Tällä viikolla olimme Kammenpyörittäjän kanssa pitkästä aikaa yhtä aikaa samalla työhön liittyvällä kurssilla. Edellisestä kerrasta lienee melkein 10 vuotta. Työssämme on tapahtunut ja tulee piakkoin tapahtumaan suuria muutoksia ja niiden tiimoilta olemme laukanneet kursseilla useaan otteeseen. Toistaiseksi viimeinen oli tällä viikolla Tampereella ja olikin mukava lähteä yhdessä opin tielle.
Koska kyseessä oli vain kahden päivän oppikokonaisuus ei puolikurssijuhlien kanssa voinut viivytellä, vaan ne täytyi pitää heti ensimmäisen päivän jälkeen. Puolikurssijuhlina toimivat ruokatreffit kahden kollegan kanssa, jo aiemmin mainitun Eloveenan ja blogin uskollisen lukijan, seinäkellon onnellisen omistajan kanssa. Olin jo aikoja sitten varannut pöydän Hella & Huone-ravintolasta. Olin tosin varannut pöydän aivan väärältä viikolta, onneksi huomasin asian muutamia viikkoja sitten ja sain tehtyä uuden varauksen oikealle illalle. En vain älynnyt ilmoittaa asiaa seurueen kaikille jäsenille ennen kuin tällä viikolla, mutta onneksi asia korjaantui ja seinäkellon onnellinen omistajakin pääsi tulemaan ruokatreffeille viikkoa aiemmin, kuin oli varautunut. Double check on paras check, sen muistan tästälähin.
Ravintola Hella & Huone oli kiinnostavien ravintoloiden listallamme jo pitkään, emme vain koskaan tuntuneet pääsevän syömään minnekään Tampereella. Torstai-iltana tilanne korjaantui ja söimme kolmen ruokalajin illallisen. Ravintola oli tuona iltana täynnä, meidän neljän hengen seurueemme oli pienin, muut pöydät oli varattu suuremmille seurueille, jotka näyttivät olevan pikkujoulua viettäviä työporukoita. Pitkän pöydän päästä päähän aaltoileva keskustelu yltyi välillä lähes huutamisen tasolle ja ravintolassa olikin melkoinen metakka.
Hellan & Huoneen ruokalista on lyhyt, vain 8 ruokalajin mittainen ja niistä voi koostaa mieluisan setin. Nettisivulla viinejä luvattiin myydä myös ruokiin sovitellusti laseittain, mutta kiireeseen vedoten meille haluttiin myydä viiniä pullottain. Olimme aikeissa syödä pääruokina sekä lihaa, että kalaa, joten arki-iltana (melko myöhään ja aamulla heti alkavien töiden ja kurssin alla) yhden viinipullon löytäminen sopimaan kaikkiin ruokiin olisi haasteellista, mutta kieltämättä nopeampaa, kuin laseittain tarjoilu. Toisaalta sen ei pitäisi olla asiakkaan ongelma, että ravintolalla on kiireinen ilta ja tunsin hieman tulleemme painostetuksi viiniasiassa.
Samaisesta kiireestä johtuen ehdimme istua 45 minuuttia ennen kun saimme eteemme ihastuttavan keittiöntervehdyksen, pikkuisen sienikeiton, jossa oli mielenkiintoisena vivahteena raastettua kahvipapua. Keittoa olisi lusikoinut enemmänkin, mutta luonnollisesti tervehdyksen ei tule ollakaan suuri. Kattaukseen kuuluvalle leipälautaselle saapui täytettä vasta tervehdyksen jälkeen, pöytään nostettiin lystikäs peltinen puu, jonka oksiin oli seivästetty erilaisia pieniä leipäpalasia.
Saapumisesta toistatunnin kuluttua saimme alkuruoat eteemme, kaksi meistä otti Talvikurpitsaa ja lehtikaalia ja kaksi Jääkellarin kuhaa ja tilliä. Näistä jälkimmäinen oli kauniimpi annos.
Koska emme olleet aikoihin nähneet, meillä riitti kyllä juteltavaa eikä hidas tahti haitannut, joskin ravintolan melutaso suurehkojen seurueiden myötä oli melkoinen. Tarjoilija joutui karjaisemaan aika kovalla äänellä, että voisitteko olla hetken hiljaa, että hän voisi ottaa tilaukset yhdeltä seurueista. Ymmärrettävää, mutta silti oli hieman nolostuttavaa tulla vaiennetuksi tuolla tapaa.
Illan tahti ei siitä muuttunut ja parin tunnin kuluttua meillä oli edessämme pääruoka, kahdella Luomu maa-artisokkaa ja kylmäsavuhaukea, kahdella Ylikypsää karitsaa, kieltä ja luumua. Annosten ulkonäkö oli mitä kaunein ja minäkin todistettavasti söin kieltä, olen vältellyt sitä tarkoituksellisesti pitkään. Pidin kovasti ylikypsästä karitsasta. Kovin hyvin en kuullut, mitä pöydän toisella puolella pidettiin kylmäsavuhauesta. Kaikille ruokalajeille sovitettu valkoviini toimi.
Jälkiruokina söimme kaikkia kolmea vaihtoehtoa, Roquefort ja sekahedelmää, Sweetiehedelmää ja konjakkia ja Punajuurta ja lakritsia. Etenkin minun punajuuriannokseni oli todella kaunis, muutkin pitivät annostensa ulkonäöstä ja mausta.
Kaikkiaan kolmeen ruokalajiin (+tervehdykseen) meni kolme tuntia, mikä arki-iltana tuntui aika pitkältä ajalta, olimmehan heränneet jo aikaisin, matkustaneet ja kursseilleet ensin pitkän päivän. Meille kyllä pahoiteltiin hidasta tahtia, mikä poisti lievän ärsytyksen. Emme ole aikoihin tilanneet viiniä ravintolassa pullottain, joten hieman ällistyimme viinin hintaa, jota emme tilausvaiheessa kukaan tulleet kysyneeksi. Laseittain ostettuina ja viinipaketteina viinille tulee tietysti myös hintaa ja tulee tullakin, mutta jotenkin 75 euron pullohinta tuntui leukoja loksauttavalta, vaikka neljään pekkaan nautittuna pysyikin kohtuullisena. Luku 75 vain on niin iso, etenkin kun olimme ajatelleet tilaavamme kukin lasillisen pääruokaansa sopimaan.
Ruoka-annokset olivat melko pieniä ja mieleen tuli kyllä, että ravintolan toive oli myydä useampia, kuin kolme annosta/ruokailija, mutta siinä olisi kyllä sillä tahdilla aika loppunut kesken. Hella & Huone oli kiinnostava kokemus ja mieluisa seura teki illasta mukavan. Kammenpyörittäjän ja minun osuus illasta oli noin 165 euroa.
Liitän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle välilehdelle Valmiissa pöydissä, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.
