitellä. Ohjeesta tulee 2  pienehköä pizzaa.

• hyppysellinen suolaa
• kolmasosa hiivapalasta
• 1,5 dl lämmintä vettä
• 200 g puolikarkeita vehnäjauhoja, joista osa jauhottamiseen
• 1 rkl oliiviöljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, liota hiiva veteen, lisää suola ja öljy veteen, sekä vähitellen jauhoja, kunnes saat löysähkön taikinan. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja alusta sitä käsin viitisen minuuttia, kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Kohota taikinaa ainakin 45 minuuttia peitettynä lämpimässä paikassa, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ne pyöreiksi kiekoiksi, halkaisijaltaan noin 25 senttiä. Laita mieleisiäsi täytteitä, mieluummin vähemmän kuin enemmän. Meillä alaikäisten suosikkeja ovat tonnikala ja ravunpyrstöt, niitä siis toiselle lätylle. Aikuiseen makuun oli pizza, jolle revin mozzarellapallon paloiksi tomaattikastikkeen päälle, tuoretta oreganoa lisäksi ja uuniin noin 15 minuutiksi. Pizzakivellä pääsisi varmaan hieman rapeampaan pohjaan, mutta näinkin onnistuimme hyvin.

Tällä pyörällä on hyvä päästellä

Perjantain frittata

Tänään piti ruokaa saada nopeasti nenän alle. Viikonlopun ruokasuunnitelmat ovat jo hahmottumassa, mutta tälle päivälle ei ollut paljon aikaa keittiössä vietettäväksi. Niinpä sommittelin vähän "omasta päästä" italialaisen munakkaan. Meillä toinen teineistä ei pidä munakkaasta, mutta kun esittelin ruoan frittatana, se kelpasi mainiosti... Ohjeeni on suunnilleen seuraavanlainen:

• 1 kevätsipuli
• muutama siivu parmankinkkua silppuna
• kourallinen tuoretta pinaattia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 kananmunaa
• 2 rkl ricottaa
• 0,5-1 dl kermaa
• pippuria
• yrttejä
• 2 rkl raastettua pecorinoa tai parmesania
• muutama kirsikkatomaatti halkaistuna 

Ryöppää pinaattia hetkinen. Sekoita kulhossa kananmunat, kerma, ricotta, juustoraaste ja mausteet. Kuullota sipulia uunin kestässä pannussa, lisää pinaatti, kinkku ja tomaattipuolikkaat pannulle. Kaada pannulle munaseos ja kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes munakas on hyytynyt, se vie noin kymmenen minuuttia. Käytä sitten munakasta grillivastuksen alla, jotta pinta gratinoituu kauniisti. Tähän ruokaan voi lisätä jääkaapin aarteita, vaikkapa edellispäivän keitettyjä perunoita viipaleina, jopa keitettyä spagettia ruokaisuutta lisäämään. Maistuu sekä lämpimänä, että kylmänä.

Ensimmäiset gnocchit

Tänään oli vähän enemmän aikaa ruoanlaittoon, askartelin ensimmäisen kerran gnoccheja, ei makaroneja vaan perunataikinapalleroita, jotka kypsennetään kiehuvassa vedessä. Ohjeen otin Delia Smithin sivuilta. 2-3 ruokailijaa syö tästä annoksesta.

• 275 g jauhoista perunaa
• 95 g vehnäjauhoja + vähän leipomiseen
• 1 iso kananmuna
•  suolaa ja pippuria

Keitä perunat kuorineen kypsiksi, kuori kuumat perunat ja puserra perunat hiutaleiksi. Jäähdytä.

Sekoita jauhoja, kananmuna, pippuria ja suolaa keskenään kiinteäksi taikinaksi, voi olla, että jauhoja jää vähän tai pitää ottaa pikkuisen lisää, että saadaan sopiva kiinteä taikina. Jauhota leivinlauta ja leikkaa taikina kahteen osaa. Pyöritä palanen pitkulaiseksi pötköksi, noin 2 sentin paksuiseksi, leikkaa parin sentin levyisiksi paloiksi ja paina palaseen haarukalla kevyesti painaumat. Asettele palaset jauhotetulle leivinpaperille ja peitä kelmulla, säilytä viileässä kunnes on aika keittää gnocchit.

Keitä vettä isossa kattilassa kiehuvaksi. Lisää gnoccheja kymmenkunta kerrallaan kiehuvaan veteen, pyöräytä vettä kauhalle, ettei yhtään palleroa jää kattilan pohjalle. Parissa minuutissa gnocchit kypsyvät ja nousevat pintaan. Nosta ne reikäkauhalla öljyttyyn kuumaan astiaan odottamaan tarjoilua.

Kastikkeeksi kokeilin Pastanjauhajien sivulla tänään ollutta kylmäsavulohikastiketta, jota he söivät pastan kanssa. He olivat ottaneet ohjeen Fakta & farfalle-blogista. Sovellukseni meni näin:

• 1 sipuli silputtuna
• 1 pieni purkki kermaa
• 150 g kylmäsavulohta silppuna
• ruohosipulia
• puolen sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• loraus konjakkia 

Lähteessä käytettyä vodkaa meillä ei ollut ja hunajan unohdin tyystin. Kastike oli nopea valmistaa, sipulille nopea kuullotus, päälle loraus konjakkia, päälle purkki kermaa ja puolen sitruunan mehu, parin minuutin kuluttua mausteet, ruohosipuli ja lohi sekaan ja hetkessä kastike on valmista.

Italiassa ajettiin Piombinosta Orvietoon, tällä etapilla oli mukana päällystämättömiä tieosuuksia. Viime vuonna kilpailijat ajoivat sateessa ja olivat aivan saven peitossa, tällä kertaa oli rutikuivaa ja pölyäminen valtavaa. Maaliin ehti ensimmäisenä Rabobankin Pieter Weening ja sai myös rosapaidan ylleen.

Neljäs päivä - mitä tänään syötäisiin?

Eilen oli pyöräilyssä surullinen päivä,  Leopard-Trek-tallin Wouter Weylandt menehtyi kaatumisessa saamiinsa vammoihin. Olen aina pelännyt katsoakin kovavauhtisia laskuja kilpailuissa, kädet silmillä toivon, että jokainen pääsisi ehjänä maaliin. Näin ei eilen tapahtunut. Tänään ajetaan Quarto de Millestä Livornoon, kunniaetappina Weylandtin muistoksi ilman kilpailua, maaliin tulee ensimmäisenä Leopard-Trek-joukkue.

Mutta tänäänkin syödään italialaista ruokaa. Tämä onkin isompi juttu, kuin aavistin. Etukäteen hahmottelin, että onhan sitä pastaa ja pizzaa ja tiramisua jne. Mutta jos ei halua syödä vain pastaa ja pizzaa ja tiramisua kuukautta, pitää vähän nähdä vaivaa ja etsiä ohjeita, joissa olisi oikeasti jotain italialaista. Etenkin netistä etsiessä löytyy valtavasti ohjeita, joissa nimi onkin se ainoa italialainen elementti.

Ajankäyttöä tässä saa myös suunnitella, vuorotyöläisinä olemme kotona vaihteleviin aikoihin, muiden perheenjäsenten aikataulutkin pitää ottaa huomioon. Vielä on hiomista siinä, miten ruoasta saa kuvan ja vielä ehtisi syömäänkin ruoan lämpimänä. Saa antaa vinkkejä, miten kokeneet ruokabloggaajat tästä suoriutuvat. Ottaako suosiolla yhden annoksen jäähtymään (jonka voi vaikka sitten käyttää työlounaana seuraavana päivänä)  ja kuvata vasta syömisen jälkeen, vai miten olisi fiksuinta? Sen jo opimme, että kannattaa ottaa se kamera ainakin esille, jopa linssinsuojus pois:) Viime mainittu koskee meistä kokemattomampaa kuvaajaa. Eikä haittaa, vaikka lautanenkin olisi lähettyvillä, kun alkaa kauhoa ruokaa kattilasta...

Kotoisina lähteinä minulla on pino kirjoja ja lehtiä, suurimpana tietysti The Silver Spoon. Se on ihan upouusi kirjahyllyssäni. Dino D´acampon Fantastico! Modernia italialaista ruokaa on kasassa mukana. Maija Lindforsin kaksoiskirja Cucina Povera/All´italiana ja Tuominen/Koski/Kivilahden Aglio & Olio ovat olleet selauksessa ja väleistä pursuaa merkkilappuja kertomassa siitä, mitä talven pimeinä kuukausina suunnittelin nyt toukokuussa kokkaavani. Maku-lehtiä ja Glorian Ruoka & Viini-lehtiä on myös kertynyt kasa.

Kirjojen pläräämisen seurauksena ja iltapäivän minuuttiaikataulun vuoksi päädyin tänään valmistamaan All´italiana kirjan ohjeen mukaan parsa-ricottapiirakkaa salaatin kera. Kirjan ohjeessa käytettiin valmispohjaa, mutta olen vieroittanut niistä itseni ja käytin pohjaan ohjetta Michel Rouxin Piirakkakirjasta. Viitsiessäni teen ohjeen kolmin- tai nelinkertaisena, otan kerta-annoksen ja pakastan palasina loput myöhempää käyttöä varten. Michel lupaa säilyvyydeksi 3 kk pakastimessa.

• 250 g vehnäjauhoja
• 125 g voita pieniksi kuutioiksi paloiteltuna ja hieman pehmenneenä
• 1 kananmuna
• 1 tl hienoasokeria
• 1/2 tl suolaa
• 40 ml kylmää vettä    

Sekoita kulhossa jauhot, suola, sokeri, muna ja voi leivänmurumaiseksi silpuksi, lisää vesi ja työstä taikina kiinteäksi palloksi, joka saa mieluusti levätä tuokion kelmuun käärittynä jääkaapissa. Kuumenna uuni 190 asteeseen. Taputtele taikina vuokaan jauhotetuin käsin, pistele haarukalla pohjaan reikiä. Laita taikinan päälle pyöreä palanen leivinpaperia ja levitä pinnalle kuivia herneitä tai paistopainoja, esipaista pohjaa noin 15 minuuttia.

• 250 g ricottajuustoa
• 1 dl kermaa
• 2 keltuaista
• 4-5 rkl raastettua pecorinoa
• suolaa
• mustapippuria
• 7-8 kirsikkatomaattia
• noin 15 vihreää parsatankoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kiehauta parsatankoja muutama minuutti, laita ne sitten kylmään veteen, jottei väri tummene. Sekoita keskenään ricotta, kerma, keltuaiset, mausteet ja juusto. Levitä seos piirakkapohjalle ja asettele parsatangot ja kirsikkatomaatit puolikkaina taiteellisesti päällimmäiseksi. Paista 30-40 minuuttia kunnes piirakka on saanut kauniin värin.

Minestronekeittoa Delia Smithin tapaan

Pitkään muhinut kuuma keitto sopii hyvin talvisiin päiviin, mutta kyllä sellaista näin keväisenä lämpinä päivänäkin voi syödä. Suosikkiopastajani ruoanlaiton maailmassa on englantilainen Delia Smith ja hänen neuvoillaan toteutin tämän päivän italialaisen ruokahaasteen.

• 75 g simpukkapastaa
• 25 g voita
• 1 rkl oliiviöljyä
•  suolaa ja pippuria
• 50 g pancettaa
• 1 keskikokoinen sipuli (meillä nippu pieniä kevätsipuleita)
• 2 varsisellerin vartta
• 175 g porkkanoita
• 2 suurta tomaattia tai pieni tölkki säilkyketomaatteja
• pala kaalia (versiostamme uupui kaalinpuutteessa)
• 1 valkosipulin kynsi (no ainakin 2 tai 3, yhdestä ei tule kuin vihaiseksi)
• 1 l lihalientä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• basilikaa
• persiljaa
• parmesaania

Ensin pilko antaumuksella aineksia, pancetta, porkkanat, tomaatit, sipulit, sellerin varret ja valkosipuli. Kuumenna voi ja öljy padassa ja kypsennä pancettaa siinä muutamia minuutteja, lisää sitten muut pilkotut ainekset mukaan ja anna seoksen kiehua lempeästi noin 20 minuuttia, sekoita välillä, etteivät ainekset tartu padan pohjaan. Lisää liemi ja anna kiehua ainakin tunti, malta mielesi, keiton maku vain paranee, mitä kauemmin sen antaa muhia. Laita pikkuisen suolaa ja pippuria, tomaattipyre, basilikaa ja maistele. Lisää kaali silputtuna ja pasta ja anna vielä kiehua puolisen tuntia. Lisää annokseen persiljaa ja parmesanraastetta.