Ajettiin taas väärää puolta

Blogin elokuu on ollut aika hiljainen, koska olin pari viikkoa reissussa. Ensin kävelin reilun viikon sisareni kanssa Dorsetissa, niistä seikkailuista voi lukea toisen blogini, CampaCaminon postauksista. Reissun toisen puoliskon vietin Antin kanssa autoillen Englannissa ja Walesissa. Tästä alkaa tulla tapa, minä kävelen ja Antti hakee minut kotiin. 

Tämä postaus alkaa siitä päivästä, jolloin olin polttanut nenäni Weymouthin rannalla, kun odottelimme sisareni kanssa Antin saapumista Heathrown kentältä rannikolle. Matka oli takkuinen ja hidas johtuen tietöistä ja kolareista, mutta pääsi hän sentään perille alkuiltapäivästä. Odotimme häntä lopuksi mukavan majoituksemme olohuoneessa, vaikka olimme luovuttaneet huoneemme jo aamulla. Ystävällinen omistajapariskunta kävi tiedustelemassa ottaisimmeko teetä ja onhan meillä mukava olla. 

Oli vähän hassu tunne, kun lähdimme vuokra-autolla Weymouthista kohti Hilfieldiä. Olimme siskoni kanssa kävelleet maanantaista asti rannikolle, matkaa oli noin 33 km suorinta tietä pitkin. Meille matkaa kertyi kaikkiaan 135 km. Autolla olimme lähtöpisteessämme noin kolmessa vartissa. Tee työtä jolla on tarkoitus!

Jäimme hetkeksi Hilfieldiin, sisareni esitteli paikan Antille ja Antin paikalle (väelle). Ilokseni näimme Cecilen, joka hieman luikkien kulki ympärillämme. En saanut selkoa oliko se vihainen vielä siitä, miten lähetimme sen kotiin raapivana ja sähisevänä pallona. Katseessa oli ehkä hieman kaunaa, vai mitä sanotte? Saimme lounasta Friaryn ruokasalissa ja sitten jatkoimme Antin kanssa matkaa.

Olimme sopineet pari iltaa aikaisemmin, että menisimme ensimmäiseksi yöksi Winchesteriin. Siellä on Rick Steinin ravintola, jonka laitoimme viime vuoden reissulla merkille. Olin varannut hotellihuoneen ja päivällispöydän, olihan Antin synttäri ollut vastikään minun ollessani reissussa, joten päivällinen sai kunnian käydä synttärijuhlinnasta. 

Liikenne Englannissa on kyllä omanlaistaan. Ei vain vasemmanpuoleisen liikenteen vuoksi, vaikka se onkin aina melko hengästyttävä juttu. Nyt meillä oli alla vuokra-auto, joka toisaalta helpottaa kuljettajan tehtävää, kun hän istuu keskiviivan puolella, mutta toisaalta vaihteen vaihtaminen tapahtuu peilikuvana. Automaatti voisi olla kova sana, vaikka Antti aina tuhahteleekin, kun moista menen sanomaan. Englannissa tiet ovat maaseudulla hyvin usein hyvin kapeita, vaikka päällystettyjä olisivatkin. Molemmin puolin on useita metrejä korkeat kasvustot aivan tiessä kiinni, tai sitten tie on tavallaan kaivautunut maastoon, niin ettei sivuille näe mitään, eikä mutkaisuuden vuoksi  näe eteenpäinkään kuin vähän matkaa kerrallaan. Paikallinen väestö ajaa melkoisen lujaa ja tiensä varmaankin tuntien, mutta kyllä siinä monesti on sydän kurkussa, kun vastaan tulee maastoautoja tien täydeltä. Sivuutukset tehdään usein minimaalisten levennysten kohdalla, joitten kohdalle jäädään odottamaan tai peruutetaan tarvittaessa. Autosta katsoen olin vähän peloissani, että olin kävellyt edellisellä viikolla noita samanlaisia teitä. 

Tuona sunnuntaina liikenne oli vilkasta niin kapeilla teillä kuin moottoritielläkin, jota pitkin ajoimme osan matkasta, mutta emme onneksi joutuneet pahempaan liikennehilloon, vaan olimme kuuden aikaan perillä hotellissamme Winchesterissä. Olin valinnut paikan sillä silmällä, että matka ravintolaan olisi lyhyt, eikä se ollutkaan kuin muutaman sata metriä. Pöytävarauksemme oli illan viimeisimpiä kellonaikoja, koska emme olleet varmoja mihin aikaan ehtisimme perille. Meille jäi aikaa hieman hengähtää ja ennen ruokailua kävellä hieman iltaisia kaupungin katuja, mikä teki hyvää päivän lentokoneessa ja autonratissa viettäneelle Antille.

Ravintola oli astetta fiinimpi kuin viime kesän Padstowin Rick Stein Cafe (linkin takana pitkä postaus, Rick Stein-osuus aika lopussa). Ravintola oli noin puolillaan, kun kahdeksalta saavuimme. Aloitimme samppanjalla ja aloimme tarkastella voittopuolisesti kalapitoista menua, ovathan Steinin paikat leimallisesti kalaravintoloita. 

Saimme pienet friteeratut kalapalloset keittiöntervehdyksinä, samoin erittäin hyvää talon leipää ruokia valitessamme. Alkuun Antti otti ostereita mausteisen makkaran kanssa, koska se kuulosti niin erikoiselta ja listassakin sen sanottiin olevan a seemingly odd combination. Minä otin kalakeiton. Minun keitostani ei ole kuvaa, sillä se heilahti lautasella sen verran pöytään tuotaessa, että lautanen olisi vaatinut pientä ehostamista. Enkä nuolaissut, vannon.

Osterit ja makkara olivat kuulema merkillisen hyvä yhdistelmä, minä en tuntenut vetoa maistaa. Olen edelleen ostereiden kanssa varautuneen etäinen. Kalakeittoni oli hyvää, mutta annos oli suurenpuoleinen, puoletkin olisi ollut hyvä alkuruoka-annos.

Pääruoaksi Antti valitsi Indonesian Curryn, jossa oli useaa kalalajia ja se tarjottiin ilmavan riisin kanssa. Minä valitsin vähän turhan varovaisena grillattua meriahventa. Sen sai halutessaan perunoiden sijaan jollakin muulla lisäkkeellä ja minä valitsin kesäkurpitsaa. Curry oli pehmeää ja kalaa oli runsaasti, maut olivat syvät, mutteivat mitenkään päällekäyvät. Minun kalani oli kauniisti paistettu ja lisäkkeet maistuvia. 

Jälkiruokaa emme ottaneet, vatsat olivat sen verran täydet. Tipin kanssa lasku teki tiliotteen mukaan 167 euroa, kun äsken pankista katsoin. En muista paljonko se oli punnissa. Tipin sai kätevästi lisättyä suoraan korttipäättettä käytettäessä. Tarjoilu oli rauhallista, nopeaa ja ystävällistä. Avokeittiö oli aivan silmieni edessä (oli siinä Antti välissä). Koska oli loppuilta näin myös kuinka säntillisesti keittiötä siivottiin. Rick Stein Restaurant Winchester oli miellyttävä kokemus, voisimme mennä uudestaankin. Seuraavana päivänä sain sähköpostia ravintolasta samaan tapaan kuin viime vuonna Cafen jälkeen, postissa kysyttiin mielipidettä käynnistämme. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyville Poissa kotoa- ja Valmiissa pöydissä-välilehdille, joille kerään matka- ja ravintola-aiheisia postauksiamme. Seuraavissa Espanja-haasteen lomaan kirjoittamissani postauksissa kerron lisää matkastamme Englannissa ja Walesissa. 

Nyt taas maistuu Espanja!

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Olin keväällä viisi viikkoa Espanjassa kävelemässä ja sinä aikana sain kiintiön täyteen sitä ruokaa, mitä caminon varrella sai helpoiten lautaselleen. Nyt kun siitä kävelystä on kulunut muutamia kuukausia, on taas mukava paneutua espanjalaisiin makuihin. On CampaKeittiön kuudennen Espanja-haasten aika, onhan La Vuelta, Espanjan ympäriajo taas alkanut. 

Palasin perjantaina Suomeen parin viikon reissulta ja jatkoimme Antin kanssa suoraan työporukan vuotuiseen mökkiviikonloppuun. Olin lupautunut (lue:änkeytynyt) tekemään liharuokaa koko porukalle ja jälkiruoaksi churroja. Näillä pitkulaisilla Espanjan munkeilla on ollut tähän asti kunnia päättää vuotuinen Espanja-haasteemme, mutta tällä kertaa ne saivat aloittaa haasteen. La Vueltaa emme päässeet eilen näkemään, mutta kisan avasi joukkueaika-ajo. 

Meitä oli mökillä kaikkiaan 15 tai 16 henkeä (en tullut laskeneeksi lukumäärää ja väki on sen verran liikkuvaista, ettei hetkeäkään oltu samassa paikassa kaikki yhtä aikaa. Noin suurelle väelle kokkaaminen vaatisi ehkä enemmän suunnittelua kuin sen, että matkalla Vantaalta Lahteen kirjoittaisi kauppalistan, mutta meni se noinkin. 

Olin jo ennen Englannin matkaani  (siitä voi halutessaan lukea CampaCaminosta) toimittanut jäiset lihapalat yhdelle työkaverille ja sopinut milloin hän ottaa ne sulamaan. Lihapalat olivat kaikki Familialta blogiyhteistyönä saatuja. Mukana oli suuri paketti flank steakia (neljä palaa), kaksi palaa presa ibércoa, kaksi suurta ankanrintaa ja suuri pala black angus-lihaa paksulla makurasvalla. Lihapalojen paino raakoina oli vähän yli kuusi kiloa. Jekkutyttö oli kyllä huolissaan ruoan riittävyydestä. Sen vuoksi hommasin Lahdesta vielä kaksi possunfilettä varuiksi. 

Pakkasin valmiiksi ruoanlaittovälineitäni, leikkuulaudan, veitset, raastimen, mausteita ja erilaista suolaa muutaman purkin, sekä lihamittarin, reikäkauhan ja esiliinan. Näillä pääsin hyvin alkuun, tosin työkaverin mökillä on kyllä välineitä ihan joka lähtöön. 

Kun pääsimme eilen perille mökille, lihapalat olivat juuri sopivan sulaneita ja lämmenneitä. Koko sakki ei ollut vielä koolla siinä vaiheessa, ehdin saada lihat siivottua ja marinadeihin ja churrotaikinan valmiiksi pursotinpussiin ennen kuin innokasta väkeä alkoi saapua. 

Marinoin kaikki samaan tyyliin tiskisotkun minimoimiseksi. Silppusin ison määrän tuoreita yrttejä, timjamia, basilikaa, persiljaa ja rosmariinia. Lisäsin niiden kanssa kulhoon oliiviöljyä ja suuren sitruunan kuoren raastettuna ja mehun puristettuna. Laitoin mukaan suolaa ja pippuria. Pyörittelin lihapalat marinadissa ja pakkasin kaikki laadut omiin pusseihinsa odottamaan. 

Kun etuvälipalat, alkujuomat, tietokilpailut ja mölkyt oli saatu alta pois muutamien tuntien päästä, aloin paistohommiin. Paistoin kaikki lihapalat paksulla Muurikka-pannun tyyppisellä rautalevyllä ja tein niille loppukypsytyksen kylmälaukussa. Grillaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa, mutta valmista tuli. Arvasin oikein, että makurasvallinen black angus vaatisi pisimmän ajan, joten laitoin sen heti ensimmäisenä kuumalle levylle. Rasvapuoli alkoi sulaa melko nopeasti, joten Antin täytyi tulla apuun ja kaataa hieman rasvaa pois painavalta levyltä, etten joutunut shallow fry-hommiin. Levylle mahtui samaan aikaan pari muutakin palaa, joten black anguksen kanssa yhtä aikaa kypsensin ensin presat, sitten flankit ja lopuksi ankat. Presassa tavoittelin 60 astetta, mutta mittarini eivät olleet aivan tarkimpia, mutta riittävällä holkkumalla kuitenkin. Kun olin mielestäni kypsentänyt paloja tarpeeksi, käärin ne paksuun folioon ja nostin foliolla vuorattuun kylmälaukkuun, se toimi heinälaatikkotyyliin oikein hyvin jälkikypsentimönä. Samaan tapaan paistelin kaikki valmiiksi, anguskin tuli valmiiksi samaan aikaan kuin ankanrinnat. 

Muut valmistelivat lisäkeperunat ja salaatit ja nostivat pinot kerta-astioita pöytään ja minä availin paketin kerrallaan ja leikkasin lihat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin ne astioihin ja Jekkutyttö kirjoitti kylttilaput, joissa luki mitä mikin liha on. 

Lopulta en siis ottanut niitä varalta ostamiani possunfileitä ollenkaan mukaan, mutta olisin kyllä voinut. Meillä oli valkosipuliperunoita noin kolmen kilon annos ja jättikulho salaattia, mutta lihat kyllä hävisivät aika nopeasti. Itse pidin eniten flank steakista, se onnistui minusta parhaiten, mutta joka laadulle oli ystävänsä. Olin erityisen iloinen siitä, että kylmälaukkukypsytykseni oli onnistunut, yksikään liha ei ollut sitkeää. Maustaminen oli aika maltillista, mutta suolaa ja pippuria oli pöydässä lisää. Kastikkeeksi sekoitin majoneesista ja srirachasta yksinkertaisen seoksen. 

Kiitos Familialle koko meidän mahtavalle joukkiollemme riittäneistä lihapaloista! Mietimme aamulla sitä, miten sama porukka voi olla niin keskittynyt, järjestäytynyt tiimi, jossa jokainen tietää paikkansa, kun töissä ollaan, mutta kun pitää aloittaa Alias-peli menee joukkueiden muodostamiseen ja säännöistä kiistelyyn kovaäänisesti hyvä tunteroinen! Hyvä niinpäin.

Ruokailun jälkeen oli tiedossa ankaraa likoamista isäntämme uudessa malliston suurimmassa paljussa, siellä oli enimmillään laskujeni mukaan 12 tai 13 henkeä. Minä pysyttelin reunalla ja tarjoilin juomia, sillä nesteyttäminen on tärkeää. 

Illan pimetessä aloin churrohommiin. Olin tehnyt taikinan valmiiksi jo päivällä ja toivoin, ettei se olisi moksiskaan muutaman tunnin odottelusta. Käytin vakio-ohjettani, jonka triplasin. Tein churrot maidottomina. 

Churrot viidelletoista työkaverille

• 7,5 dl vettä
• 300 g maidotonta margariinia
• 7,5 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• sitruunan kuori raastettuna
• ripaus vaniljajauhetta
• 9 kananmunaa
• 3 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
• sokeria ja kanelia viimeistelyyn
• erikseen levy vegaanisuklaata, jonka ostin Englannista seurueemme maidottomalle
• tavallista tummaa ja vaaleaa leivontasuklaata
• vettä

Kiehautin veden ja margariinin kattilassa ja lisäsin mukaan jauhot, suolan, vaniljan ja sitruunankuoren. Sekoitin ankarasti niin, että taikinasta muodostui suuri pallo. Jätin sen hetkeksi jäähtymään ennen kuin sekoitin mukaan kananmunat muutama kerrallaan. Taikina oli juuri niin suuri, että se vielä mahtui kattilaan ja jaksoin sekoittaa sen tasaiseksi nuolijalla. Antti auttoi pussittamisessa, minulla oli mukana suuri muovinen pursotinpussi, suuri tähtitylla ja kaksi pussinsulkijaa, kapea ja leveä. Kapealla suljin pussin täytön ja säilytyksen ajaksi juuri tyllan yläpuolelta ja kun kaikki taikina oli tungettu pussiin, suljin yläreunan leveällä sulkijalla. 

Kun oli viimein aika paistaa churrot, kuumensin öljyn kattilassa 170 asteeseen. Antti otti kapean pussinsulkijan pois tyllan yläpuolelta ja puristi jättisuurta pursotinpussia kuuman öljyn päällä, minä leikkasin saksilla 10 pätkää taikinaa kerrallaan paistumaan. Kääntelin niitä muutamaan kertaan ja noin kolmessa, neljässä minuutissa churrot olivat kypsiä. Nostin ne ensin talouspaperilla vuoratulle lautaselle hieman kuivahtamaan siksi aikaa, kun uusi satsi laitettiin paistumaan. Sitten nostelin churrot sokeri-kaneliastiaan ja pyörittelin ne siellä ja lopuksi nostin valmiit churrot tarjoiluastiaan. Taikina ei ollut lepoajasta moksiskaan, ehkäpä oli jopa parempi kuin valmistettu ja samantien paistettu. 

Suklaakastikkeet tein hyvin yksinkertaisesti sulattamalla suklaat vesihauteessa ja notkistamalla ne vesitilkoilla. Tavallinen suklaa pysyi hyvin aika pitkään notkeana, vegaanisuklaa jämähti illan viileydessä ulkona melko nopeasti, mutta oli ihan hyvänmakuista sekin. Moni työkaveri ei ollut syönyt churroja koskaan tai ei ainakaan Suomessa aikaisemmin ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla terassin pöydällä  suuressa kulhossa oli vain kaksi pikkuista palaa jäljellä. Tästä taikinamäärästä tuli noin 70-80 noin 8 senttistä churroa. Aikaa paistamiseen meni melkein tunti ja tarjoilimme ne osissa (jopa paljuun suoraan), että ne olivat kuumia eivätkä ehtineet lötkähtää. Kuvia churrohommeleista ei ole juurikaan, sillä olimme molemmat kiinni paistamisessa ja valokin oli jo vaihtunut elokuisen illan pimeyteen. 

Näin churrot aloittivat eilen kuudennen Espanja-haasteemme ja presa ibérico eilen sai luvan edustaa tämän päivän Espanja-osuutta. Saavuimme kotiin iltapäivällä, minä oltuani reissussa vähän yli kaksi viikkoa, Antti viikon. Niinpä tänään emme kokkaile mitään, mökillä syöty tukeva aamiainen taitaa pitää nälkää aika hyvin. Saimme myös mukaamme yhteiseväitä, sillä ruoka ei tälläkään kerralla loppunut kesken, vaikka se olikin Jekkutytön suuri pelko. 

Eilen Vueltassa ajettiin joukkueaika-ajo ja sen voitti SKY-talli. Kilpailun ykkösenä lähti tänään toiselle etapille SKYn Peter Kennaugh. Mukana ovat niin Chris Froome kuin Tour de Francen keskeyttämään joutunut Alberto Contadorkin. Myös Nairo Quintana on mukana. Yhtään nimekästä kirimiestä ei löytynyt listoilta. Päivän etapin voittoon ajoi Gianni Meersman Etixx-Quickstep-tallista, kokonaiskilpailua johtaa Michal Kwiatkowski. 

Vinkkeli

Silläsipuli-blogin Merituulin ja Jukan ravintolakokemukset ovat usein olleet meille vinkkeinä,   kun olemme etsineet uutta syötävää. Kerran tai pari on saattanut käydä toisinkin päin. He ovat käyneet paikoissa, joista me olemme tykänneet. Joitakin viikkoja sitten tuli puheeksi, että pitäisi joskus mennä yhdessä syömään. Miittejä lukuunottamatta emme olleet sitä vielä tehneet ennen viime torstaita. 

Menimme siis yhdessä syömään ja meille kaikille uuteen ravintola Vinkkeliin, Juuren naapuriin. Olen nyt reissun päällä, jolloin postauksen teko on enemmän tai vähemmän tuskallista tabletilla ja minulla  on käytössäni vain puhelinkuvat, mutta haluan saada mielikuviani muistiin nyt, kun ne vielä muistan. Saatan täydentää postausta kotiin palattuani paremmin kuvin ja asiallisin linkein. 

Me kaikki otimme Vinkkelin neljän ruokalajin menun viinipaketein. Menun hinta oli muistaakseni 57 euroa ja viinipaketin 52 euroa. Alkuruokana oli ohut viipale naudanlihaa kauniin koristeineen. Päivän keitto oli suloisen sileä kauniin vihreä hernekeitto ja pääruokana oli kalaa, olisikohan ollut siikaa uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen kanssa. Miehet ottivat juustoja, me rouvat emme. Jälkiruoka oli mustikkainen herkku. 

Kaikki ruoat olivat hyviä, minulle paksu kantarellikastike oli vähän tuhtia, mutta muuten pidin kaikesta, etenkin keitosta. Tarjoilu oli ystävällistä, tykkäsin! Minun ja Antin osuus laskusta oli 277 euroa, mikä on paljonpuoleisesti, mutta hyvä, ettei ateriaan osunut notkahduksia. 

Tuli todistetuksi, että ravintolamakumme käy oikeastikin yksiin Sillä Sipulin kanssa, kiitos mukavasta hetkestä kesäisessä  Helsingissä!

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Merituulin näkemys illasta on luettavissa täällä.

Lakritsi-vadelmakääretorttu

Olimme vähän aikaa sitten nuorison luona ripustamassa tauluja ja hyllyjä. Toden sanoakseni minä istuin mukavasti pöydän ääressä, join mansikkamehua ja lueskelin uutta Kodin Kuvalehteä Antin kyykkiessä lattialla mittailemassa pojan kanssa, naulatessa ja naputellessa. Järkevä työnjako on tärkeää. 

Selatessani lehteä silmiini osui kivannäköinen kääretorttu, jota oitis tahdoin päästä kokeilemaan. Otin kuvan ohjeesta ja olin tyytyväinen, muistin meillä olevan lakritsijauhettakin. Kun aloin leipomishommiin, huomasin ottamani kuvan olevan niin epätarkka, ettei siitä ottanut tolkkua. Piti pyytää Kullannupulta uutta kuvaa. 

Lakritsi-vadelmakääretorttu Kodin Kuvalehdessä julkaistun ohjeen mukaan

Pohja

• 4 kananmunaa
• 1,5 dl sokeria
• 1 dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl kaakaota

Täyte

• 2 dl kermaa
• 125 g maitorahkaa
• 0,5 dl tomusokeria
• 1-2 tl lakritsijauhetta
• tuoreita vadelmia
• koristeluun lisää vadelmia ja tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen, kiertoilmalla 180 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi. Yhdistä perunajauho, kaakao ja leivinjauhe ja sekoita muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina leivinpaperille ja paista pellillä noin 7-10 minuuttia uunista riippuen. 

Paistumisen aikana levitä työpöydällä olevalle leivinpaperiarkille sokeria tasaisesti. Kun pohja on paistunut, kumoa se paperille nopealla kippausliikkeellä, suojaa kätesi patakintailla. Pohjan kypsyyden tiedät siitä, että sen pinnan kohoamat painuvat takaisin alas ja pintaan alkaa tulla ruskeampia pilkkuja. Varo polttamasta pohjaa, kaakaoisesta on pinnan väristä vaikeampi arvioida kypsyyttä kuin tavallisesta sokerikakkupohjasta. 

Irrota pohjan päältä leivinpaperi heti kuumana, auta hieman reunoilta, mikäli paperi meinaa olla kiinni. Kääri pohja löyhästi rullalle heti kuumana aluspaperin avulla, mutta vain hetkeksi ja avaa se uudelleen. Lehden ohjeessa sen sanottiin auttavan myöhemmässä varsinaisessa rullaamisessa ja saattoi se niinkin olla. 

Pohja jäähtyessä tee täyte valmiiksi. Vatkaa kerma, sekoita siihen mukaan lakritsijauhe, tomusokeri ja rahka. Levitä täyte jäähtyneelle pohjalle, jätä toiseen reunaan pari kolme senttiä tyhjää sille reunalle, joka jää rullan ulkoreunaksi. Levitä täytteen päälle tuoreet vadelmat tasaisesti. Kääri levy rullalle pohjalla olevan leivinpaperin avulla ja nipistä rullan päistä ylimääräinen paperi kiinni. Nosta rulla tarjottimelle tai leikkuulaudalle, jonka saat mahtumaan jääkaappiin. Anna kääretortun asettua jääkaapissa tunti tai pari ennen tarjoilua.

Ennen tarjoilua siirrä torttu tarjoiluvadille, sirottele pinnalle tomusokeria ja asettele päälle rivi tuoreita vadelmia. Lakritsi maistui tosi kivasti tässä leivonnaisessa. Pidimme siitä kumpikin oikein paljon. Pyöreää en saa kääretortusta yhtään sen enempää kuin letuistakaan!

Tämä postaus tulee ajastettuna, tällä hetkellä olen Englannissa jaloittelemassa, siitä voi lukea lisää toisesta blogistani, CampaCaminosta. 

Poikaporukassa

Tänään minulla oli onnen päivä, sain molemmat poikani kanssani lounaalle keskustaan. Kesäisenä päivänä Ravintola Harmoonin sisäpihan lounaspuutarha on mitä mukavin paikka istua aterioimaan. Oli kiva nähdä, että pöydät olivat melkein viimeistä myöten täynnä puolen päivän aikaan. Viime kesänä lounasta ei päästy kattamaan montaakaan kertaa ulos, nyt niitä päiviä on ollut paljon enemmän. Sadesäällä tai kovin viileällä ilmalla, tai muutenkin halutessaan (tietääkseni) lounasta voi syödä myös ravintolan kellarisalissa. 

Päivittäin on tarjolla kolmen ruokalajin pöytiin tarjoiltu lounas, joka tällä erää maksaa 12,50 €. Hieman isommalla jälkiruoalla menu maksaa 16 € ja lounaslasillinen viiniä (8 cl) maksaa 4 €. Pääruoasta on myös kasvisvaihtoehto, sama annos koko viikon arkipäivät.

Poikien puhuessa kouluistaan, Pokémonista ja muista tärkeistä asioista söimme oikein mukavan lounaan taas, alkuruokana oli salaattia uppomunan ja paahdetun punajuuren kanssa. Opiskelija ei perusta uppomunasta, joten minä sain kaksi! Poikia nauratti, kun otin annoksesta kuvaa ja olin huolissani, että nyt on liikaa kananmunia annoksessa. Oikea first world problem. Annoksessa oli maukasta marinoitua sipulia ja paahdettuja pähkinöitä. Talon leipä on kakkumaista ja hyvän mehevää.

Pääruoka oli tänään kalaa, lohta paahdettuna, uusia perunoita ja tartarkastiketta. Minun vatsani täyttyi liian aikaisin, olinhan popsinut kaksi uppomunaa, joten Opiskelija auttoi kalapalani kanssa. Annos oli mukavan simppeli ja perunat tosi nättejä ja juuri oikein kypsytettyjä. 

Jälkiruoaksi otimme ne hieman isommat palat mustikkapiirakkaa, joka tarjottiin asiakkaan halutessa kahvin tai teen kanssa, Reipas olikin niin reipas, että otti kahvia. 

Vaikka kyse oli vain vähän yli tunnin tuokiosta lautasten äärellä, olin onnellinen äiti saadessani istua nuorisoni kanssa juttelemassa vielä ennen kuin levähdämme eri puolille Eurooppaa joksikin aikaa. Voimme suositella Harmoonin lounasta lämpimästi, annokset ovat kauniita, päteviä eikä keskellä päivää ole tarpeen syödäkään kauheasti lounaalla, joten kohtuukokoiset annokset ovat juuri sopivia ainakin meille. Liitän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. 

Vasikankyljykset grillissä

Kaupassa oli kotimaista vasikanlihaa muhkeina kyljyksinä ja vastustin kiusausta noin kolme sekuntia. Tänään valmistin ne meille varhaiselle päivälliselle. 

Vasikankyljykset grillissä

• 2 vasikankyljystä
• 0,5 dl punaviiniä
• 2 rkl oliiviöljyä
• tuoretta persiljaa, rosmariinia ja timjamia
• suolaa ja pippuria

Sekoita marinadin ainekset laakeassa astiassa ja aseta kyljykset marinadiin maustumaan, käännä kerran tai pari vähintään tunnin aikana. Kuumenna briketit grillissä ja grillaa kyljyksiä noin 4-6 minuuttia puoleltaan riipppuen kyljysten paksuudesta. Nosta ne folioon ja peittele asettumaan noin 10 minuutiksi. 

Lisäkkeenä meillä oli grillattua tomaattia ja yrttisiä uusia perunoita. Nostimme loput perunasadostamme, noin kilon verran tuli tälläkin kertaa. Lajikkeen nimi oli King Edward ja peruna oli pientä ja sievää, kuoressa oli hieman punaisia läikkiä. 

Yrttiset perunat

• pieniä perunoita
• tuoreita yrttejä (ruohosipulia, timjamia, persiljaa ja basilikaa)
• voita
• suolaa ja pippuria

Höyrytä perunat kypsiksi ja sekoita niihin yrttejä silppuna, voita, suolaa ja pippuria. 

Täytettyä tuliaista

Näillä alkoi viikonloppu hyvin

Sain tuomisina ystävältäni kauniin keltaisen kesäkurpitsan. Tänään teimme siitä päivällisen. Täytin kesäkurpitsoita myös toukokuussa Giro d'Italian aikaan. Nyt halusimme tehdä selkeästi kaksi erilaista täytettä ja saada niihin paljon makua mukaan. Antin viiden yövuoron putki viimein katkesi ja hänen herättyään lähdimme ruokakauppaan ostoksille mielessämme kaksi erilaista täytettä, lihainen ja kalainen. Tähän ruokaan en etsinyt apua muista blogeista vaan tein niin sanotusti omasta tai asiakkaan nahasta. Toisen puolikkaan täytin merellisesti, toisen lihakkaisesti.

Täytetty kesäkurpitsa kahdella tapaa

• 1 suurenpuoleinen pitkulainen kesäkurpitsa (meillä keltainen)
• liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 6 kampasimpukkaa
• 10 kypsää jokiravun pyrstöä liemessä
• nokare voita
• 2 rkl vehnäjauhoa
• 2 dl maitoa
• muskottipähkinää 
• suolaa ja pippuria
• 150 g naudan sisäfilettä, tai muuta mureaa, nopeasti kypsyvää lihaa
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• 6 kirsikkatomaattia
• 1 punasipuli
• kesäkurpitsan sisustaa
• 1 rk tomaattipyrettä
• chilihiutaleita
• loraus viiniä (meillä roseeta, kun sitä oli lasissa juuri)
• suolaa ja pippuria
• pallo hyvää buffalomozzarella
• tilliä ja persiljaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen, kiertoilmalla 180 asteeseen. Leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin halki ja koverra pehmeämpi sisus pois, niin että puolikkaista tulee veneen malliset. Säästä sisus. Levitä veneiden pohjalle hieman oliiviöljyä ja ripota suolaa ja pippuria. Paista veneitä pellillä leivinpaperin päällä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet hieman, mutta eivät valahda veteliksi. Ota ne jäähtymään. Älä sammuta uunia, laita sen grillivastus päälle. 

Veneiden paistuessa valmistele täytteet. Aloita vihanneshöystöstä, joka tulee pihviveneeseen. Leikkaa tomaatit ja sipuli pieniksi paloiksi, samoin silppua kurpitsan poistettua keskustaa hieman mukaan. Paista tätä vihannesseosta pannulla öljyssä hetkisen aikaa. Lisää mukaan tomaattipyre, viini ja chilihiutaleet. Mausta suolalla ja pippurilla. Keittele kasaan muutamia minuutteja. 

Seuraavaksi (tai siis samaan aikaan vihanneshöystön tekemisen aikana) ota pihvipalanen ja paista se voin ja oliiviöljyn seoksessa kauttaaltaan muutamia minuttteja, se saa jäädä selvästi punaiseksi keskeltä. Kääri palanen folioon odottamaan. 

Paista pannulla voissa suolalla ja pippurilla maustetut kampasimpukat molemmin puolin, varo polttamasta niitä. Kun laitat ne kuumaan voihin, älä heti törki niitä, kun ne ovat sopivasti paistuneet, ne kyllä irtoavat hyvin. Laita simpukat lautaselle odottamaan. Jokiravut ovatkin kypsiä valmiiksi, ota ne liemestä valumaan paperin päälle.

Valmista sitten valkokastike. Sulata kasarissa voi ja lisää mukaan jauhot, paista seosta hetkisen varoen sen ruskistumista. Kaada mukaan hieman maitoa ja vispilöi rivakasti, lisää maitoa ja vispilöi koko ajan. Kastike paksuuntuu nopeasti. Mausta se muskottipähkinällä, suolalla ja pippurilla. 

Asettele toisen kurpitsaveneen pohjalle kampasimpukat sievään riviin ja sommittele jokiravut väleihin. Lusikoi päälle valkokastiketta ja revi puolet mozzarellapallosta pinnalle. 

Toisen veneen pohjalle laita vihanneshöystöä. Leikkaa pihvipala ohuiksi siivuiksi, asettele ne veneeseen peräkkäin hieman mutkalle. Ripottele päälle suolaa ja pippuria ja revi loput mozzarellasta pinnalle. 

Laita veneet uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi, kunnes valkokastike ja mozzarella ovat saaneet kauniin värin. Ripota kuumien veneiden päälle tuoreita yrttejä, minä laitoin tilliä merellisen päälle ja persiljaa lihaisan päälle. Leikkaa veneet muutamaan annospalaan ja syö heti, kun kieli kestää. Tykkäsimme molemmista, mutta simpukkainen oli vielä lihaista versiota parempi. 

Suupaloina ennen ateriaa kuvaushöslingissä meillä oli pienet pihvipalat, jotka eivät mahtuneet veneeseen, ne gratinoin uunissa samalla kuin veneetkin.

Päivän kimarana meillä oli GT Beefeaterista, kookosvedestä, ranskalaisesta rakuunasta, vadelmista ja tonicista. Ampiaisetkin pitivät siitä, yksi oikein sukelsi sinne päihtymään. Se piti auttaa kuiville.

#longtimenosee

Kuvassa oleva pyörä ei ole ajossa, joten ruosteiset ketjut ovat osa kukkatelineen charmia

Ystäviä ei voi tavata liian usein. Minä tapaan heitä liian harvoin. Ja mitä lähempänä he ovat, sitä harvemmin heitä tuntuu tapaavan. Samalla tiellä asuvaa monivuotista uinti- ja lenkkikaveriani tapaan niin harvoin nykyään, että luulisi meidän olevan riidoissa. Emme kuitenkaan ole. Tänään saan hänet vieraakseni, tarkoitus on vaihtaa kuulumisia ja istua lämpimällä terassilla, nauttia viiniä ja syödä yhdessä. Kuohuva on kylmässä, syömiset valmiina. 

Olin jo aikoja sitten huomioinut tomaattisen tarte tatinin niin koti- kuin ulkomaisissakin blogeissa. Tatinin tein pienessä, kirpparilta ostetussa valurautapannussa ja se pääsi takaisin kattilalaatikkoon. Olin jo ajatellut, että se saa lähteä kiertoon, kun en kerran ole keksinyt sille hyvää käyttöä. Nyt se toimi kuitenkin mitä parhaiten. Taikinaksi käytin pari torttutaikinalevyä pakastimesta, sillä joulusta on jo hieman aikaa, levyt on viisainta käyttää pois, vaikka pari kerrallaan. Yhdistelin eri lähteistä löytämiäni ohjeita. 

Tarte tatin tomaateista

• 2 torttutaikinalevyä
• 20 punaista kirsikkatomaattia
• 7 keltaista kirsikkatomaattia
• 25 g voita
• 1 rkl sokeria
• loraus cavaetikkaa
• ripaus suolaa
• ripaus pippuria
• tuoretta timjamia

Sulata taikinalevyt ja kaulitse ne yhteen toisiinsa ja hieman ohuemmaksi. Kun laitat ne pikkuisen päällekkäin, yhdistäminen onnistuu riittävän hyvin. Leikkaa kulmista hieman pois, aivan pyöreäksi taikinalevyä ei tarvitse saada. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Ota uunin kestävä pannu liedelle ja sulata sillä voi, lisää mukaan sokeri. Anna sokerin liueta voihin ja seoksen hieman ruskettua. Asettele tomaatit sille tasaisesti, käytä niitä niin paljon, että pohja on mahdollisimman täynnä, tomaatit hieman kutistuvat paistettaessa. Anna tomaattien kypsyä pannulla keskilämmöllä muutamia minuutteja. Siirtele niitä hieman, etteivät  ne tartu voi-sokeriseokseen. Lisää mukaan hieman etikkaa, suolaa ja pippuria ja timjamia. Anna kypsyä noin 10 minuuttia. 

Nosta taikinalevy pannulle ja painele vaikka lusikan pyöreällä päällä taikinan reunoja pannun reunoja pitkin. Pistele muutamia reikiä taikinaan haarukalla. Paista noin 20-30 minuuttia, kunnes taikinalevy on saanut nätin värin. Reunoille nousee karamellisoitunutta seosta, mutta se on vain hyvä merkki. 

Kun väri on nätti ja taikina näyttää kypsältä, ota pannu uunista ja jätä muutamaksi minuutiksi jäähtymään. Pyöräytä terävällä veitsellä taikinareunuksen ja pannun välistä ja toivo, että tarte lähtee suosiolla irti. Ota hieman tartea isompi lautanen, nosta se pannun päälle, verhoa kätesi keittiöpyyhkeillä tai patakintailla, et halua kuumaa tomaattilientä käsillesi. Kiepauta pannu ylösalaisin ja nosta se lautasen päältä pois. Hyvässä lykyllä tarte irtoaa hyvin ja lautasella on nätti piiras, jossa tomaatit ovat hyvässä järjestyksessä. Jos sattui, että joku tarttui pannuun, niin nosta se lusikalla paikalleen ja ole kuin et olisikaan. 

Galetten ohjeen otin tästä blogista. Tein tietysti vähän omalla tavallani, mutta taikinan kanssa olin aika tottelevainen. Olipa muuten helppo taikina tehdä ja käsitellä! Suosittelen!

Tomaatti-kesäkurpitsagalette

Taikina

• 3 dl vehnäjauhoja
• ripaus suolaa
• 120 g voita
• 0,5 dl kylmää vettä
• 2 tl cavaetikkaa
• 0,5 dl turkkilaista jogurttia

Laita jauhot, suola ja vesi yleiskoneen kulhoon, jossa on terä paikallaan. En siis tarkoita sellaista konetta, missä on pyöreäpohjainen kulho ja taikinakoukut. Englanniksi sitä sanotaan food processoriksi, en oikein tiedä mikä se on suomeksi. Käytä konetta pulse-asetuksella 5-6 kertaa, jotta voi sekoittuu jauhoihin. Lisää vesi, etikka ja jogurtti ja sekoita pulsella vielä muutamia kertoja, kunnes taikina alkaa muotoutua. Kaavi taikina toiseen kulhoon ja muotoile se palloksi. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan ainakin 30 minuutiksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen kiertoilmalla. Laita uuniin pizza- tai leipäkivi kuumenemisen ajaksi. 

Täyte

• 0,75 dl turkkilaista jogurttia
• pieni liraus vaahterasiirappia
• pikkuisen sipulitahnaa tai valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 1 pihvitomaatti
• muutaman sentin pala kesäkurpitsaa
• pieni pala juustoa (minulla parmesania)
• liraus oliiviöljyä

Odotellessasi uunin kuumenemista leikkaa tomaatti ohuiksi viipaleiksi, poista keskeltä kova kohta ja kanta. Leikkaa kesäkurpitsa vielä ohuemmiksi viipaleiksi. Sekoita kupissa turkkilainen jogurtti, siirappi, suola, pippuri ja sipulitahna tasaiseksi. 

Laita työpöydälle arkki leivinpaperia ja jauhota se kevyesti. Ota taikina jääkaapista ja nosta se jauhotetulle paperille, ripottele pinnalle vielä lisää jauhoja. Taputtele ensin käsin taikinaa mahdollisimman lempeästi pyöreäksi levyksi ja kaulitse sitä varovasti muutaman millin paksuiseksi, niin pyöreäksi levyksi kuin mahdollista. Levitä jogurttitäyte levylle, jätä pari senttiä reunoilta ilman täytettä. Levitä tomaattiviipaleet pohjalle ja niiden päälle kesäkurpitsaviipaleet. Raasta pinnalle juustoa ja jos muistat, laita muutama tippa oliiviöljyä vielä päälle. Käännä täytteettömät reunat täytteiden päälle parin sentin matkalta. Minä unohdin oliiviöljyn. Siirrä galette pizzalapiolla tai pellillä uuniin pizzakiven päälle ja paista noin 35-40 minuuttia, kunnes reunukset ovat kauniin väriset ja pinta paistunut hienoksi. Jäähdytä ja tarjoa kylmän juotavan kanssa.