Ruoka-apua Suomen Lapista

matkalla uuniin

Olemme onnekkaita, sillä saamme aika-ajoin paketin pohjoisesta, se tulee yleensä yön yli linja-autossa, eivätkä hyvin pakatut elintarvikkeet ole matkasta moksiskaan. Vähän aikaa sitten oli taas paketin aika, mukana oli äitini leipomaa ruisleipää, parempaa kuin mikään oma tekeleeni, kalaa eri muodoissa ja pussi, josta paljastui neljä pientä lintua. Saimme selostuksen koko paketin sisällöstä ja opin, että linnut olivat riekkoja. Umpijäiset linnut siirtyivät siinä vaiheessa vielä pakastimen uumeniin, mutta eilen päätin, että tänä viikonloppuna ne syödään. 

Lapsuusvuosilta muistan hyvin ne ajat, jolloin isä metsästi. Hän oli pienriistan metsästäjä, metsäkanalinnut ja jänikset olivat hänen pyssynsä tähtäimessä. Hirviporukkaan hän ei koskaan kuulunut, liekö ollut niin, ettei etelän ihmisenä päässyt lappilaisten piireihin. Meillä oli pystykorvia isän metsäkavereina, äiti  ja tytär, Pimu ja Lilli. Siinäpä topakat emännät, pitivät koko perheen kurissa ja nuhteessa. Olen aina pitänyt pystykorvaa kaikkein parhaimpana koirana, jotenkin niin tuimana ja asiallisena. Siinä ei paljon hempeillä, kun pystykorva on talossa. 

Isä ei paljon laittanut ruokaa, äiti vastasi arkisesta ruokahuollosta, mutta kun isä metsästi, hän kyllä hoiti saaliit ainakin patavalmiiksi, ellei pöytään asti. Linnut valmistettiin yksinkertaisesti padassa hauduttaen ja käynnissä oli aina kisa onnistuisiko sisareni tai minä selvittämään aterian ilman yhtäkään haulia lautasen reunalla. Myöhemmillä vuosillaan isä hempeytyi, tai tuli niin huononäköiseksi, ettei enää ampunut sen enempää lintuja kuin jäniksiäkään. Makumuistot ovat kuitenkin jääneet mieleeni niistä riistapadoista.

Tänään tein riekkopataa omiin muistoihini perustuen, sillä en oikein löytänyt ohjeita, jotka olisivat heti olleet toteuttamiseen houkuttelevia. Riekot olivat sulaneet yön aikana jääkaapissa ja aamulla otin ne kulhoon pöydälle lämpenemään. Pyysin Kammenpyörittäjää etsimään minulle jotain lintulientä pakastimesta ja kalkkunalientä löytyikin. Kuivasin riekot talouspaperilla ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Paistoin lintujen kylkiä hetkisen verran voissa pannulla ennen kuin siirsin lintuset isoimpaan pataani. Kaikki neljä lintua mahtuivat sinne kyljilleen. Pilkoin yhden suuren porkkanan ja kaksi punasipulia isoiksi lohkoiksi, samoin kolme suurta ruskeaa herkkusientä. Sujautin lintujen välikköihin porkkanat, sipulit, sienet ja muutaman katajanmarjan. Päälle kaadoin kalkkunalientä niin, että linnut olivat puoliväliinsä asti liemessä. Aivan pinnalle sirottelin timjaminoksia ja laitoin padan uuniin 175 asteeseen.

Pata oli uunissa noin 2 tuntia. Käänsin kerran linnut toiselle kyljelleen ja parin tunnin kuluttua ne vaikuttivat olevan kypsiä. Lisänä tarjosin voilla ja kermatilkalla ehostetut eiliset palsternakkaperunoiden loput, karpaloita ja salaattia. Lintu maistui syvän riistaiselle, oli mureaa ja yksi siivekäs ruokailijaa kohden oli oikein passeli määrä. Olemme syöneet aika paljon erilaisia luullisia linturuokia, joten kokonaisen linnunkaan tuominen nenän alle ei hämmästytä ruokakuntaamme. Yksi hauli oli aterian jälkeen Kammenpyörittäjän lautasella, ei mennyt hammas rikki. Kiitos paketin lähettäjille!

Rikotut palsternakkaperunat

palapelini

Suurella osalla suomalaisia on nyt viikon mukavin päivä, työviikko on takana ja vapaat edessä. Ei minulla. Työputkeni on alussa ja vapaat häämöttävät vasta ensi viikon lopulla. On tämä silti ollut mukava päivä. Töissä oli kiva porukka, pääsin aikaisin vuorosta ja ehdin käydä ruokakaupassa ennen iltapäiväruuhkaa. 

Olin jo vienyt Maku-lehden töihin muidenkin luettavaksi, mutta otin sen omavaltaisesti takaisin, sillä halusin kokeilla numerossa 1/2013 ollutta rikottujen palsternakkaperunoiden ohjetta. Ruokapiirin kautta hankkimani palsternakat ovat olleet oikein hyviä ja halusin käyttää niitä taas. Kolmen hengen  sovellettuun annokseen käytin:

• 6 keskikokoista rosamundaperunaa
• 1 iso palsternakka
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• 1 rkl oliiviöljyä ja pieni voinokare
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja basilikaa
• 2 valkosipulin kynttä

Pesin perunat hyvin ja pilkoin ne kuorineen kuutioiksi. Kuorin palsternakan ja kuutioin senkin. Keitin vettä pienessä kattilassa ja maustoin sen suolalla. Kumosin peruna- ja palsternakkapalat kiehuvaan veteen ja kypsensin niitä noin 15 minuuttia. Kumosin kypsät kuutiot siivilään ja palautin ne sitten takaisin kuumaan kattilaan. Survoin kuutioita hieman isolla haarukalla ja lisäsin joukkoon oliiviöljyn, voin ja jogurtin. Sekoitin haarukalla sen verran, että sain aikaan sattumaista perunasosetta. Maustoin soseen suolalla, pippurilla ja yrteillä. Rosamundan kuoret toivat mukavaa purutuntumaa ja palsternakka maistui yhä enemmän uudelta lempparijuurekseltani. Söimme tätä lisäkettä pannulla paistetun lohen kanssa. Siihen otin vinkit päivällä näkemästäni ruokaohjelmasta, jossa hollantilainen mieskokki hääräsi keittiössä, mutten tiedä hänen nimeään, ohjelman nimeä tai edes kanavaa. 

Hyvätapaiset kirjat etsivät uutta kotia

Kerroin taannoin, että siivosin keittokirjastoani. Olin oikein tomerana porttivahtina, mitkä kirjoista pääsisivät uuteen hyllyyni. Moni kirja jäi rannalle sen vuoksi, etten ole kertakaikkiaan tullut tehneeksi niistä yhtään ruokaa. Moni on ostettu hetken mielijohteesta, hyvästä alennuksesta tai muuten vain ruoanlaittoajatukseni ovat nykyisin toisenlaisia, kuin kirjan ostohetkellä. Muutaman kirjan olen saanut lahjaksikin, mutta olen paaduttanut itseäni sen suhteen, etten säilöisi loputtomiin edes lahjaksi saamiani asioita, jollei niille ole minulle käyttöä tai erityisen suurta tunnearvoa. Myös muutama kerran luettava kirja on joukossa mukana, soisin niiden vielä pääsevän jonkun toisen luettavaksi. 

Jos joku Campasimpukkaa lukeva bongaa pinosta itseään kiinnostavan kirjan, lähetän sen mielelläni postimaksua vastaan. Tarjous on voimassa tästä päivästä viikon ajan, eli 5.3. kello 18 asti. Sen jälkeen vien kirjat divariin, mikäli ottavat ne vastaan ja jos eivät kelpaa sinnekään, sitten SPR:n kirpparille. Vastaan mielelläni kyselyihin kirjoista, mikäli pelkkä kirjan nimi ei kerro riittävästi. Sen verran avitan, että pinon ylälaidassa oleva oranssi kirjanselkä kuuluu opukselle, jonka nimi on Juureskuutio, Joukko juureksia & muutama mukula (Marketta Levanto). Joissakin kirjoissa voi olla tekemiäni pieniä merkintöjä, mutta kaikki sivut ovat tallella eikä punaviiniä ole läikkynyt näille sivuille. 

Tässä on luettelo kirjoista, yliviivaan siitä kirjoja, jos niitä lähtee uuteen kotiin, joten kenenkään ei tarvitse kysellä turhaan jo poisannettujen kirjojen perään.

• Aitoa ruokaa, Mats-Eric Nilsson
• Simple & delicious sushi
• Syötävän koristeellista, kasviksista veitsellä leikaten, Sari Sivén
• Sushi (saksankielinen)
• Martan joulukirja
• Pikkokokki keittiössä
• Martan kesäkirja
• Juureskuutio, Joukko juureksia & muutama mukula, Marketta Levanto
• the low carb long term lifestyle, Carolyn Humphries
• Kiireetön keittiö, Jens Linder
• Tajuttoman hyvää, Sirkka Knuuttila
• Riistaruutukokki, suomennos Sirkka Hirvonen
• Kotitaloustaito 7, Kotitaloustaito 8-9, mm. Minna Löytty-Rissanen
• The Low-Carb Gourmet, Karen Barnaby
• Glorian uusi ruokakirja, toimittanut Anna-Maija Tanttu  (Campakommentti: vuodelta 1999, tosi aikamatka!)
• Maailma keittiössä, Gordon Ramsay
• Euroopan mestarikokkien pöydässä
• Pubiruokaa, Gordon Ramsay ja Mark Sargeant
• Samettisia makuja, Laurence ja Gilles Laurendon
• Gordon Ramsay's Passion for Flavor
• Le Gordon Bleu-sarja: Meren herkut, Jälkiruoat, Perunaruoat, Suklaa
• Välimeren keittiö, Espanja
• Ranskalainen keittiö, Carole Clements ja Elizabeth Wolf-Cohen

Laita mahdolliset kyselyt  postauksen kommenttilaatikkoon tai campasimpukka@gmail.com. Tässä vielä erikseen kuvan Martta-liiton kirjoista, kierreselkämys kun ei paljon kerro.

Lisäys 27.2.2013. Juureskuutio, Joukko juureksia & muutama mukula, Marketta Levanto palasi listalle tarkastuslaskennan kautta! Samettisia makuja-kirjasta sen verran, että se sisältää kaikenlaisia maitotuotteista tehtäviä ruokia, etenkin paljon jälkiruokia. 

Apple-käyttäjän tähdenlento, Pytt iPanna

Eilen makkaroita grillatessa silmät söivät enemmän, kuin vatsat jaksoivat vetää. Piti jemmata neljä makkaraa jääkaappiin. Tänään töistä palatessani mietin, mitä nopeaa tekisin ruoaksi, minulla oli kolmen vartin etumatka Kammenpyörittäjään. Kuorin muutaman perunan esikypsymään ja aloin pilkkoa kaikenlaisia loppuja ja pieniä kipeniä, joita upottaisin pyttipannuuni. Siihen tuli:

• 6 pientä perunaa (3 siikliä ja 3 puikulaa)
• 4 grillattua makkaraa (ehkä hirvi- ja lammasmakkaroita)
• 1 kova tomaatti, jonka oli käänteiskelpuuttanut salaattiin, mutta säilönyt jääkaappiin
• 6 minikokoista suolakurkkua (purkin pohja taas)
• 3 keväsipulia (aavistuksen litsaantuneet varret poistrimmattuina)
• kourallinen pakasteherneitä
• 1 tl hunajalla maustettua ranskalaista sinappia
• voita paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja basilikaa
• 2 kananmunaa

Höyrytin perunat melkein kypsiksi ja leikkasin ne sitten pikkurillinpään kokoisiksi kuutioiksi, samoin leikkelin makkarat pikkupaloiksi. Silppusin sipulit ja tomaatit, sekä pienet suolakurkut niinikään samankokoisiksi paloiksi. Paistoin ensin voinokareen kanssa peruna- ja makkarapaloja, niin että kaikki ottivat kylkiinsä väriä. Toisella pienellä pannulla paistoin sipulia ja tomaattipaloja hetkisen. Nakkasin kourallisen jäisiä herneitä perunoiden ja makkaroiden seuraksi ja kun kello alkoi olla niitä lukemia, että Kammenpyörittäjä pian saapuisi, yhdistin pannulle sipulit, tomaatit, pikkuiset kurkkupalat ja maustoin pyttipannun suolahiutaleilla, pippurilla ja sinapilla. Viimeiseksi paistoin toisella pannulla kananmunat toiselta puoleltaan ja annostelin lautasille ensin keon pyttipannua ja päälle nostin paistetun kananmunan. Pinnalle ripottelin pippuria ja tuoreita yrttejä. Hävikistä herkuksi, tai ainakin vatsat tulivat täyteen!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

tällä minä sitten istun

Grillikauden toiset avajaiset

Kaasugrillimme on talvisin käytössä sen mukaan, kuinka sen päällä olevan hupun saa nätisti poistettua. Kovalla pakkasella tätä ei kannata yrittää, sillä emme tahdo rikkoa monta vuotta kestänyttä huppua. Tänään ilma oli merkillisen oloinen, mistä lie tuli tuuli, joka teki juuri pakkasen puolella olevan ilman kuitenkin jännän keväiseksi ja peitto suostui nätisti lähtemään grillin yltä. Kammenpyörittäjä oli joku aika sitten hankkinut Tiituspohjan Palvarista makkaroita, joita olimme jo haaveilleet monta päivää paistavamme. Minäkin olin ollut makkaraostoksilla Savuhovin tiskillä ja hamstrannut raakachorizoja. Sinappipurkkeja ja tuubeja ilmestyi jääkaapin uumenista pöydälle, enää piti keksiä lisäke makkaroille. Muistin Jokihaka kokkaa-blogin porkkana- ja palsternakkalisäkkeen, jota kokeilinkin jo. Halusin saada lisäkkeen, joka valmistuisi grillissä, hieman esikypsentäen liedellä. Käytin siihen:

• 4 keskikokoista siikli-perunaa
• 2 porkkanaa
• 1 palsternakkaa
• 2 kevätsipulia
• tuoretta timjamia
• nokare voita
• suolaa ja pippuria
• loraus vaahterasiirappia
• tukevaa foliota

Kuorin ja viipaloin perunat, porkkanat ja palsternakan. Höyrytin ne melkein kypsiksi. Silppusin sipulin ja asettelin lähes kypsät viipaleet foliolle litteäksi kasaksi. Ripottelin sipulin päälle, samoin timjamin, suolaa ja pippuria. Luruttelin pikkuisen vaahterasiirappia päällimmäksi yhdessä pienten voinokareiden kanssa. Ummistin paketin huolellisesti ja laitoin paketin heti grillin parilalle, kun aloimme lämmittää umpikylmää grilliä. Käänsin pakettia pariin otteeseen ja kun makkarat olivat kypsät, oli kasvislisäkekin. 

Parilalle päätyi hirvi- ja lammasmakkaroita ja kahta erilaista chorizoa. Puolitimme makkarat, että kukin sai maistaa joka laatua ja lämpimän, foliossa hautuneen lisäkkeen kanssa maukkaat makkarat muodostivat kelpo sunnuntaiaterian, josta kenties puuttui finesseä, muttei makua. Eilisen patongin loput käytimme hävikistä herkuksi-teemalla leikaten leivän viipaleiksi, sivelemällä viipaleet  oliiviöljyyn sekoitetulla bruschettamausteella ja nopeasti grillaamalla ne. 

Onnea 1-vuotiaalle Coffealle!

Olimme tänään Jyväskylän Torikeskuksessa kahvikauppa Coffean 1-vuotissynttäreillä. On mukavaa, että asiakkaat ovat löytäneet kaupan. Ei tule itselläkään usein ohi käveltyä, vaan ainakin espressolle pitää poiketa. Poiketkaa tekin!

Mangopiiras perjantain kahvitunnille

Työviikko alkaa olla pian paketissa. Kun aloittaa aamusta varhain, pääsee poiskin aikaisin. Tänään tilanne oli töiden puolesta hiljainen, joten taukohetki oli hyvä käyttää leipomiseen. Olemme pikkuhiljaa keräilleet kaappeihin ja laatikoihin tarpeellisia välineitä ja pienen kuivaruokavaraston, joten pastakastikkeen, pannukakun tai puuron tekemiseen on mahdollisuus melkein aina. Maitoa, munia ja rasvaa löytyy myös ja hätätilanteessa pyydetään jonkun eväistä apua. 

Minulla oli eväänä mango, joka oli jo tarpeen käyttää, joten päätin sommitella kahvipöytään pienen mangopiirakan. Lunttasin hieman viime keväisestä piirakkapostauksestani ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Käytin taikinaan:

• 2 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 tl vaniljasokeria
• 75 g voita sulatettuna
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• ripaus suolaa

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Voitelin ensin voinokareella pienen lasisen vuoan ja jauhotin sen korppujauheen puutteessa vehnäjauholla. Lopun voin sulatin ja jätin jäähtymään. Leikkasin mangon erittäin epätehokkaasti viipaleiksi. Vatkasin kaksi munaa ja sokerin käsipelillä niin vaahdoksi, kuin jaksoin. Mittasin jauhot ja sekoitin niihin leivinjauheen, suolan ja vaniljasokerin. Lisäsin jauhot, sulan voin ja jogurtin muna-sokerivaahtoon ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Levitin taikinan vuokaan ja asettelin mangoviipaleet taikinan pinnalle. Ripottelin pikkuisen sokeria mangoviipaleiden päälle ja paistoin piirakkaa noin 50 minuuttia. Ongelmaksi meinasi koitua kakkutikun puute, sytkäriä ja nuuskarasiaa kyllä löytyi, muttei tulitikkua. Muistin onneksi, että spagetti sopii kakunkokeiluun oikein hyvin. Kuva taattua iLuuri-laatua.

Munaa kolmella tapaa - pikkujoululahjojen aatelia

Taannoisten pikkujoulujen lahjavalinnoissa oli käytetty hyvin paljon rakkautta ja keskinäistä ymmärrystä, jokainen sai lahjan, joka varmasti ilahduttaa ja hyödyttää ihmistä työn raskaan raadannassa. Tai jos ei siellä, kenties vapaa-aikana. Voi olla ettei sielläkään, mutta vastuu jokatapauksessa siirtyy antajalta saajalle siinä vaiheessa, kun pukille on niiattu tai kumarrettu. 

Arvostetut esimiehemme saivat pöllön, joka "huhuilee aidontuntuisesti", nyt kyseinen värkki huhuilee jopa auringonsäteille työpisteen kaapin ylimmältä hyllyltä, ainakin vielä päivän. Notkea tankotanssin harrastajamme sai "only for carnival occasions"-merkinnällä varustetun "asun", jota myös borateiksi kutsutaan.

Moni meistä lähes keski-ikäisenä tarvitsee jo näköapua, kunnon väärennyslasi on aina paikallaan, kun tärkeitä dokumentteja luetaan. Lahjansaaja antoi hyväsydämisesti lukulaitteensa yleiseen käyttöön.

Kammenpyörittäjä sai Extra-kahvia, kuulema halvempaa ei löytynyt. Monet lahjoista oli hankittu joka kotiin (ja ilmeisesti työpaikallekin) jaettavasta kotiostoskuvastosta, joka auliisti kuvailee tuotteitaan esimerkiksi kiehtoviksi ja viehättäviksi. Tämä sanapari on ollut nyttemmin ahkerassa käytössä. Ikävä kyllä kiehtovat ja viehättävät, soivat ruusukimput olivat päässeet varastosta loppumaan, mutta tilalle oli saatu aitoa puuta muistuttava seinäkello, jossa on alkuperäiseltä vaikuttava ääni. Voisin kuvitella hauskaksi työpaikaksi toimiston, jossa sommitellaan näitten tuotteiden myyntilauseita. Erästä oloasua kuvailtiin pehmeäksi ja sisältä tuuheaksi, sellaisen kyllä näkisin mielelläni. 

Minua pukki muisti kahdella lahjalla, mitä pidän suurena henkilökohtaisena voittona. Ilmiselvästi olin viime vuonna sekä kiltti, että suosittu. Tosin pukilla oli hienoisia logistisia vaikeuksia, liekö poro joutunut johonkin italialaiseen makaroniruokaan, vai mitä oli vialla, sillä moni sai lahjansa vasta jälkitoimituksena. Sain kuitenkin juhlahumussa toisen lahjoistani heti käteeni, se on banaanileikkuri, jonka myyntipakkausen taustapahvin sanakolmikko kuvien kera kertoo kaiken oleellisen: insert - squeeze - enjoy. Olemme testanneet laitetta keltaiseen hedelmään ja todentotta, viipaleita syntyy! Olin hieman kiittämättömästi sitä mieltä, että mistähän alelaarista tämä on poimittu, mutta sain eilen tietää, että jopa kunnioitetun Stockmann-liikkeen valikoimista löytyy tämä tarpeellinen gadget kaikenaikaa. Arvostukseni lahjaa kohtaan nousi välittömästi aivan lailla raketin.

Toinen lahjani oli jälkilähetysosastossa, mutta sain kiehtovan ja viehättävän saatekirjeen, jossa luvattiin laite, jolla helposti valmistan munaa kolmella tapaa. Kirjettä koristi kuva erittäin karvaisesta ja brutaalinnäköisestä miehestä, jonka onneksi luvattiin olevan kuulumatta pakettiin. Olin hieman skeptinen, mahtaako ihmelaitteeni koskaan saapua, mutta kyllä se vain saapui. Eilen se oli työpaikan henkilökohtaisessa lokerossani, ilman jouluista käärettä ja ilmeisesti sitä oli uteliaasti hieman käpälöity muutenkin, sillä minulta tivattiin heti, että miten niin muka kolmella tapaa, ei me keksitty kuin kaksi. No, se mikä on työpaikalla, on kaikkien omaisuutta, sen meillä oppii aika pian. Onneksi kulinaariset kokemukseni tai muutenkin korkeatasoiset keittiötaitoni heti auttoivat minua niin, että saatoin valaista uteliaita, mistä oikein on kyse.

Arkisesti laitetta kutsutaan munanleikkuriksi. Usein näkee vekottimia, joissa on kaksi toimintoa, kananmunasta saa siistejä viipaleita ja lohkoja. Koska nyt kyseessä oli astetta edistyneempi ja viehättävän hienostunut laite, oli mukana myös kolmas ulottuvuus. Pienellä keihäänterää muistuttavalla irtopuukolla kanamuna saadaan leikattua myös kiehtovan koristeellisiksi puolikkaiksi. Olin hieman hätäinen, eikä lopputulos ollut aivan hivelevän kaunis, mutta periaate tuli kyllä selväksi.

Tänään sommittelin työkavereille pientä välipalaa ahkeran työskentelyn tauoille. Tarjolla oli viehättävän makuisia ja kiehtovan täyttäviä raakapakastepiirakoita ja niiden aveciksi oli keitetty kananmunia, jotka sitten demonstraatiomielessä pilkoin uudella laitteellani jokaisella keksimälläni tavalla. Nyt kenellekään ei ole enää epäselvää, miten laitetaan munaa kolmella tapaa. Kuvallista materiaalia on riittävästi myös vapaapäivää viettävien informoimiseen jälkikäteen. On tärkeää, että kaikki oleellinen tieto välittyy oikeassa muodossa, tehokkaasti ja nopeasti. Tästä on nyt huolehdittu ja työ voi turvallisesti jatkua.