Coquilles St. Jacques à la Provençale Tour de Francen toiseksi viimeisenä päivänä

Kun käymme muissa kaupungeissa, vierailemme mielellämme kauppahalleissa. Tampereen kauppahalli onkin iso ja siellä on paljon kiinnostavia liikkeitä. Käpykakun lisäksi ostimme kampasimpukoita Kalaherkut Oy Nygreniltä. Tänään niiden oli määrä päästä ranskalaiseen herkkuun nimeltä Coquilles St. Jacques à la Provençale. Katsoin ohjetta sieltä täältä, mutta eniten lunttasin The Little Ferraro Kitchen-blogista, jossa oli käytetty Julia Childin ohjetta. Koska osa päivällisseurasta suhtautuu kampasimpukoihin lievällä epäluuloisuudella, tein puolet annoksista tiikeriravuista. Soveltelin hieman:

• 6 isoa kampasimpukkaa
• 200 g kuorittuja ja siivottuja tiikerirapuja
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen ja kastikepohjaan
• vehnäjauhoja 
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• laakerinlehtiä
• ruohosipulia
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl vettä
• 1,5  dl maitoa
• cheddar-raastetta
• (muskottipähkinää jonka unohdin)
• kampasimpukan pulleampia kuorenpuolikkaita ja pari pientä uunin kestävää annosvuokaa

Leikkasin kampasimpukat ensin viipaleiksi ja sitten vielä paloiksi. Kuivasin ne talouspaperilla ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Siivosin myös sulatetut tiikeriravut ja leikkasin ne pariin palaan, kuivasin ja maustoin nekin. Pilkoin sipulit aivan pieniksi ja keräsin yrtit valmiiksi. Paistoin ensin sipulisilppua hetkisen pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. Siirsin sipulit lautaselle odottamaan. Jauhotin sekä simpukkapalat, että puolikkaat tiikeriravut vehnäjauhoilla ja paistoin niitä voissa kahdella eri pannulla joka puolelta. Jaoin sipulit kahden pannun kesken ja lisäsin kummallekin pannulle puolet viinistä ja vedestä, sekä yrttejä. Annoin nesteiden kiehua hieman kasaan, muutaman minuutin verran. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja Kammenpyörittäjä raastoi valmiiksi reilun desin verran cheddaria. Tein paksupohjaisessa kattilassa pienen annoksen paksua vaaleaa kastiketta. Se tapahtui seuraavasti: Sulatin kattilassa pari lusikallista voita ja lisäsin joukkoon saman verran vehnäjauhoja. Sekoittelin ne tahnaksi, jota kypsensin hetken aikaa, mutta varoin seoksen ruskistumista. Kaadoin mukaan maitoa, jonka vispilöin jauhosuurusteen kanssa tasaiseksi kastikkeeksi, joka sakeni nopeasti. Oli tarkoitus maustaa kastike muskottipähkinällä, mutta unohdin. Jaoin sakean kastikkeen rapujen ja kampasimpukoiden kesken ja sekoittelin pannuille paksun seoksen. Lusikoin tätä täytettä kevyesti öljytyille simpukankuorille ja loput pieniin annosvuokiin. Päälle sirottelin juustoraasteen. Gratinoin uunipellille asetettuja annoksia noin vartin verran. Tämä sopisi hyvin alkuruoaksi, mutta meillä sitä tuli niin paljon, että grillattujen perunanpuolikkaiden, tomaattien ja kesäkurpitsojen kanssa ne muodostivat runsaan aterian. Käytön jälkeen pesimme simpukankuoret ja kuivasimme ne odottamaan seuraavaa kertaa. 

tiskiin!

Tallennuksemme Tour de Francen toiseksi viimeiseltä päivältä ei onnistunut juuri lainkaan, emme nähneet lopultakaan, miten Nairo Quintana voitti etapin ja jätti Alberto Contadorin niin kauas taakseen, että kokonaiskilpailussakin Contador löytyy nyt siljalta neljä. Huomenna vielä ajetaan viimeinen etappi, tällä kertaa iltamyöhään, pimenevässä Pariisin illassa. 

Uusien kokemuksien äärellä

Olimme pienellä Tampereen reissulla, jolta palasin muutamaa uutta kokemusta rikkaampana. Tällä kertaa kävi niin, että ne asiat joista minulla oli matalat odotukset, yllättivät positiivisesti ja päinvastoin. Sää oli melko kelju, eilen satoi tasaisesti aivan siihen asti, kuin ennusteessa oli arveltukin. Iltaa kohden sää parani, se oli mukavaa. 

Emme olleet koskaan aikaisemmin majoittuneet Omenahotelliin, mutta nyt sekin on kokeiltu. Aivan kelpo nukkumispaikka, eikä ainakaan näin arki-iltana ollut mitään mekkalaa, kuten olen kuullut viikonloppuisin joskus olevan. Ompun sijainti Hämeenkadulla oli erinomainen ja sattumalta osuimme auton kanssa tuliterään P-Hämppi-pysäköintihalliin.

Kulttuuripainotteisen matkamme ensimmäinen tapahtuma oli Keskustorille pystytetty oluttelttakylä, jossa esiintyi alkuillasta Kari Peitsamo. Sain jo ajomatkan aikana pienen läpileikkauksen Peitsamon musiikista, mikä olikin hyvä juttu. Muutoin olisin juuri ja juuri tunnistanut vain kappaleen Kauppaopiston naiset. Peitsamo esiintyi yksin kitaransa kanssa kolmen vartin verran, mikä oli ainakin minulle oikein sopivasti, sain kyllä rahalle vastinetta oikein hyvin. Keskustorin konsertit ovat sivumennen sanoen ilmaisia. 

Olin valinnut meille illallispaikaksi Saludin, sillä la Vuelta lähestyy ja olin lukenut, että siellä saisi mallikasta espanjalaisruokaa. En aio jaaritella tästä kokemuksesta pitkään. Yksi tilaamistamme annoksista oli erinomainen, Especial de la casa KOBE ESTILO WAGU-härän sisäfileepihvi. Kaikki annokset olivat liian suuria, hinnasta en niinkään marise, mutta on noloa, kun ei ole mitään mahdollisuutta jaksaa syödä puoltakaan tilaamastaan annoksesta. Kokemuksessa kiitän mieluisaa pöytäseuraa. Luulen, että ensi Tampereen vierailulla menemme Hella & Huone-ravintolaan, jota nytkin ensin tuumin meille illallispaikaksi.

Illan päätteeksi tallustelimme täysien vatsojemme perässä Tampereen Klubille kuuntelemaan Eläkeläisiä. Tämä oli nyt neljäs kerta, kun kulkeuduin orkesterin keikalle ja alan päästä jo jyvälle, missä tästä on kyse. Kerroin keväällä, että saksalainen yleisö humppasi aivan hulluna, mutta niin humppasi kyllä suomalainenkin, tosin melko paljon kosteammissa tunnelmissa. Humppajuna puksutti ympäriinsä koko keikan ajan ja sydänala tutisi humpanjytkettä vielä aamullakin. En pidä mahdottomana ajatuksena mennä uudelleenkin Eläkeläisten keikalle. 

Jokisen valinnasta hankittua

Tänä aamuna noudimme automme Hämpistä ja suuntasimme kauppahallia kohti. Sieltä hankimme tuikitärkeän tuliaisen, käpykakun. Olimme niin hurjia, että ostimme myös perunaleivoksia, näillä makeilla uskalsi kyllä kohdata kotimieheksi jääneen nuoremman perillisen. Käväisimme kotimatkalla IKEAssa, jossa oli muutama muukin juuri tiedostanut myytävän aamiaista 50 sentin sopuhintaan. Ihmettelin hieman, miten vaikea se onkaan ottaa yksi juustosiivu ja yksi kananmuna, niitä valittiin hyvin huolellisesti. Kaupan puolelta ostimme irtolautasia kuvaustarkoituksiin, kassa katseli taas hieman kummissaan, että millaistahan astiastoa me oikein keräämmekään.

Tour de Francen lopputohinat ovat meneillään. Olemme katsoneet tämän päiväisen etapin, jonka voittajaksi ylsi jo toistamiseen tässä kisassa Movistarin Rui Costa. Nyt käymme läpi eilisiä tapahtumia. Kokonaiskilpailu alkaa olla paketissa, mutta viimeiset vuorietapit ovat kyllä itsessäänkin todella kiinnostavia. Koska palasimme reissusta vasta iltapäivällä, tein nopean salaatin uuteen Ikeasta ostettuun vatiin ja samalla muistelimme yhtenä iltana maistelemiamme ranskalaisia juustoja. Pari niistä oli niin tujakan hajuista, etten tahtonut maistaa ja Kammenpyörittäjäkin sai syödä niitä melko etäällä, sisätiloissa kylläkin, sillä ilta oli kovin viileä.

Huomenna ja ylihuomenna, viimeisinä lomapäivinä haluan vielä tehdä jotain ranskalaista ruokaa ennen kuin tämä Campasimpukan kolmas ranskalaisen ruoan haaste on ohitse Tour de Francen päättyessä Pariisiin.

Alpe d'Huez, Tampere ja mantelinen kirsikkapiirakka

Me olemme karanneet hetkeksi Tampereelle, siellä on menossa Tammerfest-niminen tapahtuma, josta bongasimme uuden lempiorkesterini keikan. Muistattehan, miten Kammenpyörittäjä on siedätyshoitanut minua Eläkeläisten musiikin pariin ja ilmeisesti hoito on onnistunut erittäin hyvin, sillä ehdotin itse tätä kulttuurimatkaa Tampereelle. Voinee siis sanoa, että ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse. 

Harmillista, että näinkin merkittävä kulttuuritapahtuma sattui samalle päivälle, kuin Tour de Francen 18. etappi, jota olimme innolla odottaneet. Kovat mäkietapit ovat aina niin jännittäviä. Onneksi Eurosportin lähetyksen tallentaminen on mahdollista, joten katsomme huomenna kotiin palattuamme, mitä kisassa tapahtuikaan. 

Tein jo muutama päivä sitten ranskalaistyyppistä kirsikkapiirasta, jonka postaamista pihtasin aina tälle päivälle. Löysin ohjeen siihen tästä blogista. Sain jollain mutkikkaalla tavalla google-käännettyä ohjetta sen verran, että selvisin valmistamisesta, mutta tuo linkkiä klikkaamalla pääsee alkuperäiseen ranskankieliseen postaukseen. 

• 350 g kirsikoita
• 180 g jauhettua mantelia
• 40 g maissijauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 250 g ricottaa (käytin kermaviilipurkin loput + turkkilaista jogurttia)
• 5 cl Amarettoa
• 1 tl vaniljauutetta (käytin reilumman lorauksen)

Kammenpyörittäjä poisti kirsikoista siemenet. Minä olin kuvitellut, että sama laite, jolla otetaan oliiveista kivet, sopisi kirsikoillekin. Kyllä se jotenkuten toimikin, mutta pitäisi olla joku oma vekotin ilmeisesti. Kuumensin uunin 160 asteeseen. Mittasin jauhetun mantelin, maissijauhon ja leivinjauheen isoon kulhoon ja sekoitin ne keskenään. Toisessa kulhossa vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi ja yhdistin niihin maitotuotteet, Amareton ja vaniljauutteen. Sekoitin jauhot vaahtoon ja pyöräyttelin taikinan tasaiseksi. Lopuksi kääntelin kirsikat joukkoon ja levitin taikinan lasiseen neliskanttiseen vuokaan, jonka oli vuorannut leivinpaperilla. Paistoin piirakkaa noin 55 minuuttia ja vielä viisi minuuttia olisi voinut olla paikallaan. Perhe oli joko tavalliseen tapaan kohtelias ja kiltti leivonnaista kehuessaan, tai sitten minun suuni oli hieman tuohesta, en ihastunut valtavasti tähän piirakkaan. 

Lohirillette ja Keltainen Paholainen

Ranskalaisten kalaruokaohjeiden löytäminen on tuottanut minulle melkoisia vaikeuksia. Löysin kuitenkin kivan rillette-ohjeen. Tarkastelin monia ohjeita, mutten ole aivan varma, kuinka aitoa rilletteä tein. Otin neuvot tähän helppoon herkkuun tästä blogista.

• 300 g ruodotonta ja nahatonta lohta
• 200 g savustettua lohta (käytin lämminsavua)
• 6 minikokoista suolakurkkua
• puolikas punasipuli
• luomusitruunan kuori ja mehua
• 200 g ranskankermaa
• suolaa
• pippuria
• ruohosipulia
• tilliä

Ensimmäisenä kypsensin raa'an lohen. Se olikin valmiiksi ruodotonta, poistin vain nahkan. Asetin palan padan pohjalle ja kaadoin päälle niin paljon kiehuvaa vettä, että kala peittyi kokonaan ja oli muutaman sentin upoksissa kuumassa vedessä. Laitoin kannen padan päälle ja jäin odottamaan. Noin puolessa tunnissa kala oli juuri ja juuri kypsynyttä. Nostin palan leikkuulaudalle ja poistin nahan alta paljastuneen ruskean rasvan. Kuivasin palan talouspaperiarkilla ja annoin kalan jäähtyä. Sitä odotellessani leikkelin sipulin ja ruohosipulin sekä pikkukurkut pieneksi silpuksi.  Raastoin kulhoon sitruunan kuoren. Nostin kaikki kulhoon ja pienin sinne mukaan savulohen, siitä piti nyppiä ruotoja pois. Kun kypsentämäni lohi oli jäähtynyt, pienin senkin mukaan ja sekoitin ensin sormin kaikki ainekset kunnolla, ennen kuin lisäsin mukaan ranskankerman. Sekoittelin, maistelin, laitoin hieman suolaa, pippuria ja paljon tilliä. Raikastin rilletteä sitruunamehulla ja laitoin kulhon jääkaappiin odottamaan. 

Söimme rilletteä patonkiviipaleitten päällä, pidimme kaikki kovasti tästä kalaherkusta. Loppu menee varmaankin vielä paahtoleivällä tai ruisleivälläkin patongin mentyä loppuun. Mietin, voisiko aivan pieneksi silputut oliivit tai kaprikset tehdä terää tähän?

Tour de Francen 17. etappi, henkilökohtainen aika-ajo ajettiin 32 km mittaisena Embrunista Chorgesiin. Lähetyksen alun haastatteluissa puitiin aika paljon eilistä etappia ja hieman siinä oli syyttelyä puolin ja toisin, kuka oli varomaton ja kuka otti tarpeettomia  riskejä. Tänään vesisade sotki osan etapista, kova vesisade pudotti nopeuksia ja teki tiet liukkauksi osalle ajajista. Andy Schleck yllätti positiivisesti onnistumalla hyvin aika-ajossa, mutta teki moni muukin. Kovinta vauhtia piti taas Chris Froome, vaikka niin kovasti toivoin, että Alberto Contador olisi saanut yhden etappivoiton. Toiseksi Alberto kuitenkin ylsi ja nousi yhteiskilpailussa toiselle tilalle.  Huomenna ajatetaan rankka vuorietappi, Gap-Alpe d'Huez, 172,5 km.

Ranskalaiset viljelijät blokkasivat mäkkärin, pikaruoka ei ollut heidän suosiossaan ainakaan muutama vuosi sitten

Kammenpyörittäjä pelasti tänään ikkunaan törmänneen ja sadevesitynnyriin pudonneen peippopojan, kohta se lähtikin jo lentoon, kunhan aikansa kuivatteli sulkiaan

Campasimpukan 500. postaus - Steak au Poivre

Olen muutamaan kertaan kolossaalisesti epäonnistunut naudan ulkofileen kanssa, olen lähinnä päätynyt kuivattamaan sen perusteellisesti. Päätin kokeilla uudelleen ja eilisellä kauppareissulla mukaamme lähti vähän yli kilon palanen ulkofilettä. Etsin eilen, Tourin vapaapäivänä, ranskalaista tapaa valmistaa tätä lihapalaa. Löysin foodgawkerin haulla Patio Daddio BBQ-blogiin laittamalla hakuun sanat french ja sirloin. Tuloksena oli houkutteleva ruokalaji nimeltään Steak au Poivre, suomeksi pippuripihvi. Tavallisemmin se tehdään sisäfileestä, mutta tämäkin onnistui hienosti. 

Otin lihan lämpenemään noin pari tuntia ennen paistamista. Lämmitin uunin 150 asteeseen. Siivosin lihapalasta vähäiset kalvot pois ja ripottelin pintaan suolaa. Öljysin pinnan kevyesti oliiviöljyllä ja laitoin oikein runsaasti juuri jauhettua mustapippuria lihan pintaan joka puolelle. Kuumensin isolla pannulla lusikallisen voita ja saman verran oliiviöljyä. Annoin niiden kuumeta niin kauan, että vaalea vaahto kuoli pois ja rasva alkoi aavistuksen tummeta. Nostin ulkofilepalan pannulle ja paistoin sitä molemmin puolin pari minuuttia. Asetin lihan sitten uunipellille foliopalasta tehtyyn "ammeeseen", jolla halusin kerätä mahdollisen paistoliemen talteen. Tökkäsin lihaan lämpömittarin anturin ja asetin tavoitelämmöksi 53 astetta. Samalle pellille lihan molemmin puolin laitoin muutamia esikeitettyjä perunoita lyttypotuiksi ja kirsikkatomaatteja. Maustoin perunat oliiviöljytilkalla, ruohosipulisuolalla ja pippurilla. 

Kun liha saavutti 53 asteen sisälämmön, otin pellin pois uunista. Nostin lihapalan uudelle foliopalalle, poistin lämpömittarin anturin ja käärin lihan tiukasti muutamaan kerrokseen foliota asetttumaan. Kaadoin uunipellillä olleelta foliolta talteen paistoliemen, sitä oli noin desin verran. Sauvajyvänen neuvoi painokkaasti ulkofilepostauksessaan, että lepuuttaminen on aivan välttämätöntä, eikä sen kanssa saa hosua. Onneksi oli kastike tehtävänä, joten liha sai levätä noin 25 minuuttia. 

Olin jättänyt paistinpannun odottamaan pesemättömänä kastikkeen tekoa varten. Sillä oli hieman voita ja paljon pippuria valmiiksi. Kaadoin paistoliemen pannulle ja raaputtelin puulastalla kaikki makupartikkelit liemeen. Holautin pannulle noin puoli desiä konjakkia ja liekitin sen (olin ulkona grillin sivupolttimolla hommissa), annoin liemen kiehua kasaan hetkisen aikaa, ennen kuin lisäsin mukaan noin desin verran kermaa. Kastike ei kaivannut sen enempää suolaa kuin pippuriakaan, se kiehui kasaan sen aikaan, kun leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi. 

Nostelin lämmitylle vadille lihaviipaleita, lyttypottuja ja paahdettuja tomaatteja, lurittelin kastiketta päälle ja asettelin pinnalle tuoretta timjamia, tämän hetkistä suosikkiyrttiäni. Otimme nopeat kuvat, sillä nälkä kyllä kasvoi katsoessa! 

Pidimme kaikki tästä ruoasta todella paljon, lihasta eivät nesteet karanneet, mureus oli optimaalinen, sopiva punainen vivahdus oli tallella ja pippurinen pinta oli maukas. Kastike oli toinen onnistuminen kastikerintamalla peräkkäin ja lyttypotut hävisivät vadilta nopsasti. Olen oikein iloinen!

Tourin 16. etappi ajettiin kauniissa säässä. Ensimmäisenä ehti maaliin Movistarin Rui Costa. Kaukana  etapin kärjen takana Chris Froome ja Alberto Contador kävivät omaa taistoaan, mutta tulivat kuitenkin maaliin samalla ajalla. Huomenna on vuorossa henkilökohtainen aika-ajo.

Keltainen kauhu kiusaa kolumbialaista mäkikiipijää

Tänään Tour de Francessa ajettiin karmaiseva vuorietappi, joka päättyi Mont Ventouxille. Koko 242,5 km pitkä etappi ajettiin tavallista nopeammin, kerrankin lähetysaika riitti mainiosti. Operaattorimme katsoi kuitenkin hyväksi laittaa pakkopullana jonkunlaisen päivityksen heti kärjen tultua maaliin ja saimme lopuksi kuulla kyllä äänen, mutta still-kuvassa näkyi vain suorastaan kettuuntuneen näköinen pallopaitaan pukeutunut Pierre Rolland. Hän näytti tosiaan siltä, että olenpa väärin pukeutunut. Onneksi ehdimme nähdä, miten Chris Froome jätti viimeisellä kilometrillä hienosti sinnitelleen Nairo Quintanan ja senkin, että Alberto Contador tuli kuudentena maaliin. Huomenna on vuorossa lepopäivä, jonka varmasti jokainen kilpailija on ansainnut ennen viimeistä kuuden etapin settiä.

Päivällisen ehdimme syödä ulkona etapin lomassa, ennen kuin alkoi sataa. Tätä kirjoittaessani taivaalta mätti vettä oikein kunnolla. Avasimme ovet molemmilta puolilta taloa ja edellispäivien sisälämpö saa hyvin kyytiä ilman vaihtuessa reippaasti. 

Muistin tänään, että minullahan on menossa keittokirjahaaste, olin unohtanut koko jutun pariksi kuukaudeksi. Otin aamulla neljä keittokirjaani esille ja selasin ne sillä silmällä, löytäisinkö niistä jotain ranskalaista. Ja löysinkin. Nigellan kirjasta löytyi ranskalaisen rakuunakanan ohje, sovellettu toki, mutta kaikki Nigellan ohjeet ovat sovellettuja ja sinnepäisiä. Ei se mitään haittaa, minä sovelsin vielä Nigellan ohjettakin eteenpäin. Rakuunakanan kaveriksi tein oman muunnelmani papusalaatista, johon neuvot otin tästä Noble Pig-blogista. 

Rakuunakana:

• 4 broilerin ohutta rintafilettä
• oliiviöljyä
• tuoretta rakuunaa
• valkoviiniä
• kermaa
• suolaa
• pippuria
• sipulia
• ruohosipulia

Papusalaatti (mukaeltu):

• 1 tetra valkoisia suuria papuja (niitä juuri sattui olemaan kaapissa)
• 1 suuri tomaatti
• 15 cm pätkä kurkkua
• puolikas punasipuli
• riisiviinietikkaa 
• sitruunamehua
• ruohosipulisuolaa
• oliiviöljyä
• pippuria
• ruohosipulia

Tein ensin papusalaatin maustumaan. Huuhtelin kypsät, valkoiset pavut ja jätin ne siivilään valumaan siksi aikaa, että pilkoin tomaatin, kurkun ja sipulin kuutioiksi. Sekoitin ainekset keskenään kulhossa ja maustoin salaatin lorauksella riisiviinietikkaa ja oliiviöljyä ja sitruunamehua, jotka kaksi viime mainittua ovat oma söhellykseni alkuperäiseen ohjeeseen. Suolaa salaatti ei tarvinut lainkaan, mutta hieman pippuria ja ruohosipulia kylläkin.

Rakuunakana oli nopea valmistaa. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin siinä sipulia ja tuoretta rakuunaa. Nostelin kanapalat pannulle ja paistoin niitä molemmin puolin muutaman minuutin. Ripsottelin kanapaloille pippuria ja ruohosipulisuolaa ja kaadoin pannulle noin desin verran valkoviiniä. Annoin kanan kypsyä viinissä viitisen minuuttia, pari kertaa käännellen. Nostin sitten kanapalat lautaselle ja annoin pannulla olleen sipulisen viinin kiehua hieman kasaan. Lisäsin pannulle vajaan desin kermaa ja sekoittelin seoksen tasaiseksi kastikkeeksi, joka sai kiehua pari minuuttia. Asettelin kanapalat takaisin kastikkeeseen ja loppukypsensin niistä muutaman minuutin puoleltaan. Lopuksi lisäsin vielä tuoretta rakuunaa ja ruohosipulia ja tarkistin kanan kypsyyden. Kastikkeesta muodostui aivan loistava, kerrankin jäi kerma juoksettumatta, kastikkeessa oli hyvä viinin maku ja kermainen pehmeys, se säesti kanaa mainioisti.

Keittokirjahaasteen osa 10/48 tehty!

Laiska lauantai

Päivän ranskalaisvaikutteisina ruokina meillä oli pekonisia perunoita ja persiljaisia jauhelihapihvejä. Ruoasta tuli kyllä hieman rasvaista, vaikka jätin jokusen voinokareen väliinkin. Luultavasti käyttämäni ankkaliemi oli erittäin rasvaista, sitäpä ei jäisestä kalikasta aina tiedä. Ohjeet päivän ruokiin otin näistä blogeista. Tällä hetkellä tunnen itseni niin laiskaksi, etten kirjoittele koko ohjeita, mutta suosittelen voin lähentämistä.

Tour de Francen neljästoista etappi ajettiin Lyonin maisemissa, Matteo Trentin Omega Pharma-Quick Step-tallista voitti etapin. Trentin saavutti ensimmäisen ammattilaisvoittonsa ja hän sai joukkueeltaan todella lämpimät onnittelut, kunhan pääjoukkokin ehti maaliin. Kilpailu kehittyy kiinnostavasti, eikä ole niinkään varmaa kuinka tässä vielä käy. 

Huomenna on sitten vuorossa legendaarinen vuorietappi, jonka lempinimi on tietysti "mun vanttuut".

Blueskaava, katso keikat kahteen kertaan

Ei tätä, kiitos!

Olimme viime viikolla Kuopiossa kuuntelemassa J. Karjalaista ja vähitellen varpaani ovat palautumassa ennalleen, sen verran perusteellisesti liotin silloin jalkani vesisateessa. Parempi se kuitenkin, kuin kenkäni, varvastossut ja asvalttimiehen (käyttämätön) sadetakki olivat aivan pätevä keikka-asu. Tänään tilanne on toinen. Tänään on hieno päivä, aurinko paistaa ja olen päättänyt, että asiaintila jatkuu samanlaisena ainakin kello 18 asti. Ei sada, ei pisaraakaan. Saamme kuulla J. Karjalaista auringonpaisteisella Lutakonaukiolla. Sellaisen nimen antoivat tuolle maapläntille Jyväsjärven rannassa sataman läheisyydessä. En ole kyllä varma, paistaako sinne aurinko, sen verran korkeita taloja on joka puolella. Tiedän olevani aivan liian vaikka mitä (esimerkiksi vanha, Suomipop-vastainen ja  lyhyt nähdäkseni mitään, jos eteeni tulee yli 165 senttisiä ihmisiä) festivaaleille, mutta menköön! 

Päivän ranskalaisuus taitaa jäädä vähiin, sillä meillä syödään edellispäivien tähdenlentoja, Tour katsotaan illalla tallenteelta. Huomenna sitten taas uudelle innolla! Oli muuten hauskaa huomata eilen, että oli vasta torstai, olin koko päivän melkein iltaan asti lauantaissa. Useinkin elän päivän suuntaan tai toiseen pielessä, mutta kaksi päivää on jo luksusta, etenkin näin päin. 

koreografiani iltapäivän keikalle