Menipä aika äkkiä

kahdestaan

Tänään heräsin tyhjään taloon. Havahduin monta kertaa yön aikanakin ja muistin, ettei täällä ole muita kuin minä. Se tuli uniinkin ja tuntui, että tiedostin tavallista paremmin ulkoa kuuluvan tuulen huminan ja vesipumpun käynnistymisen ja sammumisen, kun naapurissa oli jo aamutoimet menossa. Pian Kammenpyörittäjä saapui töistä ja kuiskasi tavalliseen tapaansa hyvänhuomenen toivotukset, vaikka olisi voinut puhua ihan ääneenkin. Olimme kahdestaan taas. 

Yksi talon huoneista on nyt parempien polkupyörien varastona ja talvisena kasvihuoneena, toisessa on seinillä tyhjiä paikkoja, kun mieluisat taulut pakattiin muuttokuormaan. Pyykkitelineessä kuivuu vielä Opiskelijan sukkapareja ja lattialla pyörii pölypallero. Poiskannetun kirjahyllyn paikalle taidan laahata keittokirjahyllyni, jonka järjestelin maakuuhuoneeseemme muutama vuosi sitten. Pikkuhiljaa teemme talosta taas kahden hengen kodin, jollainen se oli aluksikin, kun sen ostimme. 

Keittiöstäkin näkyy, että talon asukasluku on pienentynyt. Kaapeista ja pantrysta on  nyt toiseen kertaan samalle syksylle lähtenyt nuorisoa miellyttäviä astioita ja keittiövälineitä. Yllättävän kivuttomasti luovuin kauniista jälkiruoka-astioista, tai mittalusikkasarjasta, en itkenyt mieluisan veitsenkään perään. Hyvien keittiöpyyhkeiden pinostakaan en pitänyt kiinni kynsin hampain, niistä riitti kyllä Opiskelijankin uuteen kotiin. 

Siellä veljekset asuvat nyt kaupungissa, melko lähellä toisiaan. Tuntuu vielä omituiselta, etten joka päivä tiedä, mitä he tekevät. Yritän olla samanlainen aikuistuvien lasten äiti, kuin omani oli. Hän osasi irrottaa lapsistaan niin, etten tullut nuoruuden innoissani edes ajatelleeksi, että miten äiti pärjää. Äitien pitää pärjätä, heidän pitää katsoa ikkunasta, kun nuoret lähtevät ja vilkuttaa iloisesti hymyillen. Sillä tavalla äitien lapset tulevat joskus vielä käymään ja soittavat, jos menee sormi suuhun. 

Voi olla, etten tee tänään ruokaa. Ehkä syömme Kammenpyörittäjän kanssa tänään vain voileipiä kahvin kanssa ja aloitamme uuden elämämme oikeine kahden hengen aterioineen vasta vähän myöhemmin. Muuten blogissa tulee hiljaista, jos syömme vain voileipiä vielä ensi vuonnakin.

nyt saamme aukaista kaikki loput luukut itse

Lihamureke haudutuspadassa, colcannon ja timjamiporkkanat

tätä vaan riittää ja riittää

Tällä viikolla keskiviikko on ylivoimaisesti paras päivä, olenhan saanut jo koko viikon työt tehtyä, itse asiassa kahden viikon melkein yhtäjaksoinen työputki taukoaa ensi maanantaihin asti. Vapaata edeltävien kolmen yövuoron ansiosta olen tavanomaisessa zombie-tilassa, jossa nukkumista ei kannata vielä suunnitellakaan, vaan käyttää energiaa muihin asioihin. Kyllä uni sitten illempana korjaa mukaansa. 

Tänään poikkesin aamulla töistä tullessa kaupassa ja päätin jo silloin, että söisimme lihamureketta, sillä sitä ei ole ollut aikoihin. En edes muista milloin. Päätin myös, että tekisin sen jotenkin uudella tapaa ja se tapa löytyikin nopeasti foodgawkerista hakusanoilla meat loaf. 555 erilaista lihamurekeohjetta oli enemmän kuin tarpeeksi. Valitsin ohjeen, jossa käytettiin lempilaitettani, haudutuspataa, Crock Potia. Eihän minulla sitten ollut kuitenkaan kaikkia vihjepostauksen aineksia, joten murekkeesta tuli melko toisenlainen. Niinpä en linkkaa minnekään, vaan laitan tähän oman viritykseni. 

Lihamureke haudutuspadassa

• 800 g naudan jauhelihaa
• 2 palaa paahtoleipää (tai muuta, mielellään kuivahtanutta leipää)
• 2 kananmunaa
• 1 sipuli silppuna
• 1 rkl valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä silppuna)
• 1 rkl tomaattipyrettä (unohdin, vaikka aioin laittaa)
• 1 pieni tölkki säilykemaissia (noin 2 dl)
• 1 rkl worcesterkastiketta
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 tl pulpiber-maustetta
• 0,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä padan öljyämiseen
• 3 leveää viipaletta pancettaa
• 10 kirsikkatomaattia

1. öljyä haudutuspata huolellisesti, ettei mureke tartu pataan
2. silppua sipuli ja leipäviipaleet ja laita ne yleiskoneen kulhoon
3. lisää kulhoon kananmunat, jauheliha ja valkosipuli, maissi, tomaattipyre ja muut maustekastikkeet sekä mausteet, kerma ja sitruunamehu
4. vaivaa koneella taikina tasaiseksi massaksi
5. paista pieni koepala, lisää mausteita mikäli se on tarpeen
6. kaavi taikina pataan ja muotoile siitä tasainen murekekakku
7. peitä murekkeen pinta kinkkuviipaleilla ja asettele tomaatit murekkeen reunoille
8. laita lihamittari murekkeen keskelle niin, ettei sen kärki osu padan pohjaan
9. laita pata low-asetukselle viideksi tunniksi, tai kunnes murekkeen sisälämpötila on 65 astetta
10. voit myös paistaa murekkeen uunissa 200 asteessa niin, että sisälämpötila on sama 65 astetta ja sen jälkeen peitä mureke foliolla ja jätä asettumaan vähintään vartiksi 
11. haudutuspadassa voit jättää murekkeen oleilemaan lämpimäpitoasetukselle, mikäli aterian muut osat eivät ole vielä valmiit

Lisäkkeinä meillä oli tänään irlantilaisvaikutteista lehtikaalilla ja purjolla piristettyä perunamuusia ja timjamiporkkanoita. Pihalta löytyy vielä lehtikaalia niin paljon, kuin ehdin ruoanlaitossa käyttää, eikä timjamikaan ole mitenkään vähissä.

Colcannon - irlantilainen lehtikaali-perunamuusi

• puikulaperunoita
• lehtikaalia
• purjoa
• maitoa
• voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vettä

1. kuori perunoita tavallinen teidän ateriallanne tarvittava määrä ja laita perunat kypsymään höyryyn
2. leikkaa lehtikaali ja purjo suikaleiksi ja laita ne pannulle vesitilkassa laiskistumaan, mikäli ateria ei muuten ole vielä valmis, jätä kevyesti kypsennetyt lehtikaali ja purjo lautaselle odottamaan, kun vesi on kiehunut pannulta pois
3. viimeistelyvaiheessa laita pannulle nokare voita ja kaali ja purjo uudelleen lämpenemään voinokareen kanssa
4. kun perunat ovat kypsät, tee niistä tavalliseen tapaan perunamuusia maidon ja voin, sekä suolan ja pippurin kanssa
5. sekoita mukaan kuuma lehtikaali-purjosilppu
6. lusikoi muusi tarjoiluastiaan ja tee muusiin syvänne, johon valutat hieman sulaa voita

Timjamiporkkanat

• 1 suurehko porkkana/syöjä
• 1 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta timjamia
• 2 rkl voita
• 1 rkl hunajaa tai siirappia
• puolikkaan sitruunan mehu

1. kuori porkkanat ja leikkaa ne vinottain muutaman millin viipaleiksi
2. kuumenna pannulla desi vettä ja lado porkkanaviipaleet pannulle kypsymään (mikäli teet tämän ennen kuin muut aterian osuudet ovat valmiit, kypsennä porkkanat melkein kypsiksi ja jätä ne valutettuina odottamaan viimeistelyä)
3. kun porkkanat ovat melkein kypsät, kaada vesi pois pannulta, lisää mukaan pannulle voi, hunaja tai siirappi, suolaa ja pippuria ja paljon timjamia, kysennä sekoitellen porkkanat juuri ja juuri kypsiksi, ei ylikypsiksi

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Murtabakit

Osuin sattumalta Cubes N Juliennes-blogiin, kun etsin jotain ruokaohjetta, johon saisin uudella tapaa upotettua jääkaapin nollalaatikossa olleen jauhelihan. Ihastuin heti postauksen kuviin murtabak-nimisistä, pannulla paistettavista leipäkääryleistä. Jouduin hieman soveltamaan täyteohjetta, sillä tuoreita yrttejä ei ollut saatavilla. Linkin takaa näet, miten Farrakh murtabakit teki, minä laitan tähän ne ainekset, jotka minulta löytyi. 

Murtabakit (4 kpl)

Taikina

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl maitoa
• 2 rkl öljyä
• 1 tl suolaa

Täyte

• 300 g jauhelihaa
• 1 sipuli silputtuna
• peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna
• 1 pyöreä kiinalainen valkosipuli silputtuna
• puolikas vihreä chili (tai enemmän, jos pidät poltteesta) silputtuna
• 1 tl kuivattua, jauhettua korianteria
• suolaa ja pippuria maun mukaan
• 1 tl garam masala-jauhetta
• 0,5 tl chilijauhetta
• 3 pientä tomaattia kuutioiksi leikattuna, valutettuna
• 3 kevätsipulia silppuna
• tuoretta korianteria (tätä meiltä ei nyt löytynyt)
• 1 sitruunan mehu
• 3 kananmunaa
• tilkka vettä
• tilkka öljyä paistamiseen

Taikina

1. lämmitä maitoa hieman 
2. mittaa jauhot, suola ja öljy kulhoon, sekoita kunnolla
3. lisää maito vähitellen ja vaivaa ainekset taikinaksi, se ottaa aikansa, mutta muutamassa minuutissa aineksista muodostuu sileä taikina, lisää hieman maitoa, jollei meinaa onnistua
4. taputtele taikinan pinta öljyisin käsin ja peitä se kelmulla tai kostealla kankaalla
5. jätä taikina lepäämään, mielellään pariksi tunniksi

Täyte

1. taikinan tekeytyessä silppua sipuli, valkosipuli, chili, raasta inkivääri
2. kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää sinne ensin sipuli, kuullota muutama minuutti
3. lisää pannulle inkivääri, chili ja valkosipuli ja hauduta muutama minuutti
4. murentele jauheliha pannulle ja sekoita hyvin, hauduta taas muutamia minuutteja
5. lisää mukaan kuivattu korianteri, garam masala, suola, pippuri ja chilijauhe
6. kaada pannulle tilkka vettä ja sekoita kunnolla, anna hautua 6-8 minuuttia, tarkoitus on saada aikaa melko kuiva seos, ei kastikemainen, jätä jäähtymään
7. leikkaa tomaatit kuutioiksi, puristele niistä nestettä pois siivilässä ja jätä valumaan
8. leikkaa kevätsipuli silpuksi, samoin korianteri, jos sinulla on sitä

Kaulitseminen, kokoaminen ja paistaminen

1. jaa taikina neljään yhtä suureen palaan ja jauhota leivinalusta kevyesti
2. ota yksi taikinapala kerrallaan, jätä muut peitettynä odottamaan
3. pyöritä pala palloksi ja paina se käsin litteäksi pyöryläksi
4. kaulitse taikinapalasta niin ohut levy kuin mahdollista (minä sain aikaan kaikkea muuta kuin pyöreän letun, mutta aika ohuen kuitenkin, olisi ollut kiva saada niistä vieläkin ohuempia)
5. kaulitse kaikki palat letuiksi ja peitä ne
6. sekoita kulhossa jauhelihaseos, tomaattikuutiot, kevätsipuli (ja korianteri) sekä kevyesti vatkatut kananmunat (minä laitoin 3 kananmunaa, ohjeen 4 kuulosti niin paljolta) täytteeksi, se on aika kosteaa, muttei liian vellimäistä, tarkista vielä makua
7. kuumenna pannu kohtalaisella lämmöllä ja lorauta sille tilkka öljyä
8. nosta taikinalevy kerrallaan leikkuulaudalle ja lusikoi sille täytettä niin, että täyte on noin suunnikkaan muotoisella alueella letun keskellä, jätä muutamia senttejä letun reunoista tyhjiksi
9. käännä ensin taikinareunat sivuilta keskelle täytteen päälle ja sitten päädyistä kummatkin päät niin, että saat aikaan suunnikkaan muotoisen paketin
10. nosta paketit kuumalle pannulle paistumaan, minun pakettini olivat sen kokoisia, että kaikki neljä mahtui yhtä aikaa paistumaan
11. paista paketteja noin 5 minuuttia, kunnes alapuolen pinta on kypsä ja siinä on ruskeita pilkkuja
12. käännä paketit ja paista toinenkin puoli, varo tekemästä taikinaan reikää, ettei täytteen nesteet valu ulos
13. nosta paketit leikkuulaudalle odottamaan hetkeksi ennen kuin leikkaat ne kulmittain kolmioiksi

Söimme näitä mukavan mausteisia eräänlaisia lihapiirakoita eilisen pastasalaatin lopun kanssa. Nämä sopisivat hyvin retkieväiksikin, kun ei leikkaisi niitä heti paistamisen jälkeen, vaan lämmittäisi ne vaikka nuotiolla. Arvelen, että myös kana tai nyhtöpossu sopisi näihin hyvin lihaksi. 

Sikamaista hommaa

viikon päästä humpataan

En ole ehtinyt tällä viikolla paljon puuhailla keittiössä sitten butter chickenin. Tänään on ollut vapaapäivä, johon sentään mahtui päivällisen tekeminenkin. Sommittelin possun sisäfileelle kinkkukääreen ja paahdoin juureksia sen kanssa uunissa. Possuvinkit löytyivät blogista, jolla on hauska nimi, Laughing Spatula.

Possun sisäfilettä, uunijuureksia ja vähän muutakin

• 1 possun sisäfile
• 0,5 dl Dijon-sinappia
• 0,5 dl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• prosciuttoa
• oliiviöljyä
• 1 porkkana
• 4 pientä perunaa
• vähän fenkolia
• 1 kiinalainen pyöreä valkosipuli
• pari kevätsipulin vartta
• 2 pientä punajuurta
• pieni palsternakka
• puolikkaan sitruunan mehu
• pulpiber-maustetta
• palanen fetaa
• kirsikkatomaatteja

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja valmistele ensin possunfile. Siivoa siitä kalvot ja ylimääräinen rasva, ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Sekoita sinappi ja hunaja. Aseta kinkkuviipaleet hieman toistensa kanssa limittäin leikkuulaudalle, leivinpaperin tai kelmun päälle niin leveälti, että koko possunfile mahtuu sille. Sivele ensin possun file toiselta puolelta sinappi-hunajaseoksella ja nosta sivelty puoli alaspäin kinkkuviipaleille. Sivele päälipuoli seoksella. Kääri kinkku fileen ympärille ja jätä pötkylä odottamaan.

Valmistele juurekset ja muut tykötarpeet. Pese perunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Kuori porkkana ja punajuuret ja leikkaa nekin paloiksi, samoin palsternakka, valkosipuli ja kevätsipulit. Laita suuren uunivuoan pohjalle iso arkki foliota (siivoamisen helpottamiseksi, jätä pois, jos tykkäät kuurata vuokaa) ja öljyä folio. Asettele juurekset ja muut ryhmittäin vuoan reunoille niin, että keskelle jää tilaa possunfileelle ja pienelle vuoalle (mikäli uunisi ei ole niin suuri, että fetavuoka mahtuu muutenkin uuniin). Taputtele aineksia öljyisin käsin, ripottele niiden pinnalle suolaa, pippuria, pulpiberiä ja hieman sitruunamehua. Joku tuore yrttikin olisi ollut paikallaan. Minä en muistanut, että meiltä kyllä löytyisi vielä timjamia ja rosmariinia pihalta. 

Laita feta ja tomaatit pieneen vuokaan ja kaada niille hieman oliiviöljyä, ripota pippuria päälle. Aseta pikkuvuoka isoon vuokaan niin, että tilaa jää possulle, kun se hieman myöhemmin laitetaan uuniin. Paista juureksia uunissa ensin noin 15 minuuttia ja lisää sitten vuokaan possunfile ja laita siihen paistomittari. Paista kunnes mittari näyttää 65 astetta. Ota vuoka uunista ja peitä se tiiviisti foliolla, anna levätä noin 15 minuuttia. 

Ota file leikkuulaudalle, poista mittari, joka näyttää tässä vaiheessa noin 70 astetta. Leikkaa file viipaleiksi, nosta viipaleet tarjoiluastiaan ja lusikoi lisäkkeet fileen molemmin puolin. Nauti vaikka Beaujolais Nouveaun tai muun kevyen punaviinin kanssa. Tykkäsimme! Juuresten ja kasvisten määrää voi säätää syöjien määrän ja omien mieltymysten mukaan. Tavallisen kokoinen possunfile riittää kyllä 4-6 syöjälle, kun lisäkkeitä on runsaasti. Kinkku fileen pinnalla tekee vielä ruokaisamman tunnun annokselle. 

Butter chicken Crock Potissa

kardemummakoru

Lupasin itselleni, että tänään meillä on sähköä koko päivän. Silloin voi virittää haudutuspadan ja alkuvalmisteluiden jälkeen unohtaa päivällisen ruoka-aikaan asti. Olen tehnyt kerran aikaisemmin butter chickeniä, se oli tämänpäiväiseen verrattuna pikaversio. Tällä kertaa otin vinkkejä Kitchen Sanctuary-blogista. Tein ohjeeseen pieniä muutoksia, sillä maustepuolessa jouduin hieman soveltamaan.

Butter chicken haudutuspadassa

• 800 g broilerin fileitä kuutioiksi leikattuna
• 3 rkl voita
• 3 rkl neutraalia kasviöljyä
• 1 suuri sipuli
• peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
• 1 kiinalainen pyöreä valkosipuli
• 0,5 l lihalientä (ankkaa tällä kertaa)
• 2 tölkkiä säilyketomaattia
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl garam masala-tahnaa
• 1 rkl currya
• 1 tl paprikajauhetta (käytin savustettua, kun muuta ei ollut)
• 1 tl kanelia
• 1 tl suolaa (2 tl loppujen lopuksi)
• 2 rkl sokeria
• 6 kokonaista kardemumman "koteloa"
• 2 dl kermaa
• tuoretta korianteria (ei ollut, laitoimme oreganoa, oli sekin vihreää)

En tehnyt ruokaa aivan siinä järjestyksessä, kuin lähdeohjeessani, alkuperäisen järjestyksen voi tarkistaa postauksen alun  linkistä. 

1. laita haudutuspata kuumenemaan
2. silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri
3. leikkaa broileri isohkoiksi kuutioiksi
4. kuumenna suuri paistinpannu ja sillä voi ja öljy (aluksi noin puolet, jätä loput odottamaan)
5. sulata liemi tai valmista liemi kuutiosta ja kiehuvasta vedestä
6. pistä kardemummakotelot neulalla ja pujota ne lankaan, ne on helppo sitten poistaa keitoksesta lopuksi
7. hauduta sipulia, valkosipulia ja inkivääriä muutamia minuutteja pannulla
8. lisää mukaan tomaattipyre, garam masala-tahna (tai jauhe, jos käytät sitä), curry, paprika, kaneli, suola ja sokeri, sekoita ja anna hautua muutamia minuutteja
9. kaada liemi ja tomaattisäilykkeet haudutuspataan, lisää mukaan "kardemummakoru", jonka langan jätät padan reunan ulkonpuolelle ja sekoita
10. yhdistä pannulta sipuli-mausteseos pataan ja sekoita taas
11. lisää pannulle loput voi ja öljy ja paista broileripaloja muutamia minuutteja parissa erässä ja lisää ne pataan, sekoita
12. jätä pata high-asetuksella 4 tunniksi tai low-asetuksella 6 tunniksi töihin, sekoita aika-ajoin ja maista kastikkeen makua, lisää mausteita mikäli tarpeen
13. kun ruoka-aika lähestyy, lisää pataan kerma ja sekoita, anna kuumentua
14. tarjoa riisin kanssa, ripottele pinnalle tuoretta korianteria

Pata oli kaikkiaan melkein viisi tuntia päällä ja ruoasta tuli todella maukasta ja lihasta mureaa. Ei liian mausteista, mutta mukavan lämmittävää. Suolaa laitoin kyllä toisen teelusikallisen ennen kuin maku oli kohdallaan. Riisin kanssa butter chicken oli suorastaan taivaallista lusikoitavaa.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Sähkötön sunnuntai

Ei tästä tullut kokonaan sähkötöntä sunnuntaita, mutta viime vuorokaudesta on ollut yli puolet sähkötöntä. Asumme paikassa, jossa talvimyrskyt ja tykkylumi aiheuttavat joskus pitkähköjä sähkökatkoja, samoin kesäiset ukkosmyrskyt. Nyt lähes ensilumi (meillä oli vähän loskaa edeltävällä viikolla) pätkäisi virran eilen illalla aivan kerrasta. Yleensä katkot alkavat räpsähdyksillä ja pienillä katkoilla, jolloin niiden väleissä ehtii vielä laskea vettä ämpäreihin ja keittiössa kulhoihin ja kannuihin. 

Eilisillan katko kesti viitisen tuntia ja meinasi estää meiltä kyläänlähtemisen. Olin vetkutellut suihkussa käymisen kanssa, eikä siihen sitten ollut enää mahdollisuutta, kun sähköt katkesivat. Meillä on oma porakaivo, jonka pumppu ymmärrettävästi uinahtaa, kun virta katkeaa. Odottelin niin viimetippaan kuin pystyin ja ajoin sitten pimeässä lumituiskussa töihin pikaiseen suihkuun. Kammenpyörittäjä pääsi töistä juuri samaan aikaan. Kotona etsimme vaatteita otsalamppujen valossa, emmekä ilmeisesti menneet luimupupulaan paita nurinpäin. Kotimieheksi jääneen Opiskelijan puhelimen virta alkoi jo ehtyä, tabletissa oli hieman virtaa ja kynttilöitä oli viritelty sinne tänne. Onneksi ei ollut paljon pakkasta, kylmä ei alkanut vielä vaivata.

Vähän omituinen tuliaiskakku, en postaa ennen
uusintayritystä, jota ei luultavasti tule

Mukavan Armaksen-täyteisen vierailun jälkeen palasimme kotiin ja iloksemme sähköt oli saatu palautettua. En älynnyt varautua silloinkaan mahdollisiin uusiin katkoihin, vaan menin tyytyväisenä nukkumaan. Aamuyön puolella sähköt katkesivat uudelleen ja tulivat takaisin vasta noin yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Tähän vuodenaikaan, kun on suurimmaksi osaksi ainakin hämärää, ellei pimeää, huomaa miten vähän voi nykykodissa tehdä ilman sähköä. Ainakin pitää miettiä, mitä voikaan tehdä. Pihan kastelutynnyreissä oli vielä hieman vettä wc:n huuhteluun, mutta muuten olimme käyttövedettä, noin viisi litraa sain putkistosta valuteltua. Jääkaappia auoimme mahdollisimman vähän ja pakastimia emme ollenkaan. Onneksi meillä on kaasuliesi, joten riisipuuron keitto onnistui hyvin, löysinpä pussillisen pehmeitä luumujakin, joten saimme aamiaiselle luumusoppaakin. Ja ne sähköt! 

Mitä sitten en voinut tehdä? Kahvikone ei inahtanut, ei soinut country nettiradiosta, en voinut tehdä suunnittelemaani ompelutyötä (jota kyllä valmistelin kynttilän valossa). Nettiin ei päässyt kuin tabletilla, josta oli virta vähissä. Puhelinta koitin olla näpräämättä, ettei virta kuluisi turhuuksiin. Lukea ei nähnyt sohvalla, ei nukuttanutkaan. Mutta ei minulla ollut tylsää. Kävin pihalla vapauttamassa pihakoivuja lumipeitosta, ne olivat aivan taipuneita uudesta lumesta, ruokin Paistia ja oravia, laitoin muhkean lyhteen keltasirkuille. 

Puu lumen alla                                                                     Vapautettu puu, en kaatanut, se vain hävisi taustaan

Nyt on jo sunnuntai-ilta, vapaa viikonloppu muodostui erilaiseksi kuin olin ajatellut. En tehnyt isotöisiä ruokia, enkä saa niistä postauksia aikaan. Olen levännyt paljon, nukkunut päiväunet, syönyt ihanaa riisipuuroa ja viikannut pyykkejä hämärässä ja kuunnellut hiljaisuutta, vaikka radionkin olisi jo saanut soimaan. Sekin on mukavaa. 

Kun pojat olivat pieniä, he halusivat joskus leikkiä sähkökatkoa. Teimme ruokaa retkikeittimellä, laitoimme ylimääräiset villasukat jalkaan, sulatimme lunta vedeksi (ei juomakäyttöön, mutta leikinvuoksi), etsimme lautapelit esille ja oikeasti vietimme aikaa toistemme kanssa. Ei siihen tarvita sähkökatkoakaan, pitäisi vain muistaa, että elämä on täynnä tekemistä, vaikkei se kuluttaisikaan sähköä. Eikä sekään haittaa mitään, ettei välillä tee yhtään mitään. Eri asia on sitten tietysti erittäin pitkät sähkökatkot kylmällä tai oikein lämpimällä säällä, jos pitää huolehtia eläimistä, pikkulapsista, tai sairaista. Tällaiset pikkujutut kuin nyt ovat, no pikkujuttuja. 

Marraskuun kivoin torstai

Tänään, marraskuun kolmantena torstaina on taas Beaujolais Nouveau-päivä. Minulla on työvuoro, joten nuuhkaisua enempää en saa tänään, mutta Kammenpyörittäjä aukaissee ainakin toisen pulloista. Tänä vuonna olen lukenut useampia kriittisiä kirjoituksia uudensadon viinistä kuin pitkään aikaan. Minulle se on ja saa ollakin vain hauska juttu, ei mitään tajuntaa räjäyttävää, tai mieleenjäävää. Kevyttä ja iloista. Kun pääsen yöllä töistä ja olen kotona kello 00.56 saan maistaa lasillisen, jos Kammenpyörittäjä on vielä hereillä silloin. Muutoin odotan huomiseen iltaan.

Kankaan tehtaan seinällä

Siirtymäkauden loppu

Eräs aikakausi alkoi vuoden 2009 ensimmäisenä päivänä, kun Jyväskylän maalaiskunta lakkasi olemasta ja minusta tuli kaupunkilaisnainen. Tuolloin minulle kerrottiin, että feikkicroksien ja kumisaappaiden sijasta kaupunkilaisnaiset käyttävät sellaisia kummallisuuksia kuin korkokenkiä. Olin kyllä nähnyt niitä Jyväskylän keskustassa käydessäni, mutten suurin surminkaan laittanut omiin jalkoihini. Sellaisia minun nyt kuulema pitäisi alkaa käyttää, kun minustakin oli tullut kaupunkilaisnainen. Onneksi minulle myönnettiin siirtymäkausi, jonka mitaksi määriteltiin tavanomaiset viisi vuotta. Sittemmin mursin nilkkani (en tarkoituksella) ja siirtymäkautta jatkettiin niin, että saisin itse määrittää valmiuteni siirtyä korkokenkien käyttämiseen. Loputtomiin minun ei kuitenkaan luvattu vetkutella asian kanssa. Arvostin tätä arvo- ja säädöskomitean päätöstä ja hieman sen varjollakin lykkäsin väistämätöntä. Aina viime perjantaihin asti. 

Perjantaina kävelin rähjäisissä matalissa kengissäni jalkinemyymälään ja sain myyjän avustuksella ostettua kengät, joissa todistettavasti on viiden sentin korot. Ja ostinpa vielä irrotettavat päkiälaputkin ja sain 9 tarraa keräilykorttiin, jolla saa 10 leimalla hankittua porsliinifirman haarukoita ja veitsiä edulliseen hintaan. Oi onnen päivää! 

Perjantaina olimme hienossa iltatapahtumassa Kammenpyörittäjän kanssa. Hänen tuttavansa laulaa Jyväskylän Studiokuorossa ja saimme tilaisuuden ostaa liput kuoron joulunaluskonserttiin, jonka teemana oli ajankohtaisesti Jean Sibelius. Kyseessä ei ollut vain konsertti, vaan myös illallinen, joka nautittiin musiikkiesitysten lomassa. Tilaisuus pidettiin Jyväskylän Aalto-salissa, jossa minä en ollutkaan aikaisemmin käynyt. 

Kammenpyörittäjä oli muuten huijannut minua jo pitemmän aikaa, kokonaista 12 päivää. Torstaina töissä sopivassa sivuvalossa huomasin, että hän oli kasvattanut salaa movembereita. Hän oli naamioinut ne partaansa, mutta selvästi huomasi mistä oli kyse, tarkoituksenaan oli julkaista järkyttävät jürgenit jossain vaiheessa marraskuuta. Perjantaina hän lähti illalliskonserttiin asiallisesti ajeltuna, sillä tumman puvun ja juuri leikattujen hiusten kanssa ei risuparta sovi. Hän sai aivan itse päättää, ajaako salaviiksensä heti vai välittömästi. En minä mikään Justiina ole. 

Ilta Aalto-salissa oli mitä miellyttävin. Selvisin rappusista uusine kenkineni ja tapasimme tuttavia vuosien takaa. Meidät oli sijoitettu saman pitkän pöydän ääreen ja keskustelumme kävi tavanomaiseen keski-ikäiseen tapaan. Ensin käsiteltiin se, missä kunkin lapset ovat ja onko jo lastenlapsia. Sitten muisteltiin taannoisia juhlia, joista emme olleet varmoja oliko niistä jo 15 vuotta vai vasta 10. Niitä juhlia, jotka minä muistin, eivät muut muistaneet ja heidän mielissään kirkkaina olleista juhlista minulla ei ollut mitään muistikuvaa. Melkein vieressäni istui muuten Rouva Raadelman hyvä ystävä, oli hauska jutella hieman blogaanimaailmastakin!

Illan ohjelmassa oli Jean Sibeliuksen kuoroille säveltämää musiikkia ja sen lomassa ruokaa siihen tapaan kuin säveltäjän pöydässä tarjottiin. Illallisen ruokalajit oli valittu Risto ja Ritva Lehmusoksan kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Tämän mainiolta vaikuttavan teoksen taidan haluta omaankin hyllyyni. 150 vieraan illallisen toteutti perjantaina Jyväskylän aikuisopisto Birgit Härkösen johdolla.

Musiikkiesitysten lomassa saimme eteemme kolme ruokalajia. SALAATTI CAPRIN TAPAAN JA YRTTIÖLJYÄ oli katettu pöytiin jo valmiiksi. Tämä oli ymmärrettävää, sillä pienehköön saliin sommitellut pitkät pöydät kapeine väleineen tekivät tarjoilusta vähintäänkin haasteellista. Alkupuheiden ja ensimmäisen laulukimaran jälkeen pääsimme nauttimaan italialaishenkisen salaatin, sillä Aino Sibeliuksen tiedetään olleen innokas kotipuutarhuri ja hänen kasvihuoneistaan perhe sai syödäkseen tuoreita tomaatteja ja yrttejä kesäisin. 

Pääruokana tarjottiin Sibeliusten hääateriallakin tarjottua UUNISSA PAISTETTUA VASIKANPAISTIA, KERMAISTA PAISTIKASTIKETTA, GRATINOITUA KUKKAKAALIA JA RÖSTIPERUNAKAKKUA. Tarjoilu 150 hengen juhlaväelle ahtaisiin pöytiin otti aikansa, mutta ainakin me saimme annoksemme eteemme kuumina ja pöytien sisäisissä seurueissa kutakuinkin samaan aikaan. Ei mitään valittamista. Vasikanpaisti oli mitä mureinta ja maistuvinta ja kirvoitti keskustelun siitä, miten vaikeaa vasikanlihaa on saada ostettavaksi meidän kulmillamme. Otan vinkkejä vastaan. 

Jälkiruokana oli OMENATARTALETTI JA VANILJAKERMAA, saimme kuulla, että Ainolan pihalla kasvoi (ja kasvaa edelleen, kuten keväällä kävimme katsomassa) lukuisia omenapuita ja niiden sadon kerrottiin olleet suosittua säveltäjän keittiössä. 

Kahvin kanssa tarjottiin MANTELIKRANSSEJA ja suklaakonvehteja, tilaisuuden luonne ja paikka huomioiden omat pienet taskumatsuunit konjakkihömpsyjen tähden olivat sallittuja. 

Illan lopuksi Studiokuoro esitti ajankohtaan sopivasti kolme joululaulua ja se virittikin tunnelman mukavan hartaahkoksi. Kaikkiaan Sibelius-ilta Aalto-salissa oli todella mukava, ruoka oli paljon enemmän kuin olimme uskaltaneet toivoa, illalliskortin hinta oli 50 euroa. Opiskelijat hoitivat illan sujuvasti opettajiensa johdolla, sitä oli ilo katsella. 

Studiokuoro oli minulle aiemmin vieras kokoonpano, mutta jatkossa varmasti tahdon mennä kuuntelemaan sitä, kun tilaisuus osuu kohdalle. Pääsin myös rappuset alas ehjin nahoin uusissa kaupunkilaiskengissäni ja ajaa huristimme kotiin vähän ennen puoltayötä niin mukavissa tunnelmissa. 

Pitkän päivän vuoksi emme enää tulleet avanneeksi mitään medioita ja menimme tyytyväisinä nukkumaan. Pienet ilon ja tyytyväisyydet hetket on kyllä otettava vastaan tässä maailmassa kiitollisuudella, koskaan ei tiedä mikä niistä on viimeinen. Lauantaiaamu valkeni toisenlaisiin tunnelmiin, kun uutiset Pariisista vyöryivät silmiimme.