Emme ole koskaan olleet Suomen marraskuuta paossa. Emme ole nytkään, kunhan käytän vuoden viimeiset lomapäiväni pois. Olemme olleet nyt Portugalissa pari päivää, eikä tunnu mitenkään huonolta, että päivä valkenee tuntia aikaisemmin kuin Suomessa ja jatkuu tunnin pitempään. On satanut joka päivä, välillä paljon ja välillä vielä enemmän. Mutta ei se mitään. Tärkeintä on olla hetkinen ilman aikatauluja, kotoisia velvollisuuksia ja mikä tärkeintä, viettää aikaa läheisten kanssa.
 |
| He eivät kuulu tarinaan kuvaan sattumista enempää. |
Siinä mielessä tämä on erilainen reissu, ettemme ole joko oman perheen, poikiemme kanssa liikkeellä tai kahdestaan, vaan kanssamme ovat äitini ja isäpuoleni. He eivät olleet aikaisemmin käyneet Portugalissa, vaikka muuten ovatkin matkustaneet laajalti. Vaikka me Antin kanssa olemme muutenkin matkustamisessa pahasti hieman lempipaikkoihin jymähtäjiä, nyt varsinkin aiomme kulkea suurelta osin tuttuja reittejä. On mukava näyttää Portugalista niitä paikkoja, joista pidämme paljon. Kyllä me uusiinkiin paikkoihin aiomme. Ehkä. Vähän.
Aloitimme kiertueen Lissabonin lentoasemalta sunnuntaina päivällä. Auton kanssa oli hieman säätämistä, sillä varaamamme kokoluokan iso Ford olikin pienempi Opel, kun pääsimme autohalliin. Piti hieman harjoittaa valitustointa, että auto vaihtui sellaiseen farmariin, johon matkalaukkumme todella sopivat. Tai ainakin mahtuivat. Liikaa tilaa ei ole, vaikkei meillä kovin suuria laukkuja olekaan. Suurimmaksi osaksi olemme samassa majoituspaikassa, joten emme joudu tunkemaan laukkuja autoon montaakaan kertaa.
Ensimmäiset kaksi yötä olimme Evórassa ja vieläpä samassa hotellissa kuin aikaisemminkin. Se on niin kiva hotelli. Kuljeskelimme tutuilla kujilla, katselimme Dianan temppeliä aamusumussa, istuimme kahvilla ja kävimme päiväretkellä lähiympäristössä.
Saimme tasattua matkustamisen väsymyksen, minulla myös yövuorojen aiheuttaman hetkellisen väsähdyksen. Tuttu tapaspaikka, Vinarium oli muuttanut suurempaan liiketilaan ja sillä näytti menevän hyvin, mikä ilahdutti kovin. Söimme kevyen illallisen siellä, neljän hengen ateria viineineen maksoi 50 euroa.
Tänään jatkoimme matkaa kohti pohjoista paratiisiamme, Praia da Barraa. Matkalla pidimme tauon Tomarissa Convento de Cristossa, jossa näkemistä riittää. Nyt oli ihanan hiljaista, ei todellakaan ole turistisesonki.
Seuraavat kuusi yötä olemme Barrassa rannalla sijaitsevassa asunnossa. Tämä on uudempi kuin keväinen krumeluurinen katutason asuntomme, jossa oli hieman tunkkainen tunnelma. Tämän kertainen on toisessa kerroksessa ja IKEA:ssa on käyty. Keittiö on asiallinen välineineen, on kaksi hyvää makuuhuonetta ja kylppäriä. Minua hauskuutti kovin parvekkeella oleva pyykkikone. Toivottavasti se ei valuta poistovesiä alakerran naapurin niskaan. Televisiossa on ainakin 60 kanavaa, kaikki elokuvakanavat, joita vain voi toivoa, eikä ohjelmia todellakaan ole dubattu. Arvostan.
Huomenna aloitamme päivän itselaittamallamme aamiaisella, tarpeet ovat jo jääkaapissa. Sään mukaan joko lähdemme rannalle kävelylle, tai sitten autoillen retkelle jonnekin lähistölle.
On mielenkiintoista olla täällä täysin sesongin ulkopuolella, aikaisemmin olemme olleet juuri ennen sesongin alkua tai aivan sen alussa. Nyt täällä näyttäisi olevan semikuollutta, mikä riittää meille ihan hyvin. Koska läheinen Aveiro ja tämä Barrakin ovat oikeita asuinkaupunkeja, eivät kaikki palvelut ole suljettuja, auki on tavallisia kauppoja ja ravintoloita, emmekä me muutenkaan tarvitsisi uimarenkaita ja aurinkovoiteita rantakrääsäkaupoista.
Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme maittain aakkostettuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti