lauantai 7. helmikuuta 2015

Lehtikaaliohratto


Söimme vastikään kahdella ravintola-aterialla ohrattoa, jota en ollut koskaan tullut itse tehneeksi. Tänään asia korjattiin, sillä tein sauvajyväsen ohjeella lehtikaaliohrattoa. Se ponkaisi kerrasta lempilisäkkeeksi koko perheen mielestä.

Eilen tein poronpotkista ja muista vähän epämääräisistä luullisista paloista osso buco-tyyppistä ruokaa haudutuspadassa. Kuten kerroin, se ei vain suostunut valmistumaan ihmisten ajoissa ja tein pikaisen pasta-aterian nälkää tyydyttämään. Annoin poron jatkaa hautumistaan ja jossain vaiheessa iltaa se oli lopulta antanut periksi ja kalvot sulaneet olemattomiin. Tänään söimme ylimureaa poroa ohraton kanssa ja olimme tyytyväisiä. 

Lehtikaaliohratto sauvajyväsen ohjeella neljälle

  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • iso nokare voita
  • 2 dl ohrasuurimoita
  • 8 dl lientä (poroa ja lammasta)
  • iso kourallinen pecorinoa raasteena
  • loraus kermaa
  • pippuria (suola tuli liemestä ja juustosta)
  • iso lehtikaalin lehti silppuna
  • tuoretta persiljaa ja timjamia 
Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi, samoin lehtikaali ja raasta juusto odottamaan. Kuumenna liemi kiehuvaksi. Sulata voinokare pannulla ja kuullota sipuleita siinä hetken aikaa. Lisää suurimot pannulle ja paistele niitä muutamia minuutteja. Ala lisätä lientä kauhallinen kerrallaan aina edellisen imeydyttyä suurimoihin. Tämä vie aikaa noin 30 minuuttia tämän kokoisella erällä. Sekoittele ja pysy lähistöllä, ettei orhatto pääse palamaan pannulla. Kun ohrasuurimoissa on vielä pikkuisen puruvastusta, lisää silputtu lehtikaali mukaan ja kypsytä vielä pari minuuttia. Sekoita mukaan juustoraaste ja kermaloraus, mausta pippurilla ja suolalla, mikäli liemesi on suolatonta, eikä juuston suola riitä. Ripottele pinnalle tuoreita yrttejä. Poropalaset tein samaan tapaan kuin hirviosso bucon blogin ensimmäisenä vuonna. 




perjantai 6. helmikuuta 2015

Ei tullut tänään valmista


Minulle kävi tänään sama kuin viime syksynä, kun tein ensimmäistä kertaa ruokaa brisketistä. Laitoin silloinkin lihan haudutuspataan ja ajattelin tyhmyyksissäni, että 6-8 tuntia riittää, mutta menimme sitten nukkumaan vatsat täynnä ruokasekasikiötä, kebap-quesadilloja, koska brisket ei vain antautunut. Kyllä se sitten vähän ennen puoltayötä oli valmista, mureaa ja hyvän makuista.

Tänään saman tempun tekivät porokiekot, jotka ovat olleet padassa noin klo 11 alkaen. Se maaginen hetki, jolloin kalvot antautuvat ja lihasta tulee nyhtöisää ei vain tullut, eikä tullut. Minun täytyi pistäytyä lähikaupassamme ja ostaa sieltä savulohta. Puolta tuntia myöhemmin kauhoimme tyytyväisinä lohipastaa suuhumme, hyvä ruoka, parempi mieli. Vaihdoin crock-potin asetukselle low ja ajaksi 10 tuntia. Eiköhän siinä ajassa potkatkin opi? Huomenna sitten poroa  ja lehtikaaliohrattoa sauvajyväsen neuvoin.

Syntinen sunnuntai



Viime sunnuntaina pyöräkokoelmamme sai uusia jäseniä. Niitä ei ole vielä asianmukaisesti kuvattu, sillä viikko on ollut matalasta pilvestä johtuen harvinaisen vähävaloinen. Toisekseen toinen pyöristä sai kotimatkalla sen verran paksun loskakerroksen päälleen, että sen sulattelu ja tuikitarpeellinen pesu&puunaus ovat tarpeen ennen kameran eteen asettumista. 

Noudimme pyörät Kangasalta ja saimme kuulla monta kiintoisaa tarinaa pyörät Kammenpyörittäjälle myyneeltä mieheltä. Poikkesimme lyhyesti Mobiliassa, siellä tosin oli päänäyttelytila suljettu kesän näyttelyn rakentamisen vuoksi. Tulevan näyttelyn nimi on Liikkeelle, sanoi Kekkonen ja se on kyllä käytävä katsomassa. Kiersimme sivummalla olevan hallin, jossa on näytteillä ralliautoja ja mukava kokoelma yksityisomistuksessa olevia museoautoja.


Kotimatkan teimme eri reittiä, sillä halusimme käydä Mäntän Serlachius-museoissa. Vierailimme siellä kesällä melkoiseen ruuhka-aikaan, jolloin parkkipaikat olivat tupaten täynnä, eikä Ravintola Göstaan ollut toivettakaan mahtua ilman pitkää odotusta, eikä meillä ollut varausta. Nyt keskellä talvea lumimyräkkäisenä päivänä parkkipaikalla oli kuitenkin muutamia autoja, mutta tungeksimaan emme joutuneet. Tämänhetkinen näyttely Synti esiintyi nimenä myös ravintolan listalla. 



Ravintola Göstassa oli tuona keskitalven sunnuntaina hiljaista, muutama muu pöytäseurue oli paikalla yhtä aikaa meidän kanssamme. Valitsimme listalta Menu Synnin, jossa oli kolme ruokalajia. Vaihtoehtoina oli ottaa joko kaksi tai kolme ruokalajia ja meillehän maistui tietysti koko setti. Aterian alkuun saimme hyvää talon juureen leivottua leipää. 


Ensimmäinen ruokalaji oli savustettua ja marinoitua muikkua, muikunmätiä ja artisokkakreemiä, mukana oli myös hauskoja maa-artisokkalastuja, joiden tekotapaa arvuuttelimme. Annos näytti todella hyvältä suurella, mattapintaisella lautasella ja se myös maistui niin hyvin, että lautasen tyhjenemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Mätiä oli ilahduttavan suuri lusikallinen, enemmän kuin joillakin bliniaterioilla. Pidimme todella paljon tästä alkuruoasta. 


Pääruokana oli timjamihunajalla glaseerattua ankanrintaa ja vadelmakastiketta, samoin lautasella oli kauniinväristä ohrattoa. Lintu esiteltiin tullessa sorsana ja lautasia poisvietäessä ankkana, ankkaahan se oli listallakin. Ohratto oli niin hyvää, että minulla on nyt missio tehdä itse ohrattoa, en ole sitä koskaan kokeillut. Söimme myös Passiossa hyvää ohrattoa tammikuun alussa, joten nyt kyllä pitää itsekin kokeilla! 


Jälkiruokana oli syntisen hyvää lämmintä suklaaleivosta ja puolukkajäätelöä. Annos oli nimensä veroinen, fondant keskeltä valuva ja jäätelö oikeasti puolukalle maistuvaa. 


Tämä miellyttävä sunnuntailounas kahdelle maksoi kuohuviinilasillisen kanssa 97 euroa. Pidimme ravintolasta, annoksista, sen ilmapiiristä, sisustuksesta, hauskoista tuoleista ja kauniista astioista niin paljon, että palaamme varmasti viimeistään ensi kesänä. Myös asiakaspalvelu oli ystävällistä, aterian tahti sopiva. Usein tulee hieman vaivautunut olo, jos on ravintolan ainoana asiakkaana, kuten me olimme aterian loppupuolen, mutta nyt tuota tunnelmaa ei tullut. Aterian kohokohta sijoittui jo ensimmäisen annoksen kohdalle, se oli niin hieno, että tekee mieleni kokeilla sen toistamista. 

Museon näyttelyt kiersimme melkein kahdestaan, montaa muuta asiakasta ei ollut paikalla. Kävimme myös Mäntän keskustassa olevassa Gustaf-museossa, joka sijaitsee entisessä Serlachiuksen pääkonttorissa. Siellä emme käyneetkään viime kesänä, vaikka aivan vieressä kävimmekin tehtaan patruunan aikoinaan sponssaamassa kirkossa. Lumisen pihan koskemattomuudesta päätellen olimme siihen mennessä museon ensimmäiset asiakkaat, saimme kiertää kiinnostavat kerrokset aivan parhaassa seurassa. Molemmat museokohteet pääsi käymään 8 euron yhteislipulla. 


Vaikka sää oli surkea koko päivän, eikä liikenteessä tiensä puskeminen ollut mitenkään erityisen mukavaa, oli sunnuntaipäivämme hauska ja monipuolinen. Kammenpyörittäjä purki pihamaalla ostoksensa auton katolta ja perässä olevalta telineeltä ja otti pienet koeajot toisella pyöristä. Auton pohjasta sai myös irrotella tiesuolan sinne sementoimaa lumimassaa valtavina paakkuina, hyvä että renkaat mahtuivat pyörimään. 

Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Överikakku Amerikan malliin - coca-colakakku


Olisi viisasta lukea leipomisohjeet kokonaan läpi, tai ainakin aineluettelo, ennen kuin aloittaa leipomisen. Olisin saattanut jättää tämän kakun lopulta tekemättä, jos olisin kunnolla lukenut sen. Idea kuulosti nimeä myöten hauskalta, samaan tapaan kuin se viime syksynä tekemäni jäätelökakku. Nyt olin jo hyvän matkaa sulattelemassa voita ja suklaata, ennen kuin tajuntaani upposi, että kakkuun tulee vielä voin lisäksi öljyä ja sokerin lisäksi vaahtokarkkeja. Mutta aloittettuani hanke oli vietävä loppuun. Mitat on muunnettu hienoisella huolettomuudella. 

Coca-colakakku

Taikina

  • 1,25 dl voita
  • 2,5 dl suklaanappeja
  • 2 kananmunaa
  • 5 dl sokeria (en iljennyt laittaa niin paljon, laitoin noin 3 dl)
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 1,25 dl kasviöljyä
  • 2,5 dl colajuomaa
  • 0,8 dl kaakaota
  • 2,5 dl marshmallow-karkkeja, pilkoin isoja pienempiin paloihin
  • 1,25 dl maitoa (en alkanut miettiä, mitä butter milk olisikaan)
  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 tl suolaa
  1. Kuumenna uuni 170 asteeseen. Vuoraa kakkuvuoka leivinpaperilla, käytin 20x20 cm irtopohjavuokaa ja lisäksi pitkulaista pienehköä pahvivuokaa, sillä taikinasta tuli tosi iso. 
  2. Sulata voi ja suklaanapit kattilassa sekoitellen ja jätä jäähtymään.
  3. Vatkaa sokeri ja kananmunat kevyesti.
  4. Sekoita voi-suklaamassa sokeri-kananmunavaahtoon.
  5. Kuumenna kattilassa vaahtokarkit, kaakaojauhe ja colajuoma, sekoittele kokoajan rivakasti, kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet, tästä tulee sellaista tummaa paksua massaa. Ota kattila pois liedeltä.
  6. Sekoita aloitettuun taikinamassaan mukaan öljy ja vaniljauute ja sitten vaahtokarkki-colamassa.
  7. Viimeisenä lisää mukaan jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi ja kumoa se kakkuvuokaan, minä kahteen. 
  8. Paista (ohjeen mukaan) noin puoli tuntia ja tee tikkutesti. Jos kakkutikku tulee ulos kakusta pistoksen jälkeen puhtaana, kakku on kypsä. Minun kakuistani pienempi kypsyi 40 minuutissa ja suurempi oli kypsä 55 minuutin kohdalla. Keittämätön spagettitikku käy hyvin kakkutikuksi, jollei muuta sopivaa satu käsille.
  9. Anna kakun jäähtyä.

Kuorrutus

  • 2 dl suklaanappeja
  • 1,25 dl voita
  • noin 5 dl tomusokeria
  • noin 0,75 dl colajuomaa
  1. Sulata voi ja suklaanapit kattilassa ja anna seoksen jäähtyä.
  2. Sekoita mukaan sen verran tomusokeria ja colajuomaa, että saat aikaan tanakan kuorrutteen, jonka levität jäähtyneen kakun pinnalle. Minun kakkuni oli irtopohjavuoassa, joten minun ei tarvinnut kumota sitä. Pienemmän, pitkulaisen kakun kumosin ja käänsin samantien takaisin oikein päin, joten sain levitettyä kuorrutteen paistopinnalle. 
  3. Kun kuorrute on jähmettynyt, syö. Suosittelen, että otat oikein pienen palan kerrallaan.
Joskus vain liika on liikaa. Kakku maistui hyvälle, mutta jo tehdessä tunsi kuinka verisuonet vaikeroivat.  Tulipa tehtyä. Otin vinkit tähän kakkuun FRIDAY IS CAKE NIGHT-blogista.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Venäläinen menu

Todella pitkältä tuntuneen työviikon päätteeksi kävimme eilen syömässä Harmoonissa. Olin huomannut heidän sivuiltaan maininnan venäläisestä menusta ja se kiinnosti oitis. Ateria muodostui yhdestä keittiön tervehdyksestä ja neljästä ruokalajista. Alkuun saimme pienen tomaattisen makupalan ja talossa leivottua leipää. 


Ensimmäisenä ruokalajina olivat blinit. Niiden rakenne oli aika erilainen, kuin aiemmin syömieni. Ne olivat todella ilmavia, eivätkä voita tihkuvia, kuten esimerkiksi Lasipalatsissa tai itseaskaroimani blinit. Lisäkkeitä oli maltillisen sopivasti. Pidin hunajaisen smetanan makeudesta.


Toisena ruokalajina oli osiin hajotettu borssikeitto, joka oli todella kaunis annos, eikä maussakaan ollut moittimista millään muotoa. Prässätty nauta oli nyhtöisän pehmeää ja porkkanakuutiot hauskaa pureskeltavaa. Punajuurikeitto kaadettiin annokseen vasta pöydässä.



Pääruokana oli Kievin kanaa. Rapea kuori ja mehevä sisus saivat minut syömään aavistuksen enemmän kuin olisi ollut tarpeen, hapankaalia täytyi hieman jättää lautaselle. 


Jälkiruokana oli charlotte russe, joka oli myöskin saanut uudenlaisen ulkoasun, joka miellytti silmiämme kovasti. Annos oli miellyttävän viileä, eikä liian makea. Pidimme aterian päätöksestä oikein paljon. Kammenpyörittäjä kehui sitä seikkaa, että marenkia oli annoksessa vain vähän, sillä hän ei ole suuri marengin ystävä. 


Ravintolassa näytti olevan aika hiljainen ilta ja ateriamme sujui melko ripeää tahtia, mikä ei kyllä haitannut yhtään, sillä työviikon aiheuttama väsymys alkoi nousta pintaan. Olimme valmiit jo noin puolentoista tunnin kuluttua. Venäläinen menu kahdelle viinipaketin ja alkujuomien kanssa maksoi 172 euroa. 

Tämä oli kummallekin meistä kolmas kerta, kun illastimme viime keväänä avatussa ravintolassa, eikä tämä kertakaan varmasti jää viimeiseksi. Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Poro-lehtikaalikeitto


Eilen emme jaksaneet syödä ihan kaikkea poronkäristystä, jonka tein niin tvistivapaasti kuin osasin. Perunamuusi, eli pohjoiseen tapaan pottuvoi, syötiin loppuun. Niinpä tälle päivälle piti keksiä jotain jatkojalostusta käristyksenlopulle. TOP100:seen laittamani hakusana tuotti monta tulosta, monet olivat keitelleet Lapin ukon keittoa, jollaisesta minä en ollut koskaan kuullutkaan, vaikka tiedän napapiiriltä kotoisin olevana sentään jotain pohjoisen sapuskoista. Keittoon tuli kuitenkin kermaa ja monen ohjeen mukaan sulatejuustoa, jota meillä ei ikinä kuuna päivänä ole, tule eikä tilata, joten minun täytyi kehitellä:

Lapista pois muuttaneen eukon keitto

  • 0,5 l rasiallinen eilistä poronkäristystä  + 2 dl rasia erikseen talletettua käristyslientä
  • 6 perunaa
  • 4 porkkanaa
  • kourallinen punaisia linssejä (alkaa purkin pohja viimein häämöttää)
  • 2 isoa "oksaa" lehtikaalia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
  • vettä
Kuorin perunat ja porkkanat ja siivutin ne ohuiksi viipaleiksi mandoliinilla (ei vammoja, rasti seinään!). Irrotin lehtikaalit palasina ruodistaan. Kippasin porkkanat, perunat ja linssit kattilaan ja laskin niiden päälle vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyivät. Annoin niiden kiehua muutamia minuutteja, jonka jälkeen lisäsin kattilaan käristyksen, liemen ja lehtikaalisilpun. Keitto kiehui noin 10 minuuttia ja perunat ja porkkanat olivat siinä ajassa kypsiä. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla, annoksen päälle ripottelin persiljasilppua. Tästä tuli ihan kelpo keitto jatkojalostushengessä ja pidin erityisesti lehtikaalista tässä sopassa. Se näyttikin kivalta, vaikka kuvassa se on melkoisen tummanvihreää. Linssit olivat Opiskelijan mielestä piilolinssejä, sillä hän vaivoin huomasi yhden, joka oli tarttunut kiinni porkkanapalaseen.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Lampaankyljyksiä ja lehtikaalia


Koko viikon olemme menneet tähdenlentojen ja leipäpalasten voimin, perheenjäsenet ovat tavanneet vain jyrkimmissä mutkissa. Nyt viikonloppu on alkanut ja olemme rauhoittuneet tontille. Huomisen päivällissuunnitelmiin kuuluu kaikkien suosikkia, poronkäristystä ja perunamuusia. Sitä ennen vielä käytimme tämän päivän ateriaan pakastimen ja vihanneslaatikon aarteita teemalla "tulipa syötyä". Olimme luultavasti Suomen viimeiset lehtikaalista innostuneet, kun saimme sitä niin Passiossa kuin Ribessäkin. Heti kun kauppareissulla huomasin lehtikaalia myynnissä, ostin pussin. Tänään tein siitä lisäkkeen lampaankyljyksille. Ohjeen otin parista tutusta blogista, joiden vinkkejä yhdistelin, mutten enää löytänyt kumpaankaan lähteeseen.

Lehtikaalilisäke

  • 4 isoa lehtikaalivartta
  • 1 omena
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • loraus auringonkukkaöljyä
  • ripaus suolaa ja pippuria
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita arkki leivinpaperia uunipellille. Riivi lehtikaalista suupaloja ja heitä lehtiruodit kompostiin. Kerää irtonaiset lehtikaalipalaset kulhoon ja lorauta niille öljyä, pyörittele niitä niin, että ne ovat kauttaaltaan öljyssä ja levitä palaset pellille paperin päälle, ripottele päälle hieman suolaa ja pippuria. Paista lehtikaalipaloja noin 8-10 minuuttia uunissa, varo polttamasta niitä. Nostele rapeiksi käyneet lehtikaalipalat talouspaperin päälle valumaan ja jäähtymään. Paahda pinjansiemeniä kuumalla, kuivalla pannulla kunnes ne saavat hieman väriä, varo polttamasta niitäkin, se käy hetkessä, kun ne unohtaa. Kaada paahdetut siemenet lautaselle jäähtymään. Leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tarjoa lihan lisäkkeenä.

Lampaan kyljykset

  • 6 pientä lampaankyljystä (ei kai ne kovin suuria voi ollakaan)
  • suolaa ja pippuria
  • oliiviöljyä
Kuivaa kyljykset paperilla ja ripauta niille suolaa ja pippuria. Paista niitä öljyssä kuumalla pannulla muutama minuutti puoleltaan ja laita ne folionyyttiin vetäytymään hetkeksi, kun kokoat muun aterian. 

Muut lisäkkeet

  • 6 puikulaperunaa 
  • 2 porkkanaa ohuina suikaleina
  • 10 ruusukaalin uloimmat lehdet irrotettuina
  • 1 tl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • nokare voita
  • tuoretta persiljaa
Höyrytä perunat kypsiksi ja viime tipassa käytä pannulla oliiviöljyssä ohuita porkkanasuikaleita ja ruusukaalin lehtiä, että ne kypsyvät aivan aavistuksen verran. 

Levitä lehtikaalilisäke tarjoiluastiaan ja nostele päälle kevyesti kypsyneet porkkanat ja ruusukaalin lehdet. Laita folionyytissä asettuneet lampaankyljykset ja kypsät perunat kasvislisäkkeen päälle ja vuole muutama voinokare perunoille, ripottele pinnalle tuoretta persiljaa. Huomaa pöydässä, että joku kiva jogurttikastike olisi paikallaan, mutta ole vaiti, sillä unohdit koko jutun. 

Lehtikaali oli oikein hyvää, lampaankyljykset pieniä, mutta maukkaita, onneksi ei ollut kova nälkä. Lehtikaaliin pitää ottaa lisätuntumaa heti lähipäivinä!


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lohi-perunavuoka


Pakastimien aarteita-sarja jatkuu. Melko läheltä pohjaa löytyi pari palasta lohta ja otimme ne sulamaan, vaikkei minulla ollut aavistustakaan, mitä niistä tekisin. Silmäilin blogin arkistoa ja siellä oli monenlaisia kokeiluja, joissa kalapaloja oli sutikoitu milloin vaahterasiirapilla, milloin sinapilla. Halusin jotain muuta ja mielellään uunissa tehtävää ruokaa, jossa olisi myös lisäke samassa. Foodgawkeria selaillessani osuin 4Pure-blogiin. Siellä oli tehty uuniruokaa, jota minun heti alkoi tehdä mieli. Tein kuitenkin lopulta ruoan hieman eri menetelmällä, mutta ajatuksen sain Andrealta.

Lohi-perunavuoka

  • noin 500 g palanen lohta, joka rasvoista siivottuna ja nahkanpoiston jälkeen painoi noin 400 g
  • 15 puikulaperunaa
  • 2 kevätsipulia
  • loraus soijakastiketta
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria
  • loraus kermaa
  • noin 50 g raastettua parmesaania
  • pieni nokare voita vuoan voiteluun
Siivosin kalasta rasvareunukset ja nahkan ja leikkasin kohmeisen kalan noin sentin levyisiksi viipaleiksi. Poistin ruodot, jota en näköjään ollutkaan kalan hankinnan aikaan tehnyt. Jätin kalaviipaleet sulamaan loppuun. Kuorin perunat ja leikkasin ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja silppusin kevätsipulit. Höyrytin perunaviipaleita noin 5-7 minuuttia, kunnes ne olivat melkein kypsiä, mutteivat vielä  hajoamassa, kuten puikulalle helposti käy. Jätin viipaleet jäähtymään. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Voitelin uunivuoan ja levitin puolet perunaviipaleista vuoan pohjalle. Kun kalapalat olivat sulaneet, sudin niille hieman soijakastiketta ja puristin päälle puolikkaan sitruunan mehun. Maustoin paloja hieman suolalla ja pippurilla, samoin vuoassa jo olevia perunaviipaleita. Levitin kalaviipaleet perunoiden päälle ja niiden päälle loput perunaviipaleet. Maustoin päällimmäistä perunakerrosta hieman suolalla ja pippurilla. Ripottelin pinnalle kevätsipulit ja raastoin päälle parmesaania. Lorautin hieman kermaa vuokaan, noin puolisen desiä. Paistoin kalavuokaa 200 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes perunat ja lohi olivat kypsiä. Söimme paistosta höyrytettyjen parsakaalinuppujen ja porkkanoiden kanssa.