Italialaiset täytetyt kesäkurpitsat

Reippaalle rantenteilla oleva pyörä

Voi että miten märkää tuolla Italiassa oli noilla kilpapyöräilijöillä, tulee mieleen omat sateiset päivät Espanjassa. Minulla ei ollut noin kova vauhti, joten pysyin pystyssä. Eilen ensimmäisen grand tour-voittonsa saavuttanut Gianluca Brambilla sinnitteli tänään itsensä sijalle 17 ja piti kuin pitikin pinkin paidan itsellään sekunnin turvin. Se on tosi mukavaa, näinollen Gianluca saa ajaa myös oikealla maantie-etapilla pinkissä. Hän menettänee sen heti tiistaina, mutta hienoa että paita pysyi hänellä lepopäivän ylitse. 

Italialaiseksi ruoaksi tein tänään täytetyt kesäkurpitsat. Oikeastaan ne teki kyllä Kammenpyörittäjä, sillä minä leikkasin etusormestani palasen jo alkuvaiheessa  ja olin aika kädetön sen aikaa, että pahin tykytys sormesta loppui. Ohjeen otin viitteellisesti täältä. Minulla oli yksi isohko kesäkurpitsa, jonka täytin meille kahdelle päivälliseksi, tänään ei ollut suurta nälkää. Jonkun verran soveltelin, sillä se on minun tapani. 

Täytetty kesäkurpitsa kahdelle

• 1 isohko kesäkurpitsa pitkittäin halkaistuna
• puolikas paketti pekonia
• 1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää
• 1 tomaatti
• 1 kevätsipuli
• 2 rkl ricottaa
• 3 rkl tomaattikastiketta (Muttia, jota käytin eilisessä pizzassa, vähän jäi)
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• mozzarellaraastetta
• oliiviöljyä

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja laitoin uunivuokaan leivinpaperia. Voitelin paperin lorauksella oliiviöljyä. Koversin melonikauhalla kesäkurpitsasta puolipyörylöitä koko matkalta niin, että siitä tuli eräänlainen vene. Silppusin kurpitsapalaset silpuksi, samoin tomaatin, leipäpalan ja sipulin. Leikkasin pekonin paloiksi ja laitoin sen kylmälle pannulle. Aloin kuumentaa pannua ja paistelin pekonia muutaman minuutin. Lisäsin mukaan kurpitsapalat, tomaatit, sipulin ja leipäpalat. Paistoin koko täytemassaa noin 10 minuuttia. 

Sivelin (eiku Kammenpyörittäjä siveli) koverretut kesäkurpitsan puolikkaista toisen tomaattikastikkeella ja toisen ricottalla. Ripotin niille suolaa ja pippuria. Apukokkini (tässä vaiheessa vielä pitelin tärveltyä sormenpäätäni pääni päällä ja puristin tiukasti) sisusti puolikkaat täytteellä ja ne vielä pippuroitiin kunnolla. Ihan pinnalle ripoteltiin mozzarellaraastetta. Paistoin kurpitsoja noin 25 minuuttia. Koska olen epävarma uunimme kunnosta, käytin kiertoilmaa ja vertailin irtomittaria uuniin omaan säätimeen. Hieman tummaksi ehti juusto puolikkaiden päällä, mutta tuoksu oli ihanan pizzainen ja maku mainio!

Vielä ehtii osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan, jossa palkintona on painavaa luettavaa! Osallistumaan pääsee täällä. Arvonta on huomenna maanantaina. 

Pizzan keväiset värit

Reissussa ollessani jouduin syvän huolen valtaan, tieto lisäsi tuskaa. Näin Instagramista miten suomalaiset blogaanit söivät niin kovaa kyytiä parsaa, että pelkäsin ettei tankoakaan ole jäljellä, kun ehdin kotiin. Onneksi kivat kaverit lupasivat jättää minulle vähän parsaa ja myös tämän kevään hittituotetta, broccoliinia. Löysin kumpaakin nipun, ei niissä ollut lappua päällä: Vain Campasimpukan käyttöön, mutta otin ne silti. 

Tänään oli äidin onnenpäivä, Opiskelija tuli käymään. Aluksi lupasin, että teen lasagnea päivälliseksi, mutta sitten muistin, ettemme ole muuta tällä viikolla varsinaisesti syöneetkään kuin pastaa, joten päätinkin tehdä pizzaa. Yhden pizzoista tein keväisenä parsatäytteisenä ja sille sivelin tomaattikastikkeen sijaan ricottaa, niin ollaan tukevasti Italia-teemassa kiinni. Toiseen laitoin broccoliinia ja pieniä tomaatteja. Pari pizzaa tein sitten tomaattikastikeella ja Opiskelijaa miellyttävin täyttein.

Valkoisia pizzoja keväisin täyttein

Pizzapohja kahteen pienehköön pizzaan

• 3 dl lämmintä vettä
• 3/4 palaa hiivaa
• 400 g 00-jauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Liota hiiva lämpimään veteen yleiskoneen kulhossa ja mittaa kaikki muut ainekset mukaan. Vaivaa taikinaa koneellisesti 10 minuuttia, lisää hieman jauhoja, jos taikina on liian löysää. Jätä kohoamaan peitettynä 2-5 tunniksi. Jos haluat, voit laittaa taikinan peitettynä jääkaappiin ja antaa sen olla siellä yön ylitsekin.

Keväiset täytteet kahteen vaaleaan pizzaan

• 2/3 purkkia ricottaa
• 6 vihreää parsaa
• 2 retiisiä
• 6 vartta broccoliinia
• 6 pientä tomaattia
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• pieni pala parmesania raastettuna
• pieni pala emmentaalia raastettuna

Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin mahdollista. Jos käytät pizzakiveä, laita se kuumenemaan yhtä matkaa uunin kanssa. Minä edelleen käytän leivinpaperia pizzan ja kiven välissä, en osaa vieläkään tehdä sellaista pohjaa, jonka saisin siirrettyä puiselle laudalle ja siltä kivelle. 

Leivo taikina kahdeksi lätyksi, sinä varmaan saat pyöreämpiä pizzoja, minä en koskaan saa. Aina niistä tulee jotenkin epämuotoisia. Levitä pohjille muutama lusikallinen ricottaa, halutessasi voit maustaa ricottan vaikka murskatulla valkosipulilla. Minä en muistanut. Halkaise parsat pitkittäin niin, että niistä tulee ohuempia, ehtivät kypsyä uunissa. Leikkaa retiisit mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi. Levitä parsat ja retiisit pohjalle ricottan päälle. Revi mozzarellapallon puolikkaasta paloja pizzan päälle, samoin raasta sille parmesania ja emmentalia. 

Täytä toinen keväinen pizza tomaattiviipaleilla ja hieman ohennetuilla broccoliinin varsilla. Laita samaan tapaan pinnalle juustoja. Paista kumpikin pizza kuuman kiven päällä kunnes juustot kuplivat lupaavasti ja pohja kohoilee reunoiltaan ja on kypsää. Kummatkin pizzat maistuivat oikein mainioilta, ricottaa olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. En osaa päättää kumpi sopi paremmin pizzaan, parsa vai broccoliini, mutta retiisi ainakin sopi todella hyvin. Opiskelijan pizzoissa oli Muttin pizzakastike pohjalla, täytteinä salamia, tonnikalaa ja katkarapuja, sekä runsaasti juustoja. 

Giro d'Italian kahdeksas etappi näytti siltä, että massakiristä on turha haaveilla. En kyllä oikeasti niistä pidäkään kovin paljon, sillä pelkään kolareita ja viimehetken kasoja. Eniten pidän ylämäkeen päättyvistä etapeista, joissa ajajia tulee yksitellen maaliin. Ei nyt tarvitse olla mitään järkyttäviä 18 % seinänousuja, joihin tullaan hämärän rajamailla. Sellainen 6-8 % piisaa hyvin! Tänään reitti meni samanlaisia valkohiekkaisia teitä kuin minäkin ajoin L'Eroicassa. Aika on kullannut muistot, sillä todellisuudessa minä kyllä taisin taluttaa aika paljon. Etapin voittaja oli tänään Gianluca Brambilla, joka saavutti ensimmäisen grand tour-voittonsa ja meni ja otti pinkin paidankin samantien Tom Dumoulinilta. Huominen henkilökohtainen aika-ajo voi hyvinkin taas muuttaa tilanteen aivan toiseksi.

Vielä ehditte osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kookasta luettavaa arvotaan maanantaina ja osallistumaan pääsee täällä.

Mascarponevaahtoa ja aprikoosikastiketta

Jälkiruoalle on yleensä aina tilaa, vaikka kuinka olisi mukamas vatsa täynnä. Tänään söimme päivälliseksi eilisen pastan loput, itse asiassa parin edellisen pasta-aterian loput, kesäkurpitsapastan loppu meni iloisesti sekaisin eilisen kanapastan kanssa, eikä tuntunut missään. 

Tankkasin heti alkuviikosta jääkaappiin mascarponea, ricottaa ja mozzarellaa. Niistä olemme jo käyttäneet mozzarellaa ja tänään aukesi mascarponepurkki. Ostin tänään aprikooseja ja niille löysin ohjeen, jossa käytettiin kumpaakin. Ohjeen otin täältä. Tein jälkkäriä viisi annosta, joten huominen makea aterian päätös on jo valmiina, kun Opiskelija tulee kylään. Aineluettelon määriä hieman soveltelin, en ollut mittaustuulella, vaan kaatelin aineksia vapaalla kädellä.

Aprikoosi-mascarponevaahto viidelle

• 500 g aprikooseja
• 1 purkki (250 g) mascarponea
• 3,3 dl purkki kuohukermaa
• 50 g valkosuklaanappeja
• loraus Triple Seciä
• 140 g sokeria
• sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• muutama pieni amarettikeksi

Kuori aprikoosit, ota kivi pois ja leikkaa hedelmät neljään osaan. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu kattilaan. Lisää sokeri kattilaan ja kuumenna sokeri-mehuseosta hetken aikaa. Lorauta kattilaan hieman Triple Sec-likööriä ja kaada mukaan aprikoosipalat. Sekoittele ja anna kiehua niin kauan, että hedelmät ovat pehmeitä ja sokeriliemi käy vähiin, varo polttamasta pohjaan. Ota katilla pois tulelta ja jätä jäähtymään. Kun hedelmäkastike on jäähtynyt, aja se tehosekoittimessa tasaiseksi soseeksi.

Laita lasikulho tai muu kuumuutta kestävä astia pienen kattilan päälle. Kiehauta kattilassa vettä sen verran, ettei päällä olevan kulhon pohja osu kiehuvaan veteen. Kaada suklaanapit ja loraus kermaa päällimmäiseen astiaan ja anna suklaan sulaa. Sekoittele ja kun suklaa on melkein sulanut, ota astia pois kattilan päältä ja sekoita massa tasaiseksi. Jätä se jäähtymään, mukana oleva kerma estää suklaata jähmettymästä.

Vatkaa kerma tasaiseksi, pehmeäksi vaahdoksi. Kaavi mascarpone kulhoon ja vatkaa sitä haarukalla niin, että rakenne tulee tasaisen pehmeäksi. Yhdistä jäähtynyt suklaa-kermaseos mukaan mascarponeen, sen jälkeen kermavaahto. Viimeisenä kaada noin puolet aprikoosisoseesta seokseen ja pyöräytä muutaman kerran nuolijalla, älä sekoita aivan tasaiseksi. Lusikoi seosta annoskuppeihin. Anna jäähtyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Juuri ennen tarjoilua lusikoi päälle vielä hieman aprikoosisosetta annoksen päälle ja murustele pinnalle pari kolme pientä amarettikeksiä. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi on juuri tullut maaliin. Tänään ajettiin 211 km ja sitä luonnehdittiin Giron sivuilla mäkiseksi etapiksi, mutta jolle uumoiltiin kuitenkin massakiriä loppuun. Marcel Kittel koki rengasrikon noin viisi kilometriä ennen maalia, joten hän jäi kiristä paitsi. Kokonaistilanne ei kärjen suhteen muuttunut, Tom Dumoulin jatkaa pinkissä ja etapin ykköseksi kirjattiin Andre Greipel. Rostockin Raketti voitti jo toisen etapin tässä kisassa ja Lotto Soudal oli ykköstalli jo kolmatta päivää peräkkäin.

EDIT: Vielä ehtii mukaan Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan, jossa on palkintona painavaa luettevaa! Arvontaan mukaan pääsee täältä.

Kuudennen etapin kanapasta

Tänään meillä oli taas pastaa, kiintiö ei vielä ole täynnä. Selasin Nigellissima-kirjaa muutaman sivun eteenpäin toissapäiväisestä kesäkurpitsapastasta ja huomasin tomaattisen kanakastikkeen ohjeen. Tein annoksen noin neljälle, syömme loput huomenna. Muuttelin hieman ohjetta, sillä meillä ei ollut ollenkaan tölkkitomaatteja, käytin tuoreita.

Kanakastike pastalle

• 3 nahatonta broilerin rintafilettä
• 6 pienehköä tomaattia
• 4 säilöttyä paprikaa (olivat suolaveteen säilöttyjä, eivät onneksi öljyyn)
• 3 kevätsipulia
• valkosipulitahnaa
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vettä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 0,5 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia ja basilikaa
• raastettua parmesania

Aloitin leikkaamalla tomaatit lohkoiksi ja nostelin noin puolet pienen paprikapurkin sisällöstä leikkuulaudalle. Leikkasin paprikat suikaleiksi. Samoin silppusin sipulit. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja haudutin sipulia ja valkosipulitahnaa muutaman minuutin. Leikkasin broilerin fileet suikaleiksi. Otin sipulit pois pannulta odottamaan lautaselle ja kuumensin pannun melko kuumaksi ja lisäsin sille öljyä. Paistoin broilerisuikaleita pannulla muutaman minuutin, ripotin niille suolaa ja pippuria. Kaadoin marsalan pannulle ja annoin sen kiehua melkein kokonaan olemattomiin. Palautin sipulit pannulle ja lisäsin sinne myös tomaatit, paprikat, tomaattipyreen ja vettä sen verran, että pannulle muodostui kastike, jossa broileripalat hyvin mahtuivat kypsymään. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että pastavesi alkoi kiehua ja pasta kypsyi. Maistelin kastiketta ja lisäsin pippuria, sekä tuoreet yrtit. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen pannulle ja sekoitin kastikkeen joukkoon. Annoksen päälle pyöritimme myllystä parmesaania. 

Kuudes etappi Giro d'Italiassa tuli juuri valmiiksi. Alkumatkasta sää oli hyvin huono, sadetta ja kovaa tuulta estivät kuvamateriaalin saamisenkin, kun kopterit eivät päässeet ilmaan. Onneksi loppumatkasta sää oli jo parempi. Tom Dumoulin jatkaa edelleen kisan johdossa, tämän päivän voittajaksi ajoi Tim Wellens, joka sai ensimmäisen grand tour-voittonsa. 

Vielä ehtii osallistua Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan! Kommentoi maanantain postausta, niin olet mukana arvonnassa, joka tehdään 16.5.

Jo on aikoihin eletty

Kuten olen kertonut toisen blogini CampaCaminon puolella, sai pitkä kävelyretkeni aikaan sen, että olen päättänyt olla muille ihmisille more Humble And Kind. Tänään se ilmenee niin, että Kammenpyörittäjä saa syödä ulkojuustoja sisätiloissa. Yleensä sellaista ei tapahdu kuin kovimmilla pakkasilla. Oikein voin tuntea kuinka sädekehä leijuu pääni yläpuolella ja hieman sekoittaa uutta kampaustani, casuaalia sykeröä päälaella, jonka saan laitettua ilman, että silmät ovat viirussa. 

Päivän Italia-panostus keittiön puolella tarkoittaa runsasta antipasti-tarjotinta vain meille kahdelle, kunhan työvuoro päättyy Kammenpyörittäjältäkin. Koska olemme aikuisia, eikä tarvitse ruokkia ketään muuta, en tee ns. oikeaa ruokaa lainkaan, vaan vieläpä istumme television ääreen, otamme lasilliset viiniä ja antipastit eteemme lattialle ja pidämme picknicin matolla, kuten talvella joulun aikaan usein teimme. Silloin olikin pimeää, mutta nyt on ihanin kevät!

Keräsin tarjottimelle kunnon palasen gorgonzolaa (eikä se edes haise kauhean pahalle), pienen palan pecorinoa, jotain kovaa italialaista juustoa, jonka nimen jo unohdin ja buffalomozzarellapallon. Lihapuolta edustaa salami ja parmankinkku. Sivustoille keräsin tomaatteja ja juustojen väliin estämään niitä riitelemästä oliiveja. Keskelle laitoin vielä keon vadelmia. Niille aion ripotella hieman balsamicoa ja mozzarellalle oliiviöljyä, kunhan picnicin aika koittaa. Muutama lehti basilikaa ja patonki paloiksi, niin eiköhän sillä nälkä siirry seuraavaan syömiseen?

Giro d'Italian viides etappi on koko kilpailun pisin ja sitä pääsemme katsomaan tallenteelta. Eilen pinkki paita lähti Marcel Kitteliltä, mutta se nyt oli ihan odotettavissa, sillä hän ei ole mäkimies ja etapin lopulla oli varsinainen tapponousu. Koitan olla kurkkimatta Giron sivuilta, etten vain vielä näe, kuka tänään voittaa ja kuka johtaa kilpailua.

EDIT: Vielä ehtii mukaan Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan jättämällä kommentin tänne.

Italia, tervetuloa Campakeittiöön!

Perjantaina alkoi 99. Giro d'Italia ja tänään on vuorossa neljäs etappi. Me olemme ehtineet katsoa vain hieman sieltä täältä tähänastista kilpailua. Suosikkimielessä kisa taitaa olla hieman laihanpuoleinen minulle, mutta se lupaa sitten hyvää Tour de Francen kannalta. Katsomme illalla neljättä etappia tallenteelta, sen alussa pinkissä ajaa Marcel Kittel, tuo Saksan kirikuningas. 

Tänään alkoi myös Italia-aiheinen keittiöhaasteemme tälle vuodelle, tämä on jo kuudes kerta. Campasimpukan viides synttäri oli 7.5. ja sen merkeissä on menossa arvonta, johon voi osallistua edellisen postauksen kommenttilaatikossa vielä useiden päivien ajan. Kiitos kaikille jo osallistuneille ja muutenkin kommentoineille, kiitos kaikista ystävällisistä sanoista! En vastaa sinne kommenttiketjuun, että arvonta on helpompi järjestää. 

Koska olen ollut pois kotoa monta viikkoa, en ole kokkaillutkaan pitkään aikaan. Nyt intoa riittää siihen. Söin monenmonta lautasellista pastaa caminon aikana, mutten ole ollenkaan kyllästynyt pastaan. Kammenpyörittäjä marisi aamulla, että miksi hänen pitää aina työpäivänä lähteä töihin. Sellaista se on. Minä sain jäädä kotiin ja lupasin tehdä hänelle pastaa siiheksi, kun työpäivä on ohitse ja hän saapuu kotiin. 

Se kuulema olikin poissaoloni aikana omituista, hän puuhasi vaikka mitä ja kun tuli nälkä, ei ruokaa ollutkaan, vaan sitä piti itse tehdä tai olla nälissään. Semmoista se on. Vaimo on kätevä olla olemassa. (oikeasti meillä oli toisiamme suuresti ikävä ja nyt on niin mukavaa olla taas yhdessä)

Kävin etsimässä kaikki Italia-aiheiset keittokirjani keittiöön inspiraatiota tuomaan. Ajattelin tänä vuonna mennä enemmän kirjojen avulla kuin nettiohjeiden. Ensimmäiseksi selailin pari vuotta sitten ostamaani Nigella Lawsonin kirjaa Nigellissima Instant Italian Inspiration. En päässyt kuin muutaman sivun, kun vastaan jo tuli ohje, johon minulla löytyi kaikki ainekset kotoa. Tosin parmesaania en löytänyt, mutta aloitetun manchegon, joten sillä mentiin. Pitää mennä kauppaan täydentämään Italia-aineksia. 

Kesäkurpitsapasta Nigellan neuvoin kahdelle

• 200 g pastaa
• suolaa pastankeittoveteen
• oliiviöljyä
• valkosipulitahnaa
• 4 kevätsipulia
• 500 g kesäkurpitsaa
• 0,5 dl kuivaa valkoviiniä tai vermuttia
• persiljaa (meillä ei ollut, käytin basilikaa)
• 1 dl pastankeittovettä
• raastettua parmesaania (ei ollut vielä, käytin manchegoa)
• voita
• suolaa ja pippuria

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Kuutioi kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi ja silppua sipuli ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sille valkosipulitahna (tai murska, jos käytät kynttä). Kun sipulit ovat hieman hautuneet, lisää pannulle kesäkurpitsakuutiot. Hauduta muutama minuutti. Kaada mukaan viini ja osa silputusta basilikasta. Anna viinin kuplia ja haihtua pois. Kun pasta on kypsää, ota tallelle kupillinen keitinvettä. Valuta pasta ja kaada se pannulle, jolla kesäkurpitsa on juuri parahultaisen kypsää. Sekoita, lisää mukaan hieman keitinvettä ja juustoraastetta. Maistele, lisää suolaa jo tarpeen, pippuria nyt joka tapauksessa. Viimeiseksi sekoita mukaan muutama nokare voita. Tarkista vielä mausteet, lisää jos tarpeen.

Campasimpukkaa viisi vuotta! Juhla-arvonta!

Enpä olisi uskonut, että jaksan tehdä jotain vapaaehtoista asiaa viisi vuotta. Yleensä kyllästyn parin kolmen vuoden tienoilla, tai heti alkuunsa päätänkin, ettei tämä ollutkaan minun juttuni. Aloitin blogin toukokuussa 2011 hyvin epäileväisin mielin, tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta, että oikeasti viitsisin toteuttaa blogihaasteen, jonka itselleni asetin. Ajattelin, että katsotaan nyt mitä tästä tulee ja ainahan voin lopettaa vähin äänin, jollei bloggaaminen olekaan mukavaa. 

Mukavaa bloggaaminen nimenomaan on ollut! Viisi vuotta on mennyt nopeasti ja blogistani on tullut tärkein harrastukseni ja vapaa-ajan puuhani. Sen myötä suhtautumiseni ruokaan on muuttunut paljonkin ja olen oppinut monenlaisia juttuja omassa keittiössäni, syönyt lukemattomat mielenkiintoiset ateriat ja tutustunut useisiin mahtaviin ihmisiin. Olen myös kokeillut hieman erilaisia yhteistyökuvioita, mutta pysytellyt kuitenkin melko omillani, sillä en ole lainkaan kampanjaihminen. Enkä innostu käskystä. 

Noin vuoden verran Campasimpukka on ollut myös Instagramissa, josta pidän kovasti, vaikka toisaalta se jonkun verran tuntuu vähentävän kommentointia blogissa. Caminoreissuni ajan kuvat olivat lähinnä mutaa ja kuraa, mutta jatkossa taas lisää ruokakuviakin.

Nyt kun Campasimpukka on 5-vuotias, on aika pitää pieni juhla-arvonta. Mikäli tahdot osallistua, laita tunnistettava kommentti tähän postaukseen viikon kuluessa. Ensi viikon maanantaina, 16.5. arvomme juhlallisin menoin palkinnon, jonka olemme tätä tarkoitusta varten varanneet jo aikoja sitten. Kyseessä on ruokaintoilijoitten iltalukeminen parhaasta päästä, se myös kohottaa kuntoa, sillä sen kannattelu vuoteessa vaatii habaa. Emme vastaa mahdollisista päävammoista, kypärän käyttö on suositeltavaa. 

EDIT: Arvontaan osallistumisaika on päättynyt, arvonta on suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu maanantaina 16.5. klo 16.45. Kiitos osallistuneille!

ps. tuo alussa linkattu blogin ensimmäinen postaus on aika liikuttava, vai mitä? 

Ette te minusta vielä päässeet

Nyt elämäni kävelyretki on ohitse. Camino Frances ja seitsemän viikkoa pois kotoa on takana. Tulin kotiin aamulla varhain ja ennen kuin jaksoin mennä edes ruokakauppaan (mitä ruokabloggaaja aina jaksaa tehdä, vaikka pää kainalossa), oli pakko ottaa pikku nokoset omassa vuoteessa.  Oli laitettava pää omaan tyynyyn, kietouduttava oman peiton omaan puolikkaaseen oman Kammenpyörittäjän selän taakse. Hän oli minut tuonut kotiin eeppiseltä matkaltani ja olimme täysin poikki, kun kotipiha oli viimein saavutettu. Olin nukkunut hyvin kaikki yöt reissulla, mutta nyt kotona jalkojani särki ja uudet lihakset säärissäni kramppasivat ja näin niin häröjä unia, että oli viisainta herätä parin tunnin kuluttua. 

Sitten päivä olikin yhtä vilskettä, ruokakauppaa, rakkaiden lasteni tapaamista, pyykinpesua, lutikkavaaran arviointia, vaelluskenkien pesua ja muuta kotiinpaluuseen liittyvää puuhaa. Giro d'Italiaa katsoimme ohimennen ja puolella silmällä, enkä vielä ole kartalla kaksi etappia ajetusta kilpailusta. Ruokaakin laitoin jo ensimmäistä kertaa sitten pääsiäisen alusviikon. En italialaista, en parsaa, enkä broccoliiniä, vaan tortilloja. 

Huomenna alkaa kotiinpaluun akuuttivaiheen jälkeinen tila, jossa puretaan mielestä monenlaisia tuntemuksia ja ladataan kuvia, perkataan kuvakansioita (tunaroin kuvat neljään kertaan puhelimesta koneelle) ja rasvataan kenkiä. Silloin on myös aika paneutua seuraavaan merkkitapahtumaan, Campasimpukan viisivuotiseen taipaleeseen. Tasan viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin ja nyt on kuudennen vuotuisen kolmiosaisen ruokahaasteen aika. Myöhemmin tulevalla viikolla blogiin tulee arvonta ja pientä muistelua Campasimpukan ensimmäisistä viidestä vuodesta ja joistakin ajatuksista, mitä blogilta toivon tulevaisuudessa. Myös ruokaohjeiden kokeileminen palaa kuvioihin.