CampaReissu2/2023 viikko 2

Toinen viikko alkoi Tanskasta, elokuu oli taittunut toiselle puoliskolleen. Meillä oli toki paluulippu ja -päivä tiedossa, mutta tässä vaiheessa tuntui, että aikaa on ikuisuus. Hyvin epämääräinen käsite tuo ikuisuus. Emme tehneet kovin tarkkoja suunnitelmia, ajatus oli hieman venyskellä Saksassa ja sitten valua Ranskaan. Säät olivat kivat, ei liian kuumat, kun toinen viikko pyörähti käyntiin. 

 CampaReissu2/2023/päivä8 (18.8.2023)

Jokaisena reissun päivänä ei tapahtumia ole juurikaan paljon, tänään oli sellainen päivä. Koitimme aamulla pienesti päästä Odensen keskustaan parkkiin, mutta #noukänduu ja laitoimme navigaattoriin seuraavaksi Flensburgin.

Odensessa oli kyllä pari kivaa kuvaa talojen seinissä. Toinen #saattaasisältäätuotesijoittelua.

Parina Tanskan päivänä katsoimme hieman PostNord Danmark Rundt-maantiepyöräilykisaa. Tänään näimme monen tallin autoja menossa kohti Kööpenhaminaa, mahtaako kisa olla lopuillaan. 

Menimme Vähä-Beltin sillasta mantereen puolelle ja nyt ei ole lauttoja eikä pitkiä siltoja tiedossa ennen ensi kertaa. 

Muutama muukin oli aikeissa mennä tänään Hyggelandiasta Saksaan ja toinen mokona oli menossa toiseen suuntaan. Moottoritiet olivat niin sanotusti kuumat. Tanskaan päin oli rajalla valvontapiste, jostain sellaista olimmekin lukeneet. Ehkä oli kaivettu korona-aikaiset valvontateltat käyttöön.

Ajelimme Flensburgin vieritse, kävimme siellä olevassa CITTI PARKissa loivilla ostoksilla ja majoituimme kaupungin eteläpuolelle pienelle yksityiselle leirialueelle. Jo tippui hinta yöltä mukavampaa suuntaan Tanskan hinnoista.

Ja onkin oikein kiva leirialue. Hyvät saniteettitilat ja tiskipaikat, aurinko paistaa ja söimme ulkona #keräilyerät kotoa tuoduista sillipurkkien lopuista ja perunoista. Tasapainottaa taas kalliita Tanskan päiviä. Olut oli lähikaupasta, flensburgilaista. 

 CampaReissu2/2023/päivä9 (19.8.2023)

Toisinaan kaikki sujuu kuin tanssi, mutta välillä ei yhtään. Onneksi päivä alkoi kuitenkin mainiosti. Katsoimme nimittäin ensimmäisen Bismarck Turmimme!

Innostuin niistä jo viime vuonna ja merkitsin niitä CampaKarttaamme kymmenittäin. Useat niistä sijaitsevat metsäisissä paikoissa, joihin ei suurella autolla ole helppo päästä.

Nyt huomasin eilen, että melko lähellä viime yön leiriä olisi yksi Bismarckin muistoksi pystytetty torni (saksaksi Turm) Quernin kylässä ja aamulla ajelimme sumuisen maaseudun halki sitä katsomaan. Olikin sen väärti! 

Kaikkiin turmeihin ei ole sisäänpääsyä, jotkut ovat huonossa kunnossa, mutta tämä kyseinen oli oikein upea. Se on rakennettu vuosien 1900-1903 aikana ja kiipesimme ylös näköalatasanteelle asti. Sumu peitti maiseman melkolailla, muttei se haitannut. 

Ilahduttavan tornikokemuksen jälkeen lähdimme kohti Wolfsburgia, olimme toiveikkaita, että Hampurin ohitus lauantaina sujuisi kuin jo mainittu tanssi. No ei sujunut. Oli hirveästi liikennettä, tietyöalueita ja stauta. Noin neljän tunnin ajomatkasta tuli kuuden tunnin ähellys, jossa ajoimme jopa melko lailla Hampurin keskustassa, siitä todisteena kuva jostain jättikirkosta.

Loppumatkasta tietyön vuoksi suljettu tieosuus toi lisämatkaa aika paljon ja aikaa myös, näimme merkillisen kirkon. Pitää etsiä mikä se mahtaa olla. (lisäys: se on  Pyhän Nikolauksen kirkko Gifhornissa)

Aikomus oli tulla Wolfsburgin leirialueelle ja olla oikein kaksi yötä. Mennä aamulla Volkkari-museoon ja pitää ajamaton päivä.

Ei sekään sitten onnistunut, sillä täällä Saksassa on alkanut jalkapallokausi ja paikallinen seura voitti ekan pelinsä. Pelin vuoksi kaikki leirialueet ovat tupaten täynnä. Oli kuitenkin sen verran väsähtänyt kuski ja kartanlukija, että noudatimme leirialueelta annettua neuvoa yöpyä parkkialueella leirialueen vieressä. Tässä saa kuulema olla yötä. Leirialueella olikin kyllä tungosta, autoja ja vaunuja oli puolen metrin turvaväleillä, joten emme sinne oikein olisi tahtoneetkaan.

Huomenna sitten Volkkari-museoon heti kun se aukeaa ja siitä sitten eteenpäin. Ollaan jossain muualla sitten kaksi yötä.

 CampaReissu2/2023/päivä10 (20.8.2023)

Nyt ei palele, aamulla oli jo mittarissa 25, kun heräsimme Wolfsburgin puskasta. (Lisäys: oli aika vähäuninen yö, jonka aikana tulin tietämään, etten ole #puskamuija . Kuuntelin koko yön jokaista risausta auton ympärillä, joku liikkui mahdollisesti auton likellä mielestäni jatkuvasti ja oli todella lämmintä. Olen siis enempi #leirialuemuija ) 

Tuo aamu oli mainio esimerkki siitä, että olimme menossa ihan eri paikkoihin, minä johonkin Volkkari-museoon, Antti semmoiseen automaailmawunderlandiin. Menimme jälkimmäiseen. Sieltä saksalaiset volkkarin ostajat voivat hakea oman autonsa tuommoisesta tornista. Ei vissiin voi suomalainen vieläkään. 

Oli melkoinen viherpesula tuo Autostadt, hienoja puistoja, konsernin eri merkkien paviljonkeja jne. Ei ihan minun juttuni, mutta olenpa käynyt. Tänään oli vielä joku kesäfestivaalipäivä ja lippu maksoi 25€. Suomalainen Ina Forsman (?) esiintyi siellä tänään myöhemmin.

Volkkarispektaakkelin jälkeen suuntasimme taas motareille toivoen, että nyt koko Saksa ei olisi menossa mummolaan. Rekkojahan ei juuri ole sunnuntaisin Saksan moottoriteillä. (Lisäys: tuona sunnuntaina oli hyvin vähän liikennettä, mikä oli helpotus)

Nyt olikin väljempää, vain pari kolme pientä ruuhkaumaa tietyöalueidem vuoksi. Näimme toisen Bismarck Turmin, tosin niin kaukaa, että vain rankasti kuvaa suurentamalla tornin just ja just erottaa. Näköjään unohdin laittaa sen kuvan 🙄 (Lisäys: mutta nyt muistin)

Välillä moottoritie oli ihan täynnä, sitten taas ihan tyhjä. Tämäkin kuva unohtui. (Lisäys: se on tuossa vähän ylempänä)

Yöpymään tulimme Bambergin liepeille leirialueelle, joka on ihan hyvä paikka. Kävimme syömässä paikan ravintolassa, perusruokaa ja olutta. (Lisäys: oli sitä ruokaakin, pizzaa ja makkaraa, mutta kuvassa näkyvät vain ohrapirtelöt)

Yhä on lämmintä melkein 30 astetta. Nyt saa kuitenkin ilmastoinnin päälle nukkumaan mennessä.

Huomenna CampaAdria ei liiku, me menemme bussilla keskustaan.

 CampaReissu2/2023/päivä11 (21.8.2023)

Viime vuonna koin ensimmäistä kertaa yli 40 asteen lämpöjä enkä kyllä tykännyt niistä. Se hyöty siitä kumminkin oli, että nyt 30 astetta ei tunnu niin kamalalta.

Kävimme bussilla leirialueelta Bambergin keskustassa. Kuljettaja neuvoi ystävällisesti, että meidän kannattaa ostaa päiväliput, niin se tulisi edullisemmaksi. Maksoi yhteensä 7,80€ kahdelta. (Lisäys: matka kesti noin 20 minuuuttia)

Kävelimme katsomaan kaupungin katedraalia eikäkö tuomiokirkkoa ja kävimme jääkahvilla ja kirjakaupassa, sekä pikkuisen ruokakaupassa. Museot olivat tänään kiinni. Bambergiin voisi tulla uudelleen vähän viileämmällä säällä.

Iltapäivä leirillä varjossa on kulunut leppoisasti, söimme jääkaapin aarteita, viimeiset perunat ja vilhelmit pyttipannuna.

Kello on kahdeksan, jostain likeltä kuuluu haitarimusiikkia. Tiedä tässä tykkäiskö vai ei.

Huomenna edessä voimainponnistus (lähinnä henkinen) ja siitä lisää myöhemmin, jos selviän kunnialla.

 CampaReissu2/2023/päivä12 (22.8.2023)

Lämmin päivä taas, aamusta jo heti 25 astetta. Suunnitelmana oli tänään Alppien juurella asuvien vuosien takaisten tuttavien tapaaminen. Tutustuimme heihin parikymmentä vuotta sitten Kreikassa ja olemme kyläilleet muutamia kertoja vuosien varrella, edellisestä kerrasta oli kauan. Eipä tässä olla itsekään nuorruttu, hyvä käväistä vaikka introvertti puoleni aina hangoitteleekin vastaan.

Matkan aluksi poikkesimme pellolle, josta sai itse leikata mukaan kukkia ja maksaa lippaaseen. Se oli kivaa.

Ennen kyläilyä ajelimme mukavia punaisia teitä, kävimme ruokaostoksilla, näimme lukemattomia kirkkoja emmekä olleet moottoritielläkään hillossa. Oli hyvin maltillinen liikenne. Ruokakaupassa ihmettelin sitä, miten paljon viikkolehtiä Saksassa yhä on, kaikki näyttävät samalta ja arvelin, että jos tuosta pitäisi Omalle tai Opalle viedä se mieluisa, pitäisi kyllä tarkkaan katsoa, että valkkaisi oikean. 

Pikkuisen arveluttava oli tuo piirroslapsi mainostamassa olutta, mutta #maassamaantavalla .

Kyläilyn jälkeen aloimme etsiä majapaikkaa ja sepä meinasi olla hankalaa. Olimme jo kuulleet, että lomakausi on täällä Etelä-Saksassa noin puolivälissä ja kaikki leirialueet Alppien juurella olivat täynnä. Saimme vinkin hieman pohjoisempana olevasta alueesta jonne voisi mahtua. Ja niin tapahtuikin.

Lähellä on hieno kirkko, se on jopa valaistu, kunhan ilta pimenee se näyttää varmaan vielä paremmalta.

Päivällisenä tonnikalasalaatti, ei yhtään huonompi ateria melkein omista varastoista.

 CampaReissu2/2023/päivä13 (23.8.2023)

Tänään päivän kartastot näyttivät hyvältä, Ranska-kirja oli mukana reittisuunnittelussa. 

Ennen varsinaista #hittheroad hetkeä kävimme katsomassa Ottobeuren valtavaa basilikaa, se on yhteydessä käänteispieneen luostariin. Kirkkoon pääsi sisällekin ja ekana tuli kyllä mieleen, että onko mennyt koristelut vähän överiksi 🙄 Hieno kirkko, ilman muuta. Antti tönäisi vahingossa yhtä irtotuolia ja sen raapaisun ääni kesti ainakin kolme sekuntia, joten akustiikka lienee melkoisen hieno. Tai sitten ihan huono, minä mitään tiedä.

Seuraavaksi kävimme katsomassa toisen Bismarck Turmimme, se oli ihan likellä Memmingenin kaupungin liepeillä, sievä valkoinen torni. (Lisäys: tänne ei päässyt sisälle ja tavallaan tämä oli kolmas turmimme, jos se kaukaa nähtykin lasketaan)

Sitten olikin aika tosiaan siirtyä kunnolla tien päälle. Valitsimme osin moottoritiereitin ja osaksi pienempiä teitä. Hyvin luonnistui suunnistus, kaksi navia olivat välillä samaa mieltä reitistä ja me olimme kolmatta.

Eräässä kohden ennen Freiburgia oli tiessä ihan älyttömät suolisolmut, mutta paperikartassa ne olivat jääneet juuri sivujen taitteella enkä osannut niistä antaa kuljettajalle ennakkotietoa. Navin näytöltä otetussa kuvassa tulemme melkein itseämme vastaan eikä ihan suurinta sallittua nopeutta vaan vähän alle, onneksi jonossa eikä ekana.

Iltapäivällä pääsimme Ranskaan samoille tienoille, joilla olimme viime syksyn matkalla. Tulimme Turckheimiin tutulle leirialueelle ja heti oli kotoisa tunnelma, kun muutama ihminen sai aikaan kalabaliikin vailla vertaa. Onneksi mahduimme alueelle ja olemmekin täällä kaksi yötä. (Lisäys:päivällisenä näyttää olleen jotain valmisjuttuja, ehkä lihaa, ehkä kalaa, #eipystysanoon )

Huomenna on patonginhakua lukuunottamatta tonttipäivä, pyykkihuoltoa, siivousta, pastista, suunnittelua. 

Nyt on ilta pimennyt ja lämpötila laskenut alle 25 asteen. Kiva istua ulkona, ei itikoita, lasissa vielä tilkka viiniä ennen unten maita.

 CampaReissu2/2023/päivä14 (24.8.2023)

Pyykkipäivä, lämmintä ja hiostavaa.

 

Antti kävi katsomassa onko Staubin tehtaanmyymälässä hyvät tarjoukset, ei ollut. 

Samoin hän kävi katsomassa onko Velosolex-pyörämuseo auki. Ei ollut, oli ferme. 

Nyt iltasella on alkanut tuulla ja lämmintä on "enää" 28 astetta. Etäämpää kuuluu jyrinää. Hyvä, että markiisi on kunnolla kiinni. 

Emme vielä huomennakaan jatka matkaa. Tämä on hyvä paikka.

EDIT:Nyt viisi minuuttia myöhemmin sataa ihan kaatamalla ja salamoi

Näin tuli toinen reissuviikko täyteen ja olimme päässeet Ranskaan! Sitä hauskuutta sitten riittikin monen viikon ajan. Emme oikein osaa sanoa mikä Ranskassa on niin mukavaa matkailumaana, mutta edullisuus nyt ainakin on yksi seikka ja se, että vaikka ranskantaitomme ovat lähes olemattomat, aina kumminkin asiat sujuvat. Alussa vain meinaa nousta otsaan #ranskanpatti jos luvattu  netti ei toimi tai jonottaminen kestää ikuisuuden, mutta kärsivällisyys kasvaa päivä päivältä ja lopussa ei edes huomaa mitään ärsyttävää. 

CampaReissu2/2023 viikko 1

Onpa hetki vierähtänyt, etten ole postannut mitään. Mietin sitä, että vaikka Instagramiin laitoin jokaiselta reissupäivältä pienen päivityksen, en blogiin saanut paljonkaan reissuoloissa aikaan.  Kun ei tässä koskaan tiedä kuinka kauan mikäkin some säilyy ennallaan, niin ajattelin koota instapäivityksen blogiinkin – lähinnä omaksi iloksi, mutta jos joku muukin tykkää lukea niin hyvä. 

Liitän samaan muutamia kuvia matkan ajalta ja jotain lisähuomioita, mikäli muistan jotain sopivaa. Elo-syyskuun  taitteessa tuli kuitenkin muutamia Espanja-ruokahaasteeseen liittyviä postauksia, joten niissä on osittain samoja juttuja kuin tässä tulevassa postaussarjassa, johon laitan aina viikon jutut kuhunkin postaukseen. Pahoittelen, ettei postauksen muotoilu fonttien ja niiden kokojen kanssa ole kokoajan aivan yhteneväinen, kopiointi instasta  aiheuttanee tämän.

CampaReissu2/2023/päivä1 (11.8.2023)

Nyt se päivä koitti, että keräsimme matkakukkakimpun tontilta ja lähdimme reissuun.

Helsinkiä kauemmas emme vielä ehtineet, änkesimme lähes täydelle Rastilan leirialueelle ja lähdimme heti museoimaan. @museokortti tykkää että sitä käytetään ja kävimmekin @designmuseo_fi ssa ja @ateneummuseum issa ennen päivällistä. Allaoleva kuva on Designmuseon Kustaa Saksi-näyttelystä, se lienee jo loppunutkin,  se saavutti Hesarin jutun mukaan hyvän suosion. 

Sitä ennen kävimme kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässämme täyttämässä kannattajakortit presidentinvaalien merkeissä. Enpä ollut edes ajatellut, että tekisin niin, aiemmin ehdokkaani on ollut puoleen asettama. Siskoni @mariakingtssf ansiosta tulin asiaa ajatelleeksi. Keräyspaikka oli iki-ihana @eiringcookshop . (Lisäys: myöhemmin tajusin, että innostuksissani taisin jättää allekirjoituksen tekemättä kannattajakorttiini, mutta onneksi ehdokkuus ei siitä kortista jäänyt kiinni)

Poikkesimme myös Johanneksen kirkkoon, siellä oli juuri vihkitoimituksen harjoitukset menossa.

Emme aikoinaan koskaan onnistuneet saamaan monista yrityksistä huolimatta pöytää BasBasiin, mutta nyt ystävän kautta varaus järjestyi ja piiiiiiitkästä aikaa olimme ravintolassa, jossa kaikki oli mieleemme.

Nyt ne ajat ovat todellakin jääneet taakse, jolloin ravintola-ateria sai maksaa paljon. Tänään söimme jakaen kahdeksan eri annosta ja jaoimme niille sovitetut muutaman lasillisen viiniä.

Voi että oli hyvää, kivaa, miellyttävää ja tosiaan tuntui, että tämä hieman myöhästynyt synttäriateria oli jokaisen euron arvoinen. Tarjoilukin oli 10/10.

Nyt voi palata hyvillä mielin campingkokkauksen pariin ja pihistellä. Ilta on pimennyt Rastilassa, ovi on vielä auki, on ihana loppukesän ilta.

Jatkossakin CampaAdrian kuulumisia tulee päivittäin, lähinnä siksi, että itse muistaisimme mitä on tapahtunut. 😆

CampaReissu2/2023/päivä2 (12.8.2023)

Tänään emme liikkuneet kovin kauas. Antti osallistui Sankar-ajoihin, se on rautarunkoisten vintagepyörien ajotapahtuma ja tällä kertaa Espoossa.

Huraköön! he huusivat ja lähtivät matkaan. Minulla on ollut persoonakohtainen joutenolopäivä ns puskassa.(tarkoittaa majoittumista muualle kuin leirialueelle tai matkaparkkiin) Paikka on aivan luvan kanssa saatu, no worries.

Aloitin uuden matkapäiväkirjan, sen joka on ulkomaan reissuja varten. Kyllä ne ulkomaatkin pian tulevat eteen. 

Olen katsonut Areenasta hyviä brittisarjoja ja leikkinyt korealaista nuudelibaaria. Hyvin maistui.

Kohta on uniaika. Mutta jos pimeän tullen taivas hieman kirkastuu, saatan nähdä tähdenlentoja kattoikkunasta, on tähdenlentomaksimin vuotuinen aika taas. Täällä Espoon umpilandella ei liene paljon valosaastetta. (Lisäys: katsoimme tähdenlentoja reilun tunnin verran, oli ihan hyvä paikka katsoa, ei valosaastetta. Vieressä oli hääjuhlat isossa kartanon sivurakennuksessa ja olin vähän tyytymätön musiikkiin, kunnes bilebändi soitti Cha Cha Chan.)

Ps. A ajoi 100 km matkan, joten minun oli syytäkin tasoittaa tilannetta olemalla muutaman metrin säteellä, eikö?

CampaReissu2/2023/päivä3 (13.8.2023)

Reissun kotimaanosuus lähenee loppuaan, vietimme päivän tekemällä mutkittelevan siirtymän. Veimme Antin vintagepyörän sukulaisille talteen reissun ajaksi ja aloitimme matkan Naantaliin.

Ensimmäinen pysäkki oli Salossa, huomasin pari kilometriä ennen liittymää, että Salossa on rautatien vesitorni vanhan veturitallin katolla.

Jo sitä ennen samalla kadulla oli aika hieno muraali siilon seinissä.

Vanha veturitalli toimii nykyään Salon taidemuseona. Siellä oli aivan mahtava näyttely, Gertrude Bellin ja Meeri Koutaniemen yhteisnäyttely. Suosittelen, se on vielä noin kuukauden (Lisäys: loppui 10.9.2023) ja museo on museokorttikohde.

Salon kunnan alueella oli myös Märynummin vesitorni!

Seuraava vesitorni oli Halikossa, se näkyi vain vähän kirkon pihalta. Itseasiassa se oli ennen Salon kohteita, mutta kuvat tulivat väärään järjestykseen 🙉

Sitten kävimme katsomassa ulkopuolelta Paimion parantolaa, sielläkin oli vesitorni. En olisi viimeisen kuvan piipulta näyttävää vesitorniksi tiennyt, ellen olisi jostain lukenut.

Olemme yötä Naantalin leirialueella, vähän kalliinpuoleinen, mutta niin se taitaa Suomessa nyt olla, toissa kesänä 25€ maksaneet ovat nyt 35€. Onhan tässä ollut muuttujia.

Huomenna laivaan ja kohti Ruotsia.

CampaReissu2/2023/päivä4 (14.8.2023)

Tänään oli perinteinen pitkästymispäivä, tulimme laivalla Naantalista Kapellskäriin. Laiva oli täydempi kuin monilla edellisillä kerroilla samalla linjalla.

Antti luki rästissä olleet Hesarit ja minä kudoin vuotuisen kesken jäävän sukkaparin jälkimmäisen kantalappuun asti. (Lisäys: Allaolevassa kuvassa on se eka sukka, toinen on edelleen samassa vaiheessa kantalapun alussa nyt 26.10.2023)

Söimme kaksi kertaa, makuelämykset olivat vaatimattomat.

Laiva oli satamassa minuutilleen ja ajoimme ulos muutaman minuutin kuluttua. Ei mitään vetkuttelua siis.

Tulimme tähän sataman viereiselle leirialueelle, hinta on noussut vuoden takaisesta 5€, mutta kruunun heikko kurssi auttanee asiaa hieman.

Aurinko painuu jo puiden taakse, vähän hyttysiä tai jotain muita öttiäisiä, joten istumme autossa ja katsomme vapaaehtoisruotsia telkkarista, mahtaa olla uutiset. Päiväkirja on kirjoitettu ajan tasalle. 

Huomenna kohti etelää!

CampaReissu2/2023/päivä5 (15.8.2023)

Emme usein aja enää satoja kilometrejä päivässä, mutta tänään teimme sen. Lähdimme aamulla Kapellskäristä ja tulimme alkuillasta Alingsåsiin. Tästä on Göteborgiin enää noin 50 km.

Matkalla väistimme Tukholman pohjoispuolelta ja näimme hienon vesitornin, kävimme Västeråsissa kaupassa ja ostimme sieltä matkakukan, pidimme pullanpituisen tauon Hasslessa ja kuvasimme sen hienoa kirkkoa sen verran kuin ehdimme ennen todella räväkkää sadekuuroa.

Leirillä teimme ruokaa, ensin piti kokata ja syödä autossa koska mahdollinen sade, mutta sää kirkastui niin, että teimme ruoan ja söimme sen ulkona. Aterialla oli grillattua halloumia, kantarellileipiä ja niitä pieniä espanjalaisia paprikoita paahdettuna, niitä missä pitäisi olla ainakin 1-2/pussi oikein tulisia. Ei ollut taaskaan.

Päivän musiikkina oli suosikki-kpop-soittolistani. Luultavasti en kyllästy näihin seuraavaan kymmeneen vuoteen, sama kuin 2000-luvun (vain klassista) ja 2010-luvun (vain countrya) lempimusiikin.

Seuraava aamu olikin sitten sateinen

CampaReissu2/2023/päivä6 (16.8.2023)

Meillä ei ole kiire, mutta silti pätkähdimme tänään Tanskaan. Olimme maassa viimeksi vuonna 2012 katsomassa Giro d'Italian aloitusetappeja.

Nyt teimme unelmasiirtymän lautalla, lippu oli ostettu 9 minuuttia ennen lähtöä ja ehdimme juuri ajaa jonoon, kun lastaus alkoi. 20 minuutin kuluttua olimme Tanskassa.

Olimme aikeissa käydä Louisiana-taidemuseossa, Hillerødin rannikkokaupungissa, korjaan Humlebækin kaupungissa! Eihän sen parkkipaikoille CampaAdrialla ollut asiaa. Niinpä menimme leirialueelle muutaman kilometrin päähän ja pyöräilimme museoon.

Pyöräily Tanskassa on kivempaa kuin Alankomaissa, ihmiset ajavat pyörillä vähän hyggemmin, ei täysillä koko ajan.

Museo oli aivan mahtava. Ravintolakin näytti hyvältä, ei voinut tiirailla liikaa ihmisten annoksia, sillä tarkoitus oli tehdä itse ruokaa tasapainottamaan muutaman viime päivän runsasta rahanmenoa. (Lisäys: alla oleva pasta-annos ei paljon maksanut)

Saa nähdä maltammeko huomenna vielä pysyä Tanskassa, vai kiirehdimmekö jo Saksaan.

CampaReissu2/2023/päivä7 (17.8.2023)

Tänään oli monen nähtävyyden päivä. Aloitimme Fredensborgin linnasta, jossa kuulema juuri sattui tässä kuussa majailemaan Tanskan kuningatar. Ei ollut kyllä pihahommissa, eikä tullut muutenkaan vastaan. 

Seuraavaksi ajoimme Fredriksborgin linnaan, oli niin samankaltainen nimi edellisen linnan kanssa, että sekoitimme ne ensin toisiinsa. Tämä jälkimmäinen on museoitu ja piti hieman metsästää pysäköintipaikkaa ja suorittaa peruutusmanoovereitä ennen kuin saimme auton parkkiin. Linna oli oikein hieno ja korea. Linnan kirkko se vasta korea olikin.  Ja puistot. 

Sitten oli vuorossa siirtyminen Roskildeen, jossa emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet, ei ole festarinuoruutta kummallakaan muistojen arkistossa. Roskildessä kävimme katsomassa Unescon maailmanperintölistalla olevaa tuomiokirkkoa. Senkin ympäri piti hieman ajaa, ennen kuin löytyi pysäköintitilaa isommalle autolle ihan luvan kanssa, siis kiekkopaikka. Kirkko oli massiivisen hieno ja maksoimme kohtuuilomielin sisäänpääsymaksunkin. 

Sen kadun varrella, jolle pysäköimme, oli pitkästä aikaa ihka-aito #avaruuskirkko suoraan kohti taivasta vaan! Adventistikirkosta kyse. 

Ajelimme näitten nähtävyyksien jälkeen Fyn-saarelle suuren sillan kautta (se ylitys maksoi noin 56,27 €, FYI) ja tulimme Odensen kaupungissa olevalle leirialueelle. Ovat nämä hienoja, mutta melkoisen kalliita. Pitää pian suoria Ranskaan, siellä on taloudellisempaa oleilla. Mutta leirialue on siis oikein hyvä.

Päivällisenä meillä oli korealaista beefbulgogia, joka onnistui hyvin. Sivukkeena oli kotoa tuotua kimchiä, toisesta erästä omatekemääni ja nyt oli kyllä erinomaista! Söimme kaiken, joten jatkossa pitää tyytyä kaupallisiin tuotteisiin. 

Niin oli ensimmäinen viikko koettuna, kotoa Tanskaan. Seuraavalla viikolla seikkaroimme etupäässä Saksassa.