Välimerellinen kalapata – bourride

Enpä ollut tätä ennen kuullut ranskalaisesta ruokalajista nimeltä bourride. Sellainen osui silmään Foodgawkerissa, kun etsiskelin sopivia ruokia kokeiltavaksi ranskalaisen ruoan haasteeseeni. Ruoka saisi mieluusti olla myös helposti retkioloissa toteutettavaksi ja sellainen bourride oikein hyvin oli. Ohjeen rungon otin täältä.

Välimerellinen ranskalainen kalasoppa – Bourride

• 150 g turskaa
• 6 kampasimpukkaa
• nokare voita ja pikkuisen oliiviöljyä
• 1 pieni punasipuli
• 1 pieni salottisipuli
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 0,5 dl pakastettua varsisellerin paloja
• 4 pientä perunaa
• 3 dl kantarellilientä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• tuoretta persiljaa
• aiolia
• paahdetut leipäviipaleet keittolautasten pohjalle

Tein tämän ruoan luonnollisesti vähän soveltaen, esimerkiksi lisäsin siihen kampasimpukoita, koska olimme niitä ostaneet ja sulattaneet. Ne oli syytä käyttää pois. Tein ruoan kokonaan pienessä wok-pannussa CampaAdrian keittiön kaasuliedellä, pannuun mahtui hyvin kahden hengen annos.

Leikkasin nahattoman turskapalan kuuteen palaan ja jätin palat paperin päälle kuivahtamaan, samoin laitoin sulatetut kampasimpukat paperin päälle. Silppusin sipulit ja valkosipulit ja otin  sulamaan retkipakastimestamme kotona sinne jemmaamastani pussista vähän viipaloitua varsiselleriä. Leikkasin pienet perunat muutamaan palaan. 

Kuumensin veden kattilassa ja lisäsin siihen pienen lorauksen kantarellifondia. Kuumensin pienen wok-pannun ja laitoin sille nokareen voita ja pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, laitoin sille ensin pintakuivat kampasimpukat. Paistoin niitä molemmin puolin pari minuuttia ja nostin ne lautaselle odottamaan. Seuraavaksi pannulle pääsivät sipulit, valkosipulit ja varsiselleripalat kypsymään.

Lisäsin pannulle perunapalat, laakerinlehdet, sahramia ja noin puolet liemestä. Annoin perunoiden kypsyä liemessä sipuleitten kanssa noin 10 minuuttia. Kun perunat alkoivat olla kypsiä, lisäsin hieman lientä, kampasimpukat ja turskapalat. Lisäsin vielä lientä pikkuisen, niin että kaikki keittoainekset olivat juuri ja juuri liemen peitossa. Kun kala oli kypsynyt noin 5 minuuttia, oli keitto valmista. Maustoin sitä suolalla ja pippurilla sekä persiljalla. Lientä jäi käyttämättä pikkuisen, olin vain tehnyt sitä varalta 3 dl, ettei loppuisi.

Kun keitto alkoi olla valmista, Antti kävi leirialueen erinomaisessa keittiössä paahtamassa pari palaa juureen leivottua leipää, jota eilen ostimme Kangasalta. Keittiössä oli useita leivänpaahtimia, meillä ei ole paahdinta matkakeittiössämme. 

Laitoimme keittolautasten pohjalle viipaleet paahdettua leipää ja päälle kauhoimme soppaa niin, että kummallekin tuli kampasimpukkaa, turskaa ja perunapaloja sekä lientä ja sipuleita. Ihan päälle tuli lusikalliset valmisaiolia (Lidl) ja tuoretta persiljaa. Aivan ihanaa keittoa, lämmittävää, muttei liian mausteista. Kampasimpukka uiskenteli tähän ruokaan todella hyvin, mutta olisi se mennyt pelkällä turskallakin.

Tour de Francen kuudes etappi oli nousuun loppuva vuorietappi. Eilen siis laitettiin kisan johto uuteen uskoon, emme ehtineet tänään aloittaa etapin katsomista alusta, joten emme kuulleet mitä oikein tapahtui. Tänään voittajaksi selviytyi Alexey Lutsenko ja kokonaiskilpailua johtaa nytkin eilen ykköseksi päässyt Adam Yates. Toivottavasti ehdimme huomenna leiriytyä hyvissä ajoin ja päästä katsomaan etappia varhaisemmasta päästä. Silloin on massakiriä enteilevä tasamaan etappi.

Punakittijuusto uunissa

Olemme tehneet pari kertaa camembertiä uunissa, ensimmäisen kerran jo vuonna 2012 ja toisen kerran pari vuotta sitten. Meillä oli nytkin tarkoitus laittaa camembertiä uuniin, mutta unohdin juuston kotijääkaappiin, kun eilen lähdimme reissuun. Tänään kaupassa ostoskoriin pääsikin punakittijuusto, jonka arvelimme sopivan uuniin yhtälailla. Ostimme Kangasalta hyvää juureen leivottua leipää paikallisesta leipomosta juuston kaveriksi. Punakittijuusto on kyllä eri asia kuin camembert, mutta kyllä tämä meistä ranskalaisesta kävi!

Punakittijuusto uunissa

• 200 g palanen punakittijuustoa
• rosmariinia
• konjakkia
• kaveriksi juureen leivottua leipää

Kuumensimme ihanan Lidl-uunimme 200 asteeseen. Pistelin terävällä veitsellä juustoon muutaman viillon ja vuorasin juuston pohjapahveineen folioon siltä varasta, että juusto lähtisi omille teilleen pahvipaketistaan uunissa. Pistelin juuston viiltoihin rosmariinin oksia ja luritin pikkulusikalla pikkuisen konjakkia päälle. Paistoimme juustoa noin 15 minuuttia ja kauhoimme sen sitten suihimme rapeilla leivänpaloilla. Hyvää!

Tour de Francen viiden etappi oli sellainen sunnuntaiajelu, joka melkein jokaiseen suureen ympäriajoon osuu, ei siis ajeta täysillä, ei tule irtiottoja eikä sitä myöten kolareitakaan, mikä on aina hyvä juttu sekin. Viimeisillä kilometreillä yhtenä joukkona ajanut pääjoukko intoutui kuitenkin massakiriin ja sen voitti Wout van Aert. 

Kokonaiskilpailun tilanne jäi meille ensin hieman epäselväksi, olimme ymmärtävinämme, että Julian Alaphilippe edelleen johtaisi kokonaiskilpailua, mutta kisan omilla sivuilla kuitenkin luki, että Adan Yates johtaa ja hänen perässään on vielä monta muuta ennen sijalla 16 olevaa Julian Alaphilippeä. Urkimme erinäisiltä sivuilta, että Julian Alaphilippe menetti keltapaidan 20 sekunnin aikasakon vuoksi. Hän oli saanut jonkunlaista huoltoa, ruokaa tai muuta siinä vaiheessa kisaa, kun huolto ei ole enää sallittua. Vähän kelju juttu, mutta hyvä, että ranskalainenkaan ei saa rikkoa sääntöjä.

Reine de Saba

Nykyään yritän tehdä mahdollisimman pieniä määriä jälkiruokia. Haluan kyllä toisinaan tehdä jotain pientä makeaa, mutten halua, että sitä on vielä viikon päästä kiusana. Tulee mieleen se yksi marjakakku, josta ei meinannut päästä eroon millään. 

#juueinäin

Tänään leivoin Reine de Saba-nimisen suklaakakun. Sen kerrotaan olevan ensimmäinen ranskalainen kakku, jota Julia Child aikoinaan maistoi ja sen myötä hän rakastui ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Uskotaan, kuulostaa hyvältä. Ohje on aika monimutkainen ja siitä tulee paljon tiskiä, joten kannattaa ensin tyhjentää se tiskari ja etsiä kaikki ainekset esille.

Onneksi tämä on aika pieni kakku, luulen meidän selviävän siitä säällisessä ajassa. Etsin ensin ohjeita netistä ja löysinkin tämän ohjeen. Siinä mitat ovat cuppeina, joten kaivoin vanhan kirjan esiin, suomennoksessa Ranskalaisen keittiön salaisuudet ovat mitat grammoina ja deseinä. 

Reine de Saba

• 120 g suklaata
• 2 rkl rommia tai kahvia (käytin konjakkia)
• 100 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• ripaus suolaa
• 1 rkl sokeria
• 0,75 dl mantelijauhetta
• 2 dl vehnäjauhoja

1. Laita pienen rengasvuoan (ø18 cm) pohjalle leivinpaperia ja voitele paperi ja vuoan reunat. Jauhota vuoka kaakaolla.
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
3. Sulata suklaa vesihauteessa (suklaa kuumuutta kestävässä astiassa miedosti kiehuvan vesikattilan päällä) ja sekoita alkoholi tai kahvi seokseen. 
4. Vatkaa keltuaiset pienessä kulhossa kevyesti.
5. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
6. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon.
7. Vatkaa valkuaiset suolahippusen kanssa tanakaksi vaahdoksi, lisää ruokalusikallinen sokeria ja vatkaa vielä lisää. 
8. Lisää sula, hieman jäähtynyt suklaa voi-sokeri-keltuaiskulhoon, sekoita. 
9. Lisää kolmasosa valkuaisvaahdosta ja pyöräyttele nuolijalla kiertävin liikkein taikinaa muutama kierros. 
10. Lisää mukaan jauhot, joihin olet sekoittanut mantelijauheen ja loput valkuaisvaahdosta. Sekoita tasaiseksi.
11. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. 
12. Kokeile kypsyyttä ensin reunasta ja sitten keskeltä. Reunapistoksesta tikun tulee olla puhdas, keskipistoksen jälkeen hieman rasvainen. Kakku saa jäädä hieman kosteammaksi keskeltä.
13. Jäähdytä kakkua ensin vuoassa 10 minuuttia ja kumoa sitten lautaselle jäähtymään kokonaan.
14. Siivoa jälkesi, tiskiä meinaan on!
15. Jos haluat kuorruttaa kakun, levitä jäähtyneen kakun päälle sulatettua suklaata, jota on kiillotettu voinokareella ja koristele vielä mantelilastuilla.

Painokseni Ranskalaisen keittiön salaisuuksista on vuodelta 2009, mutta en saanut selkoa miltä vuodelta suomennos on. Siinä ei sanottu minusta mitenkään selkeästi missä vaiheessa keltuaiset tulevat taikinaan, kunhan vain vatkattiin niitä ohjeen alussa. Jo leivottuani luin englanninkielisistä blogipostauksista, että keltuaiset tulevat mukaan voi-sokeriseokseen, minkä teinkin aivan oma-aloitteisesti. Ehkäpä suomennoksen voi lukea myös niin, että tämä on ymmärrettävissä. Luin ohjeen varmaan 10 kertaa, mikä on 9,5 kertaa useammin kuin yleensä viitsin lukea ohjeita, enkä selkeää kohtaa kyllä nähnyt. Tästä tulikin mieleeni, että samassa kirjassa taisi olla virhe myös crêpejen kohdalla sivulla 176, siinä sanottiin, että crêpin tulee 1,5 cm paksu, mikä on ihan höpöpuhetta.

Söimme kakkua leiriolosuhteissa, joten jäimme ilman jäätelöä tai kermavaahtoa, mutta pystyimme syömäään kakkupalat ilmankin, vaniljatomusokerilla ja mansikoilla koristeltuna.

Tour de Francen neljännen etapin me katsoimme vain tuloksen osalta ja tuloshan oli mitä mainioin. 160 km mitaisen etapin voitti Primoz Roglic ja toiseksi tuli Tadej Pogacar. Ihan kuin olisin maininnut heidät kummatkin ennakkopika-analyysissäni. Nairo Quintana on ennättänyt neljäntenä maaliin ja Julian Alaphilippe sitten viidentenä. Julian edelleen pitää keltapaitaa omanaan neljän sekunnin turvin ennen Adam Yatesia.

Fricassee de poulet

Tänään söimme kanaa aika pitkästä aikaa, tai broileriahan se oli. Löysin monta erilaista ohjetta fricassee-nimiselle kanaruoalle, valitsin niistä tämän, jota hieman sovelsin. 

Fricassee de poulet

• 400 g broilerin rintafileitä
• 1 punaisipuli
• 6 ruskeaa herkkusientä
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl kantarellilientä (fondista)
• 1 dl kermaa
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• 1 tl herbes de provence-yrttiseosta

Taputtele rintafileet kuiviksi ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Leikkaa sipuli ja sienet viipaleiksi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää mukaan myös pikkuisen oliiviöljyä. Kun pannu on kuuma, nosta broileripalat paistumaan. Käännä parin minuutin päästä. Fileiden ei ole vielä tarkoituskaan kypsyä kokonaan, nosta ne pikkuisen ruskistuneina lautaselle odottamaan. Lisää pannulle vielä hieman voita ja laita sipulit ja sienet paistumaan, kääntele niitä ahkerasti. 

Kun sipuli on hieman mysiytynyt ja sienet ottaneet väriä, kaada pannulle viini, joka saa kiehua melkein kasaan ennen kuin lisäät liemen ja kerman. Kun seos kiehuu sopuisasti, nosta fileet takaisin pannulle ja ripottele päälle Provencen yrttiseosta. Maistele lientä, lisää suolaa ja pippuria, mikäli tarpeen. Laita kansi päälle. Broilerit kypsyvät loppuun noin 5-10 minuutissa. Lisänä meillä oli hauskaa minikokoista pastaa ja herneitä. 

Tour de Francen kolmas etappi ajettiin aluksi vesisateisessa säässä, mutta loppupuolella sää oli aurinkoinen. Loppukiri oli todella jännittävä ja voittajaksi tuli Caleb Ewan. Julian Alaphilippe jatkaa keltaisessa. Adam Yates on neljä sekuntia perässä. Kisa on alkanut kyllä todella mielenkiintoisesti.

Burgundinpata Crock Potissa

Burgundinpata on ensimmäisiä vähänkään vaativampia ruokalajeja, joita aikuisuuden alussa uskaltauduin kokeilemaan. Vaikeaahan sen valmistaminen ei missään nimessä ole, mutta ainesosaluettelo oli silloiselle keittiökokemukselleni varsin mittava. Sittemmin olen tehnyt kyseistä ranskalaisen keittiön klassikkoa enemmän tai vähemmän pieteetillä noin joka toinen vuosi. Lihansyönti on vähentynyt taloudessamme aika paljon, eikä pitkiä hauduttamisia vaativia lihapatoja tule kovin usein enää tehtyä. 

Tämän vuotinen ruokahaaste vaatii melkoista paneutumista ja arvelin heti, että aika paljon tulen tekemään revisited-osastoa. Kokeilen löytäisinkö jonkun uuden tavan valmistaa tuttuja ruokia ja tällä kertaa vuorossa on burgundinpata. En ole ainakaan postannut koskaan haudutuspadassa tekemääni burgundinpataa, joten se valikoitui tämän päivän päivällisen valmistustavaksi. 

Tällä kertaa oioin mutkia oikein erityisen paljon, tein erittäin pelkistetyn version. Jätin väliin ruskistamiset ja suuren osan pilkkomistakin. Myös käyttämäni liha voi saada joidenkin kulmakarvat kohoamaan, saattaisi Julia Child vetäistä vaakakierteen, mutta olen varma, ettei häntä kiinnosta niin paljon CampaKeittiö. Meillä oli suuri naudan sisäfile pakastimesta ja siitä Antti sahasi minulle pätkän, sillä en halunnut ostaa talouteen lisää lihaa, kun sitä kerran oli jo valmiina. Pääosin otin vinkit täältä.

CampaKeittiön sinnepäin-burgundinpata

• 500 g naudanlihaa
• 6 sipulia, eri värisiä
• 2 suurta porkkanaa
• 1 rasia pieniä ruskeita herkkusieniä
• 3 valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 3 dl lihalientä
• 3 dl punaviiniä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• yrttikimppu (rosmariinia, rakuunaa, timjamia, persiljaa ja salviaa)

Siistin lihapalasta kalvot pois ja kuorin sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkasin porkkanat muutamaan isoon palaseen. Kuumensin lihaliemen ja sekoitin siihen tomaattipyreen. Laitoin pienemmän haudutuspatani pohjalle nokareen voita ja siihen päälle porkkanat, sipulit ja valkosipulinkynnet. Ripottelin lihapalan joka puolelle suolaa ja pippuria ja nostin palan kasvisten päälle pataan. Kaadoin mukaan liemen ja viinin ja laitoin padan high-asetukselle.

Kurkin välillä pataan ja noin kolmannen tunnin lopulla lisäsin mukaan yrttikimpun ja sienet ja jatkoin hauduttamista. Kuuden tunnin kohdalla liha tuntui haarukalla kokeillen kypsältä. Nostin sen lautaselle ja leikkasin isoihin paloihin, jotka siirsin sitten vielä pataan takaisin kuumenemaan. Maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. 

Söimme burgundinpataa täysjyväriisin kanssa, padallisesta jäi vielä pakastettavaksi ja matkaruoaksi otettavaksi hyvä kahden hengen annos. Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle.

Eilen Tour de Francen ensimmäisellä etapin jälkeen joutui jo muutama ajaja keskeyttämään, kaksi kaatui liukkailla teillä ja loukkasi itsensä pahasti. Toinen heistä oli Philip Gilbert, jonka polvi murtui kaatumisessa, toinen keskeyttäjä oli minulle tuntematon Rafael Valls Ferri. John Degenkolb sen sijaan jäi aikalimitin taakse ja suljettiin sen vuoksi kisasta.

Toinen etappi oli  jo vuorietappi, siinä oli yksi ykköskategorian nousukin. EDIT: kaksi  niitä ykkösluokan nousuja olikin! Mittaa etapilla oli 186 km. Sää oli paljon eilistä parempi. Peter Sagan oli etapin alussa mukana irtiotossa, tänään näimme myös vilauksen Nairo Quintanasta. Jännitävän etapin voittoon ylsi Julian Alaphilippe, mikä ilahdutti minua kovasti. Hän sai myös keltapaidan haltuunsa. Vähän häntä itketti maaliin tulon jälkeen, mikä on oikein ymmärrettävää.

Soupe à l'oignon sous vide

No siinä sitä tuli ranskaa kerrakseen ja varmaan meni pieleenkin. Olen tehnyt ranskalaista sipulikeittoa muutaman kerran aikaisemminkin postauksen verran, joista ensimmäinen kerta oli vuonna 2011, blogin ensimmäisenä kesänä. Postauksen nimi on Sipulikeittoa ja vuoria ja jostain syystä se on yhä yksi blogin luetuimmista postauksista. Kokkailin silloin Julia Childin ohjeen mukaan valurautapadassa keittoni. 

Seuraava sipulikeittokokkaus oli vasta monta vuotta myöhemmin, talvella 2015. Kävimme silloin Sinne Helsingissä syömässä ystävänpäivän illallisen ja siellä oli aivan ihanaa sileää sipulikeittoa. Yritin myöhemmin tehdä sellaista kotona ja huijata sillä tuolloin vielä kotona asuvaa nuorimmasta, joka ei pidä sipulista. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen bluffini paljastui. En minä mielestäni ihan tarkalleen ottaen valehdellut, sanoinpa vaan sitä kasvissosekeitoksi. Tuo keitto valmistui haudutuspadassa ja löytyy myös CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdeltä. En päässyt ihan niin hyvään lopputulokseen kuin Sinnen keitto. 

Saman vuoden kesällä keittelin sipulikeittoa painekattilassa aka höyrypannussa, tuolloin taas Julia Childin ohjeella, joka oli muunnettu painekattilan kestäväksi. Onnistuminen oli muistaakseni aika hyvä. Muutkin höyrypannukokeilut ovat Painekattila-kokkailu-välilehdellä, ei taida olla CampaKeittiön useimmiten käytetty vekotin, niin lyhyt lista näyttää olevan. 

Pari muutakin sipulikeittokokkailua on blogissa ollut, mutta mitään varsinaisia uusia valmistustapoja ei. Tänään mietin, että mitä vielä voisin kokeilla ja muistin, että sous vide on vielä kokeilematta. Löysinkin heti ohjeita netistä helposti ja piankos minulla oli keitto valmisteilla. 

Ranskalainen sipulikeitto sous vide (kaksi annosta)

• 0,5 kg erilaisia sipuleita
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 3 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• suolaa ja pippuria 
• 1 dl roseviiniä
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 2  dl vahvaa lihalientä
• 2 viipaletta vaaleaa maalaisleipää
• sopiva määrä raastettua gruyèrea

Otin pääsääntöisesti vinkkiä tältä sivulta, lähinnä valmistustavan puolesta, mutta muuten vilkuilin edellisiä keittopostauksiani ja poimin sieltä ainekset. 

Laitoin suureen kattilaan vettä ja sirkulaattorin lämmittämään vettä 85 °C asteeseen. 

Kuorin ensin sipulit jättäen sipulin varren puolen pään leikkaamatta. Näin saa hyvän kahvan mandoliinilla viipalointiin. Viipaloin sipulit erittäin ohuiksi viipaleiksi, samoin valkosipulinkynnet. 

Kuivasin kyyneleet.

Kuumensin isossa pannussa voita ja oliiviöljyä ja laitoin sinne kaikki sipulit mysiytymään. Kun sipulit olivat laiskistuneet jo kivasti, lisäsin pannulle hieman suolaa, pippuria, tuoretta timjamia ja lorauksen vaahterasiirappia sekä viinin. Sekoittelin ja annoin kypsyä siihen asti, että vesi kattilassa oli lämmennyt tavoitelämpöön

.

Otin esille 2-litraisen minigrip-suljettavan paksun pussin ja lusikoin laiskan sipulimassan pussiin. Laitoin kattilan päälle reunojen yli yltävän pitkän metallisen varrastikun ja laskin avonaisen pussin varovasti veteen niin, että ilma puristui pussista pois. Juuri ennen kuin pussiin olisi päässyt vettä, puristin pussin suun kiinni ja kiinnitin pussin pyykkipojilla varrastikkuun. Näin pussi ei valu kattilan pohjalle tai vaihtoehtoisesti, jos pussissa olisi kevyitä aineita, pussi ei kelluisi. 

Jätin pussin veteen noin neljäksi tunniksi, mutta 1,5-2 tuntiakin riittäisi. Mitä pitempään sipuleita kylvettää, sitä enemmän ne karamellisoituvat. 

Kun en jaksanut enää odottaa ja oli muutenkin jo ruoka-aika tulossa, nostin sipulipussin pois vedestä ja kumosin sisällön paksupohjaiseen kuparikattilaan. Lisäsin sinne lihaliemen ja kuumensin keiton. Maistelin sitä ja lisäsin suolaa ja pippuria. Keitin keittoa vielä noin puoli tuntia ja sitten kärsivällisyyteni oli loppu. 

Olin kuumentanut uunin 200 asteeseen ja laittanut ritilän uunin yläosaan. Kauhoin keittoa uunin kestäviin kuppeihin ja lisäsin päälle viipaleen maalaisleipää, jota olin leikannut jo aikaisemmin päivällä lautaselle hieman kuivahtamaan. Raastoin pinnalle juustoa. Laitoin kulhot ritilälle grillivastuksen alle ja kun juuston pinta ruskettui ja kupli, otin varovasti kupit pois. Ripottelin ihan päällimmäksi hieman tuoretta timjamia. 

Söimme. Kielet eivät palaneet ihan parantumattomasti. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle.

Tour de Francen ensimmäinen etappi oli Nizzan lähistöllä ajettiin 156 km mittaisena niin, että alussa oli kahteen kertaan sama noin 40 km lenkki, johon kuuluu napakka nousu. Loppupuolella oli vielä yksi, tätäkin suurempi mäki. Ennen starttia ajajilla oli maskit aika kiltisti, muttei ajamisen aikana, mikä on ihan ymmärrettävää.

Reitillä satoi ajoittain ja kaatumisia nähtiin paljon, kun pitkän kuivan kauden jälkeen tiet olivat märkiä. Lopussakin oli melkoinen kolarointi viimeisillä kilometreillä. Ensimmäisen keltaisen paidan sai päälleen norjalainen Alexander Kristoff UAE-tallista. Suosikkini Peter Sagan tuli viidenneksi. Tänä vuonna ei nähdä poskisuutelevia nuoria naisia, eikä arvopaitojen pukemista palkintokorokkeella. Voittaja vaan tulee arvopaidassaan kukkakimppu kädessä ja maski kasvoilla palkintokorokkeelle ja hänen vierellään ovat sponsorin edustajat, toisella puolella mies ja toisella puolella nainen. Mahtavaa, pusutytöt ovat jääneet ehkä historiaan! Oli todella mukava kuunnella Peter ja Christian Seliniä juttelemassa pyöräilystä ja tästä erikoisesta pyöräilyvuodesta.  Hyvä alku kisaan ja keittiöön!

Muutin minkä päätin!

Tänään on CampaSimpukan kymmenennen kolmiosaisen ruokahaasten ensimmäinen päivä. Koko haastettahan ei pitänyt tänä vuonna tulla, koska korona, mutta muutin minkä päätin ja aloitan sittenkin. Jo keväällä UCI (Union Cycliste Internationale) julkaisi mulkatun kisakalenterin sillä olettamalla, että korona hiipuu ja kisakausi saadaan kuin saadaankin käyntiin ja vietyä läpi. Minä olen melko optimistinen ihminen, mutta tuolloin ajattelin, että ei pojat, ei tämä tule onnistumaan. Kaikki kauden tärkeät (ja vissiin vähemmän tärkeätkin) on tungettu muutamaan  kuukauteen, osittain päällekkäinkin. Tämän vuoden La Vuelta alkaa jo monta päivää ennen kuin Giro d'Italia loppuu. Useita yhden tai muutaman päivän kisoja on jo ajettu parina viime viikkona. Joten ehkä tämä tästä, ainakin alkuun. 

Aloin ajatella elokuun lopun lähestyessä, että jos kerran ammattipyöräilyn kisakalenteri viedään läpi, niin kenen luvalla minä täällä velttoilisin haasteestani. Ei ole enää mitään työperäisiä luistelun mahdollistavia tekosyitäkään. Niinpä päätin tehdä parhaani ja katsoa sitten mihin se riittää, kuten Marja-Liisakin aikoinaan. Jos alkaa ylämäessä lipsua, vaadin havuja, perkele! 

Tour de France alkaa tänään Nizzasta ja sinne ensimmäinen etappi päättyykin. Muutenkin kisan alku käydään Nizzan ympäristössä kolmen ensimmäisen etapin osalta. En muista enää miten kisan piti alunperin alkaa, olisiko tässä joku muutos alkuperäiseen reittiin? Muistaakseni tänä vuonna ei pitänytkään olla aloitusta jostain muusta maasta, mutta muistinihan on tunnetusti +-3 minuuttia, mikä tavallisesti riittää oikein hyvin. 

Mukana on tarpeeksi suosikkejani, kiitos vaan organisaatiolle, hyvin huomaavaista. Kuten Instassa pika-analysoin kisan Annalle, enää ei itketä Alberton perään, vaan voittajaksi toivon tietysti Nairo Quintanaa. Luulen silti, ettei niin käy, vaan viime vuoden komeetat Tadej Pogacar tai Primoz Roglic saattavat näyttää muille miten ajoja ajetaan. Chris Froome ei osallistu tähän kisaan, hänen kunnon ajoituksensa ei ole osunut kohdilleen ja vasta Vueltassa näemme mihin hänestä tänä vuonna on. Peter Sagan on mukana, sehän on selvää, ei minulle muuten kisa maistuisikaan. Vanhoja suosikkejani on vielä mukana, Alejandro Valverde ja Andre Greipel, mutta heillä taitaa olla jo jäähdyttelyvaihe menossa. 

Tässä kuvassa elokuulta 2017 Albertolla ei ole kypärää päässään siksi, että tämä on otettu ennen starttia, mutta olisi se saanut jo silloinkin olla. 

Olen nyt muutaman päivän etsinyt ranskalaisia ruokaohjeita kokeiltavaksi ja onpa se ollut vaikeaa. Yhdeksällä edellisellä kerralla olen kokeillut aika monia periranskalaisia ruokalajeja, monenmoisella onnistumisen tasolla ja usein erittäin kevyellä ranskalaisuudella. Joitakin juttuja en ole vieläkään uskaltautunut kokeilemaan tai joihinkin on vaikea saada raaka-aineita, etenkin mitä tulee juustoihin. Jos kyseessä on ulkojuusto, en ole siitä niin pahoillani. Voi siis olla, että jossain määrin tulen menemään revisited-linjalla, ainahan sitä voi itseään toistaa, eikö me muutenkin tehdä niin kaiken aikaa? 

Elikkäs, tilanne on niinku se, että tästä se lähtee ku kuppa Töölöstä kunhan päivän etappi polkaistaan käyntiin ja saan päätettyä (ettei jää viimetippaan) mitä ranskalaista ruokaa CampaKeittiössä tänään valmistetaan ja syödään! Palataan illalla astiastolle, jookostakookosta! Juu ei kookosta, siitä en tykkää.

Edit: Kesän CampaReissuista kertominen jää nyt vähän sivuraiteelle, mutta olemme käyneet paljon museokorttikohteissa, minulla meni rikki 200 käyntiä ja Antilla on kohta 300 kasassa. Päivän kirkkoja on  kertynyt ja olemme tehneet ruokaa retkioloissa. Olemme olleet tutuilla ja uusilla leirialueilla, mutta puskassa olemme olleet vasta kerran. Vähän on haikea mieli, kun suunnitelluista ulkomaanmatkoista CampaAdrialla ei tänä vuonna tullut mitään, mutta toisaalta kotimaa on aivan tupaten täynnä kaikkea kiinnostavaa, ei mitenkään kehtaa valittaa!

Monenlaista nähtävää museokortilla ja ilmaiseksi

Kesän kolmannen CampaReissun toinen päivä muodostui monipuoliseksi, ehdimme vaikka mitä. Aamulla edellisillan sateen jälkeiset lätäköt olivat hävinneet ja kävimme aamiaisen ja tiskaamisen jälkeen hieman katsastamassa leirialuetta ennen matkan jatkamista. Kuntoranta ei ollut ihan suosikkipaikkamme, mutta kyllä siellä yhden yön viipyi. 

Olimme tarkkoina, ettei vaara yllättänyt

Aamun ensimmäinen museokohde oli Savonlinnan maakuntamuseo. Olavinlinnan lähellä oleva museorakennus on nyt remontissa, mutta Nälkälinnanmäen päällä on entinen kirjastorakennus, jossa toimii taidenäyttelytila ja pieni kooste varsinaisesta maakuntamuseosta. Kari Cavénin näyttely Ilo pitkästä itkusta oli todella kiva. 

Olavinlinnassa olemme käyneet muutamia kertoja, edellisestä kerrasta oli niin kauan, että ajattelimme piipahtaa siellä uudelleen. Tuona kesäpäivänä jono oli kuitenkin niin pitkä, että jätimme linnan väliin ja jatkoimme matkaa. Kiva nähdä, että kotimaankohteet vetävät väkeä, muttemme halua viettää aikaa jonoissa, ellei ole välttämätöntä. 

Kirkko päivässä on aina hyvästä ja ennen Punkaharjun Lustoon tutustumista poikkesimme reitiltä ja menimme katsomaan Kerimäen kirkkoa. Olemme kuulema käyneet siellä aikaisemminkin, mutta minulla ei ollut muistikuvaa tuosta kerrasta. Olen ehkä ajatellut silloin jotain muuta. Nyt ajattelin ja katselin kirkkoa sillä silmällä, ulkoa ja sisältä, etten heti unohda. Oli muuten kohtuullisen ruma lisärakennus läntätty kirkon taakse, ei mikään arkkitehtooninen riemuvoitto. 

Olemme muutaman kerran sekoittaneet muistikuvissa Suomen Metsämuseo Luston ja Rovaniemellä sijaitsevan Tiedekeskus Pilkkeen. Tällä matkalla menimme katsastamaan Luston ja se oli oikein mielenkiintoinen paikka, monipuolinen, iso, sokkeloinen ja sisälsi paljon katsottavaa. Väkeäkin oli aika paljon, muttei tungokseksi asti. 

Samassa pihapiirissä sijaitsee myös Aseman taidelaituri, jonne ei ole pääsymaksua, kannattaa vilkaista myös. Lustoon pääsee myös ilmeisesti paikallisjunavuoroillakin, mutta niin tarkkaan en siitä ottanut selkoa, koska olimme omalla ajokilla liikkeellä. Taidelaiturissa tarjolla oli erilaista taidetta, vähintään hintansa arvosta.

Parikkalan patsaspuisto oli päivän viimeinen kohde ennen majoittumista. Taisin kuulla paikasta ensimmäisen kerran Ylen Egenland-sarjasta ja sittemmin olemme olleet välillä melko lähelläkin, muttemme ole tulleet käyneeksi. Nyt kävimme, parkkipaikka oli aika täynnä ja väkeä riitti. Vapaaehtoinen, mutta toivottava pääsymaksu hoitui lippaaseen alueen reunalla, sen voi maksaa myös tekstarilla tai puiston putiikkiin kortilla. Minulla tulee usein vähän apea mieli näitten itetaidepläjäysten jälkeen, niin nytkin. Mutta oli tämä näkemisen arvoinen. 

Retken toiseksi yöksi menimme viime kesältä tutulle leirialueelle Lappeenrantaan. Ilmeisesti omistajataho on vaihtunut, mutta tienvarsikyltitys on ennallaan. Autoja ja vaunuja oli mukavasti alueella ja nyt siellä oli jopa paikalle ohjaus. Tosin se oli vähän semmoista "Kelpaisko tää teille, vai haluaisitteko jonnekin muuhun kohtaan?"-tyylistä jutustelua. Me saavuimme sen verran aikaisin, että saimme kivan paikan, myöhemmin saapui jokunen sellainen, joka joutui aikalailla sinksaamaan auton ja vaunun kanssa. 

Päivän ateria koostui raakamakkarasta ja grillatusta halloumista vihannesten kanssa. Ehdimme juuri saada ruoan valmiiksi, kun alkoi jälleen sataa. Mutta se ei haitannut mitään, sillä Lappeenrannan alueella näkyy hyvin venäläisiä tv-kanavia. Niissä ovat parasta mainokset. Niitä tulee todella paljon ja todella nopeasti, niissä puhutaan niin rivakasti, että pitäisi osata venäjää erittäin hyvin, että ehtisi ymmärtää. 

Matkan kolmas päivä sisälsi sitten jotain aivan muuta, siitä seuraavassa postauksessa.