Ligurian tonnikalasalaatti – Nizzan salaatin italianserkku

Tänään oli taas  kokkaa omista varastoista-päivä, mietin että jonkunlainen ruokaisa salaatti sopisi tähän perjantaihin, jolloin Giro d'Italia alkaa pian olla taputeltu ja vielä tarvitaan muutama Italia-ruokahaasteen ruokalaji. Googolailin leirialueen erinomaisella ostonetillä hetkisen ja osuin ohjeeseen, joka vaikutti todella paljon Nizzan salaatilta, mutta jota kutsuttiin nimellä Ligurian tuna salad. Liguria on alue Italiassa rannikolla Ranskan rajan läheisyydessä, joten ruokaperinteissäkin on paljon samaa. 

Ohjeen huutamia vihreitä papuja en nyt saanut mistään käsiini, olisihan niitä eilen ollut markkinoilla, mutten vielä sillä sekunnilla tiennyt niitä tänään tarvitsevani. Käytin niiden sijaan ohuita parsoja, jotka ovat edelleen iskussa oltuaan viileässä vedessä kukkamaljakossa. Ohjeen otin täältä ja ruokalajilla on oikein italiankielinen nimikin, condiglione. Kai. Paprikaa ja sellerinvartta ei ollut varastoissani. 

Ligurialainen tonnikalasalaatti kahdelle 

• 6 pientä perunaa (koska enempää ei ollut eikä paria perunaa viitsinyt jättää)
• vettä ja suolaa perunoiden keittämiseen
• 2 kananmunaa
• 10 ohuen violetin parsan nuppu ja muutama sentti vartta 
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 pieni punasipuli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• puolikas suuresta punaisesta tomaatista
• puolikas pienemmästä keltaisesta tomaatista (ja taas meillä on puolikas tomaatti jääkaapissa)
• muutama anjovis
• 16 mustaa oliivia (ehkä enemmän, ehkä vähemmän)
• 1 rkl kapriksia (ei niitä ihan pienimpiä, muttei suuria varrellisiakaan)
• tuoretta basilikaa
• punaviinietikkaa (koska mitään valkoista etikkaa ei ollut)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kanamunat kypsiksi. Kypsensin perunoiden kanssa samassa kattilassa parsoja pari minuuttia ja nostin ne jäätymään. Kun perunat ja kananmunat olivat jäähtyneet, leikkasin perunat puolikkaiksi ja kanamunat muutamaan lohkoon. Leikkasin sipulin aivan ohuiksi viipaleiksi mobilemandoliinilla ja kuutioin tomaatit. 

Rainbow-etikka toimi ihan buenosti

Sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Keräsin kaikki ainekset kananmunalohkoja ja anjoviksia lukuunottamatta salaattikulhoon ja  sekoittelin. Lopuksi asettelin kananmunalohkot ja anjovikset salaatin pinnalle. Söimme tämän hyvillä mielin Giro d'Italiaa katsoen. Vähän liikaa oli tässä ruokaa kahdelle, neljällä perunalla olisi ollut sopiva annos ja nyt meillä olisi vielä kaksi perunaa. Ajatelkaa miten hienoa se olisi?

Kisassa oli vuorossa siis 19. etappi ja se oli luonteeltaan "hilly" ja mittaa sillä oli 157 km. Kovin suuria yllätyksiä kisassa ei liene enää odotettavissa, kunhan vain kaikki mukana olevat pääsevät maaliin asti. Etapin nopein oli Andrea Vendrame ja tietysti kokonaiskilpailua johtaa Tadel Pogacar. Giro d'Italian viralliset nettisivut ovat todella hitaat taas, yli puoli tuntia etapin voittajan maalin tulon jälkeen ei vielä edes yritelty päivittää tuloksia. No, ehkä yriteltiin, mutta kun ATK on niin vaikeaa ja hidasta...

Kanaa saltimbocca

Tämä kanaruoka syötiin vapunpäivänä yhdessä cacio e pepe-pastan kanssa, säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin ei ollut aikaa tai intoa kokkailla italialaisittain. Otin ohjeen summittaisesti Henri Alenin uudehkosta kirjasta Henkan Italia. Merkitsin jo kotona monta ohjetta, jotka sopisivat mobiiliolosuhteisiin. Alen sanoo kirjassaan, ettei mielellään tee ruokaa vasikasta, minä kyllä tein viime vuonna, mutta nyt olin kuin en olisikaan ja tein broilerista kuten Henkka. Lisäkeosan tein ihan omasta tai asiakkaan päästä sen mukaan, mitä meillä sattui CampaAdrian matkakeittiössä olemaan. Onnistui ihan hyvin, pitää sanoa. 

Kanaa saltimbocca

• 4 broilerin sisäfilettä  (ei siis rintafilettä, vaan pienempää palaa)
• suolaa ja pippuria
• 4 puolikuivattua salvianlehteä + 1 rkl oliiviöljyä
• 4 viipaletta prosciuttoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 10 eriväristä kirsikkatomaattia (ei ne kaikki 10 olleet erivärisiä)
• 2 kevätsipulia
• purkin pohja pieniä kapriksia, noin 1 rkl

Minulla oli kotoa mukana viime kauden salvianlehtiä, jotka olin kuivattanut hieman nahkeiksi. Ne saa elvytettyä öljyllä tai kuumalla vedellä melkein tuoreiden veroisiksi rakenteeltaan, maku on aivan yhtä hyvä kuin tuoreissa. Laitoin lehtien päälle hieman öljyä ja jätin ne odottamaan siksi aikaa, että valmistelin muita aineksia. Leikkasin tomaatit paloihin ja silppusin kevätsipulit, kaadoin kapriksista liemen pois. 

Ripottelin kanapaloille suolaa ja pippuria ja asetin öljyssä pehmenneet salvianlehdet kanapaloille. Käärin palat kinkkuun. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja sulatin sillä nokareen voita ja lorautin mukaan hieman oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun käärityt kanapalat molemmin puolin ja lisäsin pannulle niiden ympärille silputut sipulit, tomaatit ja kaprikset. Laitoin pannun päälle kannun ja liekin ihan pienelle. Muutaman minuutin päästä sammutin liekin ja jätin ruoan vielä hautumaan hetkeksi. 

Nyt 23.5.2024 kun postaan tämän toukokuun alussa syömämme aterian, on Giro d'Italiassa jo loppuvaiheet menossa. Kahdeksastoista etappi oli kirimiehille omiaan ja sen voittajaksi ajoi Tim Merlier, muistaakseni hän on tässä kisassa voittanut jo ainakin yhden etapin, ellei jopa kaksi tätä ennen. Kokonaiskilpailun ykköspaikkaa pitää hallussaan yhä vahvemmin Tadej Pogacar, hänellä on yli 7 minuutin johto toisena olevaan Daniel Martineziin. 

Mobileminestrone revisited taas

Tänään kävimme pyörälenkillä tutuissa paikoissa, katsomassa tutun kirkon ja tutun vuorovesivaihtelun mukaan vuoroin paljastuvan, vuoroin meren alle jäävätä pengertien, myös lähikylän markkinat tuli tarkastettua. Ne olivatkin isommat kuin osasin odottaa, mutta emme kuitenkaan tehneet mitään ostoksia tällä kertaa. Ihmiset tulevat selvästi markkinoille tapaamaan toisiaan ostosten tekemisen lisäksi. Nyt kun pyhät ovat ohitse, on pyöräteillä ja kaduilla paljon vähemmän liikkujia, on tosi kiva ajella ilman ruuhkaa. 

Avoautoilla oli jonkunlainen porukka-ajelupäivä, melko monta katotonta ajoneuvoa ehdimme nähdä. Me emme tunne vetoa ajaa tuota pengertietä mantereelle tai toiseen suuntaan, matka on noin 5 km mittainen.

Pyöräilyn jälkeen kävimme vilkaisemassa rantaa leirialueen kohdalla, laskuvesi ei ollut enää suurimmillaan, vaan vesi oli jo tulossa takaisin päin. Osteriviljelmiltä saavuttiin juuri veneellä kohti rantaa, traktorit olivat jo kuivalla maalla. 

Leirialueen ravintola on tänään auki ja melkein kehitin meille jo pizzamielihalun, mutta pääsin siitä iri ajattelemalla, että on tässä aikaa, syödään nyt omista varastoista. Tulee lähes nollakulupäiviä välillä, aamulla ostimme patongin, joka maksoi euron. Toki leiriytyminen maksaa joka päivä. Auto ei liiku minnekään, emmekä tuhlailleen mihinkään. Edes siihen pizzaan. Tein ihan kunnollisen mobileminestronen siitä, mitä sattui olemaan. 

Mobileminestrone kahdelle siitä mitä varastoissa oli

• 50 g pancettaa ohuina suikaleina
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 uuden sadon punasipulia varsineen + yhden sipulin varsi aiemmalta kokkaukselta jääneenä
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 1 porkkana
• 5-6 violettia parsaa
• 1 liemikuutio
• 1 suuri tomaatti
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,75 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl oikein pienikokoista simpukkapastaa
• tuoretta basilikaa ja timjamia
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulit ja leikkasin ne viipaleiksi ja silpuksi, samoin leikkasin parsat ja tomaatin paloihin. Otin herneitä pakastimesta pikkukuppiin odottamaan. Kuumensin kasarin ja paahdoin pancettaa siinä muutaman minuutin. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja sipulit, parsapalat ja porkkanaviipaleet ja paistelin niitä pari kolme minuuttia. 

Seuraavaksi kattilaan pääsivät tomaattipalat, tomaattipyre, liemikuutio ja vesi. Kun keittopohja oli kiehunut muutaman minuutin, lisäsin sinne herneet, pastan sekä hieman suolaa ja pippuria. Kun pasta ja vihannekset (lähinnä porkkana) olivat kypsiä, maistelin ja lisäsin pippuria ja ihan vähän vielä suolaa. Koska vettä oli niinkin vähän, keitosta tuli sopivan sakeaa. Annoksiin tuli vielä raastettua parmesaania ja tuoreita yrttejä. Olisi ollut taas hyvä pakkaspäivän ruoka, mutta kyllä se maistui ulkona markiisin allakin. Ei ollut kovin lämmin päivä ja tuuli ajoittain navakasti. 

Giro d'Italia on melko lopussa, tänään oli jo 17. etappi. Siinä oli ylä - ja alamäkiä kerrakseen ja voittajaksi ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan ajoi nuori Georg Steinhauser. Oli hienoa, että hän kesti johdossa aivan loppuun asti, vaikka Tadej Pogacar kyllä uhkaavasti otti häntä kiinni. Tadej oli tänään toinen ja kokonaiskilpailussa reippaassa johdossa. 

CampaReissu1/2024 viikko 5

Viides viikko alkaa jo tuntua tosiaankin matkalla ololta, alamme tottua taas Ranskaan ja siihen miten kaikenlaiset pikkuhankaluudet suttaantuvat, kun ei ole liian tarkka. 

Keskiviikko 15.5.2024 päivä 29

Eilen tosiaan satoi hyvin huolella koko päivän, tänään oli taas auringon vuoro paistaa. Antti kävi ajelemassa lähistöllä ja onnistui saamaan rengasrikon. Hän näki paikallisen Puijon torninkin.

Myöhemmin kävelimme satamaan ja katsomaan La Grande Motten kirkkoa. Aika avaruudellinen! Ovikin oli auki ja kurkkasimme sisälle.

Aika kivaa seutua tämä, mutta voi olla aika ruuhkaista loma-aikaan. Arkkitehti, joka on ollut tämän alueen suunnittelija oli nimeltään Jean Balladur.

Torstai 16.5.2024 päivä 30

CampaAdria ravisti aamulla La Grance Motten pölyt renkaistaan ja jatkoimme matkaa. Näimme monta vesitornia, yhden ihan läheltäkin, mutta sen kuvan onnistuin jotenkin hupuloimaan roskiin. Otimme ensin hieman takapakkia ja kävimme katsomassa semmoista paikkaa kuin Aigues-Mortes. En edes yritä arvata mitä nimi tarkoittaa, mutta se on kumminkin semmoinen keskiaikainen linnoitus. Ei missään mäellä, eikä laaksossa vaan ihan tasamaalla.

Löysimme hyvän parkkipaikan, joka oli oikein vartavasten tarkoitettu matkailuautoille, joita olikin siellä useita kymmeniä. Vuorokauden lorviminen olisi maksanut 22 tai 24 €, maksu todella kimuranttiin automaattiin (edes alkuasukkaat eivät osanneet maksaa ilman soittoa asiakaspalveluun). Oli vedenpoistoa ja -ottoa, kemssankin sai tyhjennettyä ja roskia jätettyä. Asiallista. Me viivyimme 2,90 € euron verran. Kävelimme muurissa olevasta kätevästä kulkuaukosta sisään kaupunkiin ja etsimme kappelia, sillä pitäähän kirkko/kappeli aina katsoa. Oli vähän hassut ohjeet, mutta ilman niitä löysimme kaksi kappelia. Ne oli kyllä ferme, joten ihan ok, että se oli ilmaista.

Kulttuurihistoriallisen pläjäyksen jälkeen lähdimme moottoritielle kohti Bordeauxia. Sinne emme olleet menossa, vaan Moissaciin, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Kävimme matkalla kaupassa ja tulimme tänne oikein kivalle leirialueelle iltapäivällä. On satanut viime aikoina, on aika pehmeää, mutta emme onneksi juuttuneet mutaan. Auton alla on betonia minun makuuni juuri sopivasti. Täällä toimii nettikin, joten #ranskanpatti alkanee laskea otsassani ja muutenkin edessä on mukava pitkä viikonloppu. Heti kohta saavuttuamme satoi aivan tolkuttomasti ja ukkosti, nyt taas paistaa.

Perjantai 17.5.2024 päivä 31

Pitkä viikonloppu on alkanut Moissacissa hiljaisemmissa merkeissä kuin odotimme. Leirialueella ei ole minkään sortin complettia. Ilmeisesti rannikko kiinnostelee ranskalaisia sisämaata enemmän. Kävelimme aamulla keskustaan katsomaan hienoa luostaria ja sen kirkkoa. Ensin toki piti syödä aamiaista, tällä kertaa ilman leipää. En ole varma onko se sallittua Ranskassa.

Luostari avautui reippaasti klo 10 ja jo klo 12 se oli menossa kiinni päiväpaussin ajaksi, joten piti olla tarkkana. Osuimme oikeaan aikaan. Lippujen ostaminen vei kyllä niin kauan, että melkein jouduimme samantien pihalle. Luostarin sisäpiha oli ihan että aww ja kirkko hieno.

 

Kävimme turisti-infossa, jossa oli paljon erilaista camino-krääsää myynnissä ja minä ostin pienen caminoetappikirjasen, Michelin-laatua muuallekin kuin auton pyöriin. (tosin minun autossani ei nyt ole misukoita alla, FYI) Ostin myös uuden caminopinssin hukkaamani tilalle ja avaimenperän.

Ostaminen oli kiintoisa tapahtuma, toimistossa oli kaksi työntekijää, joista toinen osasi puhua ja hän sitten puhuikin. Kaikkien ranskaa puhuvien muiden asiakkaiden kanssa. Hän oli myös ainoa, joka osasi käyttää tietokonetta ja rahastaa ostoksia, joten jäi hieman epäselväksi mitä se toinen työntekijä osasi kuin pyydellä anteeksi. Sen hän kyllä teki kauniisti. Eikä meillä ollut kiire #kunontuotaaikaa Kaduilla, luostarissa ja kirkoissa caminolaisia näkyi paljon ja olin hyvin kateellinen. Kävimme myös yhdessä kirkossa, jossa on nykyään taidenäyttelyitä. Ja opastimme ranskalaisrouvaa löytämään Napoleonin sillan, hän ymmärsi hyvin selityksemme ja lähti aivan toiseen suuntaan.

Ilta on tullut, aurinko paistaa, vaikka nyt juuri piti sataa. Se tasapainottuu sillä, että päivällä piti olla poutaa, mutta satoi.

Lauantai 18.5.2024 päivä 32

Meillä oli aamuksi hyvä suunnitelma, jonka mukaan Antti kävisi pyörällä boulangeriessa ostamassa baguetten, kuten täällä päin sanotaan.

Teimme kumminkin niin, että puimme päälle parempaa lindexiä ja kävelimme yhteistuumin Tarn-joen yli markkinoille. Joessa ei ole muuta vikaa kuin ettei se ole Loire, joka on #sydäntenjoki minulle.

Minun aikuisen naisen hienon eleganssiin kuuluvan minikånkenin kahvassa roikkuu nyt upouusi caminomerkki, aiemmat olen hukannut.

Ensin katsoimme molemmilla silmillä hienon mainoksen vuodelta 1893.

Sitten ostelimme markkinoilta yhtä jos toista hyvää syötävää, mm. 2 sientä, 4 kesäkurrea, 6 perunaa. Ja jänskän sakaraisen patongin.

Aamiaisen jälkeen otimme pienet tupsluikkarit (lue: lähes päiväunet) ja sen jälkeen kävimme pyöräajelulla Tarn-joesta erkanevan (tai siihen liittyvän) kanavan reunaa. Näimme pari vesitornia.

Päivällisenä oli torin aarteita ja leirialueella iltaisin vähän aikaa seisovan foodtruckin beignettejä.

Sunnuntai 19.5.2024 päivä 33

Viime yönä ei sääennusteiden mukaan pitänyt sataa ollenkaan, mutta satoi. Antti kävi kuitenkin keskustassa minun upealla pyörälläni ja siellä oli paljon suuremmat markkinat kuin eilen. Oli oikein leipäaiheiset markkinat, lapsetkin oli puettu sitä varten erityisen hienosti.

Samoin päivällä ei ollut tiedossa sadetta ennen kuin Antti lähti pyörälenkille, sitten satoi oikein huolella. Hän kuitenkin ajeli lenkin sinne minne aikoikin, mennessä totteli kiertotiemerkkejä, palatessa ei.

Hieno vesitorni oli hyvin lähellä, alle kilometrin päässä siitä mihin asti me ajoimme yhdessä eilen.

Antti kävi katsomassa sellaista kanaalia, jossa on ollut jonkunlaiset veturit vetämässä vesikulkineita kanaalia pitkin joen yli. Nyt se on vissiin kai ihan näytösluonteista ja entisöityä. Paluumatkalla Antti osui sadekaraokeen, siellä ihmiset lauloivat sateenvarjojen alla, muttei kuulema aikuista naista eikä muita hyviä kappaleita.

Ruokana meillä oli einestä, tosi pehmeitä ja hyviä tortellinoja, vähän parsaa ja tomaattia ja paljon paljon parmesaania.

Huomenna suuntaamme melko pitkän ajopäivän päätteeksi Noirmoutierin saarelle, koska olemme olleet siellä ennenkin ja siellä on mukava olla. Nyt on oikein varauskin tehty, emme joudu sille alueelle, jossa ulkomaanpellet laitetaan pimeään monttuun, vaan hyvälle alueelle, jossa on oiva pesukone ja netti. #kuihienooseon

Ja voi syödä ostereita (jos niistä tykkää) ja crevettejä (kuka ei niistä tykkäisi). Siellä on hyvät pyörätiet ja pyhät ovat ohi, joten voinemme ajaa lenkkejä ilman ruuhkaa. Siellä on myös Decathlon, pitää ostaa sisureita ja sukkia. EDIT: sisurit ja sukat ostettu, hämmästyttävää kyllä, Bordeauxin kulmalla oli Decathlon toisena helluntaipäivänä auki.

Maanantai 20.5.2024 päivä 34

Viime vuonna keväällä olimme vähän pöhköjä emmekä noteeranneet kaikkia pääsiäiseen liittyviä pyhiä ja taisi vappukin yllättää. Huonoiten onnistui pitkän helluntaiviikonlopun huomioiminen.

Ajoimme silloin Oleronin saarelta Noirmoutierin saarelle ja tajusimme, ettei ole tavallinen viikonloppu, sillä ruuhkat olivat karmeat ja leirialueilla oli täyttä. Pääsimme kuitenkin yhdelle alueelle, se jäi mieleemme "monttuna", niin huonon paikan saimme, vaikka alueella oli kaikenaikaa tilaa paremmissakin paikoissa. Merde! Tänä vuonna olimme ylivarovaisia, sisämaassa helluntai ei aiheuttanut mitään huomattavaa ruuhkaa. Tänä aamuna, kun oli ainakin täällä Ranskassa toinen helluntaipäivä, jatkoimme matkaa. Taas kohti Noirmoutieria, josta tykkäämme tosi paljon. Ajomatka oli pitkä nykyisiksi päivämatkoiksemme, mutta liikennettä oli tosi vähän. Vain Bordeauxin ohitus oli hieman vilkkaampaa.

Vesitorneja, kirkkoja, niitä näkyi taas. Ja kun saavuimme saarelle oli poistumisliikenne vielä ihan täysillä menossa. Meidän suuntaamme ei ollut juuri yhtään liikennettä.

Nyt olemme kivalla alueella, sade on alkanut ja loppunut niin monta kertaa, että pian voisi hakea sitä lakkaa satamasta. Päivällisenä oli italialaisen ruokahaasteen vapaapäivänä burgerit, jotka onnistuivat todella hyvin.

Telkkarista näkyy kanavia ja huonoja ohjelmia. Olisi sieltä jossain vaiheessa tullut joku Rocky, ehkä 5 ja alkuillasta tuli Shrek. Emme tiedä vielä kauanko viivymme.

Tiistai 21.5.2024 päivä 35

Helluntait on nyt ohitettu, tänään on viikon toinen maanantai, jota voi kutsua myös tiistaiksi. Leirialue on lähes tyhjä, naapureina on walesilaisia, mutta muut taitavat olla ranskalaisia.

Koska sääennusteet ovat täällä #ihanmitäsattuu otimme aamulla ns. silmän käteen ja nojauduimme pitkiin kokemuksiimme ilmailusäiden parissa.

Päättelimme tuulta nuuhkien ja pilviä katsellen, että on hyvä sää pestä pyykkiä. Sitä olikin jo niin paljon, että seuraavaksi olisi pitänyt mennä kauppaan varapyjamassa. Tällä leirialueella on hyvät pesukoneet, ei saa laittaa omaa pesuainetta ja maksu hoituu diginomadisti lähimaksulla. 6€/laaki. Varattiin vähän leuhkasti kaksi kolmesta koneesta. Mutta laitoimme ajastimen puhelimeen, että menisimme hakemaan pyykit heti ohjelman loputtua.

Meteorologiamme onnistui, pyykit olivat kuivat noin neljässä tunnissa. Nyt ei nähdä Anttia nallepyjamassa patonkijonossa. Kävimme rannan mereneläväpaikassa syömässä ainakin kuukauden himoamiamme ostereita ja crevettejä. Hyvää, ei liian kallista. Piti katsoa netistä mikä on pöytämme numero 15 ranskaksi, että osasimme hihkaista oikeassa kohden, kun tarjottimia tuotiin. Itse asiassa tunnistimme tilauksen 14 ja päättelimme, että seuraava on meidän.

Päivällisen sijaan söimme juustoja, joista osa oli Antin ulkojuustoja ja minun oli sitten vähän nynnympi Babybel. En olekaan mikään kova #juustomuija

Viides reissuviikko kääntyy lopuilleen ja sen jälkeen alkaa kuudes! #kuihienooseon