torstai 11. helmikuuta 2016

Lindströminpihvit keltajuurikkaista ja vähän kurkumastakin



Olen ilmeisen puolisokea kauppojen hevi-osastoilla, en ollut koskaan nähnyt siellä keltajuurikkaita, noita punajuurien serkkuja, tai ovatkohan ihan siskoja? Minulla tuli puhe niistä ystäväni sauvajyväsen kanssa, kun hän teki version kakusta, jonka löysin Viini-lehdestä. Hän käytti punaisen juurikkaan sijaan keltaista ja sekös näytti kauniilta. 

Heti seuraavalla kauppareissulla otin marketin hevi-osastolla silmän käteeni ja katsoin. Ei ollut vaikeaakaan löytää kotimaisia keltajuuria, tai -juurikkaita, kumpi muoto nyt onkaan oikeampi. Minä tietysti sellaisen pussin ostamaan. Tänään tein niistä ruokaa ja sommitelmani on lindströminpihvit ja taas käännyin samaisen sauvajyväsen puoleen, hän teki Mysi Lahtisen neuvoin lintsikoita jo monta vuotta sitten. Samassa postauksessa viitattiin myös luimupupun pihveihin ja heiltä apinoin paistotavan.  

Eilen ostin elämän ensimmäiset tuoreet kurkumatkin. Luulin, että ne olisivat paljon isompia, mutta ne muistuttivat noita-akan koukkusormia. Ostin niitäkin ja sotkin hieman tuota äärest sotkevaa kasvia pihvitaikinaani. Oikean käden sormeni ja kynteni näyttävät nyt siltä, että olisin tupakoinut kolme askia norttia ainakin 30 vuotta. Toivottavasti tuo väri joskus lähtee.

Lindströminpihvit 

  • 800 g broilerin jauhelihaa
  • 5 pientä keltajuurikasta keitettynä, kuorittuna ja raastettuna
  • 3 keskikokoista perunaa keitettynä melkein kypsäksi ja raastettuna
  • noita-akan pikkurillin kokoinen pala tuoretta kurkumaa kuorittuna ja raastettuna valkosipuliraastimella
  • 2 rkl kapriksia silputtuna
  • 2 kevätsipulia silputtuna
  • 1 kananmuna
  • suolaa ja pippuria 
Sekoita ensin keskenään keltajuuri- ja perunaraaste ja yhdistä niihin kaprikset, kurkuma, suola, pippuri ja kananmuna. Lisää mukaan broilerin jauheliha ja sekoita taikina tasaiseksi. Paista pieni koepala ja lisää mausteita, jos tarpeen. Jätä taikina asettumaan noin puoleksi tunniksi, jos sinulla on aikaa. 

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Taputtele taikina pihveiksi, tästä tuli helposti 9 suurta pihviä, pienempiä tulisi varmaan 15. Laita pihvit öljytylle leivinpaperille ja pellille. Paista pihvejä noin 30 minuuttia, käännä puolivälissä niiden kylkeä. Pihvien paistuessa tee lisäkkeet. Meillä oli peruna-maa-artisokkamuusia ja ruusukaalia sous vide. 

Perunamuusi pienellä maa-artisokkalisällä

  • 8 keskikokoista siikliperunaa
  • 5 pientä maa-artisokkaa
  • 2 dl maitoa
  • 50 g voita
  • suolaa ja pippuria
  • kevätsipulia silppuna
Kuori ja leikkaa paloiksi perunat ja maa-artisokat. Varsinkin artisokat kannattaa halkaista, että huonot tulevat erotelluiksi pois. Kypsennä kummatkin höyryssä ja kun ne ovat kypsiä, kuumenna maito niin kuumaksi kuin uskallat ennen kuin se kuohuu yli. Purista perunat ja maa-artisokat perunapusertimella lumeksi tai survo jollakin metodilla. Lisää mukaan voi nokareina ja silputtu sipuli. Kevätsipulia ei tarvitse kypsentää etukäteen. Yhdistä mukaan kuumaa maitoa loraus kerrallaan ja sekoita nuolijalla tasaiseksi, mausta suolalla ja pippurilla. Pidä kuumana siihen asti, että muut aterian osat ovat valmiita.


Ruusukaalit sous vide kahdelle

  • kuusi ruusukaalia tai niin monta kuin arvelet jaksavanne syödä
  • 6 ohutta viipaletta italialaista kinkkua tai vähän pekonia
  • pippuria (ja suolaa, jos käytät suolaamatonta pekonia)
Kuumenna vesi sirkulaattorilla 83,9° C lämpöön (joo, näin tarkkaa se on). Leikkaa ruusukaalien kanta pois ja irrota nahistuneet lehdet. Leikkaa kaalit puolikkaiksi. Silppua kinkku tai pekoni pieneksi muruksi ja paista se pannulla rapeaksi,  kaada silppu lautaselle talouspaperin päälle, jolloin silppu jäähtyy ja ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. Asettele ruusukaalit muovipussiin ja ripottele kinkkusilppu päälle, pyöräytä pippuria myllystä mukaan. Jos pekonisi ei ole suolaista, ripauta mukaan hieman suolaa. Minun oli melkoisen suolaista, joten en laittanut suolaa ollenkaan. Vakumoi pussi ja laita se lämpimään veteen 45-60 minuutiksi. Avaa pussi, kun muut aterian osaset ovat valmiit ja annostele ruusukaalia lautaselle. 

Miltä tämä päivän ateria sitten maistui? Keltajuuripihvit olivat uunissa paistamisen jälkeen mehukkaita ja hyviä, hieman voimakkaammin olisin voinut maustaa, kuten niin usein. Muusi oli sileää, mutta maa-artisokkaa ei siitä maistanut. Sous vide ruusukaalit menettivät kyllä värinsä kypsentämisen aikana. Tosin vihreimmät lehdet oli jo kuorittu pois osittaisen nahistumisen vuoksi. Mutta rakenne ja maku! Miten intensiivinen kaalin maku ja hieman veistä uhmaava rakenne olikin suussa aivan täydellinen. Sopivasti purtavaa ja silti aivan optimaalisen kypsää. Ruusukaalit olivat vedessä tasan 60 minuuttia. Oli hyvä, etten lisännyt suolaa, sillä kinkkusilppu oli suolaista. 

Huomiselle jäi runsas annos muusia ja pihvejä, osan pakastin tulevia työlounaita (ei minun!) varten. Keltajuuri ei tule jäämään kertavieraaksi meillä. Se ei värjännyt pihvitaikinaa niin iloisen keltaiseksi, kuten punajuuri värjää punaiseksi. Kurkuma sen sijaan ei maistunut mitenkään leimallisesti. Enemmän se sotki sormiani ja seuraavalla kerralla tiedän käyttää hanskoja.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.


9 kommenttia:

  1. Kurkuman väri on kyllä aika tiukkaa kamaa! Voi olla ettei ihan eka pesulla lähde... Olen sillä onnistunut joskus sotkemaan muutakin kuin sormet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli merkillistä, miten sitä vaan riittää, kun pesee käsiään lämpimällä vedellä. Mutta kai se joskus lähtee :D

      Poista
  2. Uuni on kätevä paistopaikka myös lindströmeille (joka on helppo kirjoittaa väärin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pannulla voissa tulee ihania pihvejä, mutta aivan mainiot tuli uunissakin teidän neuvoin. Se postauksenne oli jo vuodelta 2012! On siitä aikaa :D Koitin katsoa kirjoitinko itse nyt väärin, mutten huomannut :)

      Poista
  3. Hienoja pihvejä, kiva että löysit keltajuuret. Minä aina ihmettelen, kun kaikki sanovat ettei kurkuma maistu miltään, että väri on tärkeintä. Minusta se maistuu kuitenkin, eikä aina hyvältä. Johonkin ruokaan se kuitenkin kuuluu, kuten vaikka maapähkinäkanaan. Ja tuo makua siihenkin. Voisin kokeilla näitä pihvejä joku kerta, ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasta tuli vähän vihertävä :D Mutta pidin kyllä keltajuuren mausta enemmän kuin punajuuren ja aion käyttää sitä vastakin! Kurkuma oli mahtavan väristä raastettuna, muttei se vaikuttanut sellaisena määränä kyllä taikinan väriin juurikaan eikä maistunut mitenkään erityisesti suuntaan tai toiseen. Vieläkin on sormissa ja kynsissä kellertymää :/ :)

      Poista
  4. Herkullisen näköisä pihvejä, voisinkin kokeilla. :-) Minä myös kellastutin sormeni ja kynteni joku aika sitten tuoreella kurkumalla. Kookosöljyllä liukeni lopulta aika hyvin pois, mutta joku muu öljymäinen voi olla vielä parempi. Kaikista paras on kuitenkin vetäistä kumihanskat käteen sitä käsitellessä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos öljyvinkistä, olisi tosiaan pitänyt itsekin ymmärtää käyttää hanskoja heti :)

      Poista
  5. Prismassa oli syksyllä keltajuuria. En sillon ottanut, enkä ole koommin nähnyt.

    Miäkään en maista kurkumaa.

    VastaaPoista