keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ja minä kun aina luulin - siskonmakkarakeitto

persilja haluaa vaan kasvaa ja kasvaa
Olen kaksi kertaa elämässäni ostanut siskonmakkaroita. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1988, kun asuin ensimmäisessä omassa kodissani ja halusin opetella ruoanlaittoa. Olimme kumpikin sisareni kanssa saaneet äidiltämme keittokirjan, jonka nimi oli Kotiruokaa kahdelle. Siinä oli helppoja ohjeita arkisiin ruokiin, myös muutamia aterialle fataaleja painovirheitä. Jos sattui olemaan hyvin tarkasti ohjeita noudattava henkilö, kuten vaikka sisareni tuohon aikaan, saattoi nakkikastikkeen sijaan saada aikaan nakkikakun, kun joutui paniikissa säätämään. Olen tainnut kertoa jutun ennenkin, anteeksi sisko. 

Minä jänistin tuolloin siskonmakkaroiden kanssa, en ollut tajunnut kouluvuosina lukemattomia siskonmakkarakeittolautasellisia tyhjentäessäni, että siskonmakkara on raakamakkara. Minua suorastaan vistotti tuolloisella olemattomalla keittiökokemuksellani koskeakaan noihin olminakkeihin. En osannut kuvitella miten saisin sieviä makkarapallosia keittooni, joka jäi lopulta tekemättä. Onneksi harjoittelin tuolloin yksin kodinperustamistani, kukaan muu ei jäänyt ilman ateriaa. Sen lisäksi, että olin pelkuri, laitoin makkarat roskikseen, sillä kompostoinnista en ollut vielä kuullutkaan, tuskin muustakaan kierrättämisestä. Tuona päivänä taisi syntyä ensimmäinen keittiöpeikkoni.

Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin ostin taas siskonmakkaroita. Sain myös selville, ettei kyse ole ollenkaan siskon makkaroista, vaan sana on alunperin ranskalaista alkuperää (saucisse, joka tarkoittaa yleisesti ruokamakkaraa) saksan ja ruotsin kielien kautta. On hyvä oppia uutta, korjata vääriä mielikuvia ja viimeinkin ottaa  olminakista kiinni ja pusertaa sitä keittoon. Älkää vaan sanoko, että te kaikki muut olette aina tienneet, ettei kyse ole siskosta.

Viime aikoina siskonmakkarakeittoa on näkynyt tutuissa blogeissa siellä täällä, mutta varsinaisena kimmokkeena toimi Sillä sipuli-blogin Instagram-kuva keittolautasesta. Kuva jäi mieleeni ja sen mukaan tein tänään päivälliseksi elämäni ensimmäisen siskonmakkarakeiton, tietysti omin virityksini.

Väärinkäsityskeittoa eli siskonmakkarakeitto 4-6 henkilölle

  • 1 l lihalientä
  • 8 siskonmakkaraa
  • nokare voita
  • 8 kiinteämaltoista perunaa
  • 3 porkkanaa
  • 1 tetra valkoisia suuria papuja
  • 5 cm pätkä purjoa
  • 5 pienehköä lehtikaalin lehtykäistä silppuna (saisi olla enemmänkin)
  • suolaa ja pippuria
  • persiljaa
Sulatin liemikalikan ja kuorin perunat ja porkkanat. Pilkoin perunat ja porkkanat pienenpuoleisiin paloihin ja purjon ohuiksi kiekoiksi ja kippasin ne liemikattilaan kypsymään. Kuumensin pannun ja sulatin sillä nokareen voita. Rohkaisin mieleni ja tartuin siskonmakkaroihin ja puristin niiden kuorta niin, että makkaramassaa pullahti palloina pannulle. Paistoin makkarapallosia hetkisen aikaa. Kun perunat ja porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin  pavut, lehtikaalin ja makkarapalat kattilaan. Maustoin keiton suolalla, pippurilla ja persiljalla, annoin sen kypsyä vielä muutaman minuutin ja tarkastin kaikkien ainesten kypsyyden. Helppo, nopea, hyvä arkikeitto. Uskallan varmasti uudelleenkin. Mutta on minun myönnettävä, että vieläkin minua vistotti käsitellä sitä velttoa, kalpeaa makkaraa.










23 kommenttia:

  1. Ihan mahtava tarina 😂 Näyttää hienolta ekalta keitolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tuo hymiö sit näkynytkään. Pointti oli, että nauroin täällä vedet silmissä sun tarinalle :)

      Poista
    2. Kiitos :D Ja oli oikein hyvääkin.

      Poista
  2. Oi, mä rakastan siskonmakkarakeittoa. Valitettavasti Armastus ei pidä siitä. Kun reilu vuosi sitten totesin, että minun on noudatettava gluteenitonta ruokavaliota, niin eniten surin ensin, että en voi syödä siskonmakkarakeittoa. Mutta sitten huomasinkin, että ne ovat gluteenittomia, joten aina välillä keittelen itselleni siskonmakkarakeittoa. Mutta enpäole ajatellut, että voisi laittaa lehtikaalia. Täytyypä kokeilla ensi kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomasin paketista, että olivat gluteenittomia. Ja lehtikaali nyt on minulle se suosikkivirheä keittoon kuin keittoon, aina vaan tulen laittaneeksi sitä liian vähän :D Tämä on ensimmäinen vuosi, että se kasvaa meillä pihalla hyvin.

      Poista
  3. Hauska tarina ja sen kruununa komia siskonmakkarasoppa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on iloinen mieli, kun vuosikymmenten siskonmakkarapelko on nyt voitettu :D

      Poista
  4. Minulla on ongelma siskonmakkaran kanssa. En halua koskea siihen raakana tai kypsänä. Kuuluu sarjaan epärationaaliset inhokit. En ole edes maistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kypsänä se on kyllä ihan kuin mikä makkarapala hyvänsä purutuntumalta, mutta raakana vähän ällö kyllä käsitellä :)

      Poista
  5. Eihän se makkaramössöä ilo ole käsitellä, mutta nyt kun olen aikuisiällä (=keski-ikäisenä) löytänyt siskonmakkarat, niin osaan käyttää niitä jo monipuolisesti. Siskonmakkarakastike on todella hyvää ja korealaiset siskonmakkarapihvit ne vasta maukkaita ovatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ehkä seuraavien 30 vuoden aikana kokeilen jompaa kumpaa mainitsemistasi :D

      Poista
  6. Tykkäsin lapsena kovasti siskonmakkarakeitosta, mutta en kyllä tiennyt, että sillä on jotain tekemistä saucisse-sanan kanssa enkä silloin sitä sanaa olis tuntenutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Saksassa jotain vastaavia raakamakkaroita? Siis noin "lötköjä" kuin siskonmakkarat meillä?

      Poista
    2. Bratwurstia, mutta en tiedä, onko se yhtä lötköä, niitähän on montaa eri laatua kyllä.

      Poista
    3. Bratwurstitkin ovat aika kalpeita :D

      Poista
  7. Itse asiassa siskonmakkaroista tulee (minun mielestäni) maailman paras makkarakastike, vähän kuin makkaran makuiset lihapullat. Kannattaa kokeilla sitäkin :) (Löytyy meillä tägistä siskonmakkara.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistän muistiin itselleni, että haen sieltä neuvot, kun kokeilen siskonmakkarakastiketta :)

      Poista
  8. Siis mitä, eikö ne olekaan siskon makkaroita, jaajaa... :)

    VastaaPoista
  9. Olipas viihdyttävä makkaratarina. Nakkikakku vähän puistatti, kaikki muu nauratti - kiitos Campa!

    VastaaPoista
  10. Ihana tarina! MIksi ihmeessä mielessäni ei ole käynyt tuo paistaminen? No ensi kerralla kokeilen, kittos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä! Paistamisvinkki oli napattu sieltä Sillä sipulin Insta-kuvasta. Siitä huomaa, että yksi kuva voi jäädä mieleen, niin että sitä metsästään kissojen ja koirien kanssa, kun haluaa tietää, missä sen näki :D

      Poista