Apricot Fool Egan Bernalin voitonpäivänä

Giro d'Italia päättyi ja voittajaksi sinetöityi Egan Bernal. Päätösetappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen voitti Filippo Ganna. Nyt meillä alkaa muutaman viikon haastevapaus, ennen kuin Tour de France alkaa kesäkuun lopulla. 

Italialaisen ruokahaasteen viimeisenä päivänä tein meille jälkiruokaa, jonka nimi on Apricot Fool. Olin ostanut kauden ensimmäiset aprikoosit ja löysin niille ohjeen (jonka jo hukkasin). Myöhemmin huomasin, että tein melkein identtisen jälkiruoan jo vuonna 2016 Giron aikaan. En antanut sen häiritä. En olisi tarvinnut näin paljon aprikooseja kahden hengen jälkiruokaan, mutta käytin kaikki pois ja purkitin loput keittämäni aprikoosihillon myöhempään käyttöön. Saattaisin ehkä tehdä jopa Sacher-kakkuakin, en ole sitä koskaan tehnyt.

Apricot Fool kahdelle

• 500 g tuoreita aprikooseja
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 140 g sokeria
• 3 rkl Cointreau-likööriä
• puoli purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 4 amarettokeksiä
• muutama vadelma
• tuoretta minttua

Keitin ensin aprikoosihillon. Halkaisin aprikoosit, otin pois kivet ja laitoin puolikkaat kattilaan. Lisäsin sinne sitruunan mehun, kuoriraasteen ja sokerin. Keitin hedelmiä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne olivat pehmeitä. Kaadoin pehmeät hedelmät ja kattilaan muodostuneen nesteen Bamixin kapeaan kulhoon ja soseutin ne tasaiseksi. Sekoitin mukaan liköörin ja ja jätin hillon jäähtymään. 

Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja sekoitin siihen mascarponen. Lisäsin mukaan noin 1,5 dl aprikoosihilloa, säästin pari lusikallista kuppiin. Loput purkitin desinfioituun purkkiin kuumennettuani hillon vielä uudelleen. Sekoittelin varovaisesti mascarponemassaa ja jaoin seoksen kahteen lasiin. Koristelin vielä parilla teelusikallisella aprikoosihilloa, amarettokeksimuruilla, vadelmilla ja mintulla. 

Jälkiruoan kyytipoikana oli Giro d'Italian virallista proseccoa ja sääkin oli sopiva jälkiruoan nauttimiseen omalla terassilla. Nyt on mukava jäädä hieman haastevapaalle ja syödä ns. mitä haluamme. 

Pinaattignocchit ja lohimureke

Tein viime vuonna Giro d'Italian aikaan kivoja punajuurignoccheja ja tänään oli vihreiden gnocchien vuoro. Viheraineena käytin pinaattia. Gnocchien lisänä meillä oli lohimureketta.

Pinaattignocchit

• 4 suurehkoa jauhoista perunaa
• 1 pussi babypinaattia
• loraus vettä
• 1 kananmuna
• 100 g vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• salvianlehtiä

Keitin suurenpuoleiset perunat kuorineen ja kuorin ne niin kuumina kuin näppini antoivat myöten. Perunoiden kypsyessä surruuttelin Bamixin pienessä leikkurissa pinaatit kahdessa erässä vesitilkan kanssa vihreäksi velliksi. Valutin massan tiheässä siivilässä niin, että puolen tunnin kuluttua siivilässä oli tiivistä kirkkaan vihreää tahnaa ja kulhossa vihreää nestettä. Hitsit kun en tajunnut säästää sitä sämpylätaikinaan. 

Kun perunat olivat hieman jäähtyneet kuorimisen jälkeen, puristin ne jauhotetulle leivinlaudalle perunapuristimella. Ripottelin päälle jauhoja ja rikoin pieneen painautumaan kananmunan. Kaavin pinaattitahnan mukaan ja kiersin myllyistä suolaa ja pippuria. Kääntelin taikinan tasaiseksi, jauhoja piti vähän lisätä, että sain hyvin leipoutuvan taikinan, mistä saattoi pyöritellä pitkulaisen pötkön. Leikkasin pötkön pieniin paloihin. Niitä tuli noin 40 kpl. Lopun taikinan laitoin jääkaappiin pieniksi pihveiksi leikattuina, meinaan tehdä niistä jotain huomenna. 

Pyöräytin gnocchipalat jauhotetun gnocchilaudan päällä hellästi kämmentä apuna käyttäen, niin sain melko samannäköisiä gnoccheja, joissa oli pienet painaumaraidat laudasta. Levitin valmiit gnocchit jauhotetulle leivinpaperille odottamaan keittämistä. 

Keitin gnoccheja väljässä, hyvin suolatussa vedessä muutamia minuutteja ja kun ne kaikki olivat nousseet veden pinnalle, nostelin ne reikäkauhalla (mahdollisimman hyvin valuttaen) kuumalle pannulle, jolla olin tiristänyt muutamia salvianlehtiä. Pyörittelin keitettyjä gnoccheja mahdollisimman varovasti kuumalla pannulla voissa hieman, että ne saivat paistopintaa. 

Lohimureke uunissa ja pannulla

• 1 lohifile (noin 500 g kalaa)
• 1 kananmuna
• 2 kananmunan valkuaiset (keltuaiset menivät aiemmin viikolla carbonaraan)
• nippu tilliä
• 1,5 dl kermaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• voita vuoan voiteluun

Leikkasin kalan irti nahkasta ja poistin muutaman ruodon, joita vielä löytyi. Paloittelin kalan muutamaan palaan. Laitoin palat blenderin kannuun. Lisäsin sinne kananmunan, sitruunamehun, tillin, kerman, suolaa ja pippuria. Surruuttelin hieman taikinaa blenderissä, mutta en mitenkään atomeiksi. Otin lusikallisen murekemassaa ja paistoin pienen koepalan pannulla voissa, suolaa ja pippuria piti lisätä. Voitelin noin litran vetoisen pitkulaisen leipävuoan ja kaadoin murekemassan vuokaan. Peitin tasoitellun pinnan leivinpaperisuikaleella ja koko vuoan foliolla. 

Paistoin mureketta vesihauteessa (murekevuoka isommassa lasivuoassa, jossa oli kiehuvaksi kuumennettua vettä noin murekevuokan puoleen väliin asti) uunissa 175 asteessa, kunnes murekkeen sisälämpötila oli 65 astetta. Olin laittanut lihamittarin anturin murekkeeseen, siten sain seurattua kypsymistä. 

Kun mureke oli kypsä, kumosin sen isolle lautaselle jäähtymään. Kun oli gnocchien keittämisen aika, leikkasin kaksi annospalaa murekkeen keskeltä (olivat siinä tasakokoisimpia) ja paistoin viipaleet pannulla voissa rapeapintaisiksi joka kyljeltään. Loput murekkeesta säästin toista ateriaa varten, varmaan silloinkin paistan pintaan pannulla rapeaksi. 

Giro d'Italian toiseksi viimeinen etappi oli vaativa vuorietappi ja sillä oli suuri painoarvo kokonaiskilpailun kannalta. Damiano Caruso voitti mikä oli ilahduttavaa, sillä hän ylsi vasta nyt grand tour-voittoon, vaikka hän on ollut ammattilaisena vuodesta 2009. Simon Yates ei pysynyt kyydissä, vaikka sitä toivoinkin. Egan Bernal tuli etappilla toiseksi ja piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa yhä edelleen. Huomenna on viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo. 

Minestrone italialaistyyppisellä makkaralla

Nyt ei ollut ihan paras keitonsyöntisää, ei ollut kylmää eikä satanut vettä. Mutta kyllä sakea minestrone silti maistui. Keitto oli myös hävikistä herkuksi-teemainen, kokosin kaapeista sitä sun tätä pientä pussinpohjaa ja loppukipeniä. Lopputulos oli neljä annosta, joista kaksi meni pakastimeen jonkun muun päivän ateriaksi. 

Minestrone

• 4 italialaistyyppistä mozzarella-tomaattimakkaraa (kaksikin olisi riittänyt)
• pussinpohja pastaa (noin 100 g)
• 1 pieni tölkki maissia
• 3 rkl kuivia punaisia linssejä
• 1 pussi (noin 150 g) pakastettua soffrittoa
• 0,25 l vahvaa lihalientä (pakastettua)
• 0,75 l vettä
• 1 suuri tomaatti pieninä paloina
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• ohuita lastuja parmesania

Leikkasin makkarat paloihin ja paistelin niitä hetkisen pannulla, eivät tarvinneet rasvaa, mutta eivät myöskään päästäneet paljon rasvaa pannulle. Oikein hyviä makkaroita, ostin kokeeksi Lidlistä, pakkauksen mukaan ovat grillimakkaroita. Makkaroiden ollessa pannulla jäinen soffritto ja lihaliemi sulivat kattilassa pienellä lämmöllä. 

Kun makkarapaloissa oli vähän paistopintaa, kippasin ne kattilaan, lisäsin sinne maissit, linssit, paloiksi leikatun tomaatin, tomaattipyreen ja pastan. Lisäsin vettä sen verran, että ainekset olivat mukavasti peitossa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoin keiton kiehua lempeästi noin puoli tuntia, lisäsin vettä hieman, kun pasta alkoi olla kypsää ja niin laajentunut kuin se nyt turposi. Maistelin, lisäsin hieman suolaa ja enemmän pippuria. 

Annosten päälle otin parmesankimpaleesta tryffelihöylällä oikein ohuita lastuja ja koristelin persiljalla. Todella lämmittävää keittoa, joka tosiaan olisi ollut kylmään sadepäivään sopivaa. Ehkä pakastimeen menevä osa sattuu sitten sellaisen päivän lounaaksi. 

Giro d'Italia alkaa olla loppusuoralla, tänään oli jo 19. etappi. Sitä oli hieman lyhennetty ennakkosuunnitelimista, ymmärtääkseni sääsyistä. Lopusta tuli jännittävä, toivoin kovasti, että Simon Yates voittaisi etapin, Joāo Almeida ja Egan Bernal ajoivat raivokkaasti häntä takaa viimeisillä kilometreillä. Ilokseni Simon kesti ja ehti ensimmäisenä maaliin. Egan Bernal piti kokonaiskilpailun johtopaikkansa. Enää kaksi etappia jäljellä. Joāo Almeida jätti Egan Bernalin etapilla kolmanneksi.

Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Ihan jatkuvasti pasta carbonaraa – kerran kymmenessä vuodessa

En löydä CampaSimpukan kymmenen vuoden ajalta kuin yhden ainoan pasta  carbonara-postauksen, aivan ensimmäisen Italia-haasteen alussa tein tätä nopeaa pastaruokaa ja tänään oli taas sellaisen pikaisen päivällisen tarve. Palasimme reilun viikon campareissulta ja kotiinpaluuseen liittyy aina kaikenlaista hössäämistä, kannetaan tavaroita CampaAdriasta sisälle, pestään pyykkiä, leikataan nurmikkoa ja muuta pientä. Carbonaran saa lautaselle noin vartissa. 

Pasta carbonara kahdelle

• 150 g kuivaa spagettia
• iso kattilallinen tanakasti suolattua pastankeittovettä
• 100 g pancettaa pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 kananmunan keltuaista
• 0,75 dl pastakeittovettä
• chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesania
• tuoretta persiljaa

Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se reippaasti. Kun vesi kiehuu, laita pasta kypsymään. Kuumenna pannu ja laita pancettakuutiot ja silputtu valkosipuli pannulle ja kypsyttele niitä muutamia minuutteja. 

Raasta parmesan valmiiksi ja silppua persilja odottamaan. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa keltuaiset kevyesti haarukalla. Laita valkuaiset tallelle ja lupaa ja vanno tekeväsi marenkeja ihan tuota pikaa. 

Kun pastan keittoaika on noin puolessa, lisää pannulle hieman chilihiutaleita ja valkoviini, sekoittele ja anna viinin kiehua melkein kuiviin. Pasta ollessa kypsää, ota pastavettä tallelle pieni kauhallinen ja sekoita se keltuaisiin, näin ne eivät kokkeloidu pastaan sekoitettaessa. 

Kaada pastakattilasta vesi pois ja pasta siivilään. Sekoita pasta pannulle ja kaada mukaan keltuaiset, joihin sekoitit hieman pastankeittovettä. Sekoittele ja annostele lautasille. Kierrä myllystä päälle pippuria ja suolaa (mikäli tarpeen, pancettassa ja parmesaanissa on suolaa yleensä tarpeeksi), annostele annokseen vielä parmesaania ja persiljaa. Syö heti. 

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli melko lopussa, kun ehdimme television ääreen. Eilisen lepopäivän jälkeen oltiin taas tositoimissa. Ilokseni voittajaksi ehti Daniel Martin. Egan Bernalilla oli huonompi  päivä, mutta kyllä hän rosapaidan piti kuin pitikin vielä päällään, saa nähdä miten käy huomenna. Silloin on koko kilpailun pisin etappi. 

Mobileburgerit vaivaisukkopäivänä

Kävimme tänään katsomassa 10 kirkkoa ja niistä seitsemässä oli vaivaisukko! Pidämme niistä niin kovasti, ne ilahduttavat joka kerta, kun kirkkoa katsoessame sellaisen näemme. Huomenna ennen kotiinpaluuta on vielä vuorossa yksi kirkkokierros ja toivottavasti lisää vaivaisukkoja, ne kun tuntuvat olevan näillä main hyvin tavallisia. 

Päivälliseksi söimme hampurilaiset ja kokeilimme matka-airfryeriä, eilen ostettua minimaalisen pientä vekotinta, jonka paistokori on kumminkin just sopiva pienille kahden hengen annoksille. En tietenkään leiponut briosseja enkä tehnyt jauhelihapihvejä, vaan reissuoloissa luotimme puoli/valmistuotteisiin. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Lidlin paistopisteen briosseja ja ostimme valmiit jauhelihapihvit, jotka Antti grillasi Campingaz-matkagrillillä. 

Minä valmistelin tilpehöörit, meillä oli ohuita sipulirenkaita, kipakoita cheddarviipaleita, tomaattia, salaattia ja hampurilaiskastiketta. Sen lisäksi oli minimaalinen määrä perunatikkuja. CampaAdrian vihannesvarastossa oli kokonaista kolme pientä perunaa, jotka leikkasin tikuiksi, maustoin rosmariinilla, suolalla ja pippurilla ja öljysin teelusikallisella oliiviöljyä. Airfryer paistoi ne 14 minuutissa rapeiksi. Briossit olivat oikein pätevät, eikä pihveissä ollut myöskään valittamista. Perunoita oli myös just sopivasti, olemme vähentäneet kerralla syötävän ruoan määrää ihan vyötärösyistä.

Egan Bernalin päivä ja noutopizzaa

Tänään Egan Bernal otti voiton ennalta pahimmaksi tiedetyllä Giro d'Italian etapilla. Tosin sitä lyhennettiin reilusti lumisateen vuoksi, live-kuvaakaan ei saatu loppupuolelta vasta kuin 500 viimeistä metriä. Joka tapauksessa Egan otti etappivoiton ja vahvisti asemiaan kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna kisassa on toinen lepopäivä. 

Meillä oli kokkausvapaapäivä tänään, katselimme aamulla maltillisen määrän kirkkoja ja haimme noutoruokaa ostoskeskuksesta leiripaikan läheltä. Emme ole koko korona-aikana hakeneet/tilanneet kertaakaan pizzaa, joten nyt teimme sen ihan hyvillä mielin. Oli asialliset pizzat, tosin pestoa olisi voinut olla vähän vähemmän toisessa lätyssä. 

Mobilerisotto lohen kaverina

Olemme edelleen reissussa, jolloin kokkaamisessa on tiettyjä rajoituksia. Mutta ei sen pidä antaa rajoittaa, jos haluaa risottoa. Meillä oli pari pientä palaa lohta ja muutama parsa, joten niistä sitten päivällinen kahden kokkaajan taktiikalla, toinen sekoitti risottoa CampaAdriassa ja toinen paisteli kalan ja lisäkkeet ulkona, sillä CampaAdriassa ei kalaa paisteta sisällä. 

Parsarisottoa, lohta ja tomaattia kahdelle leiriolosuhteissa

Risotto

• 2 keväsipulia silppuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 dl risottoriisiä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 l kasvislientä
• 2 rkl voita
• 1 dl parmesaaniraastetta
• suolaa ja pippuria
• 10 parsaa (nuput erikseen ja varsia pari kourallista ohuiksi paloiksi leikattuna)

Risoton osaan jo tehdä ilman ohjetta, melkein voisin mennä kokkaamaan sitä johonkin kilpailuun. Tosin sillä kertaa se varmasti menisi pilalle. Kuumensin vettä ja kasvifondia liemeksi pieneen matkakattilaan. Toisessa matkakattilassa kuumensin oliiviöljyn ja kuullotin ensin siinä sipulisilppua hetkisen ja lisäsin sitten riisin. Varoin polttamasta riisiä. Lisäsin mukaan valkoviinin. Sekoittelin herkeämättä. Kun viini oli imeytynyt riisiin, aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan. Aina kun yksi kauhallinen oli imeytynyt riisiin, lisäsin seuraavan. Maistelin välillä riisin kypsyyttä. 

Kun riisissä oli vielä vähän puruvastusta, lisäsin parsaviipaleet, lientä ja muutaman minuutin kuluttua voin ja parmesanin. Suolaa ja pippuria ja maistelua. Kansi kattilan päälle ja katsomaan miten ulkokokki pärjäsi omassa osuudessaan.

Lohta, tomaatti ja parsannuppuja pannulla

• 2 pientä annospalaa nahatonta lohta
• 2 rkl vihreää pestoa
• suolaa ja pippuria
• 6 pientä tomaattia puolikkaiksi leikattuina
• 10 parsan nuppua
• 1 tl oliiviöljyä
• 1 tl voita

Olin ottanut valmiiksi paperilautaselle sulatetut lohipalaset, ne ovat noin 100 gramman painoisia siistejä paloja, ostamme niitä marketeista matkaruoaksi silloin tällöin. Kuivasin kalapalat ja heti sen jälkeen kastelin ne vihreään pestoon, ripotin myös suolaa ja pippuria päälle. Paistinpannulle laitoin valmiiksi ihan vähän oliiviöljyä ja voita. Kun risotto oli melkein valmista, Antti meni ulos paistamaan kalan Campingazilla. Hän laittoi kuumalle pannulle kalapalat keskelle ja niiden viereen eri puolille parsanuput ja tomaatit. Hän paistoi lohta noin 2 minuuttia jokaiselta puolelta, palaset sai kätevästi kyljelleenkin. Koska minun piti tietysti mennä pätemään, kävin mittaamassa kalan sisälämpöä juuri, kun Antti arveli kalan olevan valmista. Mittasin sisälämmöksi 55 astetta, eli just passeli. 

Annokseen jaoin risoton kahdelle lautaselle ja parsanuput risoton päälle. Viereen asettelin lohipalat ja tomaatit. Vielä pikkuisen pippuria ja tuoretta basilikaa. Jos nyt kehtaa ihan vähän kehua itseään, niin olipa hyvä päivällinen!

Giro d'Italiassa oli aika kurja ajopäivä, alussa oli paha kolari, jonka seurauksena kisa pysäytettiin puoleksi tunniksi ja ehkä juuri sen takia ajajat osuivat loppumatkalla pahaan sadesateeseenkin. Aika moni joutui keskeyttämään ja muutama jatkamaan kolaripaikalta ambulanssilla. Voittajaksi kuitenkin leipoutui Victor Campenaerts ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Egan Bernal.  Huomenna on kauhea vuorietappi, ihan hirveä. Ylihuomenna on sitten toinen lepopäivä. 

Tänäänkin katsoimme kirkkoja, jopa enemmän kuin tähän alla olevaan kuvaan mahtui. Ei satanut koko päivänä. Aamuisin tosin ei ole kaikkein paras kuvata kirkkoja, mahtavatko ne olla yleisestikin sijoitettu niin, että pääovi on ilta-aurinkoon päin?