tiistai 30. huhtikuuta 2024

CampaReissu1/2024 viikko 2

Keskiviikko 24.4.2024 päivä 8

Toinen viikko CampaReissua pyörähti käyntiin. Säät eivät ole tästä vielä erityisesti parantuneet, muttei sentään kahlata hangessa. Kymmenkunta astetta on ollut päivällä, yöllä lähellä nollaa. Välillä sataa, välillä paistaa.

Yö maastrichtiläisellä huvivenesatama/matkaparikki-yhdistelmällä oli hyvin rauhallinen. Ei kuulunut edes mopopoikain kiihdytyksiä.

Olimme katsoneet erinäisiä sääennusteita ja valitsimme taas sen, mikä oli edullisin meille. Sadekuurojen välissä kävelimme @bonnefanten - museoon. Päivän kulttuuriannos maksoi 18,50€/hlö. Oli hieno museo. Sitä ennen kuitenkin laitoimme ensimmäisen setin kortteja kohti kotimaata.


Museossa oli kolme kerrosta, ekassa oli ns. vanhaa taidetta, tokassa contemporarya ja kolmannessa kuulema more like educational stuff. Kävelimme kaikki kerrokset läpi. Emme ole vuosiin katsoneet niin paljon alankomaalaista vanhaa taidetta, yleensä niitä tulee vähän dissattua. Nyt ei. Toisen kerroksen Shinkichi Tajirin suuri näyttely oli todella hieno. Kolmannen kerroksen askartelut oli vähän #nojaa - tyyppisiä.



Paluumatkalla melkein alkoi sataa, muttei sittenkään. Museokävelyn väsyttämät alaselät vertyivät reippaasta kävelystä.

Iltapäivä leirillä on ollut mukava, välillä on pitänyt aurinkoisina hetkinä avata kattoikkunoita, rakeita sataessa laittaa ne kiinni.

Katsoin siskon kanssa yhden jakson etänä tämän hetkistä sarjaamme Queen of Tears, sain ladattua niitä tabletille monta jaksoa Lelystadin leirialueella. Jännää ja melkein itkettävää.

Siitähän pääsimmekin helposti päivälliseen, korealaista piti saada, siis jjapaguria. Kotoa tuotu sisäfileen laiha pää ja pari pakettia nuudeleita, kevätsipulia ja tilkka sojua.


Huomenna matka jatkuu Saksaan. Ihan kuin me olisimme jo olleetkin siellä? No, sinne voi mennä uudelleen.

Torstai 25.4.2024 päivä 9



Aamulla oli pari kolme astetta lämmintä, kun ajoimme ulos stellplatzilta Maastrichissa. Ensin oli ohjelmassa käydä kaupassa. Samalla katsomisella löytyivät Lidl ja kirkko Ejsdenin kylässä. Lidlin logo ikävä kyllä leikkautui instakuvasta pois (ei tästä postauksen kuvasta), mutta uskonette, että Lidlistä oli kyse.


Samalla pysäköinnillä hoitui myös kevään ekan pionikimpun ostaminen. Kimppu on ikuistettuna viimeisessä kuvassa. Yksi kukka on jo auennut kokonaan ja pari muutakin yrittelee. Höh, kukat leikkautuivat kuvasta! (blogipostaukseen sain kukatkin näkyviin)


Aivan yllärinä matkalla Maastrichtista Aacheniin hoksasimme amerikkalaisen hautausmaan Margatenissa. Siellä oli jokseenkin seesteinen tunnelma, vaikka tekeekin aina pahaa nähdä noita ristien meriä.


Muutama kirkko näkyi noin 45 km matkalla. Ei yhtään vesitornia 😐

Tulimme Aacheniin eri suunnasta kuin viime vuonna, mutta minä en olisi sitä älynnyt, olin silloin melkein päivälleen vuosi sitten niin kipeänä, etten tajunnut paljon mitään mistään. Nyt huomasimme, että tulimme Green Zonelle hyvissä ajoin ennen keskustaa, joten vihreä 4-merkki ikkunassa oli paikallaan.

Tuttu stellplatz löytyi hyvin ja mahduimme mainiosti paikalle, Antti kävi jo maksamassakin kahden yön pysäkin. Täällä voi ollakin vain kaksi yötä peräkkäin, paitsi säälittävissä tapauksissa tai muuten, huomasin että kymmenen vuorokauden hintakin oli listattu. Mutta se on sentään liian pitkä aika.

Kävelimme puolilta päivin Aachenin keskustaan, alamäki sai askeleet mukavan joutuisiksi. Kävimme katsomassa Aachenin tuomiokirkkoa ja paria muutakin kirkkoa, tallustelimme katuja, muttemme löytäneet ravintolaa, jossa saisi valkoista parsaa syötäväkseen. Joten #pitäävirkataitse ostimme nipun ruokakaupasta ja loihdin niistä piakkoin juhla-aterian.






Iltapäivä leirillä mainion netin parissa on ollut mukava. Huomenna lisää keskustaa.

Stellplatz on melkein täynnä. Täällä on hienot sanitteettitilat. Ja hinta on 23€/yö. Sähkö+netti kuuluvat hintaan.

Perjantai 26.4.2024 päivä 10



Tästä tuli hyvin kirkkopitoinen päivä, sillä hoksasimme campakartastamme, että lähellä on monta katsomatonta kirkkoa. Sen lisäksi niitä tuli vielä lisää esiin kulkiessamme.




 



Sää oli parempi kuin uskalsimme toivoa, muutama vesipisara tuli jossain välissä.

Löysimme mainion kansanruokalan, jossa sai oikein perinteisen parsa-annoksen. Siellä oli hienostelu vähissä, väkeä oli runsaasti. Perunoita oli annoksessa turhan paljon, mutta muuten ihan just sitä mitä piti, edullisesti. Sen huomasimme, etteivät saksalaiset juoneet mitään annostensa kyytipojiksi, ei edes vettä. Mikähän siinä?


Nyt ei tarvitse päivällistä laittaa. Lähdemme pian päivän toiselle kävelylle läheisille siirtolapuutarha-alueille. Niissä on aina kiva kuljeskella ja katsoa mitä mihinkin aikaan vuotta on kasvamassa.

Lauantai 27.4.2024 päivä 11


Olin laittanut campakartalle jo talvella kaikki olemassa olevat Bismarckturmit (Bismarckin kunniaksi pystytetyt pytingit), mutta emme ole osuneet niitä katsomaan kuin vasta kaksi kertaa tätä ennen. Pari päivää sitten huomasin, että yksi sellainenhan on aivan Aachenin liepeillä, on tietääkseni kaupungin rajojen sisäpuolella hautausmaan reunalla. Sinne oli muutama kilometri matkaa Stellplatzilta.

Kävelimme hautausmaalla hienon metsän keskellä, kummankin maailmansodan uhrien hautoja oli varjoisissa lehdoissa ja suurten havupuiden alla. Bismarckturm oli mäen päällä ja todella hieno. Kiersimme sen ympäri ja kuvasimme joka kulmalta.



Tämän päivän siirtymä ei ollut pitkä, alle 200 km Aachenista Wasserbilligiin Luxemburgiin. Ajoimme ensin Saksasta Belgiaan, sieltä takaisin Saksaan ja sitten Luxemburgiin. Meillä oli paikka varattuna tutulta leirialueelta, olimme viimeksi täällä lokakuussa 2022.

Ennen leirialueelle ajoa kävimme suuressa marketissa ostoksilla, siellä oli sadoittain saksalaisia. Raja on ihan tuossa alle puolen kilometrin päässä ja voinee päätellä, että edullisempaa on kuin Saksassa. Tankkasimme reissun edullisinta dieseliä.

Näimme oikein ruman vesitornin, joka oli varmaan siinä jo viimeksikin, mutten sitä nähnyt. Joen toisella puolella Saksassa oli etäkatsottavissa kirkko, pitää tutkia mikä kylä tuossa onkaan Moselin vastarannalla. EDIT: Se on Oberbillig.



Iltapäivällä saatoimme ottaa ensimmäisen kerran tuolit ja pöydän ulos ja istua aurinkoisen hetken nauttimassa jos ei nyt vielä kesästä niin ainakin keväästä.


Sunnuntai 28.4.2024 päivä 12



Usein ei pääse sellaiseen maahan jonka nimi on sama kuin sen pääkaupungin, kai sellaisia on muitakin, mutta ainakin tänään pääsimme. Luxemburgissa julkinen liikenne on ollut maksutonta vuodesta 2020, myös ulkomaanpelleille. Jos haluaisi hienostella, junien ykkösluokkaan pitäisi maksaa erikseen jotain euroja.

Me emme olleet niin herraskaisia vaan matkustimme ihan tyytyväisinä rahvaan vaunussa leirialueen kaupungista pääkaupunkiin. Juna oli melkoisen vanha ja etenkin ikkunat olivat likaiset. Niinpä reitiltä katsottu vesitornikin on kuvassa vähän likainen.


Rautatieasemalle saavuttuamme olimme heti tiitterinä ottamassa ratikan. Luxemburgissa on samanlainen jutikkakartta kuin Tampereella, vain yksi linja ja niistä voi valita oikean tai väärän suunnan. Minä olin sitä mieltä, että tuohon suuntaan ja Antti osti mielipiteeni heti. Istuttuamme äärest hienoon vaunuun tulin kuitenkin googlettaneeksi, että menihän sen oikein. Ei mennyt. Seuraavalla pysäkillä pois ja uusi yritys.

Kävimme kahdessa taidemuseossa ja kahdessa kirkossa. Ensimmäinen museo oli modernia taidetta taikka nykyä, en muista enää. Mutta olipa sotkuista, siis oikeasti taideteoksia olivat lattialla olevat roskakasat ja erivaiheissa kuihtuvat kukat. Toisessa museossa oli vähän normimpaa taidetta. Kirkot hienoja.





Paluumatkalla asemalle teimme jonkunlaisen aikahyppäyksen. Ratikka tuli monta minuuttia etuajassa (tai oli myöhässä) ja ehdimme muutamassa minuutissa etsiä leipäkaupan (joka oli juuri menossa kiinni, mutta patonki vielä löytyi) ja vielä juosta suuren aseman yläpuolisen kulkuputken kautta laiturille ja ehtiä junaan. Seuraava olisi mennyt tunnin kuluttua. Jäi vielä kaksi minuuttia tilliäkin.

Huomenna Ranskaan!

Maanantai 29.4.2024 päivä 13



Yksi ruokamieliteko, joilla ei ole gourmetin kanssa paljonkaan tekemistä, tuli tänään ruksattua listalta. Nimittäin leberkäse sämpylän kanssa. Ostimme sellaiset aamulla kahvin kanssa aamupalaksi ennen kuin lähdimme kohti Ranskaa. Nyt ei taas tartte ennen ensi kertaa.


Aikomus oli ajella noin 250 km ja saapua Turckheimiin, Ranskaan kahden maissa. Siihen aikaan tutun leirialueen repsa aukeaisi. Vartilla meni pieleen, sillä kävimme matkalla parissa kaupassa emmekä kiirehtineet, kun ranskalaiseen ruokakauppaan pääsimme.

Matkalla oli tietysti paljon kirkkoja ja vesitorneja. Colmarin Vapaudenpatsas tuli kuvattua edestä ja takaa, sillä piti ajaa yhtä ympyrää pariin kertaan.





Leirialue taitaa olla ihan täysi, onneksi meillä oli varaus. Ja onkin useammaksi yöksi, sillä nyt alkoivat ne viikot, jolloin on arkipyhiä ja muita vapaapäiviä keskellä viikkoa sitten enemmänkin. Ensin nyt vapunpäivä keskiviikkona. Haluamme pysyä tällä paikalla vapun ylitse.

Matkakukat ovat hyvissä voimissa, Alankomaista ostetut hyasintit ovat kohta kukassa, mutta meitä on huijattu, sillä molemmat ovat violetteja, vaikka toisen piti olla vaaleanpunainen. Pari päivää sitten ostetut pionit ovat pian poksahtamisvaiheessa, mutta amaryllis ei ole vielä inahtanutkaan. Basilika, salaatti ja minttu voivat hyvin.


Tiistai 30.4.2024 päivä 14



Kaksi viikkoa reissua täynnä ja nyt olemme saaneet kesästä kiinni täällä Colmarissa. Tai Turckheimissa leirimme on, mutta #closeenough

Menimme bussilla tänään Colmariin, matka kesti noin 25 minuuttia ja maksoi 1,50€ suuntaansa. Ekalla kerralla menimme junalla, mutta palasimme bussilla, koska lakko. Nyt emme junaan luottaneet ja bussi oli halvempikin. Turisteja oli tänään hyvinkin paljon liikkeellä Colmarin kauniissa kortteleissa, mutta kyllä sinne sekaan mahtui.


Kirkossa oli niin moternia niin moternia, muistokynttilät saattoi maksaa lähimaksulla.

Heinekenin kuljetus tuli justiinsa kirkon pieleen.

Olimme liikkeellä juuri lounasaikaan ja ravintolat olivat hyvin täysiä, hetken odoteltuamme lasillisten äärellä pääsimmekin syömään flammkuchenit. Ei tullut edes lounaskoomaa.



Lämmintä on yhä varjossa 23 astetta, leirialue on varsin täynnä. Täällä viivymme vielä hieman pitempään. Huomenna on vapunpäivä ja ilmeisesti aika pitkälti Ranskassakin vapaapäivä ja paikat kiinni. Meillä on ohjelmassa jatkon suunnittelua ja kokkailua.

2 kommenttia:

  1. Kas, olette olleet mun kotikulmillani Aachenissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olimme, mutta siitä on mahdottoman kauan aikaa, ajantaju katoaa. :D

      Poista