Tapaksia kahdelle

Tämän päivän espanjalaisuudesta ruokapöydässä käyvät manchegojuusto ja se, että kutsun ateriaa tapaksiksi. Siirryimme tänään Saksasta Luxemburgiin eikä siirtymä ollut pitkä. Silti se leirinsiirto on aina sen verran työläs, että ateriaksi kokosin vain jääkaapin aarteita ja sanon sitä espanjalaiseksi. 

CampaAdrian suurimmalle lautaselle keräsin erittäin kypsän pienen melonin lohkoiksi leikattuna, pienen pakkauksen espanjalaista kinkkua (oli jopa valmiiksi pieniksi paloiksi leikattuna eikä ärsyttävää muovia viipaleiden välissä. Lisäksi otimme comtea, manchegoa ja loput pienestä sinihomejuustosta, kaksi erittäin kypsää luumua (näyttävät kuvassa säilykepunajuurelta), vähän oliiveja ja muutaman keksin. Tänään oli kaupassa saatavana myös tämän vuoden viinirypäleitä, ostimme niitä oikein pienet määrät, vaaleat maksoivat kokonaista 22 senttiä, eivätkä tummat tainneet maksaa sen enempää. 

La Vueltassa oli vuorossa joukkueaika-ajo ja katsoimme koko lähetyksen. Eihän se kauhean kiinnostavaa katsottavaa ole, mutta voittajajoukkueeksi ajoi UEA ja koska Visma Lease a Bike tuli toiseksi, nousi Jonas Vingegaard taas kokonaiskilpailun ykköseksi. Saattoi eilinen arveluni taktisesta paidanriisumisesta pitää paikkaansa. Nyt hän johtaa kahdeksalla sekunnilla toisena olevaa Juan Ayuosoa. Huomenna sitten kilpailu jatkuu siten, että vuorossa on oikea vuorietappi, joka päättyy Andorraan. 

Patatas a la Importancia con Manchego – espanjalaiset juustoperunat

Tämän päivän espanjalaisuus tulee taas monesti lainaamani Spain on A Fork-blogin arkistoista. Tein tämänkin ruoan jo muutama viikko sitten kotona ollessamme, sillä tänään olimme seniorisimulaattorissa enkä ehtinyt tehdä mitään ruokaa. 

Espanjalaiset juustoperunat

• reilu loraus oliiviöljyä
• 2 keskikokoista perunaa kuorineen noin puolen sentin siivuiksi leikattuina
• 3 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• 1 kananmuna
• 1 sipuli suikaloituna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 0,5 tl pimentonia
• hieman sahramia
• 2 dl kasvislientä
• 1 dl valkoviiniä
• manchegoa raastettuna
• tuoretta rosmariinia

Olipa vaikea muistaa miten tein tämän ruoan, olin ottanut silloin kuvat, otsikoinut postauksen ja laittanut linkin Alberton postaukseen. Hetken ihmettelin, että teinkö tätä todella pari kolme viikkoa sitten. Kyllä minä tein. Kun luin Alberton ohjeen muutamaan kertaan, se palasi mieleen. Saatoin jonkun kohdan hieman oikaista. Ja sen muistan, että tämän tekeminen otti kauemman aikaa kuin olin otaksunut. Tein samaan aikaan muitakin tapaksia ja vaikka aloitin tämän ensimmäisenä, ehdin saada kaikki muut valmiiksi ja tämä se ei vaan ottanut kypsyäkseen. Ehkä oli vääränlainen perunalajike. 

Näin minä kumminkin tein: 

1. Otin kaksi korkeareunaista lautasta ja toiseen laitoin 3 rkl vehnäjauhoja, suolaa ja pippuria, sekoittelin. Toiselle lautaselle rikoin kananmunan ja vatkasin sen kevyesti haarukalla. 
2. Laitoin paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja kun öljy alkoi olla kuumaa, pyörittelin perunaviipaleita ensin jauhoissa ja sitten kananmunassa ja nostin viipaleet pannulle paistumaan yhtenä kerroksena. Tein niin vähän tätä tapasta, että kaikki viipaleet mahtuivat yhteen kerrokseen yhtä aikaa pannulle. Paistoin viipaleita kolme minuuttia puoleltaan ja nostin ne sitten lautaselle paperin päälle. Tässä vaiheessa ei ollut tarkoituskaan saada perunasta ihan kypsää, mutta myöhemmin ajattelin kyllä, että olisin voinut pari kolme minuuttia kauemmin paistella pelkkiä perunoita. 
3. Lisäsin vähän öljyä pannulle ja paistoin sitten suikaloitua sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin. 
4. Lisäsin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoa, sahramin ja pimentonin, sekoitin ne hyvin sipuleihin, sitten lisäsin valkoviinin ja asettelin puolikypsät perunaviipaleet takaisin pannulle ja lopuksi kaadoin päälle vielä kasvisliemen. 
5. Seuraavaksi perunat saivat kypsyä kannen alla noin 20 minuuttia, oletin että ne olisivat jo kypsiä, mutta mitä vielä. Toisen mokoman jälkeen ne olivat viimein kypsiä ja viinin ja liemen seos oli imeytynyt perunaviipaleisiin hyvin. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 
6. Kumosin perunat ja sipulit tarjoiluastiaan ja ripottelin päälle manchegoraasteen ja tuoretta rosmariinia (ohjeen persiljaa ei silloin juuri ollut kotona). 

Söimme nämä oikein hyvät, joskin hitaasti valmistuneet perunat muutaman muun tapaksen kanssa, niistä tulee postauksia myöhemmin. 

La Vueltan neljäs etappi oli viimeinen ulkomailla ajettu, se päättyi Ranskaan ja tänä iltana revohka siirtyy Espanjaan. Olimme koko päivän retkellä, joten ehdimme katsoa vain vähän lopusta. Nopein oli Ben Turner ja punaiseen johtajan paitaan siirtyi nyt sitten David Gaudu, Jonas Vingegaard on kokonaiskilpailun toisena samalla ajalla johtavan Gaudun kanssa. Ilmeisesti tässäkin oli kyse taktisesta paidanriisumisesta, jolla Jonas vältti seremoniat ja haastattelut sun muut aikaa vievät hommat. 

Olimme jo siinä käsityksessä, ettei nykyään suurissa ympäriajoissa ole lainkaan joukkueaika-ajoja, mutta huomenna sellainen on. 24 km tasamaan joukkueaika-ajo, eipä siinä mitään. Huomisellakin leirialueella on hyvä wifi, joten voimme hyvin katsoa etappia silloinkin. 

Chorizopasta

Mikäpä olisi varmempi merkki espanjalaisuudesta kuin chorizo? Ainakin minulle se kelpaa, tänään tein erittäin nopean ja helpon pasta-aterian, johon sattumoisin sain käytettyä useamman retkiruoka-aineksen loppuun. Kotoa asti oli mukana pätkä chorizoa, edellisreissulta pastapussin pohjat ja toiselta pasta-aterialta tällä reissulla puolikas purkki tomaattista pastakastiketta. Tässä ei tarvita kuin vähän aikaa ja syömisen jälkeen kunnolla kuumaa vettä tiskaukseen. 

Chorizopastaa kahdelle

• noin 150 g kuivapastaa
• vettä + suolaa keittämiseen
• 15 cm pätkä chorizoa
• puolikas lasitölkki tomaattista pastakastiketta (noin 2 dl)
• 1 dl punaviiniä
• pippuria
• basilikaa
• parmesaania

Viritimme keittiön ulos CampaAdrian viereen, toiselle kaasukeittimelle pastavesi kuumenemaan ja toiselle pieneen kattilaan ensin chorizo viipaleiksi leikattuna. Kun palat olivat hieman paistuneet molemmin puolin, lisäsin niiden päälle tomaattikastikkeen. Olin lisännyt purkkiin desin verran punaviiniä ja hölskyttänyt ne sekaisin. Jätin kastikkeen kiehumaan hyvin miedolla lämmöllä, sillä retkikeittimen kaasupanos oli jo edellisellä keittokerralla muka ihan lopussa, ei loppunut vieläkään. 

Kun pasta oli kiehunut pussin ohjeen mukaan 8 minuuttia, Antti kaatoi veden pois ja kumosi pastat kastikekattilaan. Sekoittelin ja jaoin ruoan lautasille. Annosten päälle vielä pippuria, parmesaania ja basilikaa. Tosi usein keitän pastaa liikaa, tulee mieleen että pitäisikö vähän vielä lisätä. Nyt oli juuri sopivasti. Niin kai, kun pussi meni loppuun. 

La Vueltassa oli melko lyhyt etappi, 134,5 km. Ehdimme katsoa siitä noin 70 viimeistä kilometriä. Välillä näytti siltä, että kohta sataa, mutta onneksi ei. Nopein oli David Gaudu. Hän oli etapin ja hyvityssekuntien jälkeen samalla kokonaisajalla kuin kisaa johtava Jonas Vingegaard, mutta mutkikkaan aika- ja sijoitusvertailun turvin Jonas sai pitää punaisen johtajan paidan. Huominen etappi on sitten Medium Mountains-tyyppinen ja sillä on mittaa yli 200 km. 

Champiñones con Cebolla y Ajo Recipe – herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

 

Vuotuisen La Vuelta- haasteen toisena ruokana esittelen hyvän sienitapan (tapa on uskoakseni yksikkö, usein sanotaan suomeksikin tapas, joka on monikko). Tein tämän jo kotona muutama viikko sitten, mutta säästin ohjeen postaamisen tänne reissun ajalle, jolloin ei aina ole aikaa kokkailla kovin kummoisia. Niin on juuri tänään, kun hyödynsimme sunnuntain Saksan rekkavapaita väyliä. Otin ohjeen näihin ihaniin sieniin täältä.

Herkkusienet sipulilla ja valkosipulilla

• oliiviöljyä
• 8 melko suurta herkkusientä 
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tomaatti
• ripaus pimentonia
• muutama sahramihaiven
• tuoretta tilliä
• suolaa ja pippuria

Tämä oli hyvin yksinkertainen valmistaa, ensin paistoin herkkusieniä oliiviöljyssä joka kyljiltään muutamia minuutteja. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla ja nostin lautaselle odottamaan. Lisäsin hieman öljyä ja paistoin suikaleiksi leikattua sipulia ja valkosipulia myös muutaman minuutin. Maustoin ne pimentonilla, suolalla ja pippurilla ja kun sipulit olivat mysiytyneet lisäsin mukaan pieniksi kuutioiksi leikatun tomaatin. Sekoittelin ja siitähän sukeutui hyvä sakea kastike. Nostelin herkkusienet pannulle kastikkeeseen ja kypsentelin kannen alla vielä muutaman minuutin. Ennen tarjoilua pintaan vielä silputtua persiljaa niin por favor. 

La Vueltan toinen etappi oli ehtinyt melkein maaliin ennen kuin me ehdimme perille leiripaikkaan. Tällä campingilla on hyvä wifi ja katsoimme päivällisen jälkeen 30 viimeistä kilometriä talleenteelta. Ilokseni Jonas Vingegaard ajoi voittajaksi ja otti sen tien punaisen johtajan paidan omakseen. Huomenna näyttäisi olevan myös mäkinen etappi ja meillä on mahdollisuus katsoa sitä, sillä emme muutamaan päivään liikahda täältä Moselin varresta. 

Pimientos de Padrón – eikä vieläkään yhden yhtä tulista

CampaSimpukan 15. espanjalainen ruokahaaste alkoi tänään ja olimme totaalisen pihalla siitä, keitä Espanjan ympäriajoon, La Vueltaan lähtee. Muistimme, että muutama alkuetappi ajetaan Italiassa ja ennen Espanjaan siirtymistä ajetaan jonkun matkaa Ranskassakin. 

Koska olemme reissussa, kokkausmahdollisuudet ovat rajalliset, mutta kyllähän nyt jotain sentään voi tehdä. Ostimme pari päivää sitten ensimmäisestä saksalaisesta kaupasta pieniä vihreitä paprikoita ja tänään söimme niitä grillattujen broileripalojen kanssa. Broilerissa ei ollut mitään erityistä espanjalaisuutta, mutta nämä pienet paprikat ovat tyypillinen tapas Espanjassa. 

Pimientos de Pardón

• pussillinen pieniä vihreitä paprikoita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa 

Kuumenna pannulla öljyä niin kuumaksi kuin uskallat ja kumoa paprikat pannulle. Ne saavat heti pahoja palovammoja, kääntele niitä muutama minuutti. Suolaa ja syö heti kuumina. Jos olet onnekas, yksi paprika pussissa voi olla oikein tulinen. Meille ole koskaan sattunut yhtäkään tulista. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli jo aivan täysiverinen sprinttiajajien lempietappi. Katsoimme sitä jonkun verran, sillä olimme Bremenin keskustassa paljon pitempään kuin olimme aikoneet. Etapin nopein oli Jasper Philipsen, hän voitti tämän vuoden Girossakin ensimmäisen etapi. Hänelle siis punainen johtajan paita huomenna. 

Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Possunfile sipulikastikkeella

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteemme viimeinen päivä, voin hyvin myöntää, että hyvä niin. Ostin eilen oikein pienen possun sisäfileen, painoa sillä oli vain 350 g ja siitä tein tänään ruokaa. Arvoin pitkään kahden ohjeen välillä, mutta päädyin viimein tähän. En tehnyt ihan niin kuin ohjeessa, mutta lopputulos oli todella hyvä. 

Lähdeohjeessa käytettiin valmista sipulikeittoa, itsetehtyä tai purkista, mutta minä tein kastikkeen alusta asti. Meillä on kyllä Alankohollannista ostettu pussi sipulikeittoa, mutta en nyt halunnut käyttää sitä, sillä pakkauksen kuvassa keitto  näytti niin laihalta. Ajatelkaa, joskus voi kuvituskuvakin olla sellainen, ettei se houkuta käyttämään. Tuunaan joskus keiton keittona meille ateriaksi. 

Possun sisäfile sipulikastikkeella

• kolme tanakkavartista uuden sadon sipulia (1 punainen ja kaksi keltaista) varsineen viipaloituna
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl punaviiniä
• 1,5 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 pieni possun sisäfile kalvoista siivottuna
• suolaa ja pippuria
• 1 tl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• 1 pieni pallo mozzarell

Mysiytin ensin sipuleita voin ja oliiviöljyn seoksessa noin vartin verran, että ne oikein laiskistuivat ja alkoivat karamellisoitua. Lisäsin mukaan viinin, kasvisfondin ja vettä sen verran, että kastiketta oli riittävästi. Arvioin sen ihan holkkumalla, aioin laittaa fileen uuniin pienessä lasivuokassa ja kastikkeen piti riittää melkein peittämään file. Jätin kastikkeen kiehumaan miedolla lämmöllä. Laitoin pannulle muutaman oksan tuoretta timjamia. 

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Kuivasin fileen pinnan ja leikkasin kalvot ja näkyvät rasvat pois, hieroin fileen pintaan suolaa ja pippuria. Kuumensin toisella pannulla voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistoin fileen pinnat kiinni. Otin esille uunin kestävän lasivuoan ja nostin fileen vuokaan. Kumosin toiselta pannulta fileen päälle ja reunoille kastikkeen. Laitoin fileeseen lihamittarin ja tavoitteeksi 68 astetta. Ennen uuniin laittamista fileen sisälämpö oli 38 astetta. 

Kypsyminen 68 asteeseen kesti  noin 40 minuuttia. Kun mittari piippasi, nostin vuoan uunista ja fileen siitä peltilautaselle, kaavin sipulinpalat pois pinnasta. Käärin lautasen folioon. Annoin fileen levätä noin 10 minuuttia. Sipulikastike odotti sen aikaa vuokassa. 

Nostin uunin lämpötilan 200 asteeseen. Lepotauon jälkeen leikkasin fileen noin sentin viipaleiksi ja nostin palaset takaisin peltilautaselle. Lusikoin kastikkeen viipaleiden päälle ja siihen pinnalle vielä viipaloidun mozzarellan. Nostin lautasen uuniin siksi aikaa, että mozzarella pehmeni, mutten malttanut paistaa niin kauan, että se olisi ruskettunut, en halunnut lihan kypsyvän liikaa. Olisi pitänyt käyttää grillivastusta.  

Annoksiin nostin airfryerissä paahdettua porkkanaa ja perunanpuolikkaita ja kummallekin puolet lihaviipaleista sulaneen juuston ja sipulikastikkeen kanssa. Koristeeksi vielä tuoretta timjamia. File oli aivan täydellisesti kypsynyt ja kastike syvän makuinen, muttei liian suolainen. 

Tour de Francen viimeinen etappi alkoi vasta myöhemmin illalla. Tästä tuli aivan erilainen päätösetappi! Reitti oli erilainen kuin aiemmin, lähempänä viime vuotista olympialaisten reittiä. Jossain vaiheessa ilmeni, ettei Tadej Pogacar tyydy vain ajelemaan omiensa suojassa maaliin, vaan hän näytti kokeilevan etapin voittoa. Vettä satoi välillä aivan hirveästi. Wout van Aert oli kumminkin nopeampi ja otti suurempia riskejä. Tadej varmaan palautti mieleensä, että tärkeämpää on kuitenkin tulla maaliin vaikka viidentenä, kuin kaatua ja menettää kaiken. Enpä tällaista päätösetappia muista, vaikka olen katsonut Tour de Francea ainakin 20 vuotta. Wout van Aert voitti etapin ja siitä olikin pitkä aika, kun viimeksi Tour de Francen päätösetappi on voitettu soolokirinä massakirin sijaan. Hienoa. Tadej oli lopulta neljäntenä maalissa, ehjänä ja koko kilpailun voittajana. Tämä oli hänen neljäs Tour-voittonsa. Nyt meillä alkaa ruokahaastepaussi kunnes La Vuelta alkaa 23.8.2025. 

Fish à la minute ja tomato tian

Meillä on ystävä, jolla on tapana kertoa tarinoita hyvin värikkäästi ja jos ei tykkää kirosanojen käytöstä, kannattaa välillä laittaa sormet korviin. Kerran hän kertoi ravintolaruokailusta, joka ei mennyt ihan putkeen. Suuri seurue vietti perinteistä juhlapäivää ja tilasi kaikille tartarit. Ne saapuivat pöytään pitkän odottamisen jälkeen ja olivat pinnaltaan kuivia eivätkä muutenkaan ihan parhaita. Ystävämme kertoi tarjoilijalle, että tämä ei kelpaa (varmaankin omaan hienostuneeseen tapaansa) ja tämän jälkeen paikan omistaja/chef saapui pöydän ääreen ottamaan palautetta vastaan. Hän sanoi rannikkoaksentillaan, että "luuletsä että mä voin tehdä 100 tartaria à la minute, kun talo on täynnä" jne. Meille jäi sanonnaksi, että kun mitä tahansa toivoo tapahtuvan nopeasti, toinen sanoo sormea sosotellen, että luuletsä, että mä voin tehdä tämän tai tuon á la minute. Ystävällämme oli myös lempinimi tälle chefille, mutten laita sitä nyt tähän kumminkaan. 

Nyt on menossa jo toiseksi viimeinen päivä tämänvuotista ranskalaista ruokahaastetta ja tarkoitus oli syödä jotain kalaa. Kävin aamulla kaupoilla ja löysin kohtuuhintaisen pala kuhaa. Etsin sille ohjetta ja löysinkin sellaisen, sen nimi on kaksikielisesti Fish à la minute. Löysin sen tältä verkkosivulta. Sivukkeeksi tein tomaattitianin ja sen ohjeen otin täältä. 

Fish à la minute

• 200 g nahatonta kuhaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl pankomurua
• tuoretta persiljaa
• 1 rkl voita pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl Noilly Prat-vermuttia
• 0,5, dl kuivaa valkoviiniä
• 1 tl pieniä kapriksia (oma lisäkseni)

Tomato tian

• 2 tomaattia (punainen ja vihreä)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia

Kuumensin uunin 200 asteeseen (ettei vaan talossa tulisi vilu). Odotellessa valmistelin kuhan ja tomaatit omiin metallivuokiinsa. 

Leikkasin tomaatit viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljyyn valkosipulimurskan. Sutikoin toisen vuokan pohjalle hieman valkosipulista öljyä ja asettelin tomaattiviipaleet hieman limittäin toistensa päälle. Levitin pienellä sudilla loput öljystä ja valkosipulista tomaattiviipaleiden pinnoille. Hieman suolaa ja pippuria sekä muutama oksa timjamia. Laitoin tomaatit uuniin 200 asteeseen. 

Toiseen vuokaan sommittelin kalan, ensin pohjalle hieman öljyä ja siihen kalapalat (kuha oli kahtena vähän erikokoisena palana pakkauksessa), pinnalle suolaa ja pippuria, hieman pankomuruja, persiljasilppua ja voikuutiot, sekä omana lisäyksenä kaprikset, ajattelin, että niiden kirpeys sopisi tähän ruokaan. Lorautin kalojen ympärille hieman vermuttia ja valkoviiniä. 

Kun tomaatit olivat olleet uunissa 10 minuuttia, nostin kalavuoankin uuniin. Paistoin niitä yhdessä vielä noin 20 minuuttia. Kalapalat olivat niin pieniä ja ohuita, että tässä ajassa ne kypsyivät juuri sopivasti ja viinistä ja voista muotoutui hyvänmakuinen kastike. Tomaatti olisi voinut paahtua hieman kauemmin, mutta oli se hyvää näinkin. En nyt sitten tiedä miksi kalaruoka oli nimetty fish à la minuteksi, sillä sen valmistaminen vei kyllä ainakin puoli tuntia, vaikkei sekään kyllä mikään pitkä aika ole. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, joka oli tyypiltään hilly, eli mäkinen muttei ihan vuorinen. Jännää oli taas, Kaden Groves, jolle tämä oli ensimmäinen Tourinsa ja roolina apuajaja. Hienoa! Kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Huomenna sitten ajetaan seremoniallinen päätösetappi illansuussa Pariisissa ja Tadej Pogacar astuu voittajana palkintopallille, mikäli siis ajaa senkin etapin maaliin.