#ihanranskassa

Kesän yhdeksän viikon matkalla olimme neljä viikkoa Ranskassa. Oli niin mukavaa, kaikkein edullisinta (niissä asioissa, joita me tarvitsemme ja haluamme) ja rennointa. Myös lämpimintä, mikä ei aina ollut niin hauskaa. Nyt kauden toisella matkalla olemme olleet kolme viikkoa ja kaksi niistä täällä Ranskassa. Vieläkään ei malttaisi lähteä pois. Eikä tarvitsekaan. Enää ei ole liian lämmintä, mutta säät ovat olleet kyllä kauniit ja usein iltapäivisin ihan lämpimätkin. Vettäkin on satanut, muttei liiaksi. 

Luvan kanssa

Parhaat leirintämaisemat tähän mennessä Locquirecissa

Muutaman kerran olemme saaneet itsemme melko piukkoihin paikkoihin pikkukaupungeissa ja maalaisteillä, muttei sentään ihan näin piukkaan. 

Olemme osuneet aika monille markkinoille, joille saisi kyllä rahaa menemään vaikka kuinka. Amboisessa ostimme pikkuisen vihanneksia ja hedelmiä. Pari kourallista papuja, muutaman viikunan, kaksi pikkuista kesäkurrea. 

Nyt kun lokakuun puoliväli lähestyy, ovat monet leirialueet jo sulkeutuneet ja aukiolevien viimeiset viikot käsillä. Hinnat ovat kesää paljon edullisempia, mutta väkeä on silti mukavanlaisesti. Olemme olleet myös muutaman yön matkaparkeissa, joissa palvelut ovat vähäisempiä. Niihin tarvitsee varmaankin turvautua pian enemmänkin, kun lokakuu tässä etenee. Nyt olemme Gienissä ja eilen alueella oli vaikka kuinka monta autoa, mutta kun kävimme kylillä kävellen, olivat kaikki  naapurit lähteneet. 

Locquirecin leirialueella patongin sai ostettua automaatista, jos ei illalla muistanut tilata. Leipomosta käytiin aamulla täyttämässä automaatti, ihan samaa leipää siitä sai kuin leipomon hyllystäkin. Pizzautomaatteja on paljon, mutta tällä retkellä emme ole niitä kokeilleet. Vielä. 

Olemme olleet suurimmaksi osaksi Bretagnessa ja nyt täällä keskellä maata, ei kauhean kaukana Pariisista. Yhtään lähemmäs Pariisia emme aiokaan, polttoaineiden jakeluhankaluuksien ja ylipäätään liian suuren kaupungin vuoksi. Muualla maassakin jalostamolakkojen vuoksi jakeluasemilla on ollut vaihtelevasti lyhytaikaisesti lopussa bensa tai diesel. Me pidämme nyt kaiken aikaa tankkia melko täytenä. Tankkaamme siellä, missä osuu sopivasti asema kohdalle, vaikkei viisari olisikaan pahasti alaspäin. 

Muutamia kertoja olemme olleet yhdessä pyöräilemässä, olemme käyneet harvakseltaan museoissa ja muilla nähtävyyksillä ja kerran tavanneet ystävänkin, Antin pyöräilykaverin, joka asuu Bretagnessa osan vuotta. Kesällä kävimme introvertin unelmakyläilyn, kun ketään ei ollut kotona, mutta nyt oli ja introvertti selviytyi siitäkin. 

Koska meillä ei ole enää mitään pyöräilyyn liittyvää ruokahaastetta tälle vuodelle, olemme saaneet syödä mitä haluamme. Kui hienoo se on? Enimmäkseen olemme syöneet CampaAdrian keittiön antimia, mutta muutaman kerran olemme syöneet ravintoloissakin. Dunkerquessa kävimme syömässä sinisimpukoita ja ne olivat kyllä hyviä!

Ystävän luona saimme katkarapuja ja ostereita ja samoja menimme syömään Bretagnessa toiseenkin kertaan rannan osteriliikkeen ravintolaan, siellä oli myös osteriautomaatti, jos vaikka sattuisi yöaikaan niin paha osterinhimo, ettei malttaisi odottaa kaupan aukeamista.

Matkakukiksi laakerinlehtiä ystävän puutarhasta.

Ystävän tarjoomukset 

Ostoherkut

Kotiruokana meillä on ollut monenlaista, kalaa, makkaroita, kanaa, korealaista (tietysti), salaatteja, välillä valmisruokia, välillä alusta asti itse. Aamiaiset syömme omasta jääkaapista, paitsi eilen menimme Mäkkäri-aamiaiselle, kun tuli yllättävä mieliteko. Jälkiruokia on myös ollut, crepejä, jäätelöä ja hedelmiä useimmiten. 

Olemme käyneet maistelemassa myös viiniä, Saumurissa kävimme pientuottajien yhteisliikkeessä ja Ackermanin talon kellareissa. Molemmat olivat hauskoja kokomuksia ja pienet kahden sentin maistotilkat eivät vieneet maata merelle. 

Kirkkoja olemme katsoneet ja vesitorneja. Linnoja ja niiden puutarhoja vilkaisseet. Yhdessä automuseossakin kävimme, se oli tosi vähän juostenkatsottu, sillä osuimme paikalle puoli tuntia ennen lounastaukoa. Mutta hieno paikka, jotenkin erittäin sympaattinen automuseoksi. 

Tänään katsomme iltapäivällä Paris Tours-pyöräkisaa, toivoaksemme ranskalaisilta tv-kanavilta sen näkee. Olimme eilen vielä Amboisessa, jonka kautta reitti menee, muttemme malttaneet jäädä odottamaan kisaa sinne tähän päivään. Näimme iloksemme jo perjantaina muutaman joukkueen tutustumisajossa Amboisessa. 

Nyt on aikaa vielä kolme viikkoa, kuun vaihteessa ajamme taas laivaan, tällä kertaa suoraan Saksasta Suomeen. Sitten on aika laittaa CampaAdria ja itsemme talviunille.