Lohirillette ja Keltainen Paholainen

Ranskalaisten kalaruokaohjeiden löytäminen on tuottanut minulle melkoisia vaikeuksia. Löysin kuitenkin kivan rillette-ohjeen. Tarkastelin monia ohjeita, mutten ole aivan varma, kuinka aitoa rilletteä tein. Otin neuvot tähän helppoon herkkuun tästä blogista.

• 300 g ruodotonta ja nahatonta lohta
• 200 g savustettua lohta (käytin lämminsavua)
• 6 minikokoista suolakurkkua
• puolikas punasipuli
• luomusitruunan kuori ja mehua
• 200 g ranskankermaa
• suolaa
• pippuria
• ruohosipulia
• tilliä

Ensimmäisenä kypsensin raa'an lohen. Se olikin valmiiksi ruodotonta, poistin vain nahkan. Asetin palan padan pohjalle ja kaadoin päälle niin paljon kiehuvaa vettä, että kala peittyi kokonaan ja oli muutaman sentin upoksissa kuumassa vedessä. Laitoin kannen padan päälle ja jäin odottamaan. Noin puolessa tunnissa kala oli juuri ja juuri kypsynyttä. Nostin palan leikkuulaudalle ja poistin nahan alta paljastuneen ruskean rasvan. Kuivasin palan talouspaperiarkilla ja annoin kalan jäähtyä. Sitä odotellessani leikkelin sipulin ja ruohosipulin sekä pikkukurkut pieneksi silpuksi.  Raastoin kulhoon sitruunan kuoren. Nostin kaikki kulhoon ja pienin sinne mukaan savulohen, siitä piti nyppiä ruotoja pois. Kun kypsentämäni lohi oli jäähtynyt, pienin senkin mukaan ja sekoitin ensin sormin kaikki ainekset kunnolla, ennen kuin lisäsin mukaan ranskankerman. Sekoittelin, maistelin, laitoin hieman suolaa, pippuria ja paljon tilliä. Raikastin rilletteä sitruunamehulla ja laitoin kulhon jääkaappiin odottamaan. 

Söimme rilletteä patonkiviipaleitten päällä, pidimme kaikki kovasti tästä kalaherkusta. Loppu menee varmaankin vielä paahtoleivällä tai ruisleivälläkin patongin mentyä loppuun. Mietin, voisiko aivan pieneksi silputut oliivit tai kaprikset tehdä terää tähän?

Tour de Francen 17. etappi, henkilökohtainen aika-ajo ajettiin 32 km mittaisena Embrunista Chorgesiin. Lähetyksen alun haastatteluissa puitiin aika paljon eilistä etappia ja hieman siinä oli syyttelyä puolin ja toisin, kuka oli varomaton ja kuka otti tarpeettomia  riskejä. Tänään vesisade sotki osan etapista, kova vesisade pudotti nopeuksia ja teki tiet liukkauksi osalle ajajista. Andy Schleck yllätti positiivisesti onnistumalla hyvin aika-ajossa, mutta teki moni muukin. Kovinta vauhtia piti taas Chris Froome, vaikka niin kovasti toivoin, että Alberto Contador olisi saanut yhden etappivoiton. Toiseksi Alberto kuitenkin ylsi ja nousi yhteiskilpailussa toiselle tilalle.  Huomenna ajatetaan rankka vuorietappi, Gap-Alpe d'Huez, 172,5 km.

Ranskalaiset viljelijät blokkasivat mäkkärin, pikaruoka ei ollut heidän suosiossaan ainakaan muutama vuosi sitten

Kammenpyörittäjä pelasti tänään ikkunaan törmänneen ja sadevesitynnyriin pudonneen peippopojan, kohta se lähtikin jo lentoon, kunhan aikansa kuivatteli sulkiaan

Campasimpukan 500. postaus - Steak au Poivre

Olen muutamaan kertaan kolossaalisesti epäonnistunut naudan ulkofileen kanssa, olen lähinnä päätynyt kuivattamaan sen perusteellisesti. Päätin kokeilla uudelleen ja eilisellä kauppareissulla mukaamme lähti vähän yli kilon palanen ulkofilettä. Etsin eilen, Tourin vapaapäivänä, ranskalaista tapaa valmistaa tätä lihapalaa. Löysin foodgawkerin haulla Patio Daddio BBQ-blogiin laittamalla hakuun sanat french ja sirloin. Tuloksena oli houkutteleva ruokalaji nimeltään Steak au Poivre, suomeksi pippuripihvi. Tavallisemmin se tehdään sisäfileestä, mutta tämäkin onnistui hienosti. 

Otin lihan lämpenemään noin pari tuntia ennen paistamista. Lämmitin uunin 150 asteeseen. Siivosin lihapalasta vähäiset kalvot pois ja ripottelin pintaan suolaa. Öljysin pinnan kevyesti oliiviöljyllä ja laitoin oikein runsaasti juuri jauhettua mustapippuria lihan pintaan joka puolelle. Kuumensin isolla pannulla lusikallisen voita ja saman verran oliiviöljyä. Annoin niiden kuumeta niin kauan, että vaalea vaahto kuoli pois ja rasva alkoi aavistuksen tummeta. Nostin ulkofilepalan pannulle ja paistoin sitä molemmin puolin pari minuuttia. Asetin lihan sitten uunipellille foliopalasta tehtyyn "ammeeseen", jolla halusin kerätä mahdollisen paistoliemen talteen. Tökkäsin lihaan lämpömittarin anturin ja asetin tavoitelämmöksi 53 astetta. Samalle pellille lihan molemmin puolin laitoin muutamia esikeitettyjä perunoita lyttypotuiksi ja kirsikkatomaatteja. Maustoin perunat oliiviöljytilkalla, ruohosipulisuolalla ja pippurilla. 

Kun liha saavutti 53 asteen sisälämmön, otin pellin pois uunista. Nostin lihapalan uudelle foliopalalle, poistin lämpömittarin anturin ja käärin lihan tiukasti muutamaan kerrokseen foliota asetttumaan. Kaadoin uunipellillä olleelta foliolta talteen paistoliemen, sitä oli noin desin verran. Sauvajyvänen neuvoi painokkaasti ulkofilepostauksessaan, että lepuuttaminen on aivan välttämätöntä, eikä sen kanssa saa hosua. Onneksi oli kastike tehtävänä, joten liha sai levätä noin 25 minuuttia. 

Olin jättänyt paistinpannun odottamaan pesemättömänä kastikkeen tekoa varten. Sillä oli hieman voita ja paljon pippuria valmiiksi. Kaadoin paistoliemen pannulle ja raaputtelin puulastalla kaikki makupartikkelit liemeen. Holautin pannulle noin puoli desiä konjakkia ja liekitin sen (olin ulkona grillin sivupolttimolla hommissa), annoin liemen kiehua kasaan hetkisen aikaa, ennen kuin lisäsin mukaan noin desin verran kermaa. Kastike ei kaivannut sen enempää suolaa kuin pippuriakaan, se kiehui kasaan sen aikaan, kun leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi. 

Nostelin lämmitylle vadille lihaviipaleita, lyttypottuja ja paahdettuja tomaatteja, lurittelin kastiketta päälle ja asettelin pinnalle tuoretta timjamia, tämän hetkistä suosikkiyrttiäni. Otimme nopeat kuvat, sillä nälkä kyllä kasvoi katsoessa! 

Pidimme kaikki tästä ruoasta todella paljon, lihasta eivät nesteet karanneet, mureus oli optimaalinen, sopiva punainen vivahdus oli tallella ja pippurinen pinta oli maukas. Kastike oli toinen onnistuminen kastikerintamalla peräkkäin ja lyttypotut hävisivät vadilta nopsasti. Olen oikein iloinen!

Tourin 16. etappi ajettiin kauniissa säässä. Ensimmäisenä ehti maaliin Movistarin Rui Costa. Kaukana  etapin kärjen takana Chris Froome ja Alberto Contador kävivät omaa taistoaan, mutta tulivat kuitenkin maaliin samalla ajalla. Huomenna on vuorossa henkilökohtainen aika-ajo.

Keltainen kauhu kiusaa kolumbialaista mäkikiipijää

Tänään Tour de Francessa ajettiin karmaiseva vuorietappi, joka päättyi Mont Ventouxille. Koko 242,5 km pitkä etappi ajettiin tavallista nopeammin, kerrankin lähetysaika riitti mainiosti. Operaattorimme katsoi kuitenkin hyväksi laittaa pakkopullana jonkunlaisen päivityksen heti kärjen tultua maaliin ja saimme lopuksi kuulla kyllä äänen, mutta still-kuvassa näkyi vain suorastaan kettuuntuneen näköinen pallopaitaan pukeutunut Pierre Rolland. Hän näytti tosiaan siltä, että olenpa väärin pukeutunut. Onneksi ehdimme nähdä, miten Chris Froome jätti viimeisellä kilometrillä hienosti sinnitelleen Nairo Quintanan ja senkin, että Alberto Contador tuli kuudentena maaliin. Huomenna on vuorossa lepopäivä, jonka varmasti jokainen kilpailija on ansainnut ennen viimeistä kuuden etapin settiä.

Päivällisen ehdimme syödä ulkona etapin lomassa, ennen kuin alkoi sataa. Tätä kirjoittaessani taivaalta mätti vettä oikein kunnolla. Avasimme ovet molemmilta puolilta taloa ja edellispäivien sisälämpö saa hyvin kyytiä ilman vaihtuessa reippaasti. 

Muistin tänään, että minullahan on menossa keittokirjahaaste, olin unohtanut koko jutun pariksi kuukaudeksi. Otin aamulla neljä keittokirjaani esille ja selasin ne sillä silmällä, löytäisinkö niistä jotain ranskalaista. Ja löysinkin. Nigellan kirjasta löytyi ranskalaisen rakuunakanan ohje, sovellettu toki, mutta kaikki Nigellan ohjeet ovat sovellettuja ja sinnepäisiä. Ei se mitään haittaa, minä sovelsin vielä Nigellan ohjettakin eteenpäin. Rakuunakanan kaveriksi tein oman muunnelmani papusalaatista, johon neuvot otin tästä Noble Pig-blogista. 

Rakuunakana:

• 4 broilerin ohutta rintafilettä
• oliiviöljyä
• tuoretta rakuunaa
• valkoviiniä
• kermaa
• suolaa
• pippuria
• sipulia
• ruohosipulia

Papusalaatti (mukaeltu):

• 1 tetra valkoisia suuria papuja (niitä juuri sattui olemaan kaapissa)
• 1 suuri tomaatti
• 15 cm pätkä kurkkua
• puolikas punasipuli
• riisiviinietikkaa 
• sitruunamehua
• ruohosipulisuolaa
• oliiviöljyä
• pippuria
• ruohosipulia

Tein ensin papusalaatin maustumaan. Huuhtelin kypsät, valkoiset pavut ja jätin ne siivilään valumaan siksi aikaa, että pilkoin tomaatin, kurkun ja sipulin kuutioiksi. Sekoitin ainekset keskenään kulhossa ja maustoin salaatin lorauksella riisiviinietikkaa ja oliiviöljyä ja sitruunamehua, jotka kaksi viime mainittua ovat oma söhellykseni alkuperäiseen ohjeeseen. Suolaa salaatti ei tarvinut lainkaan, mutta hieman pippuria ja ruohosipulia kylläkin.

Rakuunakana oli nopea valmistaa. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja tuoretta rakuunaa. Nostelin kanapalat pannulle ja paistoin niitä molemmin puolin muutaman minuutin. Ripsottelin kanapaloille pippuria ja ruohosipulisuolaa ja kaadoin pannulle noin desin verran valkoviiniä. Annoin kanan kypsyä viinissä viitisen minuuttia, pari kertaa käännellen. Nostin sitten kanapalat lautaselle ja annoin pannulla olleen sipulisen viinin kiehua hieman kasaan. Lisäsin pannulle vajaan desin kermaa ja sekoittelin seoksen tasaiseksi kastikkeeksi, joka sai kiehua pari minuuttia. Asettelin kanapalat takaisin kastikkeeseen ja loppukypsensin niistä muutaman minuutin puoleltaan. Lopuksi lisäsin vielä tuoretta rakuunaa ja ruohosipulia ja tarkistin kanan kypsyyden. Kastikkeesta muodostui aivan loistava, kerrankin jäi kerma juoksettumatta, kastikkeessa oli hyvä viinin maku ja kermainen pehmeys, se säesti kanaa mainioisti.

Keittokirjahaasteen osa 10/48 tehty!

Laiska lauantai

Päivän ranskalaisvaikutteisina ruokina meillä oli pekonisia perunoita ja persiljaisia jauhelihapihvejä. Ruoasta tuli kyllä hieman rasvaista, vaikka jätin jokusen voinokareen väliinkin. Luultavasti käyttämäni ankkaliemi oli erittäin rasvaista, sitäpä ei jäisestä kalikasta aina tiedä. Ohjeet päivän ruokiin otin näistä blogeista. Tällä hetkellä tunnen itseni niin laiskaksi, etten kirjoittele koko ohjeita, mutta suosittelen voin lähentämistä.

Tour de Francen neljästoista etappi ajettiin Lyonin maisemissa, Matteo Trentin Omega Pharma-Quick Step-tallista voitti etapin. Trentin saavutti ensimmäisen ammattilaisvoittonsa ja hän sai joukkueeltaan todella lämpimät onnittelut, kunhan pääjoukkokin ehti maaliin. Kilpailu kehittyy kiinnostavasti, eikä ole niinkään varmaa kuinka tässä vielä käy. 

Huomenna on sitten vuorossa legendaarinen vuorietappi, jonka lempinimi on tietysti "mun vanttuut".

Blueskaava, katso keikat kahteen kertaan

Ei tätä, kiitos!

Olimme viime viikolla Kuopiossa kuuntelemassa J. Karjalaista ja vähitellen varpaani ovat palautumassa ennalleen, sen verran perusteellisesti liotin silloin jalkani vesisateessa. Parempi se kuitenkin, kuin kenkäni, varvastossut ja asvalttimiehen (käyttämätön) sadetakki olivat aivan pätevä keikka-asu. Tänään tilanne on toinen. Tänään on hieno päivä, aurinko paistaa ja olen päättänyt, että asiaintila jatkuu samanlaisena ainakin kello 18 asti. Ei sada, ei pisaraakaan. Saamme kuulla J. Karjalaista auringonpaisteisella Lutakonaukiolla. Sellaisen nimen antoivat tuolle maapläntille Jyväsjärven rannassa sataman läheisyydessä. En ole kyllä varma, paistaako sinne aurinko, sen verran korkeita taloja on joka puolella. Tiedän olevani aivan liian vaikka mitä (esimerkiksi vanha, Suomipop-vastainen ja  lyhyt nähdäkseni mitään, jos eteeni tulee yli 165 senttisiä ihmisiä) festivaaleille, mutta menköön! 

Päivän ranskalaisuus taitaa jäädä vähiin, sillä meillä syödään edellispäivien tähdenlentoja, Tour katsotaan illalla tallenteelta. Huomenna sitten taas uudelle innolla! Oli muuten hauskaa huomata eilen, että oli vasta torstai, olin koko päivän melkein iltaan asti lauantaissa. Useinkin elän päivän suuntaan tai toiseen pielessä, mutta kaksi päivää on jo luksusta, etenkin näin päin. 

koreografiani iltapäivän keikalle

Miten saisi nyhtöpossusta ranskalaista?

Olen tehnyt sen taas, laittanut ras el hanout-mausteseosta possuun, tästä on tullut sellainen paha tapa. Koska nyhtöpossua ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa ranskalaiseksi ruoaksi, piti jälkiruoan sitten olla sellaista. Uuni oli possulle varattuna koko päivän, joten päätin tehdä crêpejä jälkiruoaksi, ne voisin paistaa ulkona erityisellä crêpe-laitteellani. Olen tehnyt niitä molempien aikaisempien Tour de France-viikkojen aikana, mutta en niiden välissä kertaakaan. Ranneliikkeessäni taikinanlevityksessä on vielä toivomisen varaa, joten senkin vuoksi uusinta olisi paikallaan. Minulla oli jemmassa marjoja ja hedelmiä täytteeksi ja pikkuisen vaniljajäätelöäkin. Kotosalla olevat perheenjäsenet eivät vastustaneet ajatusta. Otin ohjeen taikinalle tällä kertaa täältä, Spicie Foodie-blogista.

• 220 g vehnäjauhoja
• 2,5 dl täysmaitoa
• 2,5 dl vettä
• 2 kananmunaa (+eiliseltä jääneet kaksi keltuaista)
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• voita paistamiseen

Sekoitin kaikki ainekset paistovoita lukuunottamatta tasaiseksi taikinaksi ja laitoin taikinan kannussa jääkaappiin tekeytymään. Kun oli aika valmistella jälkiruoka, nostin crêpe-paistolevyni ulos. Kuumensin levyn ja sulatin siinä pienen nokareen voita, jonka levitin tasaisesti koko levyn pinnalle. Otin taikinaa pienellä kauhalla ja kaadoin sen levyn pinnalle keskelle. Pyöräytin taikinan levitysvälineellä (on sillä varmaan nimikin) niin tasaiseksi kuin mahdollista. Ei se kovin hyvin vieläkään onnistu minulta. Paistoin ensin lettua alapuoleltaan minuutin pari ja sitten käänsin sen pitkällä puulastalla ja paistoin toisen puolen, se ei ota minuuttiakaan.

Tour de Francen tämän vuotinen 12. etappi oli tasamaalla ja mittaa sillä oli 218 km. Helikopterikuvista näimme tuttuja paikkoja, kauniita linnoja ja joenvarsia. Pitkään jatkunut irtiotto ajettiin arvattavalla tavalla kiinni 6 km ennen maalia. Viimeisillä kilometreillä tapahtui ikävä kolari, johon jäi melkoinen kasa pyöriä ja ajajia. Näytti, että Mark Cavendish voittaisi, mutta aivan maaliviivalla Marcel Kittel meni kuin menikin ohitse.

Tuunataan hokemaa: Hauki on (erittäin ruotoinen) kala

Olen huomannut "ihan kaikkialta", että hauki on nyt se kala, joka löytyy joka lautaselta. Olen kerran, pari yrittänyt sen valmistamista joko epäonnistuen loistavasti, tai sitten saanut aikaan sellaisen "on se ilmoja pidellyt"-aterian, jonka jälkeen nopeasti kuuluu rapinaa leipäpusseilta ja jääkaapin oven narahtelua. 

Luin jokunen päivä sitten miten epätrendikkäässä ruokablogissa oli tehty haukipyöryköitä, joita voi myös halutessaan kutsua kvenelleiksi. Ja minähän tahdon, sillä se kuulostaa paljon pyörykkää ranskalaisemmalta. En ole koskaan kokeillut kvenellejen tekemistä, mutta olen haaveillut siitä ainakin yhtä paljon, kuin muotibloggaaja LV-laukusta (en tiedä haaveilevatko he sellaisista). 

Tänään oli sitten päivä, jolloin haaveesta tuli totta. Jo toisesta kaupasta löytyi haukifileitä ja minä tyttö ostin ne kaikki. Ei tässä olla köyhiä, eikä kipeitä! No, tilipäivään on kyllä vielä aikaa ja itseasiassa vasemman käden kämmensyrjää kyllä vähän kolottaa. Mikähän siinäkin on? Ei se ainakaan kotitöistä ole rasittunut. Kolme nahatonta haukifilettä maksoi noin 10 euroa. Onks kymppi paljon vai vähän, kysyn kuin Kummeli-hahmo ikään.

Muistelin kuulleeni, että on olemassa niksejä, joilla fileet saadaan kauniisti ruodottomiksi, mutta minäkö niitä lukemaan? Ei toki, aloin nyppiä ruotoja kalapihdeillä ja jokainen ruoto otti matkaansa aika palleron lihaa. Niitä ruotoja oli ruokottoman paljon. Ja kun olin ottanut kaikki pois, löysin toisen rivin ruotoja. Onneksi ei ollut kyse Masterchef-kilpailusta, eikä päivällisvieraiden yllättämisestä positiivisesti. Fileet olivat aika raadellun näköisiä, kun en mielestäni enää löytänyt yhtään ruotoa. Olin iloinen, että seuraava vaihe oli hienontaa kala aivan pieneksi, joten raatelu ei ollut niinkään pahaksi. Kai. Mutta ehkä käyn lukemassa ne vinkit, miten ruotojen poistaminen käy sievemmin. Sivumennen sanoen, kalapaketin päällä olleessa hintalapussa luki, etä kalaa on 680 g. Kun olin "käsitellyt" fileitä aikani, punnitsin jäljelle  jääneen kalan, sitä oli 598 g. Sen verran sain sutta aikaan. Oli aika hupaisaa, että käyttämässäni ohjeessa oli juuri 600 g kalaa.

• 600 g ruodotonta haukea
• suolaa
• mustapippuria (en käytä valkopippuria lainkaan)
• cayennepippuria (en löytänyt kaapistani)
• 1 kananmuna
• 2 valkuaista
• 2(,5) dl kermaa

Leikkelin silpomani fileet kuutioiksi (nypin vielä x ruotoa pois) ja sekoitin niihin suolan ja pippurin, annoin palojen maustua jääkaapissa vartin verran. Laitoin kalapalat yleiskoneen kulhoon leikkuuterän kanssa ja jauhoin kalaa hetken aikaa, ennen kuin lisäsin sekaan kevyesti yhteen vatkatut kananmunan ja valkuaiset. Viimeisenä yhdistin massaan kerman. Otin pienen nokareen ja kypsensin sen muutamassa sekunnissa mikrossa, mausteet olivat kohdallaan, mutta rakenne melko paksu. Lisäsin hieman kermaa, noin puoli desiä. Massasta tuli aika kiinteää, en osaa sanoa pitääkö sen olla sellaista. Kaavin sen tavalliseen kulhoon ja laitoin jääkaappiin odottamaan kypsentämistä.

Kun oli aika kypsentää kvenellit, sulatin pakastimesta viimeisen löytämäni kalaliemikalikan, sitä oli noin puoli litraa. Lisäsin vettä sen verran, että keittolientä oli noin litran verran. Otin kahdella lusikalla kalataikinaa ja parhaani mukaan pyöräyttelin niillä massasta soikeita palleroita, joita pudottelin 5-6 kappaletta kerrallaan kalaliemeen kypsymään. Keitin palleroita noin 6-7 minuuttia ja nostin ne sitten sulatetulla voilla voiteloituun lämpövatiin odottamaan.

Kvenellien seurana lautasilla oli hernepyrettä, jonka tein nyt hieman aikaisempia kertoja minttuisemmaksi. Käytin samaa ohjetta ja tekotapaa, kuin tässä aiemmassa postauksessani. Höyrytin muutamia uusia perunoita täydentämään ateriaa. Emme olleet aivan varmoja tuliko kvenelleistä sellaisia, kuin pitäisi. Ulkonäkö jäi kyllä melko vaatimattomaksi, en aivan hoksannut sitä kahden lusikan tekniikkaa. Hieman oli kumimaisuuden suutuntumaa, olisin kaivannut ilmavuutta, mutta Kammenpyörittäjä otti urhoollisesti lisää.  Hänelle tosin olisi tänään varmasti kelvannut aivan mikä tahansa syömäkelpoinen, kolmen päivän melontaretken jälkeen menee hetki, että ravintotilanne tasaantuu. Otamme ohjelmaan asiantuntijan valmistamien kvenellien syömisen.

Tour de Francessa oli henkilökohtaisen aika-ajon päivä, jonka pituus oli 33 km. Tämä 11. etappi ajettiin kauniissa maisemissa ja maalina toimi kuvankaunis Mont-Saint-Michel, jonne on kuulema tehty uutta tiepintaa kisan ajaksi, mutta se revitään pois kilpailun jälkeen, jotta paikan saariluonne säilyy. Olen muuten oppinut ensimmäisen ranskankielen sanani Mont-Saint-Michelin parkkipaikalla kesällä 2000. Joku mies oli selkeän harmistunut perheelleen ja parkaisi ilmoille sanan merde. Sen jälkeen olen tiennyt, miten se lausutaan. Lapsetkin oppivat sen, ehkä sen vuoksi esikoinen muutamaa vuotta myöhemmin otti ranskan oppiaineekseen.

Tony Martin voitti aika-ajon, Chris Froome jäi toiseksi, mutta hän paransi kokonaiskilpailun asemiaan huomattavasti.

Harjoittelua vanhuuden varalle - kokkausta kahdelle

Eilen Tour de Francessa oli lepopäivä, meidän keittiössämmekään ei näkynyt paljon kokkausliikkeitä. Sain viimein hampaani siihen kuntoon, että pystyin syömään ja kyllä minä söinkin. Sunnuntaisen nektariinikakun loppukin meni, että hurahti.  Se oli muuten seuraavana päivänä, jos mahdollista, vielä parempaa kuin vastapaistettuna. Tänään oli taas aika palata ruotuun. Oli aika katsoa Ranskan ympäriajoa ja kokata jotain ranskalaista. 

Olemme tällä erää esikoisen kanssa kahdestaan kotona, joten minun piti älytä radikaalisti pienentää tekemieni ruokien määrää. Lomalaisilla ei ole työlounaillekaan tarvetta, joten todella pitää ymmärtää himmata. Selailin pitkästä aikaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan-kirjaa ja päätin tehdä kanaconfitia. Olen aikaisemmin tehnyt vain ankankoipia confit-menetelmällä, mutta broileria en ole kokeillut tällä tapaa. Ruoan nimi on ranskaksi (kun leikitään, että saisin käsiini kanan koipireisiä) confit de poulet. 

Aamiaisen jälkeen hurautin läheiseen markettiin, jossa en muutoin juuri koskaan tule käyneeksi, sillä käänteiskerään bonuksia. Nyt se oli oiva paikka, sillä siellä mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi broilerin koipireisiä myytävänä. Enkä ollutkaan väärässä. Sain jopa valittua paketin, jossa oli juuri sopiva määrä (2 kpl). Tosin se olikin ainoa paketti, jossa tuote ei ollut valmiissa marinadissa. Kotiin tultuani aloin sitten heti linnunkoipihommiin. Edellisistä confit-touhuista minulla oli jemmassa ankanrasvaa, jota olen käyttänyt lusikallinen kerrallaan erilaisiin herkkupaisteluihin, mutta sitä oli jäljellä niin paljon, ettei minun tarvinnut avata uutta purkkia hupenevista ankanrasvavarastoistani.  

Kuumensin uunin 125 asteeseen. Huuhtelin ja kuivasin koipireidet ja hieroin niiden pintaan avokätisesti suolaa ja pippuria. Asettelin palat  limittäin sopivan pieneen vuokaan, jotta tarvisin rasvaa mahdollisimman vähän. Lusikoin lihojen päälle ankanrasvan ja tuuppasin joukkoon pari kuorimatonta valkosipulin kynttä ja laakerinlehden. Päälle ripottelin tuoretta timjamia ja rosmariinia. Laitoin vuoan uuniin ja seurailin tilannetta sen aikaa, että ankanrasva suli lihapalojen päälle ja väleihin ja näin, että sitä oli tarpeeksi peittämään lihapalat kokonaan. Annoin sitten ruoan kypsyä uunissa melkein neljä tuntia, kunnes liha oli aivan kypsää. Nostin palat varovasti pieneen valurautapannuun ja nostin uunin grillivastuksella lämmön korkeaksi. Käytin koipireidet vastuksen alla, jotta niiden nahka rapeutui.

Broilerin koipi oli aivan atomeiksi hajoavan mureaa, siinäkin mielessä hyvä vanhuusajan ruokalaji, jos sattuu, että hampaat kokonaan hajoavat... Nostin toisen huolimattomasti rasvasta ja se hajosi kolmeen kappaleeseen jo siinä vaiheessa. Toisen sain lautaselle nätimmässä kuosissa. Muistelimme ankankoipia ja arvelimme, että ne ovat hieman maukkaampia, mutta riippuuhan se maustamisestakin.

Tour de Francen 10. etappi ajettiin tasamaalla ja lupeissa oli mehevä loppukiri. Meren rannassa kulkeva loppupätkä toi mieleen ihanat lomat Normandiassa ja Bretagnessa. Sinne tekisi mieli uudelleen. Massakiri pohjustettiin kymmenen viimeisen kilometrin aikana, kaikki parhaat kirimiehet tälläytyivät joukkueineen mahdollisimman hyviin asemiin. Loppusuoralla kävi vähän kähmyisesti, Mark Cavendish  joko tahallaan tai tahattomasti tönäisi kilpakumppanin kumoon ja näytti siltä, että hän sen huomattuaan lopetti kirimisen ja tuli maaliin Marcel Kittelin ja André Greipelin jälkeen päätään puistaen. Saa nähdä tuleeko joku rangaistus. Chris Froome jatkaa keltaisessa ja toisena on Ajejandro Valverde. Huomenna  on vuorossa henkilökohtainen aika-ajo.