Viime sunnuntaina pyöräkokoelmamme sai uusia jäseniä. Niitä ei ole vielä asianmukaisesti kuvattu, sillä viikko on ollut matalasta pilvestä johtuen harvinaisen vähävaloinen. Toisekseen toinen pyöristä sai kotimatkalla sen verran paksun loskakerroksen päälleen, että sen sulattelu ja tuikitarpeellinen pesu&puunaus ovat tarpeen ennen kameran eteen asettumista.
Noudimme pyörät Kangasalta ja saimme kuulla monta kiintoisaa tarinaa pyörät Kammenpyörittäjälle myyneeltä mieheltä. Poikkesimme lyhyesti Mobiliassa, siellä tosin oli päänäyttelytila suljettu kesän näyttelyn rakentamisen vuoksi. Tulevan näyttelyn nimi on Liikkeelle, sanoi Kekkonen ja se on kyllä käytävä katsomassa. Kiersimme sivummalla olevan hallin, jossa on näytteillä ralliautoja ja mukava kokoelma yksityisomistuksessa olevia museoautoja.
Kotimatkan teimme eri reittiä, sillä halusimme käydä Mäntän Serlachius-museoissa. Vierailimme siellä kesällä melkoiseen ruuhka-aikaan, jolloin parkkipaikat olivat tupaten täynnä, eikä Ravintola Göstaan ollut toivettakaan mahtua ilman pitkää odotusta, eikä meillä ollut varausta. Nyt keskellä talvea lumimyräkkäisenä päivänä parkkipaikalla oli kuitenkin muutamia autoja, mutta tungeksimaan emme joutuneet. Tämänhetkinen näyttely Synti esiintyi nimenä myös ravintolan listalla.
Ravintola Göstassa oli tuona keskitalven sunnuntaina hiljaista, muutama muu pöytäseurue oli paikalla yhtä aikaa meidän kanssamme. Valitsimme listalta Menu Synnin, jossa oli kolme ruokalajia. Vaihtoehtoina oli ottaa joko kaksi tai kolme ruokalajia ja meillehän maistui tietysti koko setti. Aterian alkuun saimme hyvää talon juureen leivottua leipää.
Ensimmäinen ruokalaji oli savustettua ja marinoitua muikkua, muikunmätiä ja artisokkakreemiä, mukana oli myös hauskoja maa-artisokkalastuja, joiden tekotapaa arvuuttelimme. Annos näytti todella hyvältä suurella, mattapintaisella lautasella ja se myös maistui niin hyvin, että lautasen tyhjenemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Mätiä oli ilahduttavan suuri lusikallinen, enemmän kuin joillakin bliniaterioilla. Pidimme todella paljon tästä alkuruoasta.
Pääruokana oli timjamihunajalla glaseerattua ankanrintaa ja vadelmakastiketta, samoin lautasella oli kauniinväristä ohrattoa. Lintu esiteltiin tullessa sorsana ja lautasia poisvietäessä ankkana, ankkaahan se oli listallakin. Ohratto oli niin hyvää, että minulla on nyt missio tehdä itse ohrattoa, en ole sitä koskaan kokeillut. Söimme myös Passiossa hyvää ohrattoa tammikuun alussa, joten nyt kyllä pitää itsekin kokeilla!
Jälkiruokana oli syntisen hyvää lämmintä suklaaleivosta ja puolukkajäätelöä. Annos oli nimensä veroinen, fondant keskeltä valuva ja jäätelö oikeasti puolukalle maistuvaa.
Tämä miellyttävä sunnuntailounas kahdelle maksoi kuohuviinilasillisen kanssa 97 euroa. Pidimme ravintolasta, annoksista, sen ilmapiiristä, sisustuksesta, hauskoista tuoleista ja kauniista astioista niin paljon, että palaamme varmasti viimeistään ensi kesänä. Myös asiakaspalvelu oli ystävällistä, aterian tahti sopiva. Usein tulee hieman vaivautunut olo, jos on ravintolan ainoana asiakkaana, kuten me olimme aterian loppupuolen, mutta nyt tuota tunnelmaa ei tullut. Aterian kohokohta sijoittui jo ensimmäisen annoksen kohdalle, se oli niin hieno, että tekee mieleni kokeilla sen toistamista.
Museon näyttelyt kiersimme melkein kahdestaan, montaa muuta asiakasta ei ollut paikalla. Kävimme myös Mäntän keskustassa olevassa Gustaf-museossa, joka sijaitsee entisessä Serlachiuksen pääkonttorissa. Siellä emme käyneetkään viime kesänä, vaikka aivan vieressä kävimmekin tehtaan patruunan aikoinaan sponssaamassa kirkossa. Lumisen pihan koskemattomuudesta päätellen olimme siihen mennessä museon ensimmäiset asiakkaat, saimme kiertää kiinnostavat kerrokset aivan parhaassa seurassa. Molemmat museokohteet pääsi käymään 8 euron yhteislipulla.
Vaikka sää oli surkea koko päivän, eikä liikenteessä tiensä puskeminen ollut mitenkään erityisen mukavaa, oli sunnuntaipäivämme hauska ja monipuolinen. Kammenpyörittäjä purki pihamaalla ostoksensa auton katolta ja perässä olevalta telineeltä ja otti pienet koeajot toisella pyöristä. Auton pohjasta sai myös irrotella tiesuolan sinne sementoimaa lumimassaa valtavina paakkuina, hyvä että renkaat mahtuivat pyörimään.
Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.
Hyvä, että poikkesin tänne. Mietin nimittäin, mitä ruokaa tarjoisin sunnuntain vieraalle ja nyt keksin laittaa ankanrintaa, tosin glaseeraan sen ilmeisesti kvittenillä, kun meillä se ei tule muuten syötyä, siis se aina lahjaksi saamani hyytelö.
VastaaPoistaTuo glaseeraaminen tekee kyllä hyvän loppusilauksen!
PoistaJaksan kerta toisensa jälkeen nostaa hattua, että ovat tehneet noin mahtavan kunnianhimoisen ravintolan sijainnilla, joka ei ole ihan keskeisin.
VastaaPoistaIhan totta! Aiomme käydä kyllä toistekin, meiltä ei ole ihan kauhea matkakaan.
Poista