Sevillan viskipossua Manchego-muusin kera

Vähän minä epäröin katsoessani Sevillan viskipossuohjeita, niissä laitettiin viskiä ihan tuhtisti. Ei mitään lorausta tai tilkkasta, vaan toista desiä. Rohkaisin mieleni ja laitoin sitä ainakin puolet ohjeissa olleen määrästä. Ruokalajin nimi espanjaksi on solomillo al whisky ja otin vinkkejä muutamista videoista, joihin osuin googlaamalla espanjalaisia possuohjeita. 

Sevillan viskipossu 2-3 hengelle

• 5 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä
• 1 possun sisäfile (noin 500 g) 
• 0,5 dl sitruunamehua
• 1 dl viskiä
• 1 dl kasvislientä
• 2 rkl kermaa (oma lisäykseni) 
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuorin valkosipulinkynnet ja kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä, pannun pohja sai oikein peittyä kunnolla öljyyn. Nostin kynnet paahtumaan öljyyn. Puristin sitruunamehua mittakuppiin ja toiseen kaadoin viskiä vähän hirvityksissäni. Kasvislientä tein pienen annoksen fondista siltä varalta, että sitä tarvittaisiin. 

Siivosin possun fileestä hieman kalvoja ja leikkasin fileen parin kolmen sentin viipaleisiin, joille ripottelin maltillisesti suolaa ja pippuria. Kun valkosipulit olivat paahtuneet joka puolelta mukavasti, nostelin possunfileviipaleet pannulle, jonka alle lisäsin vähän kuumuutta, etteivät lihapalat alkaisi kiehua paahtumisen sijaan. Paistelin possupaloja muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes nekin saivat hieman väriä. 

Seuraavaksi lisäsin pannulle ensin sitruunamehun, sitten viskin, jonka annoin kiehua reippaasti hetkisen. Olipa mahtava tuoksu keittiössä tässä vaiheessa. Lisäsin vielä tilkan kasvislientä sen verran, että lihapalat olivat noin puoliväliin liemessä. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin kastikkeen lihapaloineen kiehua siellä maltillisesti. Lopuksi lisäsin vielä tilkan kermaa, joka sakeutti kastikkeen hyvin. 

Manchego-perunamuusi

• 5 keskikokoista perunaa
• pieni pala manchegojuustoa
• noin 2-3 rkl korianterivoita viikon edellisiltä kokkauksilta
• 2 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Samalla kun possuruoka valmistui, tein perunamuusin. Raastoin manchegon. Kuorin perunat ja leikkasin ne lohkoihin. Kypsensin perunatpalat höyryssä. Kaavin maustevoin kupistaan pienen kattilan pohjalle ja kun perunapalat olivat kypsiä, puristin ne perunapuristimella perunahiutaleiksi. Sekoitin pohjia myöten, jolloin maustevoi pohjalta sekoittui perunaan. Lisäsin pikkutilkan kermaa ja sekoitin mukaan juustoraasteen, hieman jätin koristeluun. Maustoin muusin suolalla ja pippurilla. 

Annokseen tuli hyvin yksinkertaisesti pari pientä kauhallista muusia, jonka päälle ripottelin juustoraastetta ja persiljaa ja muutama possunfileviipale, valkosipulinkynsiä ja lusikallinen niin muhkean makuista kastiketta. Tästä annoksesta olisi kolme syönyt sopivasti, mutta kyllä me kahdestaankin annoksesta selvittiin. 

La Vueltassa oli taas tasamaan etappi, jonka loppupuolta ehdimme katsomaan kokkailulta ja syömiseltä. Tasamaan etapissa oli tiedossa massakiri, jonka nopein oli Fabio Jakobsen, kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Primoz Roglic. Huomenna on vuorietappi, ensimmäisen jakson viimeinen päivä ennen maanantaista lepopäivää. 

Espanjalainen sipulikeitto

Tämä on ranskalaisen sipulikeiton etelänserkku, maukas soppa, joka sopi tähän tuurisateiseen päivään mainiosti. Olen nyt juuttunut hyvällä tapaa Spain on A Fork-blogiin, samaan tapaan kuin kesän Ranska-haasteen aikana turvauduin toistuvasti Rachel Khoon Little Paris Kitchen-kirjaan. Albert tekee hyviä, yksinkertaisia espanjalaisia ruokia ja vasta aivan äskettäin huomasin, että niissähän ei ole lihaa lainkaan. Se on vain plussaa. Sieltä otin sipulikeiton ohjeenkin tänään. Sen verran tänään muunsin keitto-ohjetta, että käytin vahvaa lammaslientä varastoistani kasvisliemen sijaan. 

Espanjalainen sipulikeitto kahdelle

• 3 melko pientä keltasipulia
• 2 melko pientä punasipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl fariini- ja leipurinsokerin sekoitusta
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pimentonia
• 1 laakerinlehti
• 0,5 l vahvaa lammaslientä 
• noin 0,5 l vettä
• pippuria (suolaa ei tarvinnut liemen vahvuuden takia, mutta toisenlaisen liemen kanssa suolakin olisi tarpeen)
• 2 kananmunaa
• tuoretta persiljaa 
• 2 viipaletta vaaleaa hapanjuurileipää

Sulatin liemikalikat kattilassa ja kaadoin liemen kannuun odottamaan. Kuorin sipulit ja viipaloin ne mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. Valkosipulinkynnet leikkasin veitsellä ohuehkoiksi viipaleiksi. Kuumensin kattilassa oliiviöljyä ja kippasin sipulit mukaan, sekoittelin ja aloin karamellisoida sipuleita. Lisäsin kohta valkosipulin ja sokerin kattilaan ja jatkoin keskilämmöllä karamellisoimista. Noin kymmenen minuutin päästä sipulit olivat aika kivasti kypsyneitä. Sekoitin mukaan pimentonin ja viiniin, sekoittelin taas. Kun viini oli kiehunut melkein kokonaan kasaan, lisäsin kattilaan laakerinlehden ja hieman pippuria. Kaadoin mukaan ensin liemen ja noin pari kolme desiä vettä. Keitto sai kiehua noin tunnin muitten puuhien aikana. Keitto olisi nopsemminkin valmista, mutta minä jätin keiton muhimaan hyvin miedolla lämmöllä. 

Kun ruoka-aika lähestyi, maistelin soppaa, pippuria se tarvitsi vielä. Lisäsin hieman vettäkin lisää, sillä keitto oli aika sakeaa. Lopuksi keitto viimeisteltiin kypsentämällä kananmunat keitossa. Tämä oli minulle uusi tapa, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kaadoin pieneen kuppiin rikkomani kananmunat yksi kerrallaan keittoon kypsymään, varoin kippaamasta niitä päällekkäin. Laitoin kannen kattilan päälle ja kananmunat saivat olla keitossa noin 4-5 minuuttia, tarkoitus oli hyydyttää valkuainen, mutta keltuainen sai jäädä hieman valuvaksi. 

Paahdoin leipäpalat ja leikkasin ne kuutioiksi. Nostin kananmunat silikonikauhalla varovasti laakealle lautaselle odottamaan ja jaoin keiton annoslautasille. Ripottelin paahdetut leipäpalat annoksen reunoille ja nostin keitossa uppopaistetut kananmunat annosten pinnalle. Koristelin silputulla persiljalla. Olisi ollut paikallaan laittaa hieman suolaa ja pippuria kananmunan päälle, mutta unohdin.  Maukasta oli näinkin. Keltuainen oli juuri sopivasti pehmeää. 

La Vueltassa oli ensimmäinen oikea vuoripäivä, lähetyskin alkoi hieman etuajassa. Aurinkoisessa säässä ajajat tekivät työtään. Alejandro Valverde ajautui ulos reitiltä ikävän näköisesti ja joutui keskeyttämään kilpailun, mikä on tosi kurjaa. Voittoon ajoi Michael Storer ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Primoz Roglic. Huomenna La Vuelta jatkuu tasamaan etapilla. 

Perunat ja kananmunat tapaksena

Eilen söimme etikkaisia herkkusieniä, niiden kanssa oli myös toinen tapas, sillä tänään en ollut kokkausaikaan kotona. Muistan syöneeni tällaista ei ehkä niin terveellistä ruokaa caminon aikana, mutta kyllä sillä askel kulki halki pohjoisen Espanjan. Ohjeen otin tutusta Spain on A Fork-blogista, Albertin postauksesta viime marraskuulta. Erästä toista kananmunaohjettaan hän kutsuu krapularuoaksi, sitäkin pitänee kokeilla joku päivä. 

Perunat ja kananmunat tapaksena kahdelle

• 2 dl oliiviöljyä
• 4 keskikokoista perunaa
• suolaa
• kolme kananmunaa (yksikin/syöjä piisaisi)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Kuori perunat ja leikkaa tasakokoisiksi suikaleiksi. Laita suikaleet kylmään veteen noin puoleksi tunniksi, että niistä irtoaa tärkkelystä. Kun on aika paistaa perunat, kaada vesi pois, kippaa suikaleet keittiöliinalle ja taputtele ne kuiviksi. Laita uuni lämpenemään 100 asteeseen, perunat pidetään siellä lämpiminä sen aikaa, että kananmunat paistetaan. 

Kuumenna laakealla pannulla pari desiä oliiviöljyä (tosiaan tässä käytetään oliiviöljyä, mutta ehkä viisaampaa olisi käyttää vaikka rypsiöljyä). Kun öljy on kuumaa, laita perunasuikaleet pannulle öljyyn paistumaan, pidä huoli siitä, että suikaleita on vain yhdessä kerroksessa. Tämä on sellainen shallow frying-menetelmä, ei ihan täysmittainen uppopaisto. Minä tein perunoita sen verran, että ne mahtuivat kaikki paistumaan yhtä aikaa. Muutamien minuuttien kuluttua kääntele pihdeillä tai reikäkauhalla perunat ja kun ne alkavat näyttää kypsiltä, kokeile yhtä tikulla ja maista, onko kypsyys sopiva. Kun kypsyys on sopiva, nostele perunat lämpöä kestävälle lautaselle paperiarkin päälle valumaan. Nosta pian lautanen lievästi lämpimään uuniin ja jatka kananmunien kanssa. 

Kananmunat paistetaan samassa öljyssä kuin perunat. Riko kananmuna kerrallaan pieneen kuppiin ja laske siitä kuumaan öljyyn. Minun kolme kananmunaani mahtuivat yhtä aikaa paistumaan laakeaan pannuun. Kananmunat eivät tartu pannuun runsaan öljymäärän vuoksi, ne itse asiassa nousevat kuuman öljyn pinnalle kananmunan pohjan alkaessa kypsyä. Nostele lastalla kuumaa öljyä kananmunan päälle, etenkin keltuaisen päälle. Tarkoitus on paistaa kananmunan pohjapuoli rapeaksi, mutta keltuainen saa jäädä hieman valuvaksi. Nosta kananmunat lastalla lautaselle paperiarkin päälle. 

Ota perunat pois uunista ja jaa ne lautasille tai kaikki tarjoiluvadille, kierrä suolaa perunoiden päälle ja nosta siihen pinnalle kananmunat, joille ripsautat myös suolaa ja pippuria. Koristele tuoreella persiljalla. Nam eikä ollut nälkä ihan heti. 

La Vueltassa oli erikoinen vuorietappi, sillä sen alussa oli kymmeniä kilometrejä lähinnä alamäkeä, sitten tasaista ja lopussa kahden kilometrin nousu. Mutta ei se mitään. Voittajaksi ajoi juuri ja juuri ehtien Magnus Cort Nielsen ja punaiseen johtajan paitaan palasi Primoz Roglic. 

Etikkaiset tapassienet

Aamuyöllä oli hetki, ettei uni tullut ja aloin selata nettiä etsien jotain espanjalaisia ruokaohjeita. Päädyin jälleen kerran Spain on A Fork-sivulle, Albertin blogiin. Hänen ohjeitaan olen usein käyttänyt. Nytkin löysin sellaisen ohjeen, josta heti kiinnostuin. Eilen meillä oli pihvin päälle paistettuina herkkusieniä ja halusin käyttää sienet mahdollisimman pian loppuun. Albert teki tässä postauksessa (ja youtube-videossa) etikkaisia valkosipuliherkkusieniä viime toukokuussa ja minä apinoin häntä tänään. 

Etikkaiset valkosipulisienet tapas-tyyliin

• 10 keskikokoista valkoista herkkusientä
• oliiviöljyä, niin että pannun pohjan peittyy hyvin
• 2 valkosipulinkynttä raastettuna
• tuoretta persiljaa
• iso loraus etikkaa (käytin valkoviini- ja sherryviinietikkaa)
• suolaa ja pippuria
• päälle vielä tuoretta persiljaa

Raastoin valkosipulin mortteliin ja lisäsin sinne silputtua persiljaa. Sekoittelin ja kaadoin mukaan etikat. Sekoitin taas. Puhdistin sienet, ne tosin olivat hyvin siistejä. Leikkasin ne kahtia ja kuumensin pannulla hyvän määrän oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, ladoin sienet pannulle leikkuupinta alaspäin ja annoin niiden paistua nelisen minuuttia niitä sen enempiä liikuttelematta. 

Kun leikkuupinta oli kauniin  paistunut, kääntelin sieniä niin, että muutkin pinnat saivat öljyä päälleen. Paistelin sieniä joka puolelta muutaman minuutin ja lisäsin sitten mukaan etikkaisen kastikkeen. Sekoittelin ja jätin kiehumaan miedolla lämmöllä kunnes etikkaliemi imeytyi sieniin. Maustoin suolalla ja pippurilla. Tarjolle laittaessani ripottelin sienille vielä tuoretta persiljaa. Olivat oikein hyviä makupaloja. Meillä oli tänään myös toista tapasta tarjolla, siitä postaan huomenna, sillä en ole kotona ruoka-aikaan. 

La Vueltassa oli tänään tasamaan etappi, jonka loppupuolta kerkisimme katsomaan. Etappi kulki niin tylsää reittiä kuin olla voi, ensin varmaan 15 km luotisuoraa tasaista tietä. Yksi kaupunki ja sitten toinen 15 km suoraa. Ehdimme jo toivoa, että voi kun ei tulisi herpaantumisesta johtuvaa kolaria, kun se jo tulikin. Yli puolet pääjoukosta joutui samaan sumaan, myös Rein Taaramäe jäi pääjoukosta. Hänellä on kyllä huono tuuri. Hänen punaisen paidan kautensa jäi nyt sitten tähän päivään. Voittajaksi ajoi Jasper Philipsen ja punapaidassa ajaa huomenna Kenny Elissonde ja Primoz Roglic on viisi sekuntia perässä toisena. 

Romesco pitkästä aikaa

Vuonna 2013 tein romesco-kastiketta. Tein siitä sen verran tujakkaa, että taisin saada vielä koko purkillisen kotiin työpaikan juhlista, viiden kilon jääpaisti kyllä kävi kaupaksi. Tänään tein uudelleen romascoa, hieman erilaisella ohjeella ja sitäkin pikkuisen muunnellen ja tällä kertaa sitä tuli oikein hyvää niin maun kuin rakenteenkin puolesta. Ohje on peräisin täältä. Mukavan näköinen blogi muutenkin kuin tämän ohjeen osalta. 

Pieni annos romesco-kastiketta

• 2 melko pientä punaista suippopaprikaa
• noin 20-25 pientä punaista ja oranssia kirsikkatomaattia
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pala vaaleaa kuivahtanutta leipää
• 1 tl punaviinietikkaa
• suolaa ja pippuria
• 1 tl sokeria
• pinnalle pimentonia (savustettua paprikajauhetta)

En käyttänyt mantelia tällä kertaa, vaikka sitä ohjeessa olikin, käytin kuivaa leipää muruiksi  silputtuna. Aloitin kuumentamalla uunin 225 asteeseen. Leikkasin paprikat neljään lohkoon ja kuorin valkosipulinkynnen. Pienet tomaatit ovat pihan kasvatuksista, otin niitä niin paljon kuin oli jo kypsinä. Osan säästin salaattia varten. Laitoin paprikat, tomaatit ja valkosipulin pieneen vuokaan ja sekoitin niihin ruokalusikallisen oliiviöljyä. Paahdoin niitä uunissa noin 25-30 minuuttia. Sillä välin silppusin Bamixin minileikkurissa pienen palan kuivettunutta leipää. Kun kasvikset olivat sopivasti paahtuneet, otin ne uunista ja lusikoin sauvasekoittimen korkeaan, kapeaan sekoituskuppiin. Annoin niiden jäähtyä hetkisen. 

Lisäsin mukaan etikkaa, sokeria, suolaa ja pippuria ja surruutin seosta Bamixilla tasaiseksi. Laitoin mukaan vielä ruokalusikallisen oliiviöljyä ja pari ruokalusikallista leipämurua. Maistelin, lisäsin vielä hieman suolaa. Sekoitin vielä tasaiseksi ja kaavin kauniin punaoranssin kastikkeen tarjoiluastiaan ja ripottelin pinnalle hieman pimentonia. 

Aterialla  meillä oli grillattu ulkofilepihvi romesco-kastikkeen kanssa, kastike on hyvä tarjota huoneenlämpöön viilenneenä. Voi se olla lämmintäkin, mutta ei ehkä jääkaappikylmää. Pihvien päälle paistoin muutaman viipaleen herkkusientä. Käytin niiden paistamiseen edellispäivän korianteri-limevoita. Pieni tomaatti-sipulisalaatti sopi etenkin väreiltään hyvin Espanja-teemaan. 

La Vueltan neljäs etappi oli tasamaan etappi, jonka aivan viimeisillä kilometreillä kisaa johtava Viron Rein Taaramäe kaatui. Hän pystyi ajamaan vielä maaliin ja sai saman ajan kuin voittaja (koska kaatuminen tapahtui niin lähellä maalia, alle kolmen kilometrin päässä maalista). Niinpä hän sai pitää punaisen johtajan paitansa. Etapin voittoon ajoi Fabio Jakobsen. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

Ostimme kotimaista tuoretta maissia, emme olleet edes ahneita, ostimme vain 50 % maissista. Kaksi maissintähkää siis. Oli tarkoitus grillata ne eilen, mutta satoi vettä joka kerta, kun ajattelin ryhtyä toimeen. Tänään oli kuivempi päivä. Katsoin neuvot näihin grillimaisseihin täältä, en tosin muista enää mikä yhteys tällä oli Espanjaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

• 1 maissintähkä/ruokailija
• suolaa
• pehmeää voita
• silputtua korianteria
• limetin mehua

Kuori maissien aivan päälimmäiset lehdet pois ja laita maissit kylmään veteen noin vartiksi. Lehdet kostuvat ja ne on helpompi kääntää varovasti pois tähkän päältä niitä irrottamatta. Irrota ne huitulaiset rihmat, joilla on varmasti joku asiallinen nimikin. Käännä lehdet takaisin tähkän päälle, maissi grillataan lehtiensä suojissa. Laita maissit vielä kylmään veteen. Kosteat lehdet eivät pala niin helposti. 

Kuumenna hiiligrilli noin 220-250 asteeseen ja laita hieman valututet maissit grilliin suoraan lämpöön. Kääntele niitä ahkerasti, etteivät lehdet pala. Maissit kypsyvät noin 20-25 minuutissa. 

Maustevoi on nopsa tehdä, pehmeään voihin sekoitetaan runsaasti silputtua korianteria ja loraus limetin mehua. Voi saa olla jääkaapissa lähes ruokailuaikaan asti. 

Kun maissit ovat kypsiä ja muutkin aterian osat valmiita, osaksi hiiltyneet, mutta maissia suojelleet lehdet voi saksia pois ja tähkälle ripotellaan suolaa ja sutikoidaan maustevoita. Ai että olivat onnistuneet, mehevät maissit! Lisänä oli pienet korianterimarunoidut broilerileikkeet. 

La Vueltassa oli ensimmäinen vuorietappi, jonka lopussa oli jo usein käytetyn kuvailun mukainen brutaali nousu. Aurinko näkyi paistavan ja lämpöä riitti, muttei sentään eilisiä huippuhelteitä. Iloksemme virolainen Rein Taaramäe voitti etapin ja sitä myöten hän nousi kokonaiskilpailun kärkeenkin! Ainakin yhdeksi päiväksi. Primoz  Roglic on nyt kolmantena puoli minuuttia ykkösestä jääneenä. Johtajan paidan menettäminen lienee aikalailla tarkoituksellistakin, sillä voittajan muodollisuuksiin menee aina niin paljon aikaa etapin päätteeksi. Johtopaikan pitäminen liian aikaisin kilpailun alussa tarkoittaa tunteja vähemmän aikaa palautumiseen. 

Chorizo-katkarapupastaa

Tänään piti grillata maissia, mutta aina kun ajattelin, että nyt voisi aloittaa, alkoi sataa eikä hiiligrillaaminen sateella ole kovin kivaa. Niinpä tein meille pikaisen pastan, johon käytin eiliseltä jääneet katkaravut ja pätkän chorizoa. Siinä sitä on Espanjaa vaikka kuinka paljon! 

Chorizo-katkarapupastaa

• spaghettia minun peukkuni ja etusormen muodostaman ympyrän verran
• reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• noin 150 g kuorittuja kypsiä katkarapuja 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä chorizoa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pientä punasipulia varsineen
• 6 soikeaa pientä tomaattia
• pippuria 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa 
• raastettua parmesaania

Keitin pastan kypsäksi. Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulit ohuiksi viipaleiksi ja paahdoin niitä muutaman minuutin pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin pannulle pikkukuutioiksi leikatun chorizon. Kun chorizo oli paahtunut rapeaksi, lisäsin mukaan silputun sipulin ja lohkoiksi leikatut tomaatit. Kun pasta oli melkein kypsää, ripottelin pannulle katkaravut. Sekoittelin ja kun pasta oli kypsää, nostelin sen pannulle. Sekoittelin ja maustoin pippurilla, yrteillä ja parmesaanilla. Suolaa tämä ei erikseen tarvinut, koska chorizossa on sitä riittämiin. 

La Vueltan toinen etappi ajettiin mesetalla, tuolla suurella tasangolla pohjoisessa Espanjassa. Kuumassa säässä ajettiin melko tarkkaan neljä tuntia ja ykkösenä maaliviivan ylitti Jasper Philipsen, kokonaiskilpailua johtaa Primoz Rogic. Ikävä kolarointi neljä kilometriä ennen maalia saattoi päättää muutaman ajajan Vueltan. 

Melko valkosipulista aiolia La Vueltan avauspäivänä

Enpä ole aikaisemmin pitänyt blogipaussia koko Tour de Francen ja La Vueltan välistä aikaa, joka tänä vuonna oli vieläpä hieman tavallista pitempi. Olemme reissailleet ympäri Suomea, sitä josta Laura Frimanilla ei ole paljon hyvää sanottavaa. Eilen tulimme kotiin kauden 2021 seitsemänneltä CampaReissulta, oikein sopivasti ennen vuoden viimeisen Grand Tourin aattona. Kirkkolistamme on nyt melkein 700 kirkon mittainen, noin 20 uupuu tuosta tasaluvusta. 

Lueskelin tänä aamuna hieman Vueltan reitistä ja se tapahtuu osin  minulle tutuilla seuduilla viiden vuoden takaisella caminollani. Ensimmäinen etappi ajetaan Burgosissa ja Vuelta päättyy kolmen viikon kuluttua Santiago de Compostelaan minne kävelymmekin päättyi syntymäpäivänäni toukokuussa.  Kävin läpi ajajalistan ja suosikkini on selvä, jo kolmatta peräkkäistä Vueltan voittoa tavoitteleva Primoz Roglic. Hassua, etteivät hänen peräkkäiset voittonsa ärsytä yhtään, toisin kuten Chris Froomen voitot männävuosina. Froome ei osallistu Vueltaan tänä vuonna, eikä moni muukaan nimekäs ajaja, mutta kyllä tästäkin hyvä kilpailu sukeutuu, olen siitä varma. 

Burgosin katederaali, sen katsoin vain päältä päin, sillä kävelimme sen ohi niin aikaisin aamulla. 

Päivän espanjalaiseksi kokkaukseksi tein meille sahramilla kellastettua aiolia, johon tuli valkosipulia niin paljon, että pelkäsin sen olevan syömäkelvotonta. Muutama tunti jääkaapissa makujen tasautumista ja aioli oli aivan juuri sopivaa. Otin ohjeen tutusta Spain on a fork-blogista. Linkin postauksessa on muitakin espanjalaisia peruskastikkeita. 

Sahrami-valkosipuliaioli

• 2 valkosipulinkynttä
• pari hyppysellistä sahramihippuja
• loraus sitruunamehua
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 dl oliiviöljyä

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne microraastimella korkeaan, kapeaan sauvasekoittinen kulhoon, lisäsin sinne sahramihiput, suolaa ja pippuria, sitruunamehua ja keltuaiset. Sekoitin kaikki ensin tasaiseksi ja sitten kaadoin mukaan oliiviöljyn. Laitoin sauvasekoittimen vatkainosan kulhon pohjalle ja sitä liikuttamatta annoin se käydä noin puoli minuuttia ja aloin nostaa sitä vähitellen ylöspäin niin, että öljy sekoittui massaan ja siitä muotoutui keltaista, tasaista majoneesia. Kaavin valmiin aiolin tarjoiluastiaan ja maistelin sitä, olipa se ärhäkkää. Peitin astian huolellisesti kelmulla ja laitoin asettumaan jääkaappiin. Ja paussi ennen syömistä tekikin aiolille hyvää, sen ärhäkkyys taittui sopivasti. Söimme keltaista aiolia espanjalaisten katkarapujen ja paahdetun pitaleivän kanssa, mukana oli sitruunaa ja tilliä. Maistui oikein Espanjalle. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo ja sen nopein oli Primoz Roglic, se sopii oikein hyvin minulle. Hänellä on huomenna johtajan punainen paita ja Sepp Küss otti mäkipaidan.  Oli mukava katsoa Burgosin kaupunkia, palasi muistoja mieleen.