Kirpeää jälkiruokaa

Olen edelleen pois kotikeittiöstäni, tällä kertaa Nannan vieraana Vantaalla. Niinpä tein keskiviikkona tämänkin postauksen jälkiruoan ja postaus tulee ajastettuna tänään perjantaina. Meillä oli kahden jälkiruoan päivä.

Ohjeen tähän kivaan kirpeään herkkuun otin flavour&savour-blogista, siinä käytetyt amarettikeksit riittivät minulle italialaisuudeksi ja se, että sitruksia oli taas vadissa ylenmäärin keittiössä. Italialaista jäätelöä en tähän hätään annokseen löytänyt, muttei kukaan voi sanoa, ettenkö yrittänyt parastani, eihän?

Sitruksia ja jäätelöä kahdelle

• 1 appelsiini
• 1 limetti
• 1 greippi
• 1 verigreippi
• muutama mansikka
• ihan pieni dash limoncelloa
• suolaa muutama hippu
• amarettikeksejä
• vaniljajäätelöä

Fileroi sitrukset, puolita mansikat ja asettele palat niin nättiin korkeaan lasiin kuin astiavarastoistasi löytyy. Lirauta pikkuisen limoncelloa päälle ja ripota ihan pikkuisen suolaa hedelmien pinnalle. Minä epäröin tätä suolakohtaa, mutta onneksi uskalsin. Annoin hedelmien hieman jäähtyä jääkaapissa ja ennen tarjoilua murustelin annosten päälle muutaman pienen amarettikeksin ja laitoin pallon vaniljajäätelöä. Mietin, että laittaisinko vielä teelusikallisen limoncelloa jäätelön päälle, mutta en nyt sitten kumminkaan laittanut. Lähdeohjeessani laitettiin myös vähän oliiviöljyä ja hunajaa annoksen päälle, ne minä jätin pois.

Giro d'Italian tilanteesta olen edelleen tietämätön, sillä olen ollut kiireinen riekkuessani pääkaupunkiseudun iloissa. Te tiedätte asiasta enemmän kuin minä, kuka siis voittikaan tänään ja kenellä on päällä kaunista pinkkiä?

Nyt joku suuttuu, mutta antaa mennä - mansikkatiramisu

Tiramisun kanssa moni on tosi tosissaan, ei saisi laittaa mitään tvistejä, eikä sörkkiä nonnien ohjeita. Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta nyt olin hieman pakon edessä. Uskottehan, minun oli aivan pakko tehdä mansikkatiramisua ja vieläpä ajastettuna postauksena. Muuten olisivat ostamani hollantilaiset mansikat ehtineet mennä pilalle, eikä semmoista hyvällä katsota nykyisin, kun hävikin vähentäminen on niin pop. 

Olen nyt postauksen julkaisun hetkellä matkalla Helsinkiin hieman blogiriekkumaan, enkä niin ollen ehdi kokata tänään mitään italialaista kotona. Sama homma huomennakin, sillä riekkuminen jatkuu toisenkin päivän. Lauantaina olen muuten muuten vain kiireinen, kun pitää matkustaa kotiin ja mennä työpaikan bileisiin tekemään ranskalaisia perunoita. Voi kun ne olisivat edes italialaisia perunoita, mutta semmoisia ei taida ollakaan. Polentaranskalaisilla en työkavereita kiusaa, etenkin kun pidän polentasta tosi vähän. 

Otin ohjeen italialaiseen mansikkatiramisuun uTry.it-blogista. Vähän sörkin sitäkin ohjetta, mutta ette te muuta uskoisikaan.

Mansikkatiramisu kahdelle ahneelle tai kuudelle kohtuun ystävälle

• 500 g mansikoita
• 1,5 sitruunan mehu + kuori raastettuna, jos sitruunat ovat luomua
• loraus limencelloa
• 3 rkl sokeria
• 4 dl kuohukermaa
• purkki mascarponea
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 14-16 ladyfingers-keksiä

Otin esille pitkulaisen muovirasian, johon keksit sopivasti kävivät rinnakkain ja johon mahtui kaksi keksikerrosta täytteineen. Myös jotkut leipävuoat voisivat sopia tähän tarkoitukseen hyvin. Vuorasin rasian tuorekelmulla ja jätin kunnolla nostovaraa kummallekin reunalle. Lisäsin vielä sopivan kertakäyttöfoliovuoan kiiltävän pahvikannen kelmun päälle. Arvelin, että sen avulla misun nostaminen pois astiasta olisi aikanaan helpompaa, samoin kakun leikkaaminen annospaloihin pahvipalaa pitkin.

Puristin sitruunamehun kulhoon ja lisäsin sinne sokerin liukenemaan ja limencellon makua tuomaan. Leikkasin mansikoista kannat pois, muutaman nätin jätin koristelua varten. Leikkasin mansikat viipaleiksi ja sekoitin mehuliemeen mehustumaan siksi aikaa, että tein kermaseoksen. Vatkasin kuohukerman, tomusokerin ja vaniljatahnan pehmeäksi vaahdoksi, lisäsin mukaan mascarponen ja vatkasin vähän lisää. Seos sai olla aika tanakkaa. 

Lusikoin kolmasosan kermaseoksesta rasian pohjalle pahvin päälle, tasoittelin pinnan lusikalla. Asettelin 7 keksiä vierekkäin seoksen päälle. Mansikat olivat mukavasti mehustuneet, niissä oli makeaa nestettä hyvin kostuttamaan keksejä. Lusikoin puolet mansikkaseoksesta keksien päälle ja tasoittelin. Lusikoin toisen kolmasosan kermaseoksesta mansikoisen päälle, tasoittelin taas. Sitten tein vielä toisen kerroksen keksejä, mansikoita ja loput kermaseoksesta aivan päällimmäiseksi. Nostin kelmun löyhästi molemmilta puolilta tiramisun päälle ja laitoin kakun jääkaappiin tekeytymään. Se saisi olla siellä seuraavaan päiväänkin asti, mutta meillä se sai olla iltaan asti, kunnes oli aika ottaa siitä pieni maistiainen ja kuvausannos. 

Nostimme yhdessä varovasti kelmusta nostaen kakun pois rasiasta, se pahvipala oli oikein paikallaan tekemään nostamisesta helpompaa. Leikkasin palan kakkua lautaselle ja asettelin sille vielä säästämiäni koristelumansikoita. Mietin, että laittaisinko hieman suklaanappeja vielä pinnalle, mutta jätin ne kuitenkin pois. Maistui hyvälle espresson kanssa. Loput pakkasimme Opiskelijalle, Reippaalle ja Kullannupulle viemisiksi.

Giro d'Italiasta olen valitettavasti hieman pihalla, mutta palaan ruotuun tämän riekunnan jälkeen. 

One-pot-pasta melkein onnistui

Jo vuosi pari sitten alkoi foodgawkerissa ja Pinterestissä näkyä kuvia one-pot-pastasta. Niitä on jo tuhansia versioita, mutten vain ollut tullut kokeilleeksi tai ainakaan postanneeksi sellaista koskaan. Tänään olen askaroinut jälkiruokia urakalla, mutta söimme me varsinaista päivällistäkin. Selailin one-pot-pasta-ohjeita, lähinnä sen vuoksi, että saisin selkoa kuinka paljon keitinnestettä pitäisi olla, että pasta kypsyy, muttei jää vetiseksi. 

One-pot-pasta kaikenlaisesta mitä oli vähän jäljellä

• 200 g penneä
• 100 g tonnikalaa öljyssä
• 1 suuri pihvitomaatti
• broccoliinin varsia
• 1 kevätsipuli
• 3 dl vettä
• 1 dl maitoa
• 50 g fetaa
• basilikaa
• suolaa ja pippuria
• pieni pala parmesania
• tuoretta basilikaa
• puolikkaan sitruunan mehu

Valutin tonnikalasta öljyä vähemmäksi ja pienin palaset. Pilkoin tomaatin kuutioiksi, siivutin sipulin ja leikkasin broccoliineista varsia hieman lyhyemmiksi. Murustelin fetan pikkumuruiksi ja raastoin parmesanin. 

Keräsin pannulle tonnikalan, kuivan pastan, sipulin, broccoliinin ja puolet tomaattikuutioista. Ripotin päälle suolaa ja pippuria. Kaadoin pannulle vettä sen verran, että ainekset melkein peittyivät ja lorauksen maitoa myös. Nostin pannullisen kiehumaan miedosti noin 15-20 minuutiksi. Siinä ajassa pasta oli sopivan kypsää, samoin broccoliini alkoi olla sen verran pehmeää, etten halunnut sitä enempää kypsentää. Nestettä oli kuitenkin vielä liian paljon, olin ymmärtänyt, että oikealla nestemäärällä se loppuisi samaan aikaan, kun pasta olisi kypsää. Minun piti ottaa pari pientä kauhallista nestettä pois. Sekoitin mukaan loput tomaattikuutiot, fetamurut ja parmesanraasteen sekä basilikaa. Ihan viimeiseksi puristin päälle sitruunamehua ja tarkistin suolan ja pippurin. Ihan hyvää, mutta ei vielä täydellinen tämä tekniikkani. Jos teillä on vinkkejä tähän nestemääräasiaan, niin kertokaa ihmeessä!

Giro d'Italian 11. etappi oli tasamaan ajoa, jossa kirimiehilläkin voisi olla sanansa sanottavana. Alkukisasta johtopaikkaa pitänyt Tom Dumoulin oli joutunut keskeyttämään kisan. Tänään voittajaksi leivottiin  Diego Ulissi ja kokonaiskilpailua johtaa tämän päivän etapin jälkeen edelleen Bob Jungels. 

Uppopaistetut artisokan sydämet antipastivadilla

Kammenpyörittäjällä on vapaapäivät menossa, joten ruokailukin on hieman arjesta poikkeavaa, ei lämmintä ruokaa (lue: ei miesparka saa kunnon ruokaa). Hän sommitteli meille uuden antipastitarjottimen ja minä tein siihen vaihteluksi friteerattuja artisokan sydämiä. Ohjeen tähän päältä rapeaan, sisältä pehmeään makupalaan otin Christina's Cucina-blogista. 

Friteeratut artisokan sydämet

• tölkki suolaveteen säilöttyjä artisokan sydämiä valutettuna
• 1 l rypsiöljyä friteeraamiseen
• 1 dl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• kuivattuja yrttejä (minä jätin pois, sillä kuivatut yrtit ovat joko loppu tai vanhanpuoleisia)
• 1 kananmuna
• pieni pala parmesania raastettuna
• 1 dl korppujauhoja

Kuumenna öljy padassa tai kattilassa noin 180 asteeseen. Pidä kansi lähettyvillä rasvapalon varalta. Valuta artisokan sydämet talouspaperiarkin päällä. Sekoita kananmuna parmesanraasteen kanssa tasaiseksi velliksi pienessä vadissa. Laita vehnäjauhot toiseen pikkuvatiin tai syvälle lautaselle ja sekoita jauhoihin kuivat yrtit, suolaa ja pippuria. Kolmannelle lautaselle kaada korppujauhoja. Kun öljy on kuumaa, kieritä artisokan sydämet ensin maustetuissa vehnäjauhoissa, sitten kananmuna-juustoseoksessa ja viimeiseksi korppujauhoissa. Uppopaista sydämet parissa erässä kauniin värisiksi, se ottaa noin 3-5 minuuttia. Valuta frittipaloja talouspaperin päällä hetkisen ja tarjoa kuumina antipastitarjottimen muiden herkkujen kanssa. Sydämistä tuli todella hyviä, rapeita päältä ja pehmeitä sisältä. Sydämet olisi voinut myös puolittaa pitkittäin terävällä veitsellä, niin niistä olisi tullut pienempiä suupaloja. Anna öljyn jäähtyä ja hävitä se kompostiin imeyttämällä. Ainakin minusta öljy tuli sen verran käytetyn näköiseksi, etten halunnut sitä siivilöidä ja säilyttää toista frittikertaa varten. 

Eilen Giro d'Italiassa vietettiin lepopäivää, meillä päivän tärkein juttu oli arpoa Campasimpukan 5-vuotissynttäripalkinto. Arvonnassa onnekkain oli Susanna Bad Mama's Kitchen-blogista. Tänään taas Italiassa ajettiin ilmeisen kuivassa kelissä 219 km melkoisen mäkisessä maastossa, vaikkei vielä voidakaan puhua brutaalista vuorietapista. Yhden sekunnin turvin johtanut Cianluca Bramibilla joutui odotetusti luopumaan pinkistä paidastaan. Etapin ykköseksi kerkisi ensimmäisen vuoden ammattilainen Giulio Ciccone ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Bob Jungels. 

Synttäriarvonta tehty!

Tänään suoritimme Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvonnan, jossa palkintona oli Modernist Cuisine at Home-kirjapaketti. Onni suosi Susannaa Bad Mama's Kitchen-blogista. Olen ottanut häneen yhteyttä palkinnon toimittamista varten. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea toivottaneille! Onnea voittajalle! Siinä sitä on hetkeksi luettavaa. 

Italialaiset täytetyt kesäkurpitsat

Reippaalle rantenteilla oleva pyörä

Voi että miten märkää tuolla Italiassa oli noilla kilpapyöräilijöillä, tulee mieleen omat sateiset päivät Espanjassa. Minulla ei ollut noin kova vauhti, joten pysyin pystyssä. Eilen ensimmäisen grand tour-voittonsa saavuttanut Gianluca Brambilla sinnitteli tänään itsensä sijalle 17 ja piti kuin pitikin pinkin paidan itsellään sekunnin turvin. Se on tosi mukavaa, näinollen Gianluca saa ajaa myös oikealla maantie-etapilla pinkissä. Hän menettänee sen heti tiistaina, mutta hienoa että paita pysyi hänellä lepopäivän ylitse. 

Italialaiseksi ruoaksi tein tänään täytetyt kesäkurpitsat. Oikeastaan ne teki kyllä Kammenpyörittäjä, sillä minä leikkasin etusormestani palasen jo alkuvaiheessa  ja olin aika kädetön sen aikaa, että pahin tykytys sormesta loppui. Ohjeen otin viitteellisesti täältä. Minulla oli yksi isohko kesäkurpitsa, jonka täytin meille kahdelle päivälliseksi, tänään ei ollut suurta nälkää. Jonkun verran soveltelin, sillä se on minun tapani. 

Täytetty kesäkurpitsa kahdelle

• 1 isohko kesäkurpitsa pitkittäin halkaistuna
• puolikas paketti pekonia
• 1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää
• 1 tomaatti
• 1 kevätsipuli
• 2 rkl ricottaa
• 3 rkl tomaattikastiketta (Muttia, jota käytin eilisessä pizzassa, vähän jäi)
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• mozzarellaraastetta
• oliiviöljyä

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin uunivuokaan leivinpaperia. Voitelin paperin lorauksella oliiviöljyä. Koversin melonikauhalla kesäkurpitsasta puolipyörylöitä koko matkalta niin, että siitä tuli eräänlainen vene. Silppusin kurpitsapalaset silpuksi, samoin tomaatin, leipäpalan ja sipulin. Leikkasin pekonin paloiksi ja laitoin sen kylmälle pannulle. Aloin kuumentaa pannua ja paistelin pekonia muutaman minuutin. Lisäsin mukaan kurpitsapalat, tomaatit, sipulin ja leipäpalat. Paistoin koko täytemassaa noin 10 minuuttia. 

Sivelin (eiku Kammenpyörittäjä siveli) koverretut kesäkurpitsan puolikkaista toisen tomaattikastikkeella ja toisen ricottalla. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Apukokkini (tässä vaiheessa vielä pitelin tärveltyä sormenpäätäni pääni päällä ja puristin tiukasti) sisusti puolikkaat täytteellä ja ne vielä pippuroitiin kunnolla. Ihan pinnalle ripoteltiin mozzarellaraastetta. Paistoin kurpitsoja noin 25 minuuttia. Koska olen epävarma uunimme kunnosta, käytin kiertoilmaa ja vertailin irtomittaria uuniin omaan säätimeen. Hieman tummaksi ehti juusto puolikkaiden päällä, mutta tuoksu oli ihanan pizzainen ja maku mainio!

Vielä ehtii osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan, jossa palkintona on painavaa luettavaa! Osallistumaan pääsee täällä. Arvonta on huomenna maanantaina. 

Pizzan keväiset värit

Reissussa ollessani jouduin syvän huolen valtaan, tieto lisäsi tuskaa. Näin Instagramista miten suomalaiset blogaanit söivät niin kovaa kyytiä parsaa, että pelkäsin ettei tankoakaan ole jäljellä, kun ehdin kotiin. Onneksi kivat kaverit lupasivat jättää minulle vähän parsaa ja myös tämän kevään hittituotetta, broccoliinia. Löysin kumpaakin nipun, ei niissä ollut lappua päällä: Vain Campasimpukan käyttöön, mutta otin ne silti. 

Tänään oli äidin onnenpäivä, Opiskelija tuli käymään. Aluksi lupasin, että teen lasagnea päivälliseksi, mutta sitten muistin, ettemme ole muuta tällä viikolla varsinaisesti syöneetkään kuin pastaa, joten päätinkin tehdä pizzaa. Yhden pizzoista tein keväisenä parsatäytteisenä ja sille sivelin tomaattikastikkeen sijaan ricottaa, niin ollaan tukevasti Italia-teemassa kiinni. Toiseen laitoin broccoliinia ja pieniä tomaatteja. Pari pizzaa tein sitten tomaattikastikeella ja Opiskelijaa miellyttävin täyttein.

Valkoisia pizzoja keväisin täyttein

Pizzapohja kahteen pienehköön pizzaan

• 3 dl lämmintä vettä
• 3/4 palaa hiivaa
• 400 g 00-jauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Liota hiiva lämpimään veteen yleiskoneen kulhossa ja mittaa kaikki muut ainekset mukaan. Vaivaa taikinaa koneellisesti 10 minuuttia, lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian löysää. Jätä kohoamaan peitettynä 2-5 tunniksi. Jos haluat, voit laittaa taikinan peitettynä jääkaappiin ja antaa sen olla siellä yön ylitsekin.

Keväiset täytteet kahteen vaaleaan pizzaan

• 2/3 purkkia ricottaa
• 6 vihreää parsaa
• 2 retiisiä
• 6 vartta broccoliinia
• 6 pientä tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieni pala parmesania raastettuna
• pieni pala emmentaalia raastettuna

Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Jos käytät pizzakiveä, laita se kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Minä edelleen käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä, en osaa vieläkään tehdä sellaista pohjaa, jonka saisin siirrettyä puiselle laudalle ja siltä kivelle. 

Leivo taikina kahdeksi lätyksi, sinä varmaan saat pyöreämpiä pizzoja, minä en koskaan saa. Aina niistä tulee jotenkin epämuotoisia. Levitä pohjille muutama lusikallinen ricottaa, halutessasi voit maustaa ricottan vaikka murskatulla valkosipulilla. Minä en muistanut. Halkaise parsat pitkittäin niin, että niistä tulee ohuempia, ehtivät kypsyä uunissa. Leikkaa retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Levitä parsat ja retiisit pohjalle ricottan päälle. Revi mozzarellapallon puolikkaasta paloja pizzan päälle, samoin raasta sille parmesania ja emmentalia. 

Täytä toinen keväinen pizza tomaattiviipaleilla ja hieman ohennetuilla broccoliinin varsilla. Laita samaan tapaan pinnalle juustoja. Paista kumpikin pizza kuuman kiven päällä kunnes juustot kuplivat lupaavasti ja pohja kohoilee reunoiltaan ja on kypsää. Kummatkin pizzat maistuivat oikein mainioilta, ricottaa olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. En osaa päättää kumpi sopi paremmin pizzaan, parsa vai broccoliini, mutta retiisi ainakin sopi todella hyvin. Opiskelijan pizzoissa oli Muttin pizzakastike pohjalla, täytteinä salamia, tonnikalaa ja katkarapuja, sekä runsaasti juustoja. 

Giro d'Italian kahdeksas etappi näytti siltä, että massakiristä on turha haaveilla. En kyllä oikeasti niistä pidäkään kovin paljon, sillä pelkään kolareita ja viimehetken kasoja. Eniten pidän ylämäkeen päättyvistä etapeista, joissa ajajia tulee yksitellen maaliin. Ei nyt tarvitse olla mitään järkyttäviä 18 % seinänousuja, joihin tullaan hämärän rajamailla. Sellainen 6-8 % piisaa hyvin! Tänään reitti meni samanlaisia valkohiekkaisia teitä kuin minäkin ajoin L'Eroicassa. Aika on kullannut muistot, sillä todellisuudessa minä kyllä taisin taluttaa aika paljon. Etapin voittaja oli tänään Gianluca Brambilla, joka saavutti ensimmäisen grand tour-voittonsa ja meni ja otti pinkin paidankin samantien Tom Dumoulinilta. Huominen henkilökohtainen aika-ajo voi hyvinkin taas muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Vielä ehditte osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kookasta luettavaa arvotaan maanantaina ja osallistumaan pääsee täällä.

Mascarponevaahtoa ja aprikoosikastiketta

Jälkiruoalle on yleensä aina tilaa, vaikka kuinka olisi mukamas vatsa täynnä. Tänään söimme päivälliseksi eilisen pastan loput, itse asiassa parin edellisen pasta-aterian loput, kesäkurpitsapastan loppu meni iloisesti sekaisin eilisen kanapastan kanssa, eikä tuntunut missään. 

Tankkasin heti alkuviikosta jääkaappiin mascarponea, ricottaa ja mozzarellaa. Niistä olemme jo käyttäneet mozzarellaa ja tänään aukesi mascarponepurkki. Ostin tänään aprikooseja ja niille löysin ohjeen, jossa käytettiin kumpaakin. Ohjeen otin täältä. Tein jälkkäriä viisi annosta, joten huominen makea aterian päätös on jo valmiina, kun Opiskelija tulee kylään. Aineluettelon määriä hieman soveltelin, en ollut mittaustuulella, vaan kaatelin aineksia vapaalla kädellä.

Aprikoosi-mascarponevaahto viidelle

• 500 g aprikooseja
• 1 purkki (250 g) mascarponea
• 3,3 dl purkki kuohukermaa
• 50 g valkosuklaanappeja
• loraus Triple Seciä
• 140 g sokeria
• sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• muutama pieni amarettikeksi

Kuori aprikoosit, ota kivi pois ja leikkaa hedelmät neljään osaan. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu kattilaan. Lisää sokeri kattilaan ja kuumenna sokeri-mehuseosta hetken aikaa. Lorauta kattilaan hieman Triple Sec-likööriä ja kaada mukaan aprikoosipalat. Sekoittele ja anna kiehua niin kauan, että hedelmät ovat pehmeitä ja sokeriliemi käy vähiin, varo polttamasta pohjaan. Ota katilla pois tulelta ja jätä jäähtymään. Kun hedelmäkastike on jäähtynyt, aja se tehosekoittimessa tasaiseksi soseeksi.

Laita lasikulho tai muu kuumuutta kestävä astia pienen kattilan päälle. Kiehauta kattilassa vettä sen verran, ettei päällä olevan kulhon pohja osu kiehuvaan veteen. Kaada suklaanapit ja loraus kermaa päällimmäiseen astiaan ja anna suklaan sulaa. Sekoittele ja kun suklaa on melkein sulanut, ota astia pois kattilan päältä ja sekoita massa tasaiseksi. Jätä se jäähtymään, mukana oleva kerma estää suklaata jähmettymästä.

Vatkaa kerma tasaiseksi, pehmeäksi vaahdoksi. Kaavi mascarpone kulhoon ja vatkaa sitä haarukalla niin, että rakenne tulee tasaisen pehmeäksi. Yhdistä jäähtynyt suklaa-kermaseos mukaan mascarponeen, sen jälkeen kermavaahto. Viimeisenä kaada noin puolet aprikoosisoseesta seokseen ja pyöräytä muutaman kerran nuolijalla, älä sekoita aivan tasaiseksi. Lusikoi seosta annoskuppeihin. Anna jäähtyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Juuri ennen tarjoilua lusikoi päälle vielä hieman aprikoosisosetta annoksen päälle ja murustele pinnalle pari kolme pientä amarettikeksiä. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi on juuri tullut maaliin. Tänään ajettiin 211 km ja sitä luonnehdittiin Giron sivuilla mäkiseksi etapiksi, mutta jolle uumoiltiin kuitenkin massakiriä loppuun. Marcel Kittel koki rengasrikon noin viisi kilometriä ennen maalia, joten hän jäi kiristä paitsi. Kokonaistilanne ei kärjen suhteen muuttunut, Tom Dumoulin jatkaa pinkissä ja etapin ykköseksi kirjattiin Andre Greipel. Rostockin Raketti voitti jo toisen etapin tässä kisassa ja Lotto Soudal oli ykköstalli jo kolmatta päivää peräkkäin.

EDIT: Vielä ehtii mukaan Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan, jossa on palkintona painavaa luettevaa! Arvontaan mukaan pääsee täältä.