tiistai 15. toukokuuta 2012

Ragù


Viime keväänä tein lasagnea ja postasin sen hyvin epämääräisessä hengessä lähinnä sen vuoksi, että mukaelmani ovat joka kerta erilaisia, sitä saa mitä sattuu tulemaan. Nyt etsiskelin kuitenkin sellaista ragùn ohjetta, jolla voisin ainakin kuvitella pääseväni sinne suuntaan, missä nyt Giro d´Italiaa ajetaan. Ensimmäiseksi opin, että ragù on kastiketta ja  Ragú on tuotemerkki. Melkein kaikissa ohjeissa silmiin osui varsiselleri, eikä meillä sitä ollut. Siis kauppaan! Käytän varsiselleria tosi harvoin. Punaviiniä sentään talosta löytyi ilman Alkossa poikkeamista. Luin todella monta ohjetta, osassa puhuttiin nonnan ohjeesta ja jotkut olivat saaneet ohjeen isotädiltään tämän kuolinvuoteella. Yhdistelin näitä ehdottoman autenttisuuden huipentumia seuraavaan tapaan:
  • 1 kg sikanautajauhelihaa
  • 0,5 kg possunniskaa viipaleina
  • 2 sellerin vartta
  • 2 sipulia
  • 2 porkkanaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 tölkkiä Mutti-tomaattimurskaa+puoli purkillista huuhteluvettä (tuotemerkki mainittu alkuperämaaelvistelymielessä)
  • 100 g pekonia (pancettaa olisi vielä parempi)
  • 2 dl punaviiniä
  • 1 tuore laakerinlehti
  • suolaa
  • pippuria
  • basilikaa
  • persiljaa
Pilkoin pekonin, sipulin, valkosipulin ja varsisellerin pieneksi ja raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi.  Paistoin pekonia ja kasviksia oliiviöljyssä muutamia minuutteja, kunnes ne alkoivat pehmentyä ja saada läpikuultavuutta. Lisäsin jauhelihan pataan ja nostin lämpötilaa. Paloittelin jauhelihaa puukauhalla ja sekoittelin sitä niin, että liha kypsyi kauttaaltaan ja muuttui pieniksi muruiksi. Kaadoin pataan viinin, tomaaatimurskan ja veden ja sijoitin possunpalat liemeen, upotin ne kypsymään ja antamaan makua kastikkeelle. Lisäsin suolaa ja pippuria sekä laakerinlehden. Annoin kastikkeen muhia padassa noin kaksi tuntia kansi vähän raollaan, sekoittelin aika-ajoin pohjia myöten, ettei kastike tarttuisi padan pohjaan. Välillä käänsin possunniskapalat toisinpäin, vaikka ne kyllä olivat ihan upoksissa kastikkeessa. Lisäsin basilikan ja persiljan kypsytyksen lopulla. Parin tunnin kuluttua kastike oli melkoisen sakeaa ja pinnalle oli noussut rasvaa, lusikoin sitä vähemmäksi. Nostin possunniskapalat pois kastikkeesta ja varastoin ne huomista ruokaa varten.

Käytin täyteläisen ragùn tälläkin kertaa lasagneen. Aiemmin olen skipannut kastikkeessa punaviinin eikä se sellerikään ole ollut suosikkini, mutta nyt on kyllä sanottava, että molemmat kuuluvat hyvää ragùun. Tähän meni myös hämmästyttävän vähän mausteita. Tämä määrä riitti talouden suurimpaan  lasagneen käyttämääni lasivuokaan, josta syö ainakin 6 henkilöä ja keskikokoiseen alumiinivuokaan, johon kokosin paistoa vaille valmiin lasagnen pakastettavaksi.

Giro d´Italia jatkui kymmenennen etapin merkeissä. Lähtö tapahtui Civitavecciasta ja maali sijaitsi 186 km poljennan jälkeen Assisissa. Jännittävät viimeiset kilometrit kapeilla kujilla toivat uuden kokonaiskilpailun johtajan. Etapin ensimmäisenä selvitti Joaquin Rodriquez Katusha Teamista ja pinkki paita puettiin hänen päälleen.

oikealla päivän voittaja kolmannella etapilla

7 kommenttia:

  1. Possunniska makua (vai rasvaa?, sama asia?) antamassa on mulle uusi juttu. Nämä taitaa olla niitä ohjeita, joihin jokaisella italialaisella mammalla on oma salainen reseptinsä. Johonkin "alkuperäiseen" muistan tulevan maitoa. Kummaa sekin.

    VastaaPoista
  2. Hannele: joo, maitoa oli monessakin ohjeessa, mutta en sitä kuitenkaan halunnut laittaa. Tuo lihapalajuttu voi olla sitäkin, että siinähän se samassa hautuu se huomisen ruoka, eli hyödynnetään kastiketta tänään jo. Eikä ainakaan pahemmaksi tehnyt:)

    VastaaPoista
  3. Onpa herkullisennäköistä ragua! Ja Mutti on mielestäni ihan ehdottomasti parasta tomaattisäilykettä, vähän kuin itse tehtyä.

    VastaaPoista
  4. Pisteet Muttille täältäkin, parempaa ei JKL:ssä ole näkynyt. Siinä maistaa kypsien tomaattien maun.
    Varsiselleri on harvoja juttuja, joista ei yleensä tykkää. Lähes aina kierrän koko selleriä sisältävän ruoan kaukaa ja hajukin tekee pahaa. Kyse on ilmeisesti tuoerudesta, sillä kaksi kertaa olen kasvista jopa lähes tykännyt, muutama vuosi sitten Ruotsissa pienessä, itse kasviksensa kasvattavassa huippuravintolassa ja täällä lopputalvesta yhdessä hotellissa.

    VastaaPoista
  5. Rouva R: Minä tuohon Muttiin tutustuin vasta viime talvena, huomasin että sitä on kaupoissa, nimen olin jostain blogista huomannut. Nyt se on vakiotapaus varastossani:)

    luimupupu: Ei meistäkään vielä ylimpiä ystäviä varsisellerin kanssa tullut, joten nyt on se kohta, jossa pitää tuon lopun kanssa olla tarkkana, hävikiksi vai herkuksi? Tai ainakin joskikin syötäväksi.

    VastaaPoista
  6. Oi miten herkullisen näköinen lopputulos!

    Minä olen viimein oppinut pitämään varsiselleristä; laitan sitä nykyään monenmoneen paikkaan, mutta aina aivan pienenpieneksi pilkottuna ja hyvin kypsytettynä - ja esim. sosekeittoihin soseutettuna.

    VastaaPoista
  7. Saima: kyllä minunkin pitää koittaa tuttavustua tuon varsisellerin kanssa:)

    VastaaPoista