French toast eli pain perdu

Tein blogin ensimmäisenä kesänä Tour de Francen aikaan köyhiä ritareita, joita Ranskassa kutsutaan nimellä pain perdu. Amerikkalaiset sanovat niitä french toasteiksi ja laittavat päälle pallukan vointapaista valmistetta, jota erehtyy luulemaan kermavaahdoksi ja saa päivän kestävän rasvaisuuden tunteen kitalakeensa. Tänään palasin aamiaisaikaan köyhien ritareiden pariin, sillä muutama nektariini ja mansikka kaipasivat jotain kaverikseen ja meitä oli aamiaisella vain kaksi. 

Lorautin pieneen vuokaan noin 1,5 dl maitoa ja sekoitin siihen yhden kananmunan. Ripsottelin joukkoon kanelia ja vaniljasokeria. Sulatin pannulla nokareen voita ja kostutin paahtoleipäviipaleen maidossa. Paistoin hetkisen molemmin puolin. Nestemäärällä kostutti hyvin neljä leipäviipaletta, olisi ehkä mennyt viideskin, jos joku olisi jaksanut syödä. Siivilöin päälle tomusokeria ja asettelin pinnalle nektariini- ja mansikkaviipaleita. Maistui hyvälle maitokahvin kanssa. 

Päivällissuunnitelmat ovat jo pitkällä, ruoka on itse asiassa ollut jo tunnin uunissa, mutta siitä ja Tour de Francen tämän päivän tapahtumista tuonnempana. 

Grillauspäivä

Edit: kaupallinen yhteistyö, Hellman's

Campasimpukka kokeili Blogiringin kautta Hellmann'sin tuotteita. Sain joitakin aikoja sitten näyte-erän firman tuotteita ja eilen meillä oli sitten varsinainen majoneesipäivä. Emme käytä majoneesia ja valmiita maustekastikkeita juuri ollenkaan, lähinnä sen vuoksi, ettei vain ole tullut niin tehtyä. Olen joitakin kertoja kokeillut majoneesin tekoa ja se on sellainen nykäsmäinen 50/60-juttu, saattaa onnistua, mutta yhtälailla mennä metsään.

Oli oivallinen sää grillata, tosin olen sanonut ennenkin, että grillaan kyllä vaikka millä säällä, saa sataa, saa olla pakkasta, mutta olihan se kiva grillata, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tein aluksi jääkaappiin maustumaan cole slaw'ta, johon otin vinkit ystäväni sauvajyväsen blogista. 

• 1 pieni keräkaali
• 2 porkkanaa
• 1 dl Hellmann's Real-majoneesia
• 1 dl kermaviiliä (ei ollut ranskankermaa)
• 1 uusi sipuli
• 1 omena (suolapähkinöiden tilalta)
• sitruunamehua
• 2 tl sokeria

Raastoin kaalin, porkkanat, sipulin ja omenan karkeaksi raasteeksi ja sekoittelin ne toisiinsa kunnolla. Lusikoin majoneesin ja kermaviilin pieneen astiaan ja sekoitin kastikkeen tasaiseksi. Maustoin sen sitruunamehulla ja sokerilla. Pyörittelin kastikkeen raastettujen kasvisten sekaan joka puolelle ja nostin astian jääkaappiin maustumaan. 

Cole slaw säesti päivälliseksi tekemiäni pihvileipiä. Joku päivä sitten grillasimme pihvejä ja fileen kapea ja paksu pää jäivät kylmälokeroon odottamaan myöhempää käyttöä. Saamassani majoneesinäytepakkauksessa oli myös maustettuja majoneesikastikkeita, joitten arvelin sopivan pihvileivän mausteeksi. Kammenpyörittäjä oli niitä jo aikaisemmin kokeillutkin erinäisillä lautasilla. 

Leikkasin fileestä melko ohuita viipaleita, jotka öljysin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Grillasin ne molemmin puolin. Samaan aikaan grillasin sipulirenkaita ja tomaattisiivuja kevyesti ja Kammenpyörittäjä keräili salaatteja ja muita tykötarpeita lähettyville. Halkaisin ciabatta-leivän ja kun pihvit olivat valmiit, nostin ne grillin ylätasolle lämpimään vatiin odottamaan hetkeksi. Laitoin leipäpalat avattuina pihvien grillausmehuisiin kohtiin kuumenemaan ja sitä odotellessa leikkasin pihvit ohuiksi viipaleiksi. Kukin kokosi lämpimälle leipäpalalleen mieluisia täytteitä, salaattia, pihvisuikaleita, majoneesikastiketta, grillattua tomaattia ja sipulia. Paljon servettejä ja iso lusikallinen cole slawta, lasillinen kylmää roseviiniä. Jopa minä hammaspotilaana haukkasin ylivarovaisia paloja, sillä lauantaista jatkunut nälänpito sai kertakaikkiaan loppua!

muita majoneesin kanssa hääränneitä:

Pikkuleijona ja puoli valtakuntaa

Hayley's Cuisine

Maistuis varmaan sullekin!
Ruokahommia
Liemessä
SOUL KITCHEN
tyrniä ja tyrskyjä
Prinsessakeittiö
TISKIVUOREN EMÄNTÄ
Avaruusasema

Yhteistyössä Hellmann's

Ranskalaista nektariinikakkua, vaikkei oikein uskaltaisi syödä

Tänään ajettiin Tour de Francen yhdeksäs etappi, joka oli ylämäkiä enemmän kuin tarpeeksi. Eilinen voittaja Chris Froome puolusti paikkaansa kunniakkaasti, mutta Richie Portella oli selvästi eilistä huonompi päivä. Etapin ykköseksi ehti irlantilainen Garmin-Sharp-tallin Dan Martin ja kaksikosta toiseksi kiri Jacob Fuglsang. Kokonaiskilpailun kärki säilyi lähes ennallaan. Huomenna on käsillä ensimmäinen lepopäivä, jolloin kilpailijat ajavat tuskin sataa kilometriä enempää.

Löysin kaupasta lähes syöntikypsiä nektariineja ja nehän ovat juuri parhaita leipomiseen. Koska olen vielä vähän avuton syömisen suhteen, tuumin hedelmäisen jälkiruoan olevan juuri sitä, mitä tänään tarvitsisin. Päivän etapin loputtua keräsin kaikki leipomistarvikkeet ulos ja tein ranskalaisen nektariinipiirakan. Löysin ohjeen tästä blogista. Blogi vaikutti oikein kiinnostavalta ja palaan lukemaan sitä lisää heti huomenissa. Piirakkaan käytin:

• 250 g voita
• 250 g sokeria
• 250 g vehnäjauhoja
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna
• 4 nektariinia

Kuumensin uunin 180 asteeseen, voitelin ja jauhotin 24 cm piirakkavuoan. Mittasin kaikki aineet ja leikkasin nektariinit ohuiksi viipaleiksi (käänteistottelin siis alkuperäisohjetta, jossa hedelmät leikattiin kuutioiksi). Raastoin sitruunan kuoren. Vatkasin pehmeää voita ja sokeria muutamia minuutteja, kunnes siitä muodostui vaaleankeltaista massaa, lisäsin kananmunan kerrallaan (nooh, kaksi viimeistä yhtä aikaa, kuka tässä jaksoi nypertää loputtomiin) ja vatkasin edelleen. Lisäsin kulhoon jauhot, leivinjauheen ja suolan, sekä sitruunankuoren ja vaniljauutteen. Sekoitin kunnes taikina oli tasaista. Levitin taikinan jauhotettuun vuokaan ja painelin nektariinilohkot taikinan pintaan. Paistoin piirakkaa uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Piirakka oli oikein makoisaa vaniljajäätelöviipaleen ja kahvikupposen kanssa nautittuna.

Kokkausinto pakkasella

Olin liian aikaisin iloinen hampaani korjaamisesta, torstaina tehty fiksaus ei kestänyt ja uusinta tai isompi remontti on tiedossa ensi viikon alussa. Ei kauheasti innosta tehdä ruokaa, kun ei oikein tohdi syödäkään mitään. Perhe sai tänään syödäkseen tähdenlentoja ja jälkiruoan sommittelin ilman varsinaista ranskalaisuutta. Kaivoin pakastimesta pienen kakkupalan, joka pilkoin sokeripalan kokoisiksi nopiksi. Kasasin laseisin vuoronperään kakkupaloja, mansikoita ja kermavaahtoa. Ripottelin sekaan minikokoisia suklaanappeja. Myötätuntoinen perheeni söi jälkiruoankin mukisematta.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli jo puhdasverinen vuorietappi. Movistarin Nairo Quintana esitti mainioita ylämäkitaitojaan kahdessa viimeisessä nousussa, muttei kestänyt aivan loppuun asti Sky-tallia vastaan. Chris Froome pudotti muut matkastaan viimeisillä kilometreillä, ei siinä mikään auttanut. Richie Porte otti Sky-tallille toisen sijan etapilla. Keltapaita puettiin Froomen ylle, liekö sitä enää otetaankaan pois?

Kesäinen alkudrinkki ja lyonilaiset perunat

Olen ihan viikkopöllönä, sen se lomailu tekee, ei meinaa pysyä kalenterin laidalla. Olen luullut koko päivän, että on lauantai. Jossain vaiheessa minulle kerrottiin, että onkin perjantai. Kyllä sekin kelpaa. Sukulaisvierailun kunniaksi meillä oli aterian alkuun kesäinen drinkki, jossa hyödynsimme viime viikolla Kokit ja potit-Hannelen neuvoin keittämääni raparperi-karpalosiirappia ja kuivaa ranskalaista samppanjaa. 

Kaunis kesäsää houkutti loimuttamaan lohta ja sen lisäkkeeksi valmistin Tour de Francen hengessä lyonilaisia perunoita. Bongasin ohjeen foodgawkerista tällaisesta blogista. Kuuden hengen sovellettuun annokseen  käytin:

• 1 kg uusia siikliperunoita
• 2 nuorta sipulia
• ruohosipulia
• persiljaa
• rakuunaa
• suolaa
• pippuria
• voita paistamiseen

Pesin perunat ja höyrytin ne melkein kypsiksi asti. Leikkasin perunat pitkittäin muutamaan viipaleeseen.    Perunoiden kypsyessä leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi ja kypsensin ne voissa pehmeiksi. Nostin kuullottuneet sipulit lautaselle odottamaan. Sopivasti ennen kalan valmistamista (miesväki hoiti kalahommat) paistoin perunaviipaleet voissa molemmin puolin, niin että niiden pinnat olivat rapeita. Levittelin perunaviipaleet uunipellille öljytyn leivinpaperin päälle. Juuri ennen kuin kala alkoi olla valmista, loppukypsensin perunat uunissa 220 asteessa. Sekoitin niihin pehmeät sipulit ja ison kourallisen silputtuja yrttejä, maustoin lisäkkeen ruohosipulisuolalla ja pippurilla. Lyonilaiset perunat  nousivat aterian kunkuksi ja tulivat syödyksi viimeistä viipaletta myöten loimulohen kanssa. 

Tour de Francessa ajettiin Montpellieristä Albiin 200,5 km matka. Näimme kirpakoita nousuja ja kaunista kesäistä Ranskaa. Jukka Pakkanen sanaili lähetyksen aluksi, muttei meillä ollut juuri silloin aikaa kuunnella, palaamme tallenteeseen huomenna. Porukan hännille jäi kirimiehiä sisältänyt joukko, joka päätti jo hyvissä ajoin, ettei tänään yritetä tämän enempää, vaan ajetaan aikalailla sunnuntaityyliin. Pääjoukko ajoi kolmen miehen kärkeä kiinni raivokkaasti ja onnistui siinä muutama kilometri ennen maalia. Loppukirissä suosikkikukkoni, Peter Sagan ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Daryl Impey jatkaa keltaisessa paidassa. 

Obelixin lempiruokaa - villisikaa grillistä

Kävin aamulla pikaisessa hammasremontissa, grillattu sipuli koitui eilen keraamisen paikkani kohtaloksi. Onneksi en nielaissut paikkaa, tänään se tällättiin takaisin paikalleen ja toivotettiin hyvää kesäloman jatkoa. Olen iloinen, ettei hammas pettänyt Mustassa Lampaassa, vaan kotiterassilla. Meillä on ollut onni saada tänään vierailulle samat sukulaiset, joita tapasimme Kuopiossa. Heidän saapumisensa tarkoittaa aina panostamista ruokapuoleen, tosin kesällä grillaaminen ei vaihdu mihinkään, grillaamme joka tapauksessa. 

Hammaslääkärireissun jälkeisessä helpotuksen ja riemun tunteessa osuin Torikeskuksen lähiruokapuodin liha-aleen. Siellä oli villisikaa tarjouksessa ja tartuin ulkofilepalaan. Reilulla kympillä sain palan, josta arvelin maistipalaksi kuudelle hengelle. 

päivän ranskalaisviini

Päivällinen rakentui naudan sisäfilepihvien, uusien siikliperunoiden, salaatin ja grillattujen kasvisten ympärille. Grillasin hieman näppituntumalla villisikapalankin. Öljysin ja maustoin sen jokapuolelta suolalla ja pippurilla. Grillasin villisikapalaa molemmin puolin noin 8 minuuttia ja peittelin sen sitten folioon siksi aikaa, kun grillasin nautapihvit ja kasvikset. Kun kaikki oli valmista, leikkasin sikapalan ohuiksi viipaleiksi. Olisin mielelläni onnistunut villisian kanssa hieman paremmin, kohteliaat ruokailijat kehuivat tuotostani, mistä olen kiitollinen. Onneksi Obelix ei tullut meille syömään. Sarjakuvien mukaan hän tykkäsi enemmän pullevista villisikakinkuista! En vieläkään ole arvostettu villisikakokki, jollainen ystäväni sauvajyvänen sen sijaan kyllä on.

Tour de Francessa ajettiin tasamaanetappi, jonka lopuksi oli lupa odottaa massakiriä. Olen vielä vähän ulalla koko kisasta, mutta lähipäivinä asia korjaantuu ja saan päässäni selville suosikkijärjestelmäni. Tänään oli Andre Greipelin päivä, hän jätti taakseen Marcel Kittelin, Mark Cavendishin ja Peter Saganin. Keltapaitaa pitää päällään huomenna Daryl Impey (OGE).

Musta Lammas, eikä puhe ole Kammenpyörittäjästä

Olimme eilen illallisella Kuopiossa jo vuodesta 1982 toimineessa Musta Lammas-ravintolassa. Ravintola sijaitsi aivan vastapäätä hotelliamme, jossa ei siis todellakaan tarvinut palella. Hotellin itseironisesti tarjoamat cava-lasilliset viilensivät illassa hyvin ennen illallista. 

Olimme katsoneet netistä valmiiksi, että tahtoisimme syödä Chef's menun viinipaketilla. Otimme alkudrinkeiksi samppanjaa ja kuohuviiniä, harmillista että sama kuohuviini kuului heti ensimmäisen ruokalajin pariksi. Jos sen olisimme huomanneet, olisimme valinneet toisin. Ennen varsinaista ateriaa saimme keittiön tervehdykseksi (eka kertaa ikinä, olin onnessani) naurista kermaviilidipissä käytettäväksi. Pöytään tuotiin myös erinomaista spelttileipää ja näkkäriä vaahdotetun voin kanssa. Pahoittelen, mikäli ymmärsin tai muistan jotain aterian osia väärin. Heti alussa päätimme, ettemme yritäkään ottaa kuvia, sillä ravintolan holvisali oli todella hämärä ja muita asiakkaita oli aivan lähellä, emme tahtoneet häiritä heitä mitenkään.

Ensimmäisenä ruokana saimme eteemme annoksen, jossa oli "Laitilan luomukananmunaa 65° ja ilmakuivattua possun niskaa Luumäeltä". Minä oikeastaan kammoksun kananmunaa, joka ei ole kiinteää, mutta tällä kertaa pidin annoksesta kovasti, oli kuin olisin saanut ensimmäisessä lusikallisessa suuhuni valkoista pilveä. Alkuruoan kanssa laseihin saimme siis Willm Crémant d'Alsace Brutia. Minulle tahtoo käydä paremmissa ravintoloissa niin, että syödessäni unohdan viinit. Melkein jo nuolaisen lautasta (ainakin tekisi mieli), kun huomaan viinilasin olevan koskematon. 

Toisena ruokalajina söimme haukimureketta, joka oli piilossa kurkkusuikaleiden alla. Lautasta koristivat suloiset sitruunapyretiplat, samoin vihreät pyrepilkut, joiden luulin olevan hernettä, mutta olivatkin ilmeisesti tillipyrettä. Voin olla väärässä. Jokatapauksessa hauki oli hyvänmakuista ja koko annos kaunis ja kevyt. Lasissa oli valkoviiniä Etelä-Afrikasta. 

Pääruokana meille tarjoiltiin luomuhärän ulkofilettä kesävihannesten ja ruskistettuvoi-kastikkeen kanssa. Vaikka minä olen suolan kanssa läheisempi ystävä, kuin Kammenpyörittäjä, jopa minä olin sitä mieltä, että kastikkeessa oli ihan hippuisen liikaa suolaa. Les Chemins Château La Baronne oli pääruoan kyytipoikana. 

Ennen jälkiruokaa saimme raikkaat pikkuiset raparperiannokset, mutta kumpikaan meistä ei muista nyt muuta, kuin että ne olivat maistuivaiset lusikalliset. 

Aterian viimeisenä osana söimme jälkiruoaksi mansikoita ja ternimaitopannacottaa, viininä oli San Gród  Moscato d'Asti, viini jota emme itse koskaan valitsisi ja tilaisi, mutta joka sopi kuin sopikin hyvin äidillisen pehmeältä maistuvan pannacottan ja raikkaiden mansikoiden kanssa. 

Kahvin jätimme väliin, koska emme nähneet millainen kone talossa on, emmekä nähneet muiden tilaamia kahveja. Laskua odottaessamme saimme vielä suupalat, joissa oli pikkurillinpään kokoiset juustokakut ja verigreippivaahtokarkit. Ne saivat suut messingille. Ateriaan kului miellyttävät kaksi ja puoli tuntia, aivan kuten ravintolan nettisivuilla kerrottiin ja nautinto maksoi 110 euroa hengeltä. 

Ajelimme tänään kotiin Kuopiosta, kokeilimme matkan varrella sitä, että ajamme katto alhaalla moottoritiellä, kun alkaa sataa. Onneksi ehdimme liittymästä ulos ennen kuin sade todella yltyi ja saimme katon paikalleen. Sitten jo mättikin vettä kunnolla.

pientä matkaevästä

Kotona on ollut tavanomaisia puuhia, nurmikon leikkuuta, ruoanlaittoa, pyykinpesua ja Tour de Francen seuraamista. Iloksemme kuulimme Jukka Pakkasen äänen Selinien lisäksi. Häntä on miellyttävä kuunnella ja ymmärtääksemme hän vierailee lähetyksessä myös perjantaina. Viidennen etapin voittajaksi kiri Mark Cavendish, jonka kerrottiin olevan hieman sairaana. Ei se kyllä siltä näyttänyt viime metreillä, jolloin taakse jäivät niin Greipel, Boasson Hagen kuin Sagankin. 

Huomisesta alkaen on taas aika syventyä päivittäisiin ranskalaiskokkauksiin omassakin keittiössä. 

Vesisade mitään tauonnut, se vain yltyi!

Eilen illalla tuli testattua muutama asia. Ensinnäkin se, että S-ryhmän Kuopio Wine Festival ei ole meidän juttumme. Kyllähän me hyvää kallista viiniä joimme liikaa tarpeeksi, mutta muuten koko konsepti jäi hämäräksi ja käänteisinnostavaksi. Ehkä etukäteen varatut vip-paikat oikeilla ruokalajeilla olisivat muuttaneet mielemme, mutta eihän meillä sellaisia parempien ihmisten paikkoja ollut.

Olimme paikalla J. Karjalaisen tähden ja se kyllä kannatti. Testasimme myös erinäisiä sadetakkeja ja sateenvarjoja ja tulimme siihen tulokseen, että mitä väliä kastuuko, vai pysyykö kuivana! Sateenvarjo ja keikan katsominen eivät sovi yhteen. Jos on hienohelma ja päässä uusi tonnin permanentti, ei kannata lähteä keikalle sadesäällä. Sadetakki sen sijaan ei estä takana olevaa näkemästä, muttei myöskään kantajaansa kastumasta. Saattaa kyllä olla, että paitani kosteus oli osaksi omatuottoistakin, sillä pompin ja pogosin kuin entinen tyttö 80-luvulla (jolloin siis pompin ja pogosin kaikki keikat alusta loppuun ja vielä kotimatkankin).

Eräässä blogissa puhuttiin siitä, että artistin pitää heittäytyä senkin uhalla, ettei näytä coolilta ja viittasi ymmärtääkseni siihen, ettei mm.  J olisi heittäytynyt edellisviikonlopun keikalla. Eilen ainakin heittäytyi ja silti näytti coolilta. Ja kuulosti niin hyvältä, että jollei olisi koko ajan hymyilyttänyt, olisi itkettänyt. Kuulimme monta kappaletta uusimmalta levyltä, mutta myös niitä parhaita vanhoja kappaleita ja J tuli takaisin kolmen lisäkappeleen kanssa kahteen kertaan. Reilun viikon kuluttua voimme testata, miten J silloin heittäytyy, kun hän esiintyy Jyväskylässä.

Kun tallustimme kesäyössä puolen kilometrin matkaa hotelliin, testasimme vielä muistiamme siitä, koska olimme viimeksi nähneet J. Karjalaisen keikan. Tulimme siihen tulokseen, että se oli niinkin vastikään, kuin 18 tai 17 vuotta sitten. Tämä pieni epätarkkuus johtuu siitä, etten muista olinko silloin juuri alkanut odottaa kuopusta vai olinko viimeisilläni raskaana (mistä pitäisi seurata se, että raskauteni olisi kestänyt yli vuoden, mikä ei keskellä yötä ollut mitenkään kummalliselta kuulostava seikka). Sen Kammenpyörittäjä muistaa hyvin, että hän käytti esikoista puskapissalla Jyväskylän Lounaispuiston kesäisessä konsertissa, jossa J esiintyi, samoin Maarit ja Sami Saari ainakin, muita emme muista. Esikoispoikamme antanee anteeksi tämä uriiniaiheisen muistelon, en laita sitä tunnisteeksi.

Tänään ei ole vielä satanut kuin kerran, aamiasaikaan. Hotelli Scandicin aamiaishuone teki uuden ankeusennätyksen, jokaikinen käymäni koulu voittaa ruokasalinsa viihtyisyydessä tämän salin. Saimme kyllä vatsat täyteen samalla, kun mietimme millaista on olla ammatiltaan hotelliaamiaisen maskotti. Niitä on ilmeisesti näin kesäaikaan ja koulujen syys- ja hiihtolomien aikaan laajalti tavattavissa eri ketjujen hotelleissa. Konseptiin kuuluu se, että hahmo on puettu räikeisiin vaatteisiin ja päässä on ylisuuri maskottipäähine. Työnkuvaan kuuluu tepastella edestakaisin, halailla niin innokkaat kuin vastahakoisetkin lapset, sekä hämmästyttävä määrä nuoria miehiä. Valokuviinkiin pääsee ja työsuhde-etuihin kuulunevat lasten pikaisesti tekemät piirustukset. Hyvä puoli tuossa pätkätyössä on se, että sen voinee pitää salassa ja pokkuroida kostyymissään incognito, kunhan katsoo, ettei kukaan näe, kun hiipii ulos duunimestan takaovesta aamiaisajan päätyttyä.

Päivän kulttuurikohteina meillä olivat Puijon Torni, jonka näkeminen juuriperspektiivistä riitti ja Kuopion Automuseo, joka on liikuttavan pieni. Siellä oli muutama vanha auto ja ainakin yksi polkupyörä. Tänään oli ilmeinen ruuhkapäivä, sillä vieraskirjassa oli jo melkein kymmenen nimeä.

Keskustan torintienoo on ison remontin kourissa, kuinkahan kauan se mahtaa kestää. Meitä hämmensivät myös paikalliset liikennejärjestelyt. Olemme usein moittineet Jyväskylän muutamaa epäloogista risteystä, mutta Kuopion systeemiin on turistin ilmeisen mahdotonta päästä sisälle. Olimme juuri käsittämäisillämme, että keskustan risteyksistä joka toinen on tasa-arvoinen ja joka joka toisessa on kolmioita, mutta seuraavaksi sitten olikin kaksi peräkkäin kolmioin varustettuna. Pudottaahan se vauhdit alas, kun ei voi olettaa jonkun loogisuuden vallitsevan, mutta useassa risteyksessä oli selvää epätietoisuutta siitä, kuka mahtaa olla ensimmäinen, joka saa mennä. Kaikki seisoivat paikoillaan, kunnes suurin ajoneuvo yleensä lähti sitten liikkeelle. Alkuasukkaat, otamme mielellämme vastaan  Kuopio-ajotapatietoutta. 

Hankimme majoitustiloihimme hieman päivävirkistettä, Tour de Francen hengessä samppanjaa, patonkia ja vuohenjuustoa, sekä paikallisia mansikoita. Ilmastointi on ilmeisen tuntematon käsite tässä majoitusketjun lenkissä, mutta ikkunat on avattu niin auki, kuin ketjuviritykset antavat myöten ja pöytätuuletin hurisee kuin kissa uuninpankolla. Ei tässä mitään hätää ole, kuka sitäpaitsi käskee olla hotellihuoneessa neljän aikaan iltapäivällä? Ellei siis ole vanhus tai pikkulapsi päiväunien tarpeessaan.

Illallissuunnitelmat alkavat hahmottua, aivan hotelliamme vastapäätä on Ravintola Musta Lammas ja tuota pikaa Kammenpyörittäjä kipittää sinne varmaamaan meille pöytää. Näin ollen Ravintola Os jää vielä seuraavaan Kuopion vierailuumme.