lauantai 13. joulukuuta 2014

Huvia ja hyötyä Tampereella


Tällä viikolla olimme Kammenpyörittäjän kanssa pitkästä aikaa yhtä aikaa samalla työhön liittyvällä kurssilla. Edellisestä kerrasta lienee melkein 10 vuotta. Työssämme on tapahtunut ja tulee piakkoin tapahtumaan suuria muutoksia ja niiden tiimoilta olemme laukanneet kursseilla useaan otteeseen. Toistaiseksi viimeinen oli tällä viikolla Tampereella ja olikin mukava lähteä yhdessä opin tielle. 

Koska kyseessä oli vain kahden päivän oppikokonaisuus ei puolikurssijuhlien kanssa voinut viivytellä, vaan ne täytyi pitää heti ensimmäisen päivän jälkeen. Puolikurssijuhlina toimivat ruokatreffit kahden kollegan kanssa, jo aiemmin mainitun Eloveenan ja blogin uskollisen lukijan, seinäkellon onnellisen omistajan kanssa. Olin jo aikoja sitten varannut pöydän Hella & Huone-ravintolasta. Olin tosin varannut pöydän aivan väärältä viikolta, onneksi huomasin asian muutamia viikkoja sitten ja sain tehtyä uuden varauksen oikealle illalle. En vain älynnyt ilmoittaa asiaa seurueen kaikille jäsenille ennen kuin tällä viikolla, mutta onneksi asia korjaantui ja seinäkellon onnellinen omistajakin pääsi tulemaan ruokatreffeille viikkoa aiemmin, kuin oli varautunut. Double check on paras check, sen muistan tästälähin.

Ravintola Hella & Huone oli kiinnostavien ravintoloiden listallamme jo pitkään, emme vain koskaan tuntuneet pääsevän syömään minnekään Tampereella. Torstai-iltana tilanne korjaantui ja söimme kolmen ruokalajin illallisen. Ravintola oli tuona iltana täynnä, meidän neljän hengen seurueemme oli pienin, muut pöydät oli varattu suuremmille seurueille, jotka näyttivät olevan pikkujoulua viettäviä työporukoita. Pitkän pöydän päästä päähän aaltoileva keskustelu yltyi välillä lähes huutamisen tasolle ja ravintolassa olikin melkoinen metakka. 

Hellan & Huoneen ruokalista on lyhyt, vain 8 ruokalajin mittainen ja niistä voi koostaa mieluisan setin. Nettisivulla viinejä luvattiin myydä myös ruokiin sovitellusti laseittain, mutta kiireeseen vedoten meille haluttiin myydä viiniä pullottain. Olimme aikeissa syödä pääruokina sekä lihaa, että kalaa, joten arki-iltana (melko myöhään ja aamulla heti alkavien töiden ja kurssin alla) yhden viinipullon löytäminen sopimaan kaikkiin ruokiin olisi haasteellista, mutta kieltämättä nopeampaa, kuin laseittain tarjoilu. Toisaalta sen ei pitäisi olla asiakkaan ongelma, että ravintolalla on kiireinen ilta ja tunsin hieman tulleemme painostetuksi viiniasiassa. 

Samaisesta kiireestä johtuen ehdimme istua 45 minuuttia ennen kun saimme eteemme ihastuttavan keittiöntervehdyksen, pikkuisen sienikeiton, jossa oli mielenkiintoisena vivahteena raastettua kahvipapua. Keittoa olisi lusikoinut enemmänkin, mutta luonnollisesti tervehdyksen ei tule ollakaan suuri. Kattaukseen kuuluvalle leipälautaselle saapui täytettä vasta tervehdyksen jälkeen, pöytään nostettiin lystikäs peltinen puu, jonka oksiin oli seivästetty erilaisia pieniä leipäpalasia. 

Saapumisesta toistatunnin kuluttua saimme alkuruoat eteemme, kaksi meistä otti Talvikurpitsaa ja lehtikaalia ja kaksi Jääkellarin kuhaa ja tilliä. Näistä jälkimmäinen oli kauniimpi annos. 


Koska emme olleet aikoihin nähneet, meillä riitti kyllä juteltavaa eikä hidas tahti haitannut, joskin ravintolan melutaso suurehkojen seurueiden myötä oli melkoinen. Tarjoilija joutui karjaisemaan aika kovalla äänellä, että voisitteko olla hetken hiljaa, että hän voisi ottaa tilaukset yhdeltä seurueista. Ymmärrettävää, mutta silti oli hieman nolostuttavaa tulla vaiennetuksi tuolla tapaa. 

Illan tahti ei siitä muuttunut ja parin tunnin kuluttua meillä oli edessämme pääruoka, kahdella Luomu maa-artisokkaa ja kylmäsavuhaukea, kahdella Ylikypsää karitsaa, kieltä ja luumua. Annosten ulkonäkö oli mitä kaunein ja minäkin todistettavasti söin kieltä, olen vältellyt sitä tarkoituksellisesti pitkään. Pidin kovasti ylikypsästä karitsasta. Kovin hyvin en kuullut, mitä pöydän toisella puolella pidettiin kylmäsavuhauesta. Kaikille ruokalajeille sovitettu valkoviini toimi.


Jälkiruokina söimme kaikkia kolmea vaihtoehtoa, Roquefort ja sekahedelmää, Sweetiehedelmää ja konjakkia ja Punajuurta ja lakritsia. Etenkin minun punajuuriannokseni oli todella kaunis, muutkin pitivät annostensa ulkonäöstä ja mausta. 

Kaikkiaan kolmeen ruokalajiin (+tervehdykseen) meni kolme tuntia, mikä arki-iltana tuntui aika pitkältä ajalta, olimmehan heränneet jo aikaisin, matkustaneet ja kursseilleet ensin pitkän päivän. Meille kyllä pahoiteltiin hidasta tahtia, mikä poisti lievän ärsytyksen. Emme ole aikoihin tilanneet viiniä ravintolassa pullottain, joten hieman ällistyimme viinin hintaa, jota emme tilausvaiheessa kukaan tulleet kysyneeksi. Laseittain ostettuina ja viinipaketteina viinille tulee tietysti myös hintaa ja tulee tullakin, mutta jotenkin 75 euron pullohinta tuntui leukoja loksauttavalta, vaikka neljään pekkaan nautittuna pysyikin kohtuullisena. Luku 75 vain on niin iso, etenkin kun olimme ajatelleet tilaavamme kukin lasillisen pääruokaansa sopimaan. 

Ruoka-annokset olivat melko pieniä ja mieleen tuli kyllä, että ravintolan toive oli myydä useampia, kuin kolme annosta/ruokailija, mutta siinä olisi kyllä sillä tahdilla aika loppunut kesken. Hella & Huone oli kiinnostava kokemus ja mieluisa seura teki illasta mukavan. Kammenpyörittäjän ja minun osuus illasta oli noin 165 euroa. 

Liitän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle välilehdelle Valmiissa pöydissä, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

8 kommenttia:

  1. Meillä oli hyvin samantyylinen kokemus paikasta. Hidasta, hidasta. Minustakaan se ei ole asiakkaan vika jos ravintolalla on kiirusta. Pitäisköhän asialle tehdä jotain kun tuskin homma on sattunut vain meidän kohdille? Tuo tarjoilija karjaisu on kyllä aika kökkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin muuten postauksesi teidän kokemuksestanne eilen illalla, kun kurkkasin TOP100:sen kautta, keitä tuttuja siellä on käynyt. Olisinpa lukenut sen etukäteen, niin olisin ollut topakampi viinin suhteen.

      Tarjoilija ei siis hiljentänyt mitenkään erityisesti minua tai meidän pöytäämme, vaan koko ravintolallisen ihmisiä. Ymmärsin kyllä, että oli hankala kuulla, mitä ihmiset sanoivat tilausta tehdessään, mutta silti se oli vähän hassu tilanne, ihmiset naurahtivat sille ja minuutin kuluttua meteli oli yhtä kova kuin aiemminkin.

      Poista
    2. Empäs ole ennen tajunnut tuollaista hakuumahdollisuutta. Kiitti vinkistä!

      Poista
    3. Sillä haulla saa nopeasti esille blogaanien kokemuksia .)

      Poista
  2. Meillä oli väen suhteen päinvastainen tilanne Hella&Huoneen kanssa - olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Se oli vähän epämukavaa. Hyvää ruokaa sinänsä, mutta hyvää ruokaa saa nykyään niin monesta paikasta, että palvelu on minulle aika suuri osa valintaa. Pakkomyyty viinipullo on kyllä aika epämiellyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin teidänkin kokemuksestanne eilen. En tiedä, onko parempi mennä ilman tietoa toisten kokemuksista vai ei. Haluan nyt kyllä korostaa sitä, että pitäisihän sitä minun asiakkaana olla tomerampi ja ostaa sitä, mitä tulin ostamaankin. Se on eri asia, jos joku tuote onkin yhtäkkiä päässyt loppumaan, mutta tuo viiniasia ei oikein siihen kastiin mahdu. Ajattelin tässä äsken, kun vielä juttelimme Kammenpyörittäjän kanssa aiheesta, että olisi pitänyt saoa vaikka, että ahaa, me pysyttelemmekin sitten vedessä, jos laseittain ei nyt onnistu.

      Mieleen kyllä se, että haluan kokeilla sienikeiton valmistamista (vaikken sienistä mitään ymmärräkään) ja ehdottomasti raastaa päälle jotain Kammenpyörittäjän kahvinpapuvaraston tuotteista :D

      Poista
    2. Joo sieni ja kahvi on kai aika toimiva yhdistelmä - vaikka mistäs minä tiedän, kun en kumpaakaan käytä :D olen vain kuullut...

      Poista