Eilinen puolikuntoisuus hoitui 13 tunnin yöunilla ja täydellisellä lepopäivällä. Nyt olemme valmiit huomenna jatkamaan kotimatkaa. Päivällistä markkeerasi kesäkurpitsatapas, johon ohjeen otin täältä. Hieman käytin muunteluvapauksiani, sillä minähän voin tehdä niin.
Calabacin al ajillo – kesäkurpitsaa ja valkosipulia
- 1,5 pientä kesäkurpitsaa 1 cm viipaleisiin leikattuna (tuli 15 viipaletta)
- suolaa
- pieni nippu tuoretta persiljaa
- 1 kevätsipuli silputtuna (lisäykseni ohjeeseen, eikä ollut paha lisäys)
- 1 tl valkosipulimurskaa
- 1+1+1 rkl oliiviöljyä
- suolaa ja pippuria
- ihan vähän manchegoraastetta
Koska ruokahalu ei ole kummallakaan suurimmillaan (lämpötilasyistä), tein päivällisestä pienen. Suolasin kesäkurpitsaviipaleet molemmin puolin ja jätin ne lautaselle itkemään. Lohdutin niitä kyllä välillä sanomalla, että kohta minä teidät paistan.
Siinä odotellessa silppusin persiljan ja sipulin ja sekoitin niihin valkosipulimurskan. Yleensä käytän reissuillakin tuoretta valkosipulia, mutta nyt on ollut niin kuuma kesä, että tuoreet eivät kestä ja olen käyttänyt Pirkka-murskaa. Sekoitin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä (1. lusikallinen)
Kuumensin paistinpannulla pienen lorauksen oliiivöljyä (2. lusikallinen) ja paistelin persilja-sipuli-valkosipuliseosta pari minuuttia. Kaavin seoksen kuppiin odottamaan.
Kun kesäkurreviipaleet olivat saaneet tunteensa tasattua, huuhtelin niistä suolat pois ja kuivasin ne paperilla. Kuumensin pannun uudelleen ja käytin viimeisen kolmesta oliiviöljylusikallisesta ja sijoittelin kesäkurpitsaviipaleet pannulle paistumaan, niitä oli juuri niin monta kuin keskikokoiselle mobilepannulle mahtui. Paistoin viipaleita ensin noin 4 minuuttia alapuolelta ja sitten toiset 4 minuuttia toiselta puoleltaan.
Nostelin viipaleet lautaselle paperin päälle, että niissä ollut ylimääräinen öljy imeytyisi pois. Annostelin viipaleet lautasille ja kiersin hieman pippuria päälle ja lopuksi vielä raastettua manchegoa. Lautasella oli myös muutama ohut espanjalaisen leikkelevalikoiman viipale ja patonkia.
La Vueltan kuudes etappi oli sellainen, että saimme katsottua sitä pienellä tökkivällä yhteydellä melkein reaaliajassa. Olimme jo, että taas Tadej voittaa ylivoimaisesti, mutta tällä kertaa Enric Mas (hänestä piti tulla Alberto Contadorin mantteliperijä) ottikin Tadej'n kiinni viimeisessä nousussa ja meni kevyesti ohi. Viimeisen laskun alkaessa Tadej lähti hurjaan menoon ja ehdin juuri sanoa, että tätä en uskalla katsoa, kun hän ajoi ulos reitiltä. Tosin vain "kevyesti", ei loukannut itseään, eikä törmännyt Enriciin ja pääsi heti peesiin. Ehdin kyllä jo säikähtää.
Viimeisillä kilometreillä Tadej ja Enric ajoivat yhtä kovaa ja yleensä se kaksikosta, joka on viimeisen kilometrin alkaessa ensimmäisenä ei juuri koskaan voita etappia. Nyt oli Tadej tarkkana, nopeus oli niin suuri kuitenkin, ei ollut kysymys mistään mutkittelusta ja Tadej kuuli milloin Enric pisti pökköä pesään ja pisti itse vielä vähän enemmän ja voitti etapin. Hän piti myös kokonaiskilpailun johtajan paikkansa (luonnollisesti). Enric Mas nousi toiseksi kokonaiskilpailussa ja jätti Primoz Roglicin kolmanneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti