Kirjoitan tätä alkua jo päivällä, ruoka on tehty ja syöty, tiskit tiskattu. Pyöräily on menossa vielä, jatkan postausta illalla ja lisään tilannetiedot sitten. Ihan kuin joku niitä tarvitsisi varsinaisesti minulta.
Tänään on ollut mukava päivä Bremenissä, tosin kesä tuntuu kadonneen jonnekin. Lämmintä on kyllä vielä melkein 20 astetta, mutta pilvi on paksu, tuntuu hämärältä ja tuulee reippaasti. Toivomme, ettei sada tänään enää, sillä menemme illalla katsomaan jalkapalloa. Kyseessä on Werder Bremenin naisten joukkueen peli. Olimme viime vuonna miesten pelissä ja se oli minusta vähän stressaavaa eikä kovin kivaa, sillä istuimme vierasjoukkueen päädyn kulmassa, oli kova meteli koko ajan ja savuja, eikä niiltä paikoilta nähnyt varsinaisesti mitään. Nyt menemme pienemmälle kentälle, eikä naisten peleissä ole ihan niin rankkaa fanimenoa muutenkaan. Antti oli kerran katsomassa naisten peliä, joten hän tietää.
Päivän espanjalaisruoan ohje on peräisin täältä, lähinnä pantryperusteisistä syistä. Sää ei suosinut ulkona kokkaamista ja tein ruoan kokonaan sisällä kaasuliedellä. Ja pasta kelpaa meille aina. Ohjeessa käytettiin tomaattimurskaa, mutta varastoissani oleva tetra oli mielestäni liian suuri, joten käytin tuoreita kirsikkatomaatteja.
Chorizo-pekonipasta kahdelle
- 2,5 dl pientä kierrepastaa (kolmen minuutin keittoajalla)
- vettä + suolaa pastan keittämiseen
- noin 12-13 cm pätkä chorizoa puolen cm viipaleiksi leikattuna
- 50 g ranskalaista pekonisuikaletta (lardonia)
- 1 kevätsipuli silputtuna
- 15 kirsikkatomaattia puolikkaiksi leikattuna
- pippuria
- tuoretta persiljaa
Laitoin veden kiehumaan kattilaan ja toiselle liekille pienen paistinpannun. Kun pannu oli hieman kuumentunut, nostelin sille ensin lardonit, sekoittelin ja kun niistä alkoi rasva irrota, lisäsin mukaan chorizoviipaleet ja sipulin. Paistelin näitä aineksia viitisen minuuttia, jonka jälkeen pekoni oli rapeaa, chorizosta irtosi makua ja leikkuupinta rapeutua, sipuli kypsyä. Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja kaadoin pastan kypsymään.
Kaadoin pannulle vielä tomaatinpuolikkaat ja laitoin kannen pannun päälle. Tässä tomaatit hautuivat mukavasti, mutta varsinaista kastiketta ei muodostunut, kuten olisi tomaattimurskasta tullut. Maustoin pippurilla. Kun pasta oli kypsää, Antti kävi kaatamassa veden pois ja sekoitin kattilassa pannulta ainekset pastaan. Pannu on niin pieni, ettei pasta olisi siihen mahtunut.
Maistelin ja lisäsin vielä hieman pippuria, mutta suolaa tämä ei tarvinnut, kiitos makkaran ja pekonin. Emme laittaneet mitään juustoraastettakaan annoksiin, vain hieman tuoretta persiljaa, joka on ottanut lempiyrtin paikan minun suussani.
La Vueltan 9. etappi oli luonteeltaan vuoristoinen. Eilisen mielialan mahalaskun jälkeen koitan taas kiinnostua kisasta niiden ajajien tähden, jotka ovat vielä mukana. Ilmeisesti Tadej ei loukkaantunut mitenkään kauhean vakavasti, vaikka paikattavaa ja ehkä leikattavaakin löytyy. Mutta hän toipuu ja palaa vielä kisoihin ainakin ensi vuonna.
No niin, nyt on jalkapallot katsottu, kotijoukkue voitti 2–0. Ja katsoimme myös La Vueltan etapin lopun nyt tallenteelta. Sepä olikin jännittävää, Enric Mas lopulta voitti etapin, nuorten kilpailun johtaja Oscar Onley tuli toiseksi ja Primoz Roglic kolmanneksi. Kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa niin ollen Enric Mas ja Primoz on toisena ja tiedä vaikka tässä vielä kävisi ennustukseni mukaan, kun Tadej poistui kuvasta, eikä Sepp Küss ole kärjen tahdissa. Ehkä sitten Primoz vielä voittaa koko homman. Huomenna on lepopäivä ja meillä viimeinen Saksan siirtymä, kun ajelemme Lyypekkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti