lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesällä tulee vain uusintoja - paella

Kesäuusintana meillä oli tänään tarjolla paellaa, tuota espanjalaisten suosikkiruokaa. Tein sitä ensimmäistä kertaa viime syyskuussa ja nyt tuntui ensimmäisen kerran siltä, että voisipa kokeilla uudelleen. Nyt olisi myös sukulaisia istumassa ruokapöytään, joten otin keskikokoiset paineet onnistumisesta. 

Sinisimpukkametsällä minua ei onnistanut, joten niitä ei tähän uusintaan päässyt mukaan. Mutta chorizo, joka viimeksi unohtui, ei tällä kertaa jäänyt rannalle. Olen talven aikana hankkinut de Buyerin paellapannun, mutta en ole tullut tehneeksi sille käyttöönottotoimenpiteitä, joten valmistin tälläkin kertaa paellan muurikalla. 


Lunttasin syyskuisesta postauksesta kuinka silloin toimin ja tein aikalailla samaan tapaan. Aloitimme tulien pitämisen pesukoneenrummussa hyvissä ajoin. Hiilloksen kehittyessä pilkoin sipulia, valkosipulia ja punaista suippopaprikaa. Kuorin ja suolestin (voiko niin sanoa?) sulatettuja  tiikerirapuja. Pätkin chorizoa parin sentin pätkiksi ja mittasin kulhoon puoli kiloa paellariisiä. Sulatin noin litran verran lihalientä, tällä kertaa puolet oli ankkalientä ja toinen puoli kanalientä. Lisäsin sahramihippuja liemeen antamaan makua ja väriä.  Lihaksi paellaan olin valinnut kanaa, muutamia rintafileitä suikaleina. Leikkasin kaksi sitruunaa lohkoiksi. Pakastimen kätköistä löytyi vielä pari desiä herneitä.

Kun hiillos oli silmämääräisen sopivaa, nostin muurikan pesukoneen rummun päälle. Kaadoin noin puoli desiä öljyä muurikalle ja kypsensin hetkisen sipuleita ja paprikaa. Nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Seuraavaksi paistelin hetken chorizopaloja ja niiden jälkeen kanapalat kypsiksi. Kaikki nämä ainekset odottivat sitten sivummalla riisin kypsymistä. Aluksi kuullotin riisiä öljyssä hetkisen, pannu oli siinä vaiheessa niin kuuma, että minun piti nopeasti alkaa lisätä lientä vähän aikaisemmin, kuin olisin halunnut, ettei riisi pääsisi palamaan. Riisiä ei pidä käännellä eikä sekoitella, nestettä lisätään pikkuhiljaa sitä myöten kuin sitä imeytyy riisiin. Kauhallinen kerrallaan lientä meni kaikkiaan yli litra ja vettä meni toinen mokoma, ellei enemmänkin. Reunoille alkoi pian muodostua toivottavaa crustia. Puolen riisikilon kypsyminen vei noin 45 minuuttia. Maistelin sieltä täältä riisinjyvä kerrallaan, reunoilla alkoi olla aiemmin kypsää, kun keskellä vielä oli liikaa puruvastusta. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, nostin ravut riisin pinnalle ja aivan muutamissa minuuteissa ravut kypsyivät alapuoleltaan, jolloin käänsin ravut toiselle kyljelleen. Lisäsin pannulle herneet ja kypsät makkara- ja kanapalat, sekä sipulit ja paprikat lämpenemään uudelleen. Ripottelin suolaa ja pippuria ruoan päälle ja ihan viimeiseksi asettelin sitruunalohkoja pinnalle.

Rakenne oli oikeanlainen, ruoan pohjan tahmea ja samalla rapea crust oli hyvänmakuista ja chorizo toi mukavaa mausteisuutta. Rapuja olisi voinut olla hieman enemmän. Tärkeää paellan valmistamisessa on se, että ainekset ja työvälineet varataan lähelle ja sopivia lastoja ja kauhoja on tarpeeksi. Lientä ja vettä pitää olla saatavilla, ettei ruoka pääse kuivumaan. Malttia tarvitaan ja jatkuvaa maistelua, kun riisi alkaa olla kypsää. Paksulla muurikalla ruoka jatkaa vielä kypsymistä senkin jälkeen, kun se on otettu pois tulen päältä, joten kannattaa ennakoida hieman ja viimeistellä ruoka, kun riisissä on vielä aavistus liikaa puruvastusta. Kun päästään pöytään, riisi ehtii vielä kypsyä valmiiksi.


15 kommenttia:

  1. Tuo pesukoneen rumpu kokkauksessa on kyllä kierrätystä parhaimmillaan. Ei varmaan tosin kannata kokeilla parvekkeella...

    VastaaPoista
  2. luimupupu: Juu, vaatii kyllä palamattoman alustan:) Ja meilläkin oli vesiletku lähellä, jos sattuisi tulta karkaamaan.

    VastaaPoista
  3. Jee, uusintoja! :)

    Mikähän siinä on, että olen syönyt hyvää paellaa Torremolinoksessa ja Kanarialla, mutta ei-niin-hyvää paikallisemmissa paikoissa Espanjassa? Jotain hyvää massaturismipaikoissakin :)

    VastaaPoista
  4. Maailma on pullollaan ruokia joita en ole vielä koettanut - tässä taas yksi. Ompas näyttävä ruokalaji noin vieraillekin..

    VastaaPoista
  5. Kyllähän tuollaisia uusintoja kelpaa kokata. Mahtava tuo tulisija tosiaan!

    VastaaPoista
  6. Ihanan kesäinen ateria!

    Onko sinulla muita De Buyereitä paellapannun lisäksi, oletko mahdollisesti ennättänyt jo kokeilla niitä? Tarvitsisin uudet pannut ja de Buyer on harkintalistalla.

    VastaaPoista
  7. Todella herkullisen näköistä :) meillä on juhannuksen menulla paella, juurikin chorizolla. Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
  8. Heidi: Oletko Suomessa syönyt ravintolassa hyvää paellaa? Minä en, en siis ole kokeillutkaan kuin ketjupaikassa eikä se kyllä ollut mistään kotoisin.

    Mausteinen Manteli: Nyt toisella kertaa onnistui teknisesti paremmin, eivät menneet suikat sekaisin, kun kaikki tarvittava oli esillä ja käden ulottuvilla:)

    Jokihaka: Kiitos, tuo on kyllä kätevä, pitäisi useammin käyttää, eikä kerran kesässä.

    Jonna: Minulla on vain yksi kuparikasari, joka on aivan mahtava ruoanlaitoissa, sen ainoa miinus on se, että se painaa niin paljon, etten tahdo yhdellä kädellä jaksaa sitä nostaa ja kaataa siitä, mutta tuleepahan kuntoiluakin samalla:) Hiiliteräspannuja minulla ei ole vielä, olen kuullut, että sen "patinoiminen" ottaa aikansa ja se on alussa herkkä ruostumaan, jos ei muista hoitaa oikein.

    annemi: postausta odotellen siis! :)

    VastaaPoista
  9. Näyttää kyllä tosi ihanalta. Voisi miettiä jos mökillä tekisi jonain päivänä paellaa.

    Minä olen syönyt hyvää paellaa Tampereen Saludissa, aikaa tosin siitä on yli 10 v, en tiedä onko edelleen yhtä hyvää.

    VastaaPoista
  10. sauvajyvänen: Sinulla olisi niitä kaikki hyviä liemiäkin. Mietin, että jos tekisi kalaisampaa versiota, se varjelemani hummeriliemi voisi olla paikallaan:)

    VastaaPoista
  11. Minä en ole ylipäätään syönyt Suomessa paellaa missään (en tosin ole ihan varma ollaanko tehty sitä joskus kotona lapsena). Paras paella on tehty silmieni edessä jossain "autiolla" rannalla Puerto Ricon liepeillä, kun taas (muistaakseni) Cádizissa ja Sevillassa se on ollut vähemmän hyvää...

    VastaaPoista
  12. Edelleen vähän hämmästelen, että nyt on oikeasti kesä, siis K-S-E-Ä! jee!

    Paella on hyvin tehtynä tooosi hyvää. Suomessa en ole ravintolassa paellaan syönyt, Kanariansaarilla olen saanut sekä erinomaista että ala-arvoista paellaa. Jälkimmäisessä ravintolassa tuli semmonen olo, että pitää ite mennä keittiöön puuhastelemaan :)

    VastaaPoista
  13. Aika ihana grilli teillä! Ja herkullisen näköinen paella,muy rico!Mulla on ollut vuosia paella-pannu,Espanjasta joskus hankittu.Viime paellan teosta onkin jo pari vuotta.Mutta tuollaista grilliä mulla ei ole:(

    VastaaPoista
  14. Olen varmaan ollut Heidin kans samalla rannalla paellaa syömässä, jonain toisena päivänä samalla rannalla ja samassa pannussa tehtiin myös parasta pasta bolognesea jota olen maistanut. Muurikka näyttää toimivan paellapannuna loistavasti ja lisäksi näyttää hyvältä, niin että mikä on aidon oikean paellapannun etu? DeBuyerin pannuista sen verran, että mulla on kaksi hiiliteräspannua, matalareunainen ja korkeampi sautepannu, ja molemmista tykkään kovasti. Patinaa kyllä kertyy mutta jos tekee jotain hapanta, paistaa vaikka tomaatteja niin se patina myöskin häipyy...Mitä se patina itse asiassa on? Pesen ja kuivaan pannut heti käytön jälkeen ja rasvaan välillä niin kuin valurautaa. Ikuinen takuu!!

    VastaaPoista
  15. Yaelian: Useammin pitäisi vaan käyttää tuota systeemiä, avotulella kokkailu on kivaa!

    Maria: Luulen, että paellapannun reunat ovat hyvät, tuossa muurikalla pitää tasapainotella pannu ihan suoraan, ettei liemi valu reunan yli eikä olisi tainnut paljon tuota puolta riisikiloa enempää voinut laittaa kerralla. Minäkin olen katsellut Eiringillä niitä hiiliteräspannuja, mutten ole vielä ostanut.

    VastaaPoista