Arroz con Salmón y Guisantes – espanjalainen lohi-riisipannu (melkeinpaella)

Tänään meillä oli täältä otettu ruokalaji päivällisenä, se ei ole paella, vaikka valmistustavassa onkin samaa ja raaka-aineissa. Ruoan nimi on espanjaksi Arroz con Salmón y Guisantes ja tulkkaan sen tarkoittavan riisiä lohen ja herneiden kanssa. Taas kerran kävi niin, että yritykseni ottaa raaka-aineita oikein vähän, otin sittenkin riisiä ja herneitä liikaa. Ohjeeseen tarvittavan lohen ostimme eilen ihanasta fresh-ketjun kaupasta. 

Kävimme tuon liikkeen kaupoissa ensimmäisen kerran tämän kevään matkalla ja ovelta ajattelin, että onpa varmaan kallista, kun oli niin hienoa. Onhan niissä kalliitakin artesaanituotteita, mutta myös ihan tavallisen hintaisia. Eilisen ruoan pinaatit maksoivat 0,18€ ja sienet 0,38€. Alla olevassa kuvassa on muun muassa sipulivalikoimaa, ne hinnat eivät ole ihan halvimpia, sen myönnän. 

Tuolta kaupasta ostin vähän lohta. Lohi on kallista täälläkin, Suomessa taitaa olla taas edullisempaa. Oli kiva hoksia pakkaus, jossa oli fileitten päitä siististi nahattomiksi leikattuna. Olisin joka tapauksessa leikannut lohipalan nahattomaksi ja pienemmiksi paloiksi, joten oli ihan järkevää ostaa jämäpalapakkaus, 177 g ja se riitti kahdelle hengelle mitä parhaiten. Kalkuloin, että tämän päivän kahden hengen aterian hinnaksi tuli 4,50€. Ja kalan osuus siitä oli 3,18€.

Pienensin ohjetta joka puolelta ja vähän muutin tekotapaa, ei kerrota Albertille. 

Arroz con Salmón y Guisantes 

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli suikaloituna (puolikas olisi riittänyt)
• 1/5 vihreää paprikaa suikaloituna
• 1 keltainen tomaatti suikaloituna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 177g lohifilepaloja 
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1,2 dl paellariisiä (1 dl olisi riittänyt)
• puolet pienestä PAELLERO-paellamaustepussista
• 1 rkl paprikapyrettä (olin ottanut sen esillekin, mutta unohdin laittaa #kuihienooseon )
• 3 dl vettä
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 dl pakasteherneitä (0,5 dl olisi riittänyt)
• sitruunamehua ja tuoretta persiljaa viimeistelyyn 

Tein preppauksen sisällä samalla, kun katsoimme La Vueltaa koneeltani ja telkkarista päivän mellakoita ja mielenosoituksia Ranskasta. Suikaloin sipulin, paprikan ja tomaatin ja keräsin kaikki ainekset tarjottimelle. Lohipalat esimaustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Ruoan varsinaisesti tein ulkona Campingazin liedellä. Oli vähän liian tuulista, saattoi mennä kaasua vähän haaskuuseen. 

Kuumensin uudella melko pienellä pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistelin siinä sipulia ja paprikaa muutamia minuutteja. Kumosin ne sitten lautaselle odottamaan. Lisäsin öljyä pannulle ja paistoin esimaustettuja lohipaloja joka puoleltaan minuutin verran, niiden ei tarvinut vielä tulla kypsiksi. Kumosin nekin lautaselle odottamaan. 

Seuraavaksi laitoin pannulle taas ihan vähän öljyä lisää ja kaadoin riisit tyhjälle, öljyiselle pannulle. Ripottelin PAELLERO-mausteseosta (luin sen aikoinaan söpöisesti Palleroksi ja sen takia ostin sitä espanjalaisesta ruokakaupasta, joskus vuonna 2013). 

Sekoittelin ja annoin riisin kypsyä ihan hetkisen sellaisenaan. Sitten kaadoin puolet vedestä, noin 1,5 dl pannulle ja palautin sille sipulit ja paprikat ja myös tässä vaiheessa raa'at tomaattisuikaleet. Sekoitin ja lisäsin loput vedestä. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja laitoin kannen pannun päälle. Tarkoitus oli kypsentää ruoka sekoittelematta ja jopa saa aikaan aavistuksen kärähtänyt pohja, crust, mutta sitä en kyllä tällä pannulla ja tuulisissa oloissa saanut aikaan. 

Koska minulla oli oikeaa paellariisiä, se kyllä toimi hyvin, neste imeytyi hyvin riisiin ja mausteseos värjäsi riisin kauniisti. Se paprikapyre olisi ollut kyllä hyvä lisä. Noin vartissa riisi alkoi olla kypsää ja neste imeytynyt riisiin. Siinä vaiheessa alkoi tuuli olla todella puuskainen ja vähän satoikin, niin siirryin viimeistelemään ruoan autoon CampaKeittiöön. 

Ripottelin pakasteherneet ruoan pinnalle ja asettelin puolipaistetut lohipalat kaikkein päällimmäiseksi. Lisäsin vielä nesteeksi hieman viiniä ja haudutin ruokaa muutaman minuutin kannen alla. Siinä vaiheessa riisi oli kypsää ja lohi myös. Harmi, että laitoin herneitä liikaa, ei vaan millään meinaa uskoa, että desi riisiä on kahdelle liikaa. 

Annosten päälle kiersin vielä lisää pippuria ja ripottelin suolahiutaleita sekä persiljaa ja sitruunamehua. Harmi, ettei sitä kärähtänyttä pohjaa tullut, mutta muuten oli hyvää. Millä ihmeellä oppisin yhä vielä pienentämään raaka-aineiden määrää niin, että ruokaa tulisi sopivasti? 

La Vueltassa oli medium mountain-etappi, eivätkä mielenosoitukset estäneet etapin toteuttamista. Nopeimmaksi ajoi Giulio Pellizzari, mikäli ymmärsin oikein tämä oli 22-vuotiaan ajajan ensimmäinen ammattilaistason voitto. Jonas Vingegaard johtaa yhä kokonaiskilpailua ja toisena on Joao Almeida 50 sekunnin päässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on profiililtaan tasainen. 

Espanjalaiset kikherneet pinaatilla

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin, tämä ohje EI OLE peräisin Spain on a Fork-blogista, vaan ihan toisaalta, täältä. Näyttää ihan kivalta sivustolta. Ja ohje oli oikein toimiva. Tosin tein vähän niin kuin itse halusin. 

Kikherneitä ja pinaattia

• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä valkosipulinkynttä viipeleiksi leikattuna
• 1 rkl paprikapyrettä (samantapaista kuin tomaattipyre, tuubissa, jostain ostettu, saa eri tuimuuksissa, tämä oli mild)
• 1 pieni tölkki kikherneitä liemessä, huuhdottuna
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni)
• suuri kourallinen pinaatinlehtiä (maksoivat 0,18€ eli tosi vähän)
• ripaus suolaa ja pippuria

Tein tämän sivukkeen ulkona Campingazilla paistinpannua käyttäen. Kuumensin ensin pannua hetkisen sellaisenaan ja sitten lisäsin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paistoin siinä ensin valkosipuliviipaleita ja seuraavaksi tursotin niille tujakkaa paprikapyrettä (ostettu jostain kun vaan muistaisi mistä). Sekoittelin ja lisäsin pannulle huuhdellut kikherneet. Kun kikherneet olivat kuumenneet, lisäsin pannulle lorauksen valkoviiniä lasistani, sillä siitä on tullut minulle ns. paha tapa. 

Kun muut aterian ainekset alkoivat olla valmiit, lisäsin pannulle vielä suuren kourallisen pinaattia. Sekoittelin ja kuumensin sen verran, että pinaatit laiskistuivat. Maustoin suolalla ja pippurilla ja tässäpä oli espanjalainen kikherne-pinaattisivuke grilliaterialle, jonka muut osakkaat olivat 3 ruskeaa herkkusientä, 1/4 vihreää paprikaa ja yksi salottisipuli, sekä kaksi ohutta kananfilepalaa. 

Nämä muut jutut paistettiin uudella sähkökäyttöisellä levyllä. Edellinen edullinen paistolevy alkoi vääntyä vinoksi, eikä sillä pysynyt öljy kyydissä. Se oli vikatikkiostos, kun näimme sellaisia monella muulla käytössä leirialueilla. Nyt pistimme elämän risaiseksi ja sijoitimme Tefal-levyyn kaksinkertaisen summan ja toivomme, että se on kestävämpi. 

La Vueltassa oli taas tapahtumarikas etappi, lepopäivän jälkeen oli into päällä ajaa, mutta loppupuolella ilmeni taas mielenosoituksia ja etappia jouduttiin lyhentämään. Tällä kertaa voittajaksi tuli se ajaja, joka ensimmäisenä ylitti kohdan, jossa maaliin oikeasti olisi ollut 8 km. Egan Bernal oli siis päivän etapin voittaja. Viimeinen nousu jäi kokonaan ajamatta. En pysty pelkkiä tilastoja katsomalla tietämään miten kaikki oikein meni, mutta edelleen Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun ykkösenä ja toisena on 48 sekuntia perässä Joao Almeida. Huomenna on vuorossa jo 17. etappi, joka on luonnehdinnaltaan medium mountain. 

Tortillitas de Queso Manchego – manchegoletut

Tänään olen ollut sen verran flunssassa, etten ole kokkailut yhtään mitään, Antti lämmitti meille paneroidut kalafileet ja otimme niiden kanssa selleriremuladia ja kotoa asti tuotua aasialaista kesäkurpitsasäilykettä. Vähän piti tapella, että purkin sai auki, oli umpioitunut todella hyvin. Ja vaikka makuaistini on hieman hukassa, tämän hyvän maun maistoin.

Kokkausvoimieni ollessa nollissa, käytän päivän espanjalaiseen postaukseen ruokaa, jonka tein heinäkuussa, kun olimme hetkisen kotona campareissujen välissä. Tämäkin on Spain on A Fork-blogista, niiden nimi on Tortillitas de Queso Manchego, suomeksi manchegolettuset. Tein niitä tapasaterialle, jolle keräsin muutakin jemmapostattavaa, muutama on jo ollutkin blogissa, nyt jäi vielä yksi tämän jälkeen varalle. 

Manchegolettuset kahdelle

• oliiviöljyä paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• loraus olutta
• 1 pieni sipuli silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi viipaloituna
• tuoreita yrttejä, timjamia, rosmariinia, basilikaa, persiljaa, mitä nyt sattuu olemaan, kaikki silputtuna
• 1,5 dl manchegoa raastettuna
• suolaa ja pippuria

Sekoitin kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta tasaiseksi taikinaksi ja paistoin pannulla oliiviöljyssä. Puolitin suurinpiirtein lähdeohjeen määrät ja kuvasta päätelleen sain aikaan neljä lettusta. Lisänä oli majoneesia, johon olin sekoittanut pimentonia. 

Nämä lettuset olivat hyvät, mutta todella täyttävät. Hyvä etten tehnyt yhtään enempää. 

La Vueltassa ajettiin tänään toisen jakson viimeinen etappi, Orleansissa on kunnallisella leirialueella niin hyvä hintaan kuuluva netti, että sanon minä hohtimet. Katsoimme siitä noin 60 viimeistä kilometriä ja voittajaksi ajoi tänään Mads Pedersen. Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna on toinen ja samalla viimeinen lepopäivä ennen viimeistä rutistusta. 

Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tämä ruoka kuuluu kategoriaan omasta tai asiakkaan päästä. Olen tehnyt tämän tapaisia ruokia usein, viimeksi viime vuoden Vueltan aikaan ja olenpa silloin nimennyt ruoan aivan samalla tavallakin. Nyt kun avasin tuon viime vuotisen postauksen, palasivat mieleen ne kirveltävät nolostuksen tunteet, olin juuri kaatunut omatoimisesti pyörälläni aivan pöhkössä paikassa ja menettänyt kasvoni ainakin itselleni joksikin aikaa. Harmi miten ikävät asiat eivät poistu muistoista, mutta hyvät asiat saattavat kadota taivaan tuuliin liiankin nopeasti. Mutta tuolloinkaan ei käynyt pahasti, henkiset hiertymät olivat fyysisiä suurempia. Tänä vuonna olen välttänyt täyteläisesti kaikki pyöräilyyn liittyvät vaaranpaikat, koska en ole ajanut pyörällä vielä metriäkään!

Nytkin koitin tehdä ruokaa oikein vähän, mutta tuli sitä silti vähän liikaa. Virhe lähti siitä, että valitsin kaupasta liian ison pakkauksen kanaa, olisi pitänyt ottaa se, jossa oli 200 g. Ehkä vielä opin ostamaan mahdollisimman vähän. Sieniä olin kyllä ostanut vain kaksi ja ne maksoivat puoli euroa. 

Vuoden 2025 Vueltan kana-riisipannu

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä viipaloituna
• 2 valkoista isohkoa herkkusientä viipaloituina 
• 2 pientä perunaa lohkoiksi leikattuina (0-1 olisi riittänyt)
• 1 pieni tomaatti lohkoiksi leikattuna
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 300 g kanan sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• muutama sahramihippu
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl raakaa riisiä (uskokaa tai älkää, puoli desiä olisi riittänyt)
• 1 dl valkoviiniä (siitä ei tingitä)
• 0,5 kasvisliemikuutiota (kerron myöhemmin mitä sille tapahtui)
• 3 dl vettä
• tuoretta persiljaa
• sitruunamehua

Tein ruoan kokonaan yhdellä paistinpannulla, en sillä eilen kehumallani uudella pienellä pannulla vaan kesällä 2022 jostain alankohollantilaisesta marketista ostetulla. Käsittelin kasvikset ja sienet ensin ja aloitin sitten kuumentamalla lorauksen öljyä pannulla ja levittelin sille punasipulit ja valkosipulit. Paistelin hetkisen ja kumosin sipulit lautaselle odottamaan. Pannulle jäi sen verran öljyä, ettei lisää tarvittu pannulle päätyneiden sienien ja perunoiden paistamiseen. Muutaman minuutin kuluttua kumosin nekin lautaselle sipuleiden seuraksi. 

Nyt lisäsin hieman oliiviöljyä ja nostelin kanapalat pannulle ja maustoin niitä suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Paistoin kanapaloja (suikaleita oikeastaan, sisäfileet ovat aika pitkulaisia) muutaman minuutin ja nostelin nekin lautaselle, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä kokonaan. 

Seuraavaksi kaadoin pannulle pienen lisäöljytilkan kanssa riisit ja ripottelin niille hieman sahramia, kuullotin riisiä parisen minuuttia ja lisäsin pannulle lasistani kunnon lorauksen valkoviiniä annoin sen kiehua melkein kokonaan kokoon. Kaadoin sitten pannulle pari desiä vettä ja pudotin liemikuution mukaan. Sekoittelin ja hetken päästä, kun seos kiehui, lisäsin mukaan alkupaistetut sipulit, perunat, kanapalat ja vielä vähän ajan päästä tomaattikuutiot ja herneet. Sekoittelin ja lisäilin vettä muutamaan otteeseen, niin että riisit kypsyivät hitaasti, samoin muut ainekset. 

Noin vartissa kaikki oli kypsää, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ennen tarjoilua vielä ison lorauksen sitruunamehua ja persiljaa. 

Annostelin ruokaa lautasille ja aloimme syödä. Tiedä mikä varjelus tässä kohden kävi, mutta minun ensimmäisessä haarukallisessani oli se kasvisliemukuution puolikas, joka ei ollutkaan liuennut ruokaan. Olipa muikea makuelämys, saatoin hieman irvistää ja lähes yökätä. Mutta sain sen palautettua haarukkaan ja kompostikuppiin. Piti käydä juomassa hieman vettä ja limsaa, että ätläkkyys lähti suusta ja pääsin palaamaan ruoan pariin. 

Muuten ruoka oli oikein hyvää, mutta sitä oli lopulta vähän liikaa. Lupaan ja vannon, että opettelen tekemään sekä retkikeittiössä, että kotikeittiössä oikean määrän ruokaa. Meidän ei ole järkevää retkiolosuhteissa koota mitään tähdenlentoja tai keräilyeriä etenkään näin ruokahaasteiden aikaan, kun ideana olisi tehdä uusia ruokia joka päivä, eikä tässä enää mitään työlounaita tarvita. On vain jotenkin vaikea käsittää, että yksi perunakin voi olla liikaa tai desi riisiä. Ehkä joskus opin, ehkä en. 

La Vueltassa oli taas karmeaan nousuun päättyvä vuorietappi. Katsoimme sitä ruoanlaiton ohessa ja syödessämme. Leirialueen maksullinen netti toimii erittäin hyvin ja sitä olemme tässä nyt hyödyntäneet. Tänäänkin nähtiin pienehkö kisaa hidastanut mielenosoitus, mutten pitänyt sitä pahana. Loppunousussa kaksi suosikkiani Jaoa Almeida ja Jonas Vingegaard ajoivat viimeiset kilometrit kahteen pekkaan, mutta Jonas ei kyllä vetänyt yhtään, ei kyllä pudonnut kelkastakaan. Näytti siltä, että hän tarkoituksella jätti taistelematta etappivoitosta, joka kyllä kuuluikin ehdottomasti Almeidalle. Jonas Vingegaard johtaa nyt kokonaiskilpailua 46 sekunnilla, Joao Almeida on toisena, hyvityssekunneilla hän sai muutaman sekunnin johdosta nipistettyä. Huomenna on myös vuorietappi, joka päättyy jyrkkään nousuun. 

Pan con tomate – ihana tomaattileipä

Tänään olen vähän alavireessä, kurkku toispuolisesti kipeä, eikä tee mieli syödä ja kokata mitään. Sataa vettäkin, niin piti kyllä ennusteiden mukaan sataakin. Toisen ennusteen mukaan ei ollenkaan, näin Ranskassa. Käytän tänään erittäin yksinkertaisen ruokaohjeen, joka löytyy jemmapostauksistani. Teimme tätä muutama päivä sitten salata mixtan sivukkeena ja loput sitten seuraavana päivänä. 

Pan con tomate

• 1 suuri tomaatti kaltattuna ja pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• patonkipaloja
• 1 rkl oliiviöljyä ja pieni nokare voita

Tässä ei nyt ole sen isompaa ohjettakaan, kunhan sekoitin tomaattikuutiot, valkosipulimurskan, oliiviöljyn ja mausteet. Annoin seoksen maustua sen aikaa, kun puuhasin muuta aterialle. Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin paistinpannulla oliiviöljyä ja voita ja paistoin patonkiviipaleita kummaltakin puolelta niin, että ne ottivat kunnolla väliä. Tulimme myös tarkistaneeksi, että CampaAdrian palovaroitin toimii, sillä käänsin paistinpannulle selkäni pariksi sekunniksi liikaa ja leipien kulmat kärähtivät. Kyllä toimii, kaikki hyvin. 

La Vueltassa oli eilen siis sekava päivä, eikä etapille laitettu lainkaan voittajaa (kaikille tuli sijoutukseksi toinen), tämä johtui mielenosoituksesta maalialueella. Tänään sitten taas normimeininkiä, nopein oli Juan Ayoso ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Jonas Vingegaard 50 sekunnin turvin. Toisena on Joao Almeida. 

Garbanzos con Huevos – kikherneitä ja kananmunaa

Tänään oli taas paikkakunnan vaihto edessä ja kulkeuduimme jälleen kerran Loiren laaksoon. Minulta on vähän kyselty, että miksi kuljemme aina samoja reittejä. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi perustella tai puolustella, me kuljemme siellä missä tykkäämme kulkea ja pysähdymme paikoissa, joissa on mukava olla. 

Jotta emme kuitenkaan olisi ajaneet aivan samaa reittiä Epernaysta Gieniin, ajoimmekin vähän eri reittiä. Sepä olikin mielikuvituksellista. Emme olleenkaan osanneet odottaa, että matkan varrella olisi kyliä ja kaupunkeja, kirkkoja ja vesitorneja. Meillä oli kaksi navia hommissa emmekä totelleet kumpaakaan juurikaan. Nyt olisi ollut paikallaan se tympääntynyt ääni, että no menkää ihan mistä tykkäätte. Kävimme muutamassa kaupassa matkan varrella, että saimme aikaa kulumaan ja olihan jääkaapissa taas tilaakin muutaman päivän pysähdyksen jälkeen. Nyt jääkaappi sitten onkin todella täynnä ja myös säilykeruokalaatikko, kävin sen läpi ja järjestelin, päässäni sijaitsee täyteläinen tietoisuus siitä mitä ruokaa meillä tällä hetkellä on. Harvinainen tilanne. 

Päivälliseksi grillasimme kanavartaat ja niiden valinnassa käytimme erittäin hyvää kriteeriä, pitää olla metallinen varrastikku. Ostimme kevätretkellä jostain kaksi varrasta ja saimme niiden mukana metalliset varrastikut, mutta kaksi on aika vähän. Nyt niitä on neljä emmekä enää tarvitse enempää. 

Espanjalaisena sivukkeena meillä oli Garbanzos con Huevos, eli kikherneitä kananmunalla, ohjeen otin mistäpä muualta kuin Spain on A Fork-blogista. Albert teki annoksiinsa uppomunat, mutta minä halusin nyt tehdä espanjalaiset käristetyt kananmunat, suureksi osaksi tiskinsäästösyistä. Ja hyvin toimivat. Pienensin taas ohjetta, tästä tuli ehkäpä noin 1,5 henkilölle mitoitettu määrä, mutta meille se riitti niin hyvin, että olimme tyytyväisiä, ettei tullut tehtyä mitään muita sivukkeita. Vähän taas muuntelin ohjetta sen mukaan, mitä meillä oli aineksia. 

Garbanzos con Huevos

• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas punasipuli silputtuna (jäänyt edelliseltä kokkaukselta)
• 3 pientä valkosipulinkynttä siivutettuna
• 5 vähän nahkeaa kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni tölkki kikherneitä huuhdottuna (noin 2 dl)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (liemeksi, kun pitäähän sitä nyt olla jotain nestettä missä ruoka hautuu)
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• ripaus pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antti grillasi kaksi kaupan lihatiskistä ostettua kanavarrasta, joissa oli kenties mainitut metalliset varrastikut. Lihapaloja oli 4/varras, niissä oli myös muutama pala vihreää paprikaa ja kaksi kirsikkatomaattia. Marinadia oli todella varovaisesti, ei mitenkään uiden, kuten Suomessa usein on. Samaan aikaan, kun minä tein kikhernesivukkeen, Antti hoiti grillauksen Campingazin pienellä grillillä, vartaita täytyi käännellä aika monta kertaa, sillä lihapalat olivat aika suuria, mutta lopputulos oli mitä mainioin. 

Ostimme tänään uuden pienen paistinpannun, sillä olen tuuminut, että kolme kattilaa ja yksi paistinpannu ei ole se paras kombo retkikokkailuumme. Jätämme toisen sarjakattiloista kotiin tältä reissulta, sen sarjan kolmas, suurin kattila siellä onkin. Nyt voin käyttää tarvittaessa kahta pannua yhtä aikaa. #kuihienooseon

Tänään sitten käytin kuitenkin vain yhtä pannua, sitä uutta. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja kaadoin sille reilun lorauksen oliiviöljyä. Kumosin pannulle silputun sipulin ja viipaloidut valkosipulit ja paistelin niitä reilut viisi minuuttia. Tuuli aika reippaasti, joten piti olla tarkkana, ettei kaasuliekki sammu, vaikka tuulisuoja olikin viritetty. Tuulen suunta vaihteli koko ajan. 

Hetken päästä lisäsin pannulle tomaattikuutiot (alkoperäisohjeessa käytettiin jotain säilöttyä tomaattituotetta, mutta minä halusin käyttää tuoreet mutta jo vähän nahkeat tomaatit) ja lorauksen viiniä. Siitä sain seokseen tarpeeksi nestettä. Noin kolmen minuutin kuluttua lisäsin vielä pannulle huuhdotut kikherneet ja sekoittelin ja maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Kun vartaat alkoivat olla valmiit, mutta jäivät vielä grillin kuvun alle hautumaan, kumosin kikhernesivukkeen pieneen foliovuokaan ja peittelin sen kannella. Kuumensin pannun uudelleen sitä välillä pesemättä (makupartikkelit you know) ja kaadoin kuumalle pannulle taas lorauksen oliiviöljyä. Rikoin kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Tällaisten espanjalaisten rapeaksi paistettavien kananmunien täytyykin hieman kipristyä reunoiltaan ja ne saattavat hieman poksahdella. Siksi olikin hyvä, että paistaminen tapahtui ulkona, eikä rakkaan CampaAdrian keittiössä. Kananmunan pohja ja reunat tulivat rapeiksi, valkuaiset hyytyivät kokonaan, mutta keltuaiset jäivät aavistuksen valuvaksi. 

Annoksiin Antti nosti kummallekin lautaselle kanavartaan ja minä lusikoin ympärille kikhernesivuketta ja päälle vielä kananmunan. Kananmunan päälle ripotin hieman pimentonia, sen verran mitä tuuli ei ehtinyt vielä mukanaan ja hieman suolaa ja pippuria. Tuore persilja oli sitten viimeinen silaus. 

La Vueltassa olikin sitten loppua kohden sekava etappi, Palestiinan puolesta ja Israelia ja kansanmurhaa vastaan mieliään osoittavat olivat asettuneet maalipaikalle niin, ettei kisaa voitu ajaa loppuun turvallisuussyistä. Nyt kun maaliintulosta on jo aika pitkä aika, ei vielä ole tullut Vueltan sivuille etapin lopputuloksia eikä kokonaiskilpailun tilannetta. Kilvanajo lopetettiin kolme kilometriä ennen maalia eikä ilmeisesti hyvityssekunteja ja pisteitä jaettu ollenkaan, eikä ollut mitään seremonioita. Oletan kuitenkin, että Jonas Vingegaard johtaa edelleen, sillä hän oli toinen heistä kahdesta, jotka ylittivät kolmen kilometrin viivan. Mutta palaan asiaan myöhemmin, kunhan tilanne selkiää. 

Salata mixta

Tämän espanjalaisen salata mixtan söimme eilen tultuamme leirille Reimsiin tekemältämme retkeltä. Sain näin yhden jemmapostauksen, välillä reissussa on vaikea toteuttaa ruokahaastetta ihan täydelleen. Tätä salaattia söimme siskoni kanssa caminolla ainakin tarpeeksi monta kertaa. Minulla oli täyteläinen harhakäsitys siitä, mitä säilykkeitä olisin ottanut kotoa mukaan. Luulin, että meillä on mukana pieniä purkkeja maissia, mutta eipä ollut. En tiennyt sitä vielä kaupassa käydessämme, poikkesimme paluumatkalla meille uudessa NETTO-kaupassa, jonne on varmaankin lyhin matka tältä leirialueelta. Niinpä maissia ei tullut annoksiin, mutta tuli sen sijaan perunaa ja herneitä. Laitoin aineksia niin vähän, että ajattelin annosten jäävän liian pieniksi. Mitä vielä! Vieläkin olisi voinut vähentää. Laitan ainesmäärät sen mukaan miten niitä laitoin ja sulkuihin sen mikä olisi riittänyt kahdelle.

Salata mixta kahdelle

• 3 pientä perunaa (1-2)
• 2 kananmunaa (1)
• 1 porkkana 
• 2 suurta rapeaa salaatinlehteä
• 5 kirsikkatomaattia
• puolikas punasipuli
• 2 oikein pientä purkkia tonnikalaa, toinen öljyssä, toinen vedessä (1 olisi riittänyt, käytin öljyn kastikkeeseen)
• 1 pieni kurkku (ohuempi kuin meikäläiset avomaankurkut)
• 1 dl herneitä (pussin loppu ja maissin tilalta)
• tuoretta basilikaa
• 1 rkl tonnikalan öljyä ja 0,5, rkl oliiviöljyä, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kananmunat. Kiehautin herneet ja nostelin ne lautaselle perunoiden ja kananmunien kanssa jäähtymään. Kuorin porkkanan ja olipa siinä aivan ihana tuoksu ja käteni värjääntyivät oransseiksi, enpä ole meikäläisten tai meillä myytävien porkkanoiden kohdalla moista haistanut/nähnyt. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi ja huomasin, että mobileraastin on ihan surkea, pitää ostaa uusi. Leikkasin puolikkaan punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja puolitin kirsikkatomaatit, kurkun leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Valutin minikokoisen tonnikalapurkin öljyn pieneen astiaan ja sekoitin siihen hieman sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Toisen tonnikalapurkin, sekin oli ihan minikokoinen, veden valutin pois. 

Kun kokosin annokset suoraan lautasille, aloitin sillä, että sommittelin salaattipaloja ympäri pientä ruokalautasta. Käytämme näitä pieniä lautasia kaiken aikaa, huijaamme annoskoossa sillä konstin. Annos näyttää suurelta, vaikkei ole. Tosin nyt oli kuin olikin vähän liian suuri. Sitten lusikoin erillisiin lohkoihin porkkanaraasteen, tomaattipuolikkaat, kurkkuviipaleet, kananmunanpuolikkaat, perunapalat, sipulilohkot, herneet ja eripuolille lautasta tonnikalat vedellä ja öljyllä. Kastikkeen lurittelin päälle ja kiersin hieman suolaa ja pippuria etenkin perunoille ja kananmunille. Tämä oli  oikein hyvä espanjalainen peregrinolounas, mutta vähempikin olisi riittänyt. 

La Vueltan toinen jakso alkoi tänään ja tilanne oli vähintäänkin kutkuttava. Katsoimme sitä leirialueella minun persoonakohtaisilla gigoillani, sillä leirialueen wifi ei jaksanut lähetystä pyörittää. Jay Vine voitti etapin, joka päättyi kipakkaan nousuun. Jonas Vingegaard jätti Torstein Tæenia sen verran, että nyt punainen johtajan paita on taas Jonasin, kolmatta kertaa tässä kisassa. Hän johtaa 26 sekunnilla Torsteinia. Huomisen etappi alkaa ja päättyy Bilbaoon, mutta siihen ei liittyne vierailua Guggenheimin museoon. Minä en ole koskaan käynyt Bilbaossa, caminoreittini ei kulkenut sen kautta. 

Tämä ylläoleva polkupyörä on kuvattu Reimsissä 1.9.2025. Se oli melko heppoisella lukolla kiinni telineessä ja mietimme, että onkohan se kenenkään pyörä enää. Kävelimme eteenpäin, kävimme Reimsin katedraalissa ja olimme istumassa kirkon edustan penkillä kirjaston vieressä, kun Antti huomasi, että tuossahan se sama pyörä menee. Alla olevassa kuvassa kirjaston palautusluukun edessä omistajansa pyörineen. Jotenkin oli hauska hetki.