Italialaistyyliset juustopuustit

Päivän ruokahaastepanostuksena meillä oli italialaisiksi tituleerattuja juustopuusteja. Otin ohjeen täältä. Aivan samoja juustoja minulla ei ollut, mutta ei se niin nokonuukaa. Mitat ovat sinnepäin konvertoituja. 

Juustopuustit

• 2,5 dl lämmintä maitoa
• 25 g tuoretta hiivaa
• 1 tl suolaa
• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• noin 8 dl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• noin 4-5 dl juustoraastetta (meillä parmesania, manchegoa ja jotain italialaista juustoa, jonka nimeä en muista)
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• vihreää pestoa (koska sitä oli vähän jäljellä eilisestä pastaruoasta)

Lämmitin maitoa hieman ja kaadoin sen kulhoon, lisäsin mukaan hiivan, jonka liottelin maitoon vispilällä. Aloin lisätä muut aineet mukaan, öljy, hunaja, suola, kananmuna ja lopuksi jauhot vähitellen. Vaivasin muutamia minuutteja. Peittelin taikinan leivinliinalla tunniksi kohoamaan. Sillä välin raastoin juustot.

Kun taikina oli kohonnut, kumosin sen jauhotetulle leivinlaudalle. Kaulitsin taikinan suunnikkaan muotoiseksi ja levitin peston tasaisesti taikinalevylle. Ripottelin päälle juustoraasteet ja tuoreita yrttejä. Kieritin taikinalevyn rullaksi leveämmältä sivulta ja leikkasin pötkön noin 3-4 sentin paloihin.

Nostin palat leivinpaperille leikkuupinta alaspäin ja kohotin taas noin puoli tuntia. Paistoin puusteja 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Maistuivat makoisilta vihannessosekeiton kaverina.

Giro d'Italian 15. etappi oli 232 km mittainen ja sen alussa oli 160 km tasaista ja lopussa riittävästi nousuja ja laskuja. Etappi päättyi Comon kaupunkiin, samannimisen järven rannalle. Voittajaksi selviytyi kahden hengen hatkasta italialainen Dario Cataldo ja yhteiskilpailun johdossa jatkaa Richard Carapaz. Huomenna on vuorossa Giron toinen lepopäivä ja kisa jatkuu tiistaina vuorietapilla.

Tähdenlentopastavuoka

Eilen aloitimme ensimmäisen CampaAdria-reissun, olipa jännittävää majoittua omassa matkamajassa hieman kotipihaa kauempanakin! Saavuimme tänään synnyinseudulleni. Kevät ei ole niin pitkällä täällä  kuin meillä kotona, saamme uuden alkukevään täällä. 

Giro d'Italian eilinen etappi jäi meiltä kokonaan näkemättä, mutta sen voittajaksi ajoi Ilnur Zakarin. Tänään ehdimme katsoa etapin loppua ja kyseessä olikin jo melkoinen vuorietappi. Nyt ykköseksi ajoi Richard Carapaz ja hän sai pinkin paidan muutaman sekunnin etumatkan turvin ennen Primoz Roglicia. Huomenna on sitten ehkä aikaa katsoa alussa tasamaalla ajettavaa etappia, jonka lopussa on taas jyrkkiä nousuja.

Tämän päivän italialaisruokana meillä oli hävikistä herkuksi-teemainen pastavuoka. Äidillä oli valmiina hyvää porosta valmistettua kastiketta ja hyödynsimme sen.

Tähdenlentopastavuoka

• noin 1 litra valmista poropastakastiketta
• noin 500 g kypsää tuorepastaa
• nokare voita vuoan voiteluun
• pieni kesäkurpitsa
• kirsikkatomaatteja
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• vihreää pestoa
• basilikaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoka. Leikkaa kesäkurpitsa ohuisiin viipaleisiin ja levitä ne vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Levittele kypsä pasta vuokaan ja siihen päälle kastike. Laita pinnalle halkaistuja kirsikkatomaatteja, mozzarella paloiksi revittynä ja pestoa pikkulusikallisia. Paista noin 45 minuuttia. 

Manteliset mustikkakakut vai mustikkaiset mantelikakut

Jääkaapin tyhjennys on menossa ja löysin sieltä tänäaamuna jotakin tähdellistä varten tallettamani kananmunan valkuaiset. Muistin, että olin nähnyt Italia-ohjeiden foodgawkerkansiossani pienten vadelmakakkujen ohjeen, mutta silloin minulla ei ollut mantelijauhetta, jota ohje vaati. Tai itseasiassa minulla oli, löysin pussin tänään, kun kaivelin varastojani. Niinpä minulla oli nyt siis ohjeen valkuaisia ja mantelijauhetta, mutta eipä sitten ollut enää vadelmia, joku ahnepossu (lue: minä itse) söi ne pois. Mutta mustikoita, pullukoita pensasmustikoita löytyi, joten muunsin ohjetta siltä osin hieman. 

Italialaiset mustikkaiset mantelikakut (5 kpl)

• 4 kananmunan valkuaiset
• 4 rkl sokeria
• ripaus suolaa
• 2 dl mantelijauhetta
• luomusitruunan kuori raastettuna (tämän unohdin)
• 6 rkl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 10 rkl sulatettua voita + vähän vuokien voiteluun
• 2 dl pensasmustikoita
• tomusokeria ja mustikoita koristeluun

Kuumenna uuni 180 asteeseen, voitele viisi pientä vuokaa, noin 2 desin vetoista. Jos arvelet, että ne kaipaavat myös jauhotusta, tee sekin, minä tein varalta. Vatkaa valkuaiset, sokeri ja suola vaaleaksi tanakaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi, mantelijauhe, vehnäjauho ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääntele mukaan pensasmustikat. Jaa taikina annosvuokiin ja paista kakkusia noin 15-20 minuuttia. Kokeile tikulla kypsyyttä ja jos tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat kakut kypsiä. Odota niin kauan kuin maltat kakkujen jäähtymistä ja kellauta ne sitten lautaselle. Koristele tomusokerilla ja mustikoilla. 

Giro d'Italian 12. etappi oli sitten jo luonteeltaan mäkinen, joskaan ei vielä aivan vuoristoetappi, yksi nousuista oli kyllä ensimmäisen kategorian nousu. Ehdin katsomaan sitä vasta koosteelta illalla, kun olin saanut viimeisenkin työvuoron ennen lomaa valmiiksi.  Eilen vielä taisteltiin massakirissä, mutta tänään kärjessä olivat jo aivan toiset miehet. Kisaa käytiin kuivassa säässä ja näimme suuria aikaeroja eri ryhmien välillä ja hatkatilanne vaihteli viimeisen suuren nousun aikana ja jälkeen. Monivaiheisen etapin voittajaksi selviytyi Cesare Benedetti, oli kyllä jännittävä loppu! Kokonaiskilpailun kärjessä on nyt Jan Polanc. Seuraavilla etapeilla en välttämättä pysty kovin vaativiin kokkaussuorituksiin, sillä emme ole kotikeittiössä kisan viimeisinä päivinä. Mutta parhaani yritän.

Makaronivellin Italian serkku

Tänään minulla ei ole illalla aika kokkailla mitään, ei italialaista eikä suomalaista ruokaa, mutta tein jo aamiaiselle ruokalajin, jollaista en vielä viikko sitten tiennyt olevankaan. Selailin foodgawkeria hakusanoilla italian breakfast ja sieltä silmiini osui muutaman vuoden takainen postaus Sugar Salted-blogissa tehdystä fregolapuurosta. Fregola (tai fregula) on sardinialaista paahdettua pastaa, jota olen ostanut muutamia kertoja Hella & Herkku-kaupasta Helsingin Museokadulta. Pidän pastan rakenteesta ja monikäyttöisyydestä. Nyt minulla oli juuri sopivasti vähän yli 100 g fregolapussissa jäljellä ja tein tätä makaronivellin Italian serkkua meille keskiviikkoaamun ateriaksi. Ohje on peräisin Antonio Carluccion  Pasta-nimisestä kokkausopuksesta. Tuossa on kirja nimetty minun makuuni. 

Fregolapuuro kahdelle

• 120 g fregolapastaa
• runsas kattilallinen pastankeittovettä
• 0,5 l täysmaitoa
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl tummaa sokeria (muscovadon ja leipurinsokerin sekoitusta)
• lisänä paksua kirsikkakompottia Viron tuliaisina

Alkuperäinohjeessa puuro makeutettiin hunajalla, minä tahdoin vähän enemmän makua ja käytin tumman sokerin sekoitustani. Samoin aivan alkuperäisen ohjeen mansikkasose ja blogaanin tekemä omenakompotti vaihtuivat kirsikkaan, koska sitä oli vajaa purkillinen jääkaapissa. Muuten menin kutakuinkin lähteen mukaan.

Kiehautin ensin kattilallisen vettä ja laitoin mukaan suolan. Kumosin pastan kiehuvaan veteen ja kypsytin sitä ensin 10 minuuttia. Kaadoin pastan siivilään ja huuhtelin kattilan. Kuumensin samassa paksupohjaisessa kattilassa maidon lähelle kiehumispistettä ja lisäsin pastan maitoon. Vahdin kattilaa sen aikaa, että sain seoksen kiehumaan maltillisesti, mutta kuitenkin tasaisesti. Kypsyttelin puuroa sitten noin puolisen tuntia, välillä piti sekoitella ja muuttaa liekin suuruutta kattilan alla, mutta en keittänyt puuroa pohjaan enkä ylitse. Kun pasta oli pehmeää ja maito melkein imeytynyt pastaan, jaoin sakean puuron annoskuppeihin ja jätin jäähtymään hetkeksi. Lähdeblogissa puuro syötiin huoneenlämpöisenä kuuman omenakompotin kanssa, me söimme lämpimän puuron kylmän kirsikkakompotin kanssa. 

Tästä tuli kyllä mieleen lapsuuden sarvimakaronista tehty makaronivelli, sen sopiva suolan ja sokerin tasapainotettu maku on hellä ja lempeä. Ehkä fregolan paahteisuudesta on jäänyt jotain jäljelle, sillä tässä puurossa oli kyllä oma yksilöllinen makunsa. En tiedä raaskinko jatkossa tehdä fregolasta puuroa, sen hankkiminen on välillä hieman kiven takana. Antin ei voi sanoa suuresti ihastuneen tähän puuroon, enkä minäkään sitä nyt ihan hullunhyväksi sanoisi. Maku oli kyllä pehmeä ja hyvä, mutta suutuntuma hieman styroksipalleroihin viittaava, johtunee siitä perusteellisesta kypsennyksestä. 

Giro d'Italian 11. etappi on täysin tasainen, ei taida edes yhtä mäkikiripistettä olla jaossa. Minä ehdin vasta illalla nähdä tallenteelta, miten etappi meni ja ketkä eilisen kolarin osalliset ovat pystyneet jatkamaan. 

Focaccia revisited

Tiistai on aivan hyvä päivä perhepäivällisen viettoon. Päivän italialaisosuus oli focaccia, otin vinkin siihen Liemessä-blogista, siellä parsafocaccia oli ohjelmassa reilu vuosi sitten. Tein sen verran suuren taikinan, että siitä tuli koko suuren uunivuoan kokoinen. Parsaa oli niin vähän, että laitoin leivän toiseen päätyyn hieman tomaattia lisämauksi. 

Focaccia parsalla ja tomaatilla

• 5 dl kädenlämpöistä vettä
• 50 g tuorehiivaa
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• 2 tl suolaa
• 10 dl vehnäjauhoja
• muutama vihreä parsa
• muutama kirsikkatomaatti
• suolaa ja rosmariinia
• oliiviöljyä

Sekoitin hiivan lämpimään veteen ja lisäsin mukaan hunajan, öljyn ja suolan. Seuraavaksi aloin lisätä jauhoja vähitten yleiskoneen vaivatessa väsymättä taikinaa. Jauhoja meni kaikkiaan noin 10 dl. Taikina jäi aika pehmeäksi ja peitin sen leivinliinalla noin tunniksi. 

Taikinan noustessa halkaisin parsat ja paistoin niitä hetkisen pannulla oliiviöljyssä. Jätin parsat puolikypsinä odottamaan lautaselle. Kun taikina oli kohonnut kaksinkertaiseksi, kumosin sen uunivuokaan runsaasti öljytyn leivinpaperiarkin päälle. Töpöttelin taikinan tasaiseksi vuokaan. Jätin leivän taas kohoamaan siksi aikaa, kun uuni kuumeni 225 asteeseen. Kun uuni oli kuuma, asettelin parsat ja tomaatit puolikkaina taikinan päälle, samoin karkeaa suolaa ja rosmariinia. Painelin koloja leivän pintaan ja lurittelin vielä hieman oliiviöljyä päälle. Paistoin leipää noin 30 minuuttia. Söimme tätä muhevaa leipää grillattujen kana-, lohi- ja possuvartaiden kanssa. 

Giro d'Italian toinen viikko alkoi tasamaan etapilla. Kirimiehet olivat jo aika vähissä, mutta kyllä tästäkin melkein massakiri saatiin aikaan. Viimeisellä kilometrillä oli kurja iso kolarointi, jossa esimerkiksi Pascal Ackermann otti paljon osumaa. Etapin voittajaksi selviytyi Arnaud Demare ja kokonaiskilpailun johtajan pinkissä paidassa jatkaa Valerio Conti. Huomenna on vuorossa toinen tasamaan etappi, 221 km pitkä lättyreitti. 

Tiramisupannukakut

Tänään oli ensimmäinen aamiainen ulkona tälle kesälle, meillä sattui vielä olemaan sisareni, rakas caminokaverini viikonloppuvieraana ja luonnollisesti halusin kokata hänelle parhaan taitoni mukaan. Illalla kun odotimme Euroviisujen alkamista, että pääsisimme nukkumaan, keksin että nythän on hyvä tilaisuus tehdä pannukakkuja, kun syöjiä on enemmän kuin me kaksi. Aamulla etsin sitten ohjeen, jossa olisi jotain Italiaan vivahtavaa ja löysinkin kivan ohjeen Cooking for Keeps-blogista. Käytin hieman sovellusvapautta johtuen siitä, mitä maitotuotteita minulla oli käytössäni. Mutta tärkeimmät osat, kahvi ja mascarpone olivat mukana. 

Tiramisupannukakut (9 isohkoa pannukakkua)

Taikina

• 5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 tl suolaa
• 3 rkl sokeria
• 1tl vaniljauutetta
• 2 kananmunaa
• 3 dl turkkilaisen jogurtin ja maidon sekoitusta (jogurttia oli purkinpohjallinen, noin desin verran)
• 1 tuplashotti espressoa (noin 1,2 dl)
• 3 rkl sulaa voita + vähän lisää paistamiseen

Päälliset

• puolikas purkki mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl vaniljauutetta
• kaakaota
• raastettua tummaa suklaata
• mansikoita
• vadelmia
• mustikoita
• vaahterasiirappia

Sekoitin kaikki ainekset keskenään niin, että niistä muodostui paksuhko taikina. Jätin taikinan hetkeksi turpoamaan. Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja yhdistin siihen notkistetun mascarponen ja vanijauutteen. Kun oli aika paistaa pannukakut, keräsin ulos kaikki tarvikkeet ja laitoin crêpe-paistolevyn kuumenemaan. Sutikoin hieman voita levylle ja kun se alkoi olla kuuma nostin kauhalla kolme annosta taikinaa paistumaan, joka kerta tuli vähän erikokoisia pannukakkuja, mutta semmoistahan se äitien tekemä ruoka on.

Nostin valmiit pannukakut tarjoiluvadille ja peitin kevyesti foliolla. Kun viimeiset pannukakut olivat valmiit, otin pois folion, ettei mascarpone sulaisi liemeksi liian lämpimien pannukakkujen vierellä. Lusikoin pannukakkupinojen viereen isot nokareet mascarponevaahtoa ja ripottelin ympärille ja päälle marjat. Sirottelin hieman kaakaota pinnalle ja varistin suklaaraasteen koko komeuden päälle. Aivan viimeiseksi pinnalle hieman vaahterasiirappia ja annos oli valmis. Ensimmäinen ulkoaamiainen, tiramisupannukakut ja maitokahvi eivät olleet hassumpi aloitus vapaapäivään. Espresso maistui oikein mukavasti pannukakuissa, olisipa sitä voinut hieman Amarettoa tai Marsalaakin laittaa mauksi vaikka mascarponeen, jollei taikinaankin. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, jonne kerään kaikki aihepiirin postaukset helposti löydettäviksi.

Giro d'Italian yhdeksäs etappi oli toinen henkilökohtainen aika-ajo, jolla oli mittaa 35 km. Se alkoi Riminiltä ja päättyi mäen päälle San Marinoon. Ylämäkivoittoinen aika-ajo on yhtä tuskaa monille ajajille, eikä aika-ajopyörän ulkoiluttaminen maistukaan kaikille, jotkut ajoivat tänäänkin tavallisella maantiepyörällä. Minulle se olisi se ja sama millaista pyörää taluttaisin. Huomenna Giro on tauolla, CampKeittiö huilaa ja syö viikonlopun aterioiden tähdenlentoja. Lyhyimmässä ajassa reitin selvitti kisaa alussa johtanut Primoz Roglic. Valerio Conti pitää itsensä kokonaiskilpailun johdossa. Ihan hirveä vesisade väritti etapin loppua, ihan varmasti jokainen sateessa ajanut kastui perusteellisesti.

Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Rakuuna edellä – kana

Antti hommasi meille kesäksi yrttejä kasvihuoneeseen ja pihan kulatungiin. Ranskalainen rakuuna oli niin pitkänhuiskea, että se vaati heti pientä leikkuuta, että se haarautuisi ja tuuhenisi kesän kuluessa. 

Niinpä etsin ruokaa, joka olisi italialaisehko ja jossa olisi rakuunaa. Sellainen löytyi helposti Rhubarb & Cod-nimisestä blogista, joka on sivumennen sanoen aika hieno, upeat kuvat, vai mitä? Kun ohjeessa mainittiin vielä Marsala, niin jopa olin valmis kokeilemaan. Kyllä minä hieman soveltelin, mutta minulla oli hyvä syy. Oli nimittäin niin kirkas auringonpaiste, ettei tietokoneeni näytöltä meinannut saada mitään selkoa ulkona, joten kun ainekset olivat kasassa pihaköökissäni, tein niin kuin tykkäsin ja melkoisen samanlaista ruokaa sain aikaan. 

Rakuunainen ja luumuinen Marsala-kana neljälle

• 4 broilerin rintafilettä
• oliiviöljyä
• 4 kevätsipulia
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 luumua 
• 2,5 dl kanalientä
• 1 dl Marsalaa
• suolaa ja pippuria
• loraus kermaa (koska mä voin)
• ranskalaista rakuunaa
• kanelitanko

Silppusin sipulit ja valkosipulit, leikkasin luumut lohkoihin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja pyörittelin sipuleita ja luumuja hetkisen pannulla, sitten siirsin ne lautaselle syrjään. Kuumensin pannua uudelleen ja nostin broileripalat paistumaan pannulle, kääntelin niitä muutamaan kertaan. Lisäsin pannulle oksan rakuunaa, suolaa, pippuria ja Marsalan. Annoin broilerin kypsyä hetken aikaa ja lisäsin pannulle kanaliemen, kanelitangon, sipulit ja luumut. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan hautua noin 20 minuuttia. Maistelin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, paljon pippuria ja lorauksen kermaa. Haudutin edelleen ruokaa vielä sen aikaa, kun lisäkefregola kypsyi. 

Marsala maistui broilerissa mukavasti, samoin se rakuuna, josta koko ruoanlaitto lähti liikkeelle. Myös mehevät luumut ja kaneli maistuivat hienosti, tämä sopisi talviruoaksikin hyvin, vaikka kiva oli syödä sisaren kanssa omalla terassilla oikein kesäisessä säässä. 

Giro d'Italian ensimmäinen viikko on jo ajettu. Eilen en nähnyt minuuttiakaan etapista, enkä ottanut muutenkaan selkoa miten kisa sujui ja tämänpäivän kisakin meni tallenteelle. Alkukisan johtanut Primoz Roglic putosi eilen kokonaiskilpailun kärjestä, johtajan paidassa ajoi eilisen jälkeen Valerio Conti. Tämän päivän etappivoittaja oli Pello Bilbao. En kauhean paljon nyt tiedä mitä näinä kahtena etappina tapahtui, mutta huomenna taas hankkiudun paremmin ajan tasalle.