tiistai 1. toukokuuta 2012

Meritaimenta ja nieriää suolataikinakuoressa

Tänään vapunpäivänä söimme kalaa suolataikinakuoressa. Kalatiskin äärellä oli mahdoton päättää kumpaa kalaa ottaisimme, joten otimme molemmat, vaikka takaraivossa jo koputteli huomenna alkava hävikistä herkuksi-kampanja.  Yleensä ostamme kalaa valmiina fileinä, sillä filerointitaitomme ovat luokkaa "heikko" ja "välttävä", minun asettuessani siihen luokkaan "heikko". Nyt kuitenkin rohkaisimme mielemme ja ostimme pienen meritaimenen ja samaa kokoluokkaa olevan nieriän. Muistin, että löysin viime vuonna suolataikinakuoren ohjeen jostain blogista ja niin todentotta tein, sehän oli jo pitkään lukulistallani olleen Mausteisen Mantelin ohje! Ohjeen löytämisen aikaan Campasimpukkaa ei vielä ollut olemassa, joten kirjoittelin kommetteja nimimerkillä Uusano. Koin siis tänä aamuna hauskan "jälleennäkemisen riemun",  kun googletteluni vei minut ohjeen pariin.

Kokeilin suolataikinakuorta viime vuonna pariin otteeseen ja mielistyin sen helppouteen. Eikä juuri mikään muu ruokaohjeen alku herätä sellaista hilpeyttä kuin tämä, sillä se alkaa sanoilla: mittaa kulhoon 6 dl suolaa. Tällä kertaa mittasin vielä enemmän, sillä peittoon oli siis tarkoitus päätyä kaksi kalaa. Pesin kalojen pinnoista pois vähäisen limaisuuden ja kuivasin pinnat ja sisäpuolet paperilla. Taikinaa varten tarvitsin:
  • 8 dl suolaa
  • 8 dl vehnäjauhoa
  • 4 dl vettä
Mittasin suolan ja jauhot kulhoon ja sekoittelin ne tasaisesti. Lisäsin vettä pikkuhiljaa sekoittaen, kunnes sain aikaan kaulittavan taikinan, veden kanssa pitää olla varovainen, ettei sitä lisää liikaa kerralla. Jaoin taikinan jauhotetulla leivinlaudalla neljään silmämääräisesti samankokoiseen osaan, joista kahdesta tuli pohjat ja kahdesta kannet. Kaulitsin pohjataikinoista soikuloita, joille kalojen arvelin sopivan. Jätin ylimääräistä tilaa muutamia senttejä kauttaaltaan. Toiset kaksi taikinapalaa kaulitsin niinikään arviolta kalat peittäviksi soikuloiksi.

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Ripottelin pikkuisen suolaa ja pippuria kalojen sisäpuolelle ja asettelin sinne vähän tillisilppua, muutaman sitruunaviipaleen ja voinokareen. Nostin pohjataikinasoikiot uunipellille leivinpaperin päälle ja asetin kalat oman taikinapohjansa päälle. Kaulimella avittaen nostin kansipalat kalojen päälle ja sommittelin kalat nätisti piiloon taikinan sisälle. Nostin pohjapuolta vähän kuoren päälle ja yritin laittaa koko paketin niin tiiviisti kiinni, kuin mahdollista. Kaksi pienehköä (600 g kumpikin) kalaa taikinakuorineen mahtui juuri ja juuri uunipellille vierekkäin. Paistoin kaloja noin 30 minuuttia ja annoin niiden levätä vähän aikaa kuoressaan paistamisen jälkeen. Kun paketti avataan, kala on syytä siirtää heti pois suolakuoresta, muuten suolaantuminen jatkuu ja kalasta tulee liian suolaista. Lisänä söimme espanjalaisia uusia perunoita, sillä vastustuskykyni oli kaupassa hetkisen aikaa hyvin heikko.


3 kommenttia:

  1. Oi oi mikä ihanuus ja etenkin nieriä on niin ihanan näköinen kala.Tänään olisi eräässä marketissa ollut norjalaista lohta 10 euron kilohintaan täällä (erittäin harvinaista tällä hinnalla) mutta kun kalat painoivat minimissään 2½ kiloa ja oli pakko ottaa kokonainen kala ,jäi se sitten kauppaan.

    VastaaPoista
  2. Sinäkö sen nimimerkin takana oletkin!! :) Okei, joo kiva että muistutit tästä reseptistä.. siskokin teki hetki sitten.. se näyttää onnistuvan muillakin. Brasseissa ei saa lohta tuoreena kovin helposti mutta voisinkin koittaa jollakin muulla kalalla..

    VastaaPoista
  3. Yaelian: Kalaa pitäisi syödä vielä enemmän, koitan pitää sitä yhtä kalaruokaa viikossa omassa pöydässä. Kesällä se toteutuu näppärämmin, kun loimutus ja savustus on helopompaa.

    Mausteinen Manteli: Minähän se:) Ohjeesi on kyllä tosi käyttökelpoinen. Tosin tuo kokonaisen kalan paitaminen noin verrattuna fileeseen... Fileestä on helpompi syödä, kun ruodot on jo pois. Maku on silti mahtava!

    VastaaPoista