keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Tarton eteläpuolen retki, viides kartanokierros osa 3

Tartto on jo useammalta matkalta tuttu yliopistokaupunki. Joka kerta kun näen hienon yliopistorakennuksen, tai kuten esikoisemme kanssa sanomme uliversitetin, minun täytyy ottaa siitä kuva ja lähettää se Opiskelijalle. Jos hän sattuisi lähtemään vaihtoon, olisivat paikat valmiiksi tuttuja. Myös Tarton uliversitetin päärakennuksesta tuli otettua kuva.


Olimme yötä Hotel Londonissa, joka on melkoisen kliininen hotelli, ei mitään moittimista. Se hämmästytti hieman, että jotkut vanhemmat antoivat tenaviensa juosta, kiljahdella ja kolistella pitkin käytäviä kymmenen jälkeen illalla noin tunnin verran. Illalla söimme hotellin ravintolassa. Sitä emme useinkaan tee, mutta Londonin ravintola Polpo oli meille tuttu aiemmalta matkalta ja tiesimme sen hyväksi paikaksi syödä. Seuraavana iltana se olisikin ollut yksityistilasuuden takia suljettu muilta, joten meille sopi hyvin syödä siellä jo ensimmäisenä iltana. Aivan niin hyvää ruoka ei ollut kuin ensimmäisellä kerralla, mutta aivan hyvillä mielin lähdimme vähän alle satasen maksaneina.


Aamiainen Londonissa syödään samassa paikassa kuin illallinen, eli Polpon salissa. Koska edellisaamun aamiainen Ammendessa oli ollut niin ylimaallisen upea, ei tämä aivan hyvä tehnyt kovin suurta vaikutusta.

Päivämme agenda oli ennalta-arvattava, halusimme nähdä kartanoita Tarton lähistöllä. Niitähän riittää sielläkin päin, mutta aivan hirveän suurta kierrosta emme tehneet, sillä saaliina oli vain kaksitoista kartanoa. Päivän valoa oli käytettävissä noin kuusi tuntia, sen käytimme kyllä aika hyvin.

Ensimmäisen kartanon, Issakun (Issako, Tartumaa) aidan takana olimme noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen vähän vaille kymmenen. Sain siitä selville hyvin vähän, oikeastaan vain sen, että se on rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla ja että se oli Kuristan kartanon apukartano (support manor). Vaikka kuinka kaivelin, en löytänyt yhtään nimeäkään tämän kartanon omistussuhteista. Issaku on nykyään yksityisessä omistuksessa ja ilmeisesti sieltä voi vuokrata tiloja erilaisiin tarkoituksiin, vaikkapa majoittumiseen tai juhlien pitämiseen, mutta hotellina se ei toimine.





Kuristan (Kurrista Tartumaa) kartanolle ei ollut Issakulta pitkä matka, vain noin 3,5 km. Sen yhteydessä mainitaan de Villeboisin suvun nimi ja 1900-luvun alussa omistajaksi mainitaan Martha (os Reinelt) Paul, mutta sen enempää en saanut selville. Tämä kartanokierros alkoi siis hieman laimeasti tämän jälkitonginnan suhteen, mutta rakennus itsessään oli hyvin kiinnostavan näköinen punatiilikartano, se ja Issaku olivat paljolti toistensa kaltaisia. Kuristan lähelle pääsimme katselemaan sitä pienen hankikahluun jälkeen, yöllä oli juuri satanut kymmenkunta senttiä uutta pehmeää lunta. 



Ahja (Aya, Tartumaa) oli päivän kolmas kartanomme ja sen suhteen myös tiedonhaku oli jo helpompaa. Koska tuoretta lunta oli jonkun verran, myös suuren rakennuksen katolla, emme huomanneet, että katto on verraten uusi. Tämä johtuu siitä, että lokakuussa 2007 Ahjassa oli valtava tulipalo ja siitä jäi jäljelle vain seinien muodostamat kuoret. Sitä on vaikea uskoa todeksi, mutta näin tosiaan oli ja noin vuotta paria myöhemmin kartano sai uuden katon, mutta sitä en tiedä, miten paljon sisätiloja on korjattu. Olisi kiinnostavaa tietää onko jollakin taholla Ahjan suhteen suunnitelmia. Luulisi olevan, saihan se uuden katon päälleen ja lasit ikkunoihin. 



Kartanon viimeinen omistaja ennen vuotta 1919 oli nimeltään Ernst Konrad Arved von Brasch, joka vietti elämänsä viimeiset vuodet Munchenissä, hän kuoli 39-vuotiaana. Ahjassa toimi vuosina 1922-1997 koulu, nykyään koulu on viereisessä modernissa, mutta hyvin Ahjan pariksi sopivassa rakennuksessa. Kartano sijaitsee pienen järven rannalla ja voin kuvitella se olleen hyvin kaunis loistonsa päivinä, kun se on sitä nytkin omalla rappeutuneella tavallaan. 


Mooste (Moisekatz, Tartumaa) olikin sitten enemmän kuin yksi kartanorakennus, se oli oikea rykelmä hienoja vanhoja rakennuksia. Varsinainen kartanorakennus toimii kouluna ja viinaköökissä on jonkunlainen valokuvaamiseen keskus. Muissa rakennuksissa on ainakin kesäisin toimintaa, on sepän pajaa, on seminaaritiloja jne. Tämän linkin takaa voi lukea kaikenlaista Moostesta. Moosten viimeiseksi omistajaksi mainitaan Axel von Nolcke, samaan sukuun olen törmännyt jo aiemminkin. Päärakennus on melkoisen nuori, valmistunut vuonna 1909.






Toolamaa (Tolama, Tartumaa) oli paikka, jonka näkeminen oli juuri sillä rajalla, tohdimmeko tehdä sen. Kannustimena toimi se, että sillekin oli tieltä viitta. Pihaan vei kapea tie, jolla oli yhdet ajojäljet lumessa ja kävimme kääntymässä pihan laidalla. Arvelimme, että asukas oli lähtenyt asioille ja me poistuimme pikimmiten, ettemme olisi tien tukkeena, jos hän juuri tulisi takaisin. Tätä taloa en olisi kyllä kartanoksi tunnistanut, ellei kirjassamme olisi ollut siitä pientä kuvaa. Tämän linkin takana on minulle uusi lähde, jossa kerrotaan monista paikoista, myös Toolamasta ja tapahtumista siellä eri aikoina.



Räpina (Rappin, Võrumaa) oli päivän kuudes kartano. Alunperin rakennus on peräisin 1830-luvulta ja on klassista tyyliä, mutta sitä on muunneltu ja lisärakennettu aikojen saatossa runsaasti. 


Räpinan viimeinen omistaja ennen maareformia oli nimeltään Alexander von Sivers, joka näytti nuorena miehenä näin haaveelliselta. Hän oli kuitenkin jo vanha mies Räpinasta lähdettyään ja hän kuoli Tartossa vuonna 1926 82-vuotiaana. 


Räpinassa toimi pitkään puutarhakoulu, mutta mikäli oikein käsitin, siellä on nykyisin musiikkikoulu ja museo



Rahumäe (Friedholm, Võrumaa)  oli myös von Siversin perheen omistama ja viimeisin isäntä oli etunimeltään Friedrich, ilmeisesti hän oli haaveellisen Alexanderin velipoika. Tämä puinen rakennus on ollut viime vuosisadalla elokuvateatterina ja pienemmiksi asunnoiksi jaettuna. Nyt se taitaa olla yksityisomistuksessa ja näyttää ihan hyvältä nykykunnossaan. Alunperin se on rakennettu 1870-luvulla. 


Veriora (Paulenhof, Võrumaa) jäi hieman hämärän peittoon, oliko löytämämme rakennus varsinaisesti kartano, vai joku lisärakennus. Woldemar von Roth mainitaan sen viimeisenä maareformia edeltävänä omistajana, mutta en löytänyt hänestä mitään erityistä. Pihapiirissä oli muistokivi, jossa sanottiin, että sillä paikalla Veriora sijaitsi, joten sen takia epäilimme monissa lähteissä ja meidänkin kuvaamamme rakennuksen olleen joku muu kuin päärakennus. 





Järvere (Jerwen, Võrumaa) on Friedrich Alexander von Möllerin äidilleen rakentama pieni kartano, sitä kutsuttiinkin vanhanrouvan taloksi. Kyllä minullekin tuollainen talo kelpaisi, enkä suuttuisi, jos minua sen takia sanottaisiin vanhaksi rouvaksi. Talo oli neuvostoaikaan metsätalouskeskuksen käytössä ja nykyään yksityisomistuksessa ja erittäin hyväkuntoisen näköinen. Katsoimme sitä nätisti aitojen takaa emmekä jääneet paikalle vetelehtimään. 




Sõmerpalu (Schloß Sommerpahlen, Võrumaa) oli katsottava melko kaukaa. Sen pihaan oli kyllä viitta ja ilmeisesti oli pieni parkkipaikkakin, mutta nyt runsaan lumen takia parkkipaikalle ei ollut pääsyä. Niinpä kurkimme paikkaa alemman tien varrelta. Sõmerpalu on 1860-luvulla uusgoottiseen tyyliin rakennettu upea rakennus. Etenkin sen torni ja kaarikäytävä näyttävät hienoilta. Sillä oli sama omistajasuku kuin Järverellä. Tämän kartanon näkisin mielelläni myös kesällä. Tietääkseni se on nyt yksityisomistuksessa, mutta sielläkin on ollut jossain vaiheessa koulu.


Väimela (Waimel, Alt-Waimel, Võrumaa) osoittautui päivän vaikuttavimmaksi paikaksi. Olin katsonut vain pikaisesti kartanokirjamme sivua ja odotin suurta kartanoa, joka olisi melkoisen hyvässä kunnossa. Sen sijaan kohtasimmekin lohduttoman näyn, palaneen kartanon, jonka katto oli poissa. En silloin vielä tiennyt, että tulipalo sattui melko vastikään, viime lokakuussa. Alkuperäinen yksikerroksinen rakennus on korotettu kaksikerrokseksi talon ollessa koulukäytössä. Saa nähdä saako Väimela vielä uuden katon, kuten Ahja sai. 





Joosu (Waimel-Neuhof, Võrumaa) on nykyään melko huonossa hapessa. Antti kävi katsomassa hieman lähempää sitä, minä istuin autossa. En saanut tästä kartanosta selville oikein mitään, en edes sitä kuka sen viimeksi ennen maareformia omisti, muutamia nimiä tuli esille, mutten ole varma mikä oli omistusjärjestys. Kartano on rakennettu 1730-luvun varhaisklassiseen tyyliin ja sen kauneuden voi kyllä vielä aavistaa. Kauan ei tuo toisen pään katto enää ole paikallaan, Joosu on menetetty tapaus. 




Tilsi (Tilsit, Võrumaa) oli päivän kartanoannoksen toiseksi viimeinen kohde. Siellä oli pitkään lastenkoti, mutta nykyään se on asumaton, mutta lumityöt sen pihassa oli tehty todella tipitarkkaan. Keskiosa rakennusta on peräisin 1700-luvulta ja päätyjen lisäosat seuraavan vuosisadan puolivälistä. 



Vana-Kuuste (Alt-Kusthof, Tartumaa) jäi päivän viimeiseksi kartanoksi. Nykymuodossaan rakennuksessa on lisäpahkoja molemmin puolin, mutta keskiosa on peräisin 1800-luvun alusta. Kartanoa isännöi viimeisenä ennen maareformia Leo August von Sivers, mutta häntä en varmasti pystynyt jäljittämään. Rakennuksessa ja sen lisäpahkoissa toimii koulu, on toiminut jo pitkään. Antti kävi katsomassa rakennusta toiseltakin puolelta, sieltä vanha osa erottuu paremmin. 



Päivän saldo oli siis 14 kartanoa ja lisään ne kaikki CampaSimpukan ylälaidan Mõis-hulluutta-välilehdelle, jonne kerään kaikki vierailemamme kartanot luettelona. Liitän tämän postauksen myös Poissa kotoa-välilehdelle, jonne tulevat kaikki reissupostauksemme maittain aakkostettuina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti