Isoja katkarapuja, perunaa ja pekonia

Palasimme Tallinnan minilomaselta ja toimme tullessamme suuria katkarapuja kylmälaukussa päivällistä varten. Valmistin ne nopeasti kotiintulotouhujen lomassa niin ranskalaisittain kuin kykenin. Vinkit otin täältä, tuossa oli käytetty langustineja, mutta arvelin ohjeen passaavan katkiksillekin.

Katkarapuja, perunaa ja pekonia

• 8 oikein suurta raakaa katkarapua 
• oliiviöljyä
• voita
• persiljaa
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 8 pientä siikliperunaa
• 4 pekoniviipaletta

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja leikkasin perunat ohuiksi viipaleiksi. Pyörittelin perunaviipaleet oliiviöljyssä ja levitin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Laitoi perunat uuniin kypsymään. Samaan aikaan leikkasin pekonin pieneksi silpuksi ja paistoin silpun pannulla rapeaksi. Kaadoin pekonin talouspaperin päälle odottamaan. 

Lisäsin samalle pannulle lorauksen oliiviöljyä ja raa'at ravut. Kääntelin niitä hetken aikaa pannulla ja lisäsin pannulle kunnon lorauksen voita. Valelin rapuja voin ja öljyn seoksella. Puristin pannulle sitruunamehua ja jatkoin valelua muutama minuutin. Ripotin pannulle suolaa, pippuria ja tuoretta persiljaa. 

Kun perunat olivat kypsiä, otin ne uunista. Asettelin kypsät ravut vadille, ripottelin päälle perunalastuja, pekonimurut ja lisää tuoretta persiljaa, puristin vielä sitruunamehuakin. Tähän olisi sopinut hyvin tuore, rapea patonki, mutta leipää meillä ei ollut tänään. Ravut onnistuivat hyvin, ne oli helppo kuoria ja maistuivat mahtavilta perunalastujen ja pekonimurujen kanssa. 

Katselimme syödessämme tämän päivän Tour de Francen etapin loput, jonka saimme pyydystettyä tallenteeksi. Pari päivää meni ohitse meiltä ollessamme reissussa, mutta nyt tiedämme, että Greg van Avermaet johtaa kokonaiskilpailua reilun kuuden minuutin kaulalla mm. Froomeen ja Quintanaan. Alberto Contador ei ole lyönyt hanskoja tiskiin, vaikka on 8 minuuttia kärjen takana sijalla 22. Huomenna pääsemme taas kisaan mukaan kunnolla ja toivoakseni löytyy jotain hyvää ranskalaiskokkailuakin lautasille!

Eväsretkellä sadesäällä

Tour de Francen kuudes etappi ajetaan, kun me olemme minilomasella Virossa. Hotellimme ei tarjoa Eurosportia, joten emme tiedä, mikä tilanne on kisassa, enkä halua pilata jännitystä katsomalla netistä, huomenna ehtii tietää!

Tallinna kutsui sadesäästä huolimatta ja pidimme pienen ranskalaisvaikutteisen eväsretken iltapäivällä. Tallinnan kaupoista voi ostaa vaikka mitä tähän sopivaa syötävää, tai näin me luulimme. Mansikka-aika alkaa olla ohi ja valmiiksi kylmennettyä samppanjaa ei ollut meille sopivassa hintaluokassa. Kyllä välillä on elämässä vaikeaa ja vastatuulta! Selvisimme kuitenkin.

Huomenna palaamme Campakeittiöön ja Ranska-haasteen pariin, tänään kuittasimme homman sinihomejuustolla ja pateella. Ensi maanantaina on Tour de Francen ensimmäinen lepopäivä, silloin kirjoitan postauksen minilomasemme ravintolakokemuksista,  joista ainakin Tuljak oli erittäin positiivinen. Tämäniltainen Farm on vasta tulossa. 

Tarte flambée jota myös flammkucheniksi sanotaan

Tein joku aika sitten valkoisia pizzoja, joissa oli tomaattikastikkeen sijaan ricottaa. Nyt vuorossa oli Ranska-teemaamme sopiva Alsacen seudulta kotoisin oleva tarte flambée. Elsassissa, Saksan puolella samaista lätyskää kutsutaan flammkucheniksi. Tein myös tavallisia pizzoja, joten pohjana käytin tavanomaista pizzataikinaani. Söimme tarte flambéeta sunnuntaina, mutta postaan se vasta nyt tämän päivän Ranska-osuutena, sillä olemme pienellä kesäreissulla poissa omasta keittiöstämme. Pohjaohjeen laitan tähän sen mukaan, että siitä tulee yksi vähän uunipeltiä pienempi lättynen.

Tarte flambée eli flammkuchen

Pohja

• 1, 5 dl lämmintä vettä
• 1 tl kuviahiivaa tai kolmasosa hiivapalasta
• 200 g vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä

Alusta taikinaa noin 10 minuuttia yleiskoneella tai käsin niin kauan kuin suinkin jaksat. Jätä taikina kohoamaan pariksi tunniksi. Voit tehdä valmiiksi odottamaan täytteitä, ei haittaa, että ne jäähtyvät välillä.

Täytteet

• 6-8 pientä uutta sipulia varsineen (minulla oli sekä vaaleita että punasipuleita)
• 1 rkl voita
• muutaman sentin pala kesäkurpitsaa mandoliinilla oikein ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta pekonia
• 3 rkl ranskankermaa (meillä yrtein maustettua ruotsalaisversiota reissusta tuotuna)

Paista silputtua sipulia voissa niin kauan, että se karamellisoituu, varo polttamasta. Kaavi sipulit lautaselle odottamaan. Paista myös pekoneita vähän aikaa, mutta niiden ei tavitse tulla aivan rapeiksi asti, ne paistuvat sitten uunissa loppuun. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin siitä irtoaa. Jos sinulla on pizzakivi käytössä, laita sekin uuniin kuumenemaan valmiiksi. Kauli taikina litteäksi ja niin pyöreäksi kuin osaat. Minä en vaan osaa. Levitä pohjalle ranskankermaa ja siihen päälle ensin kesäkurpitsaviipaleet. Minä laitoin ne raakoina, ne olivat niin ohuita, että ehtivät oikein hyvin kypsyä sopivasti uunissa. Sitten leikkele pekoni pikkupaloiksi päälle ja lopuksi karamellisoidut sipulit. Paista noin 8-10 minuuttia uunistasi riippuen. Syö niin kuumana kuin kielesi kestää.

Tour de Francen viides etappi on jo nousuja sisältävä ja siinä voi olla jo Peter Saganilla tekemistä, että pystyy keltaisen paidan pitämään. Täytyy sitten illalla ottaa selvää, miten etapissa kävi. 

Kampasimpukoita alkuruokana

Tänään meillä oli perhepäivällinen, jolle nuorisoa saapui syömään. Savustimme kalaa ja onnistuimme sen kanssa kohtuullisesti. Aterian kohokohta oli kuitenkin siinä vaiheessa jo syöty, sillä alkuruoka nousi ykköseksi aivan kevyesti. Löysin ohjeen jostain ranskalaisesta blogista, mutta kadotin sen jotain muuta etsiessäni, enkä löytänyt enää takaisin. Pahoittelen. 

Kampasimpukat neljälle yrttivoissa alkuruokana

• 3-4 kampasimpukka/syöjä riippuen koosta, syöjien ja kampasimpukoiden
• 30 g voita
• nippu tuoreita yrttejä (minulla ruohosipulia, tilliä ja timjamia)
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• sitruunalohkoja tarjoiluun

Kuivasin sulatetut kampasimpukat. Jos ne olisivat olleet oikein suuria, ne olisi kannattanut ehkä leikata kahteen viipaleeseen, että ne olisivat sopivia suupaloja. Minun kampikseni olivat valmiiksi suupalakokoa. Tein ensin yrttivoiseoksen sulattamalla voita pienessä kasarissa, lisäsin yrtit ja lorauksen sitruunamehua sekä pikkuisen suolaa. Joku chilikin voisi sopia tähän, mutta tällä kertaa en käyttänyt mitään voimakkaita mausteita. 

Kaadoin lorauksen yrttivoita pannulle ja kuumensin pannua hetkisen. Paistoin kampasimpukoita voissa molemmilta puolilta muutaman minuutin ajan, näin miten läpikuultavuus väheni simpukassa. Varoin polttamasta niitä, tai kypsentämästä liikaa, ettei simpukoista tulisi kumisia. 

Tarjoilin simpukat maistelulusikoista, joita olen ostanut monta vuotta sitten, mutten käyttänyt vielä koskaan tätä ennen. Nostin simpukan lusikalle ja laitoin pienen lusikallisen kuumana pidettyä yrttivoita simpukan päälle. Laitoin pikkuisia sitruunalohkoja tarjolle ja ripottelin tarjottimelle hieman tuoretta yrttisilppua. Simpukat olivat juuri sopivasti kypsennettyjä ja sopivat kala-aterian alkuun mainiosti. 

Tour de Francen neljäs etappi jäi meiltä melkein katsomatta päivällisvalmisteluiden vuoksi. Katsoimme kuitenkin noin viisi viimeistä kilometriä ja näimme massakirilopun, jossa kaikkien kauniiden kampausten kuningas Marcel Kittel voitti etapin. Keltaisessa paidassa jatkaa toinen tukkasankari, Peter Sagan. Mukavaa, että Alberto Contador edelleen on mukana, vaikka näyttääkin melko kärsivältä ruhjeittensa kanssa. 

Mansikkafrangipane Tourin kuntoajopäivänä

Eilen kävi Tourin toisella etapilla niin, että voittoon ajoi tietämättään Peter Sagan, tuo hiustenkasvun ihmelapsi. Hän ei loppukirissä tiennyt, että viimeinenkin päivän hatkassa ajanut oli ohitettu ja hänen kirinsä hyvityssekuntien toivossa vaihtui etappivoitoksi. Ilmankos hän ei tuulettanutkaan maaliviivalla. Hän sai myös ensimmäisen kerran päälle keltaisen paidan. Edellispäivän voittaja, Mark Cavendish ei joko osaa tai välitä peitellä tunteitaan, hän oli huomattavan nyrpeän näköinen taas ajaessaan selveästi taaempana joukossa maaliin tietäen, että paidanvaihto oli edessä. Alberto Contador kaatui eilen toisen kerran samalle olkapäälle, voi kyllä uskoa, ettei matkanteko ollut hänelle herkkua. 

En ole tosissani postauksen otsikon kanssa, kyllä siellä ihan kilpaa ajettiin Tourin kolmannellakin etapilla, vaikka matkaan käytettiin huomattavan pitkä aika. Viimeisillä kymmenillä kilometreillä Thomas Voeckler oli irtiotossa, hän on aina kiva nähdä hatkassa. Massakiri oli odotettavissa ja sellainen siitä tulikin. Eilinen nyrpistelijä, Mark Cavendish taisteli itsensä ykköseksi aivan muutaman sentin etumatkalla André Greipelista. Heti maalin jälkeen kumpikaan ei tiennyt oliko voittanut vai ei. Peter Sagan jatkaa keltapaidassa. Ilokseni Alberto Contador sinnittelee mukana, vaikka eroa kärkeen on minuutti 2 sekuntia. 

Päivän ranskalainen keittiöpanostus oli leivonnainen. Olen nyt vähän arka paistelemaan mitään uunissamme, emme ole vieläkään saaneet aikaiseksi viedä sitä tutkittavaksi. Kiertoilma tuntuu toimivan aivan hyvin, mutta muuten poltan sen kanssa helposti yhtä jos toista. Mittailin ja vertailin lämpötiloja tänään ja uskaltauduin tekemään mansikkaisen frangipanen, nyt on aivan paras mansikka-aika. Pakastimme tänään tulevan talven mansikat ja jätin niistä leivonnaiseen muutamia muhkeita marjoja käytettäväksi. Käytin samaa taikinaohjetta, kuin kaksi vuotta sitten. Kopioin ainemäärät tuosta postauksesta.

Mansikkafrangipane

Taikina

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 70  g suolatonta voita
• 0,8 dl erikoishienoa sokeria
• (0,5 tl suolaa mikäli voi on suolatonta)
• 1 kananmunan keltuainen
• 2 rkl kylmää vettä

Sekoita taikina-ainekset vettä lukuunottamatta käsin murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja työstä vielä sen verran, että taikina muodostuu palloksi. Kaavi taikina voideltuun vuokaan ja taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, että uuni lämpenee 200 asteeseen. Esipaista pohjaa noin 15 minuuttia, kunnes se on lievästi kypsynyt. Jos pinta kohoaa, paina se nuolijalla varovasti pohjaa vasten. 

Täyte

• 50 g pehmeää voita 
• 1,2 dl sokeria
• 1,8 dl mantelijauhetta
• 1 kananmuna ja taikinasta jäänyt kananmunan valkuainen
• 2 tl vehnäjauhoja
• 1 tl maissitärkkelystä
• 1 tl vaniljauutetta
• ripaus suolaa
• tuoreita mansikoita (6-7 suurta mansikkaa)

Vatkaa ensin voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää muut täytteen aineet mukaan, sekoita. Leikkaa mansikat viipaleiksi. Kaavi täyte esipaistetulle pohjalle ja levitä se koko pohjan alalle. Asettele marjat täytteen päälle ja paista torttua noin 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen.

Minun kakkuni pääsi hieman tummenemaan reunoistaan, mutta se oli kuitenkin hyvin mehevä suurten mansikoitten ansiosta. Runsas tomusokeri kaunista lopputulosta. 

Croissanttiritarit

Välillä leipäpussiin unohtuu croissantti tai kaksi, eikä niitä tee mieli syödä, kun paras lehtevyys on mennyt ja sisuskin on jo kuiva. Pois niitä ei kuitenkaan tarvitse heittää, vaan ne voi käyttää french toastin tekoon. Siinä tulee jo kaksi ranskalaisuutta samaan syssyyn, kui hienoo se on? Tänään meillä oli eilen ostettuja croissanteja, jotka olisivat vielä menneet sellaisinakin hyvän maitokahvikupposen kanssa, mutta paljon parempia ne olivat jatkojalostamisen jälkeen. Vinkin otin Averie Cooks-blogista.

Croissant french toast kolmelle

• 3 kuivahtanutta croissantia
• 3 kananmunaa (kaksi olisi varmaan piisannut)
• 3 rkl maitoa
• ripaus sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• ripaus kanelia
• voita paistamiseen
• marjoja tarjoiluun
• tomusokeria koristeluun

Leikkaa croissantit pitkittäin kahteen osaan. Sekoita kananmunat, maito ja mausteet laakeassa astiassa, jossa croissanteja mahtuu uittamaan. Kuumenna pannu ja sulata sillä hyvä nokare voita. Kasta croissantin puolikas leikkuupinta alaspäin munamaitoseokseen hetkeksi, käännä ja nosta sitten puolikas hieman valutettuna pannulle paistumaan, ensin leikkuupuoli alaspäin. Paista kunnes ovat kauniin värisiä. Minun pannulleni mahtui kolme puolikasta kerrallaan. Tarjoa tuoreiden marjojen, hillon, vaahterasiirapin tai minkä kanssa nyt haluatkaan. 

Tour de Francen toinen etappi ajetaan sekin Ranskan pohjoisrannikolla ja se päättyy Cherbourgiin. Mittaa tasamaan etapilla, joka kuitenkin päättyy kolmen kilometerin nousuun, on 183 km. Mark Cavendish joutunee luopumaan keltaisestaan, mutta saahan kuitenkin yhden päivän ajaa siinä hänkin. Lähetys kilpailusta alkaa kolmen maissa iltapäivällä. En löytänyt huonompia uutisia Alberto Contadorista, joten olen toiveikas, että hän pystyy jatkamaan kilpailua, vaikka saikin eilen ikäviä ruhjeita ja asvaltti-ihottumaa. Maaliin hän ehti sijalla 86. 

Campasimpukan kuudes Ranska-haaste lähti käyntiin sous vide-ankalla

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Sous vide on ollut tämän vuoden uutuus keittiössämme. Sain Sansairen sirkulaattorin joululahjaksi ja heti vuoden alkupäivinä aloin opetella sen käyttämistä. Nyt kokemusta on niin lihan, kalan, kasvisten kuin kanan- ja strutsinmunan kypsentämisestä luimupupun laavalampuksi ristimällä tötteröllä. Onnistuneimpia ovat olleet lohi- ja hevoskokeilut. Muutama epäonnistuminenkin mahtuu joukkoon, niitä ei välttämättä ole blogissa varsinaisesti avattukaan.

Tänään meillä oli ankanrintaa sous vide, se on niin ranskalaista, niin ranskalaista.  Otin neljä rintaa sulamaan pari päivää sitten jääkaapin nollalaatikkoon. Arvoin valmistusmenetelmän kanssa, mietin tekisinkö ne confit-menetelmällä, mutta päädyin sitten sous videen. Ankanrinnat oli lähettänyt meille Familia, jonka tuotteita olemme kokeilleet pian pari vuotta. Nyt yhteistyöpostauksia on kinostunut useita pienelle ajalle, tämän jälkeen keskityn Ranska-teemaan ja syksyn tullen palaan erilaisten lihapalojen kokeilun pariin. 

Ankanrintaa sous vide 

• 1 ankanrinta syöjää kohden
• suolaa ja pippuria

Laitoin tasalämpökypsentimen kattilaan lämmittämään vettä, tähtäsin 62 asteeseen. Otin ankanrinnat pois pakastuspusseista ja kuivasin ne huolellisesti. Ripotin niiden lihapuolelle suolaa ja pippuria. Vakumoin kunkin ankanrinnan omaan pussiinsa ja laitoin pussit vesikattilaan, kun tavoitelämpö oli saavutettu. Olin lukenut eri lähteistä, että 45 minuuttia olisi minimiaika ja lihaa voisi pitää lämpimässä vedessä aina neljään tuntiin asti. Tämä antaa jo hyvin laajan aikaikkunan ruoanlaittoon. 

Lukemissani ohjeissa puhuttiin 57 asteen lämmöstä, mutta tarkistin mitä lämpötilaa oli käyttänyt aiemmin ankanrintojen kypsentämisessä. Yleisimmin olin käyttänyt 65 astetta, mutta tein nyt kompromissin ja käytin 62 astetta. Pidin ankanrintoja vedessä noin pari tuntia, sillä katsoimme Tour de Francen ensimmäistä etappia tietysti innolla. 

Vakuumissa ankanrinnan nahka ei tietenkään rapeudu, joten kun ruokailun aika lähestyy, nahka täytyy vielä paistaa ennen tarjoilua. Otin pussit pois vedestä ja avasin ne. Kuivasin ankanrintojen pinnat ja laitoin ne nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin lämmittää. Noin viidessä minuutissa rasva oli alkanut irrota melkoisen iloisesti ja nahkasta tuli aika hyvän rapea. Rintapaloja täytyi hieman painaa lastalla kuuman pannun pintaa vasten, että koko nahkaosa osuisi pannulle. Käytin myös lihapuolta pannulla lopuksi noin puolisen minuuttia. Annoin palojen levätä viitisen minuuttia ennen leikkaamista.

Lisäkkeinä meillä oli hanhenrasvassa paistettuja perunoita ja hauskaa luumukastiketta, joka oli oikein helppo tehdä. Otin ohjeen täältä. Muunsin hieman ohjetta, tietenkin.

Luumukastike ankalle

• 3 luumua
• 2 dl vettä
• 0,5 dl sokeria
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 rkl maissitärkkelystä
• 2 rkl kylmää vettä

Leikkasin luumut paloiksi ja mittasin kattilaan veden, sokerin ja viinin lumupalojen lisäksi. Keitin seosta noin 10-15 minuuttia. Lisäsin mukaan maissitärkkelyksen kylmään vesitilkkaan sekoitettuna ja annoin sen kiehua mukana kastikkeessa muutaman minuutin vielä, jotta kastike saostui. Monissa ohjeissa oli kirsikkakastikkeita, mutta nyt meillä ei ollut kirsikoita. 

Ankanrinnoille sous vide-menetelmä osoittautui kyllä toimivaksi, mutta ehkä kuitenkin kypsensin niitä hieman liikaa. Maku oli hyvä ja rakenne myös, mutta mitään erityistä etua en tällä kertaa tasalämmöstä saanut ruokaan. Menetelmän eduksi voisin kuitenkin keksiä sen, että suuremmalle joukolle syöjiä saisi tasalaatuista tarjottavaa, kun kaikki lihapalat olisivat yhtä aikaa valmiita. Tulipa kuitenkin kokeiltua. Lisänä olleet perunat ja etenkin luumukastike olivat oikein hyviä.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki tasalämpökypsennystä käsittelevät postauksemme.

Kiitos Familialle saamistamme ankanrinnoista!

Tour de Francen ensimmäinen etappi on ohitse. Siitä oli pitkä lähetys, vaikka reitti ei ollut kovinkaan kiinnostava maastoltaan, enimmäkseen tasamaata. Kaksi pientä nousuakin oli löydetty reitiltä, joten mäkikisakin saatiin käyntiin. Sää oli hyvä, tosin hyvin tuulinen. Maisemat olivat upeita, olemme matkailleet Mont-Saint-Michelissä ja Utah Beachillä, jotka olivat etapin alku- ja päätepisteet. 

Torstaisessa joukkueiden esittelyssä sain huomata, että kaikki suosikkini ovat tämän vuoden kisassa mukana. Olin luullut, ettei Giron tänä vuonna voittanut Vincenzo Nibali ei olisi mukana, mutta kyllä hän on, ei tosin Astanan kapteenina. Fabio Aru ajaa kapteenina tänä vuonna. Alberto Contardor, Nairo Quintana, Chris Froome, Mark Cavendish, Andre Greipel, Fabian Cancellara ja Peter Sagan asettuivat kaikki tänään lähtöviivalle, kun vuoden tärkein kisa alkoi. 

Etapissa oli ennalta-arvattava massakiri, jonka voitti Mark Cavendish. Tämä oli monien voittojen kirimiehelle ensimmäinen Tourissa niin, että hän sai keltapaidan päälleen. Aikaisemmat Tourin etappivoitot eivät ole olleet ensimmäisellä etapilla. 

Alberto Contardor joutui pahannäköiseen kolarointiin ja loukkasi ainakin olkapäänsä ikävännäköisesti. Ainakin toistaiseksi hän vielä pystyy jatkamaan kilpailua.

Karitsaa haudutuspadassa Touria odotellessa

Minä olen oikea metsämansikka!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Nyt ei ole varsinaisesti pitkään haudutettavien liharuokien kuumin sesonki, mutta yritän käyttää pakastimessa olevia tuotteita sen sijaan, että ostaisin uutta ruokaa kaupasta. Pääsiäisen alla sain Familian paketissa luuttoman karitsanpaistin, jota en pyhiksi valmistanut, koska en ollut kotia lähelläkään. Nyt otin lihapalan sulamaan alkuviikosta jääkaapin nollalaatikkoon. Eilen aamuna se oli vielä kohmeinen, mutta haudutuspatani Crock Pot kesytti paistin päivän kuluessa nyhtökuntoon. En käyttänyt mitään erityistä reseptiä tähän ruokaan, vaan valmistin sen ns. omasta päästä.

Karitsaa haudutuspadassa

• noin 1,2 kg karitsan luuton paisti
• märkärub: loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulitahnaa, sipulitahnaa, chilihiutaleita, worchesterkastiketta
• 1 dl demi glace-kastikepohjaa
• vettä sen verran, että paisti oli 2/3 liemessä

Leikkelin lämmenneestä paistista hieman rasvoja ja kalvoja pois. Sekoitin kulhossa kostean rubin ainekset. Olin tosi laiskalla päällä, enkä hakenut mitään yrttejäkään ulkoa. Pyörittelin paistipalan jokapuolelta tahnassa, joka aineksista muodostui. Nostin paistin haudutuspataan. Kaadoin päälle vettä ja otin vähän litran demi glace-purkista, jonka sain toukokuussa HKScanin vierailulta kotiintuomiseksi. Sisältö oli hyytelömäistä vahvaa tavaraa. Viiniäkään en jaksautunut hakemaan, joten hyvin vähin krumeluurein laitoin lihan kypsymään high-asetuksella aluksi kuudeksi tunniksi aamulla yhdeksän aikaan. 

Puolilta päivin käänsin paistin toiselle kyljelle ja kahden aikaan kokeilin, joko se nyhtyisi. Vielä piti jatkaa kypsentämistä. Puoli neljän aikaa haarukka oli juuri sopiva ase, liha oli hyvin irtoavaa. Nostin lihan useammassa palassa suurelle leikkuulaudalle, se nimittäin hajosi nostettaessa ja nyhdin sen haarukoilla suikaleiksi. Kalvot ja rasvat olivat hävinneet olemattomiin. 

Mietin miten lihan oikein tarjoaisin ja päädyin tekemään siitä pikaragùa. Keitin pastaa noin 150 g. Silppusin kaksi uutta sipulia varsineen ja pilkoin yhden suuren pihvitomaatin. Lorautin oliiviöljyä pannulle ja haudutin sipulia ja tomaattia hetkisen aikaa. Lisäsin noin puolet nyhtölihasta pannulle ja otin haudutuspadasta lientä kauhallisen mukaan. Maustoin vielä lisää ragùa suolalla ja pippurilla. Taaskaan en viitsinyt hakea ulkoa yrttejä, sillä satoi. Kaadoin kypsän pastan vadille ja päälle ragùn, päälle murustelin pienen palan fetaa, jota oli jäänyt jääkaappiin. 

Liha oli erittäin mureaa ja maukasta, söimme sitä mielellämme pastan kanssa. Toisen puolen voisin tehdä paimenenpiiraaksi huomenissa. Kiitos Familialle tästä karitsanpaistista, oli mukavaa että se oli luuton ja pakkauksessa oli oikein nimeä myöten kenen tilalta se oli peräisin.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Eilen katselimme Eurosportilta koosteita viime vuoden Tour de Francesta, tämän vuoden Girosta ja muutamia ajajakohtaisia henkilökuvia. Illalla oli myös tämän vuoden Tourin joukkueiden esittely. Päivän ohjelmien parissa pääsikin hyvin jo Tour-tunnelmiin. Kilpailu alkaa lauantaina meille tutuista maisemista Mont-Saint-Michelistä ja ensimmäinen etappi päättyy lempparipaikkaamme, Utah Beachille. 

Tänään aion selailla ranskalaisen keittiön kirjojani ja käydä lävitse foodgawkerin French-kansioni, jossa oli toistasataa ohjetta, joissa on ainakin joku ranskisvivahde. Tälle kuudennelle Ranska-haasteelleni en ole ottanut mitään varsinaista teemaa, vaan yritän keskittyä siihen, että saisin jokaiselle kisapäivälle ranskalaisaiheisen ruokapostauksen blogiin. Pieniä kesäisiä reissuja on tiedossa, joten niille päiville saatan tehdä ajastetun postauksen, tai tehdä jotain pientä syötävää ja juotavaa. Olen koittanut kannustaa itseäni viimein kokeilemaan croissantien tekemistä. Olen aikonut vasta viisi vuotta tehdä sen. Yllyttäkää, kertokaa sen olevan mahdollista ja että tekin teette niitä kaiken aikaa!