Mango-appelsiinilassi

Maanantaisen chicken tikka masalan ruokajuomaksi tein kylmänviileän lassin. Sain siihen käytettyä hedelmäkorinkin tyhjäksi, mikä on aina välillä oikein hyvä juttu. Ohjeen nappasin täältä. Juomaa tuli noin litran verran.

Mango-appelsiinilassi

• 3 appelsiinia
• 1 mango
• 2,5 dl maustamatonta jogurttia
• loraus hunajaa
• muutama jääkuutio

Fileroi appelsiinit ja purista kuorikimpusta mehua astiaan, johon keräät hedelmälohkot. Kuori ja kuutioi mango niin kuin parhaaksi näet. Minä en osaa sitä kovin hyvin. Onneksi mango oli juuri sopivan kypsä, joten sain sen melko nätisti leikeltyä paloihin. Murskaa ensin jääpalat tehosekoittajan kannussa karkeaksi. Laita hedelmäpalat kannuun jäämurskan päälle, lisää mukaan jogurtti ja hunaja ja surruuttele tasaiseksi. Tarjoa mausteisen ruoan kaverina, viilentää suuta mukavasti. 

Intialainen ateria

Kun maanantai koittaa, minulle tulee usein puuhakas olo. Sellaista ei usein viikonloppuisin nähdä, mutta maanantaissa on jotain sellaista, että tekee mieli aloittaa päivällispuuhatkin jo ennen kuin päivä valkenee. Niin tänäänkin. Tuli mieleen, että mitään edes haaleasti intialaista ei ole tullut tehtyä aikoihin. Tikka masalaa en ollut koskaan tehnyt aikaisemmin. Enkä varsinaisesti tainnut tehdä nytkään. Kyse on länsimaistuneesta ruoasta, jossa lienee jotain Intiaan viittaavaa. Mutta onko se nyt niin nuukaa? Ohjetta varten vilkuilin hieman tätä postausta. Tein kuitenkin kuten tykkäsin.

Chicken tikka masala crock potissa

• 2 broilerin koipireittä luineen nahkoineen
• 3 broilerin rintafilettä
• loraus oliiviöljyä
• 4 suurta valkosipulinkynttä murskattuna
• peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
• saman kokoinen pala tuoretta kurkumaa kuorittuna ja raastettuna (käytä hanskoja, ettet saa rumia keltaisia sormia päiviksi)
• 1 tl sokeria
• 3 rkl garam masala-maustetahnaa purkista (purkinpohja)
• 1 punainen chili silppuna
• monta kevätsipulin vartta silppuna
• tölkki paseerattua tomaattia
• 1 tl kuivattuja korianterin siemeniä murskattuna
• 1 tl kuivattua kuminaa murskattuna
• 2 kanelitankoa
• 1 tähtianis
• 2 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• 3 dl maustamatonta jogurttia (kahdessa osassa laitettuna)
• koristeluun jotain vihreää yrttiä, meillä oli vain basilikaa

Laita pata kuumenemaan high-asetuksella. Kerää pataan ensin kaikki mausteet, chili, sipulit, inkivääri ja kurkuma. Kaada mukaan tomaattipurkillinen, garam masala ja puolet jogurtista. Sekoittele kaikki hyvin ja lisää mukaan broileripalat. Anna padan tehdä hommiaan high-asetuksella noin 4 tuntia tai low-asetuksella 6-8 tuntia. Käännä välillä kanapalojen kylkeä. Kun ruokailuun aikaa vielä pari tuntia, nosta kanapalat leikkuulaudalle ja leikkaa liha suupaloiksi, riivi pehmeä liha koirireisipaloista, jätä nahka pois. Nosta lihapalat takaisin kastikkeeseen ja jatka hauduttamista. Mausteita voi maistella tässä vaiheessa, liian vähän niitä tuskin on. Kun on aika syödä, lisää mukaan loput jogurtista ja sekoita, anna sen vielä kuumentua. Laita tarjolle basmatiriisin ja juuripaistettujen naanleipien kanssa, juomaksi sopii hyvin mango-appelsiinilassi.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

10. kerta toden sanoo

Kohta on tarpeeksi kuumaa!

Ennen tätä postausta CampaSimpukan tunnisteluettolossa mainittiin sana pizza 9 kertaa. Olemme tietysti paistelleet pizzoja viiden ja puolen vuoden bloggaamisen aikana useamminkin, mutta niistä ei ole ollut paljon kerrottavaa. Useimmiten ongelma on ollut pohjassa ja toiseksi uunissa. Sähköuunilla nyt ei vain pääse sellaisiin kuumuuksiin, joita pizza tarvitsisi. Pohjan ongelmat ovat olleet täysin leipojaperäisiä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että oikea ohje olisi löytynyt. 

Kesällä kun olin jaloittelemassa, oli tontille ilmestynyt uusi grilli, The Big Green Egg, joka on ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Sillä on grillattu erilaisia lihoja ja paistettu patonkia. Pizzoja olemme paistaneet kaksi kertaa ennen eilistä. Jälkimmäinen kerta oli jo niin hyvä, että uskalsimme haaveilla leivinpaperin poisjättämisestä. 

Grillin saapumisen jälkeen taloon ilmestyi (tietysti tilattuna) kaksi Big Green Egg-kirjaa, joita olemme pläränneet ahkerasti erilaisia vinkkejä etsien. Myös Youtube-videoita on tullut katsottua läjäpäin. Mistä sitä ennen muuten etsittiin tietoa, kun piti kokeilla jotain ensimmäistä kertaa? Suuri osa hakutuloksista ei tietenkään liity asiaan mitenkään, jokunen on aivan päin persiettä. Yleensä jotain hyviä vinkkejä löytyy, tiedonetsintään varattu vartti on yleensä venynyt tunniksi ja etsityn tiedon lisäksi olen tullut tietäneeksi yleensä paljon  muutakin todella tärkeää.

Eilistä päivällistä aloitettiin valmistella jo perjantai-iltana, sillä halusin kokeilla taikinan kylmäkohotusta. Tein taikinan samalla ohjeella kuin ensimmäisessä kokeilussamme, mutta tällä kertaa kylmään veteen. Tai kylmään ja kylmään, sanotaan ettei lämpimään. Tällä ohjeella tulee neljä noin tavallisen ruokalautasen kokoista pizzaa. Kuivahiivan sijaan kokeilin nyt tuoretta hiivaa. 

Kylmäkohotettu pizzataikina 

• 2,5 dl viileää vettä
• 0,5 palaa tuorehiivaa
• 7,5 dl durumvehnäjauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa (ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta vanhasta tottumuksesta sen laitoin)

Murustelin hiivan yleiskoneen kulhoon ja kaadoin päälle veden, liottelin hiivan veteen. Lisäsin muut ainekset (jätin jauhoja noin 1,5 dl mittaan siltä varalta, että jauhoja ei menisi ihan niin paljon). Kone vaivasi taikinaa noin 10 minuuttia. Lisäsin jauhoja noin puoli desiä vaivauksen aikana, loput jätin odottamaan leipomista. Taikinasta tuli rakenteeltaan melko kiinteä, ei yhtään tahmea vaivaimeen tarttuva pallo, jonka irrottelin nuolijalla kulhon pohjalle. Peitin kulhon kertakäyttösuihkumyssyllä ja laitoin kulhon jääkaappiin. Tuolloin oli perjantai-ilta noin kello 19. 

Lauantaiaamuna otin kulhon pöydälle noin kahdeksan aikaan. Taikina oli levinnyt kulhossa ja siinä oli paljon ilmareikiä, se oli tahmean näköistä, eikä määrä näyttänyt kovinkaan paljon lisääntyneen. Olin hieman huolissani, mutten tietenkään sanonut siitä mitään, kun Antti kysyi mitä taikinalle kuului. 

Iltapäivän puolella rohkaisin mieleni ja kumosin taikinan jauhotetulle pöydälle. Taikina oli jonkun verran kohonnut aamusta, sen kraaterinen pinta oli aika yllättävä, taikina oli kuin olikin aika kimmoisaa ja kiinteää, vaikka se näytti lähinnä lätsähtäneeltä pannukakulta. Leivinpöydällä siitä sain helposti pyöreän taikinapallon, jonka leikkasin neljään osaan. Kunkin pyöritin palloksi ja peittelin leivinliinan alle edelleen odottamaan. Valmistelin päälliset odottamaan. 

Koska oli tarkoitus yrittää saada pizzat lapiolle ja siltä grillin kivelle ilman paperia, aioin koota pizzan kerrallaan juuri ennen paistamista. Näin välttäisin sen, että pohja vettyisi ja lätty jymähtäisi metalliselle lapiolle. Yhden pizzan paistaminen veisi noin 5-6 minuuttia, joten yhden paistuessa ja ollessa melkein valmis, päällystäisin seuraavan odottamassa  olevan pohjan. 

Kun paistamisen aika lähestyi ja grilli kuumeni, valmistin pohjat loppuun. Ensimmäistä kertaa elämässäni saatoin pyöritellä pohjat käsin! Aluksi hieman kyllä kaulitsin pohjia, mutta sitten pyöritin pohjia leivinalustaa vasten runsaiden durumjauhojen päällä ja taikina venyi ja pysyi lähes pyöreänä lättynä aivan mainiosti. Pohjista tuli ohuita ja suorastaan  hienoja!

Täytteinä meillä oli prosciuttoa, mozzarellaa, salamia ja tomaatteja, toisessa versiossa tonnikalaa ja jokirapuja. Jauhotin pizzalapion ja nostin pohjan sille. Levitin Muttin pizzakastiketta alimmaksi, sitten juustoa, muita täytteitä ja pinnalle vielä juustoa. Antti toimi sitten paistomestarina, hänellä oli uskallusta hulauttaa pizza lapiolta kiven päälle ja kansi kiinni. Grillissä oli lämpöä noin 350 astetta. Tällä kuumuudella pizza paistui nopeasti. Otimme pizzat uunista puulapion päälle, sillä ainoalla metallilapiolla oli odottamassa jo seuraava pizza. Emme halunneet menettää hyviä lämpöjä ja saada kaikki neljä pizzaa nopeasti paistettua. Pizzat eivät tarttuneet kiveen ollenkaan, ne oli helppo ottaa pois ja pohja oli upean rapea, reunoilta paikoin jopa hieman kärtsähtänyt, mistä minä erityisesti pidän. 

Olimme todella tyytyväisiä lopputulokseen. Emme ole aivan varmoja siitä, mikä osuus oli taikinan yönylikohotuksella ja mikä sillä, ettei paistettaessa ollut paperia kiven ja pizzan välissä, mutta yks hailee! Näin teemme jatkossakin. Vaikkei tässä postauksessa muuten ollutkaan paljon uutta tietoa, halusin muistiin itselleni taikinan vinkit, että osaan seuraavalla kerralla tehdä samoin.

EDIT: Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki vihreän grillimme käyttökokemuksia käsittelevät postauksemme.

Järkyttävän hyvät pikkuleivät

Elokuussa meillä oli ilo olla paikalla, kun Mari Moilasen Syötäviä vietäviä-kirja julkaistiin. Saimme kirjan mukaamme tuosta mukavasta tilaisuudesta ja tänään kokeilin siitä ensimmäistä ohjetta. Vähän minä menin muuntelemaan, koska jauhovarastossani ei ollutkaan spelttijauhoja. Olin ihan varma, että olisi, mutta ne löytynevät vasta huomenissa, kun pikkuleivät on jo syöty. Noita ei nimittäin jää mihinkään vietäväksi. 

Toinen muutokseni oli lisätä taikinaan marachinokirsikoita, sillä niitä minulla oli ollut jo pitkään, ostin sen Hella & Herkku-kaupasta jo aikoja sitten. Tästä taikinasta tuli 21 isoa pikkuleipää. Vai pientä isoleipää? Ihan miten vain. Ai niin, lisäsin minä kananmunienkin määrää yhdellä, sillä varastoni kananmunat olivat ihan kamalan pieniä. Melkein piti olla suurennuslasi niitä etsiessä. 

Suklaa-kirsikkacookiet

• 200 g voita
• 3 dl muscovadosokeria
• 7 dl vehnäjauhoja (piti olla täysjyväspelttijauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa (piti olla 2 tl)
• 3 kananmunaa (piti olla 2)
• maito- ja valkosuklaanappeja pari pussinpohjaa (piti olla 3,5-4 dl rouhittua suklaata, eri värejä)
• 1 dl marachinokirsikoita (ei pitänyt olla, sorry)

Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla (200 asteeseen, jos et käytä kiertoilmaa). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä mukaan kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita mukaan vehnäjauhot, joissa on mukana leivinjauhe, suola ja vanilja ja lopulta pyöräyttele sekaan suklaanapit ja kirsikat. Taikina on melko tönkköä, mutta siitä on helppo pyöritellä palloja. Jätä kunnon välit pallojen väliin. Minä laitoin 9 palloa toiselle pellille ja toiselle 12, eivätkä ne levahtaneet toisiinsa kiinni. Paista pikkuleipiä noin 13-15 minuuttia ja otettuasi ne pois uunista, paina ne kuumina lastalla litteämmiksi. Jäähdytä ja syö! 

Aivan älyttömän hyviä pikkuleipiä. Olen syönyt vasta pari, vielä ei kohdalle ole osunut kirsikkasattumaa, mutta onnistun varmasti sellaisenkin saamaan. Kerrankin on hyvä, että Antilla on iltavuoro. 

Kiitos Mari mainiosta kirjasta! Joulun lähestyessä sen ajankohtaisuus vain paranee. 

Uusi lounastuttavuus - Le Qulkuri Jyväskylässä

Kävimme pari viikkoa sitten iltasella kutsuttuna maistelemassa viinejä Le Qulkurissa, meille uudessa paikassa. Tuolloin tapaamamme Mallaspullan väki oli  jo käynyt lounastamassa paikassa ja  heidän suosituksestaan lähdimme mekin lounaalle Lutakkoon. Ravintolan viikon lounaslista näytti ainakin tällä viikolla ilmestyvän sunnuntaina nettiin ja sen perusteella valitsimme lounaspäiväksi keskiviikon. 

Maanantaista perjantaihin lounaalla on joka päivä yksi liha- tai kalavaihtoehto ja yksi kasvisvaihtoehto. Niiden lisäksi alkuun on tarjolla paria kolmea salaattia, keittoa sekä leipää. Jälkiruokana on oikein pieni palanen makeaa kahvin tai teen kanssa. 

Tulimme paikalle heti kohta avaamisen jälkeen, lounasaika on arkisin klo 10.30-14.00. Väkeä lappasi sisään koko ajan, mikä oli oikein ilahduttavaa. Ehdimme ottaa salaatit, mutta keittojonossa jäimme suuren, jälkeemme tulleen seurueen jalkoihin. Pääruoka tuotiin meille pöytään jo ennen kuin ehdimme syödä alkuruoat, mutta ei se haitannut. 

Kuulin jo ennakolta ja näin Mallanpullan postauksista, että paikassa on painavat puupenkit, joilla en juurikaan tykkää ravintolassa istua, mutta kyllä se lounastaessa menettelee. Ei vaan passaa olla kovin kapoista hametta päällä ja sukkahousuja saa varoa, ettei silmä pakene. Vähän ikävämpiä ovat paikan painavat ja korkeahkot puupöydät, jotka uuttuuttaan vielä elävät. Paksut halkaistut hirret ovat vasta muotoutumassa ja lautaset keikkuvat pöydällä. 

Päivän pääruoka-annos oli ihan mukava, kaksi suurta tiivistä lihapullaa ja paljon perunaa. Salaatit olivat minusta oikein kivoja, eivät niitä aivan tavallisimpia ja leipä oli tosi hyvää. Keitto oli erinomaista, se otettiin pieneen korvattomaan kuppiin ja juotiin kupin reunalta. 

Lounas Le Qulkurissa maksoi 10,50 € ja oli minusta hintansa väärti. Lutakossa luulisi väkeä riittävän, kun lähellä on jos jonkunlaista yritystä ja oppilaitosta. Tosin en tiedä käyvätkö opiskelijat ravintoloissa lounaalla, ehkä eivät. Aiomme mennä toistekin ja kokeilla joskus iltasyömistäkin paikassa. Se on iltaisin auki vain perjantaisin ja lauantaisin ainakin tällä erää. 

Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne keräämme ravintola-aiheisia postauksiamme.

Hevosbolognese painekattilassa

Painekattila ei enää pelota minua, en vain ole pitkään aikaan tehnyt sillä mitään. Se on kyllä oiva peli, kun aika on kortilla ja vaikkei olisikaan. Muistin eilen, että olin ostanut hevosen jauhelihaa kaksi pakettia ja toinen oli vielä odottamassa nollalaatikossa. Ensimmäisen paketin käytin perjantaina hampurilaispihveihin, niin brutaalia syötävää  meillä oli silloisen hienostelualkupalan jälkeen. 

Bolognese hevosen jauhelihasta

• 500 g hevosen jauhelihaa
• 2 viipaletta paksua englantilaistyyppistä pekonia (pakkauksen loppuunkäyttö)
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• muutama kevätsipulin varsi
• erilaisia tomaatteja kotikypsyttämöstä (noin puoli kiloa)
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 1 varsisellerin varsi
• oliiviöljyä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tölkki paseerattua tomaattia
• 2 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, oreganoa ja timjamia
• annoksen päälle parmesania ja tuoretta basilikaa

Pilkoin tomaatit, sipulit, sellerinvarren ja valkosipulit, raastoin porkkanan ja kesäkurpitsan. Kuumensin oliiviöljyä painekattilassa ja kypsensin kasviksia kattilassa muutamia minuutteja. Leikkasin pekonin paloiksi ja paistoin ne pannulla rapeiksi. Lisäsin pekonin painekattilaan. Murustelin jauhelihan kuumalle, pekonirasvaiselle pannulle ja paistelin sitäkin hetkisen. Yhdistin jauhelihamurut painekattilaan. Sekoittelin ja lisäsin mukaan viinin, paseeratun tomaatin ja tomaattipyreen. Kiersin myllystä pippuria ja ripottelin mukaan suolaa. Nostin kastikkeen kiehumaan ja laitoin painekattilan kannen päälle.

Kun paine oli noussut kattilan kannen kahteen valkoiseen merkkiraitaan, pienensin lämpöä kattilan alla kakkoselle (asteikolla 1-9) noin puoleksi tunniksi. Jätin kattilan sitten noin vartiksi laskemaan paineen omia aikojaan ennen kuin avasin kannen. Sekoittelin, maistelin, lisäsin pippuria ja tuoreet yrtit silppuna. Keitin pastaa runsaasti suolatussa vedessä ja annoksen päälle höyläsin melkein läpinäkyviä lastuja parmesania tryffelihöylällä. Tavallisesti teen bolognesen haudutuspadassa ja se vie jopa 12 tuntia. Painekattilassa kastike valmistuu alkuvalmisteluineen tunnissa ja tulos on hyvin samanlainen. Hevosen lihan mausta pidämme kumpikin ja ostan sitä mielelläni jatkossakin.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Pannukakkuviilausta

Tein viime helmikuussa japanilaistyylisiä korkeita pannukakkuja, jonka taikinaan jäi vielä parantamisen varaa. Sen jälkeen pannukakkurintamalla on ollut hiljaisempaa, vain strutsinmunasta tehtyjä lettuja on ollut pöydässämme sen jälkeen. Tänään tein korkeita pannukakkuja ja muuntelin hieman helmikuista ohjetta. En nyt ole ihan varma, menikö syteen vai saveen, ehkä vielä pientä viilausta tarvittaisiin. Tällä kertaa tein näin. Laitan kursiivilla kaikki muutokset edelliseen kertaan. Se ohje löytyy siis täältä. 

12 pannukakkua (ihan liikaa kahdelle, koska ihmeessä opin?)

• 2,5 dl maidon ja kerman seosta (lähinnä kermatilkan käyttämiseksi loppuun)
• 2 kananmunaa
• 25 g sulatettua voita ja hieman lisää paistamiseen (taas paketin käyttö loppuun)
• 4,5 dl vehnäjauhoja (kas jotain kohtaa en sörkkinyt)
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 dl turkkilaista jogurttia
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• hieman neutraalia kasviöljyä stanssien voiteluun

Sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi seokseksi. Voitelin neljä metallista stanssia öljyllä sisäpuolelta ja hieman alareunasta ulkopuoleltakin, ettei taikina jäisi siihen kiinni. Kuumensin crêpe-levyn ja levitin sille hieman voita, nostin voidellut stanssit kuumenemaan levylle. Lusikoin stansseihin suuren lusikallisen melkoisen paksua taikinaa. Annoin pannukakkujen paistua ensin melko miedolla lämmöllä, kunnes taikina pintaan alkoi nousta pieniä ilmakuplia. Nostin stanssit pois silikonikärkisillä pihdellä, paljain sormin metallistanssit ovat aika kuumia käsitellä. Käänsin pannukakut, jotkut niistä hieman levahtivat, ehkä niissä oli aavistus liian paljon taikinaa. Pannukakkujen pohjat alkoivat olla jo niin paistuneita, että ne oli käännettävä. Painoin stanssit takaisin paikalleen, jolloin levahtanut taikina puristui irti pannukakuista ja saatoin syödä pieniä maistiaisia odotellessani. 

Pannukakuista tuli aika tiiviitä, myös makeutta olisi saanut olla hieman enemmän, vaikka laitoinkin ne tarjolle vaahterasiiparin, mansikoiden ja hedelmien kanssa. Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Pannukakut-välilehdelle, jonne kerään kaikki pannukakkuja vähänkään liippaavat postaukseni.

25 g alkupalaa

Tänään söin jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin syönyt. Saattaisin syödä uudelleenkin. Alkuruoaksi sommittelimme jäiden keskelle 50 g kaviaaria kahdelle, sipulia, smetanaa ja pikkuisia paahtoleipäpalasia. Juomaksi tietysti samppanjaa eikä alkuruoassa ollut paljon valittamista.