Espanjalainen kana-riisipannu

Tämä ruoka kuuluu kategoriaan omasta tai asiakkaan päästä. Olen tehnyt tämän tapaisia ruokia usein, viimeksi viime vuoden Vueltan aikaan ja olenpa silloin nimennyt ruoan aivan samalla tavallakin. Nyt kun avasin tuon viime vuotisen postauksen, palasivat mieleen ne kirveltävät nolostuksen tunteet, olin juuri kaatunut omatoimisesti pyörälläni aivan pöhkössä paikassa ja menettänyt kasvoni ainakin itselleni joksikin aikaa. Harmi miten ikävät asiat eivät poistu muistoista, mutta hyvät asiat saattavat kadota taivaan tuuliin liiankin nopeasti. Mutta tuolloinkaan ei käynyt pahasti, henkiset hiertymät olivat fyysisiä suurempia. Tänä vuonna olen välttänyt täyteläisesti kaikki pyöräilyyn liittyvät vaaranpaikat, koska en ole ajanut pyörällä vielä metriäkään!

Nytkin koitin tehdä ruokaa oikein vähän, mutta tuli sitä silti vähän liikaa. Virhe lähti siitä, että valitsin kaupasta liian ison pakkauksen kanaa, olisi pitänyt ottaa se, jossa oli 200 g. Ehkä vielä opin ostamaan mahdollisimman vähän. Sieniä olin kyllä ostanut vain kaksi ja ne maksoivat puoli euroa. 

Vuoden 2025 Vueltan kana-riisipannu

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä viipaloituna
• 2 valkoista isohkoa herkkusientä viipaloituina 
• 2 pientä perunaa lohkoiksi leikattuina (0-1 olisi riittänyt)
• 1 pieni tomaatti lohkoiksi leikattuna
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 300 g kanan sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• muutama sahramihippu
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl raakaa riisiä (uskokaa tai älkää, puoli desiä olisi riittänyt)
• 1 dl valkoviiniä (siitä ei tingitä)
• 0,5 kasvisliemikuutiota (kerron myöhemmin mitä sille tapahtui)
• 3 dl vettä
• tuoretta persiljaa
• sitruunamehua

Tein ruoan kokonaan yhdellä paistinpannulla, en sillä eilen kehumallani uudella pienellä pannulla vaan kesällä 2022 jostain alankohollantilaisesta marketista ostetulla. Käsittelin kasvikset ja sienet ensin ja aloitin sitten kuumentamalla lorauksen öljyä pannulla ja levittelin sille punasipulit ja valkosipulit. Paistelin hetkisen ja kumosin sipulit lautaselle odottamaan. Pannulle jäi sen verran öljyä, ettei lisää tarvittu pannulle päätyneiden sienien ja perunoiden paistamiseen. Muutaman minuutin kuluttua kumosin nekin lautaselle sipuleiden seuraksi. 

Nyt lisäsin hieman oliiviöljyä ja nostelin kanapalat pannulle ja maustoin niitä suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Paistoin kanapaloja (suikaleita oikeastaan, sisäfileet ovat aika pitkulaisia) muutaman minuutin ja nostelin nekin lautaselle, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä kokonaan. 

Seuraavaksi kaadoin pannulle pienen lisäöljytilkan kanssa riisit ja ripottelin niille hieman sahramia, kuullotin riisiä parisen minuuttia ja lisäsin pannulle lasistani kunnon lorauksen valkoviiniä annoin sen kiehua melkein kokonaan kokoon. Kaadoin sitten pannulle pari desiä vettä ja pudotin liemikuution mukaan. Sekoittelin ja hetken päästä, kun seos kiehui, lisäsin mukaan alkupaistetut sipulit, perunat, kanapalat ja vielä vähän ajan päästä tomaattikuutiot ja herneet. Sekoittelin ja lisäilin vettä muutamaan otteeseen, niin että riisit kypsyivät hitaasti, samoin muut ainekset. 

Noin vartissa kaikki oli kypsää, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ennen tarjoilua vielä ison lorauksen sitruunamehua ja persiljaa. 

Annostelin ruokaa lautasille ja aloimme syödä. Tiedä mikä varjelus tässä kohden kävi, mutta minun ensimmäisessä haarukallisessani oli se kasvisliemukuution puolikas, joka ei ollutkaan liuennut ruokaan. Olipa muikea makuelämys, saatoin hieman irvistää ja lähes yökätä. Mutta sain sen palautettua haarukkaan ja kompostikuppiin. Piti käydä juomassa hieman vettä ja limsaa, että ätläkkyys lähti suusta ja pääsin palaamaan ruoan pariin. 

Muuten ruoka oli oikein hyvää, mutta sitä oli lopulta vähän liikaa. Lupaan ja vannon, että opettelen tekemään sekä retkikeittiössä, että kotikeittiössä oikean määrän ruokaa. Meidän ei ole järkevää retkiolosuhteissa koota mitään tähdenlentoja tai keräilyeriä etenkään näin ruokahaasteiden aikaan, kun ideana olisi tehdä uusia ruokia joka päivä, eikä tässä enää mitään työlounaita tarvita. On vain jotenkin vaikea käsittää, että yksi perunakin voi olla liikaa tai desi riisiä. Ehkä joskus opin, ehkä en. 

La Vueltassa oli taas karmeaan nousuun päättyvä vuorietappi. Katsoimme sitä ruoanlaiton ohessa ja syödessämme. Leirialueen maksullinen netti toimii erittäin hyvin ja sitä olemme tässä nyt hyödyntäneet. Tänäänkin nähtiin pienehkö kisaa hidastanut mielenosoitus, mutten pitänyt sitä pahana. Loppunousussa kaksi suosikkiani Jaoa Almeida ja Jonas Vingegaard ajoivat viimeiset kilometrit kahteen pekkaan, mutta Jonas ei kyllä vetänyt yhtään, ei kyllä pudonnut kelkastakaan. Näytti siltä, että hän tarkoituksella jätti taistelematta etappivoitosta, joka kyllä kuuluikin ehdottomasti Almeidalle. Jonas Vingegaard johtaa nyt kokonaiskilpailua 46 sekunnilla, Joao Almeida on toisena, hyvityssekunneilla hän sai muutaman sekunnin johdosta nipistettyä. Huomenna on myös vuorietappi, joka päättyy jyrkkään nousuun. 

Pan con tomate – ihana tomaattileipä

Tänään olen vähän alavireessä, kurkku toispuolisesti kipeä, eikä tee mieli syödä ja kokata mitään. Sataa vettäkin, niin piti kyllä ennusteiden mukaan sataakin. Toisen ennusteen mukaan ei ollenkaan, näin Ranskassa. Käytän tänään erittäin yksinkertaisen ruokaohjeen, joka löytyy jemmapostauksistani. Teimme tätä muutama päivä sitten salata mixtan sivukkeena ja loput sitten seuraavana päivänä. 

Pan con tomate

• 1 suuri tomaatti kaltattuna ja pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• patonkipaloja
• 1 rkl oliiviöljyä ja pieni nokare voita

Tässä ei nyt ole sen isompaa ohjettakaan, kunhan sekoitin tomaattikuutiot, valkosipulimurskan, oliiviöljyn ja mausteet. Annoin seoksen maustua sen aikaa, kun puuhasin muuta aterialle. Kun kaikki alkoi olla valmista, kuumensin paistinpannulla oliiviöljyä ja voita ja paistoin patonkiviipaleita kummaltakin puolelta niin, että ne ottivat kunnolla väliä. Tulimme myös tarkistaneeksi, että CampaAdrian palovaroitin toimii, sillä käänsin paistinpannulle selkäni pariksi sekunniksi liikaa ja leipien kulmat kärähtivät. Kyllä toimii, kaikki hyvin. 

La Vueltassa oli eilen siis sekava päivä, eikä etapille laitettu lainkaan voittajaa (kaikille tuli sijoutukseksi toinen), tämä johtui mielenosoituksesta maalialueella. Tänään sitten taas normimeininkiä, nopein oli Juan Ayoso ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Jonas Vingegaard 50 sekunnin turvin. Toisena on Joao Almeida. 

Garbanzos con Huevos – kikherneitä ja kananmunaa

Tänään oli taas paikkakunnan vaihto edessä ja kulkeuduimme jälleen kerran Loiren laaksoon. Minulta on vähän kyselty, että miksi kuljemme aina samoja reittejä. En oikein tiedä miksi sitä pitäisi perustella tai puolustella, me kuljemme siellä missä tykkäämme kulkea ja pysähdymme paikoissa, joissa on mukava olla. 

Jotta emme kuitenkaan olisi ajaneet aivan samaa reittiä Epernaysta Gieniin, ajoimmekin vähän eri reittiä. Sepä olikin mielikuvituksellista. Emme olleenkaan osanneet odottaa, että matkan varrella olisi kyliä ja kaupunkeja, kirkkoja ja vesitorneja. Meillä oli kaksi navia hommissa emmekä totelleet kumpaakaan juurikaan. Nyt olisi ollut paikallaan se tympääntynyt ääni, että no menkää ihan mistä tykkäätte. Kävimme muutamassa kaupassa matkan varrella, että saimme aikaa kulumaan ja olihan jääkaapissa taas tilaakin muutaman päivän pysähdyksen jälkeen. Nyt jääkaappi sitten onkin todella täynnä ja myös säilykeruokalaatikko, kävin sen läpi ja järjestelin, päässäni sijaitsee täyteläinen tietoisuus siitä mitä ruokaa meillä tällä hetkellä on. Harvinainen tilanne. 

Päivälliseksi grillasimme kanavartaat ja niiden valinnassa käytimme erittäin hyvää kriteeriä, pitää olla metallinen varrastikku. Ostimme kevätretkellä jostain kaksi varrasta ja saimme niiden mukana metalliset varrastikut, mutta kaksi on aika vähän. Nyt niitä on neljä emmekä enää tarvitse enempää. 

Espanjalaisena sivukkeena meillä oli Garbanzos con Huevos, eli kikherneitä kananmunalla, ohjeen otin mistäpä muualta kuin Spain on A Fork-blogista. Albert teki annoksiinsa uppomunat, mutta minä halusin nyt tehdä espanjalaiset käristetyt kananmunat, suureksi osaksi tiskinsäästösyistä. Ja hyvin toimivat. Pienensin taas ohjetta, tästä tuli ehkäpä noin 1,5 henkilölle mitoitettu määrä, mutta meille se riitti niin hyvin, että olimme tyytyväisiä, ettei tullut tehtyä mitään muita sivukkeita. Vähän taas muuntelin ohjetta sen mukaan, mitä meillä oli aineksia. 

Garbanzos con Huevos

• 1 rkl oliiviöljyä
• puolikas punasipuli silputtuna (jäänyt edelliseltä kokkaukselta)
• 3 pientä valkosipulinkynttä siivutettuna
• 5 vähän nahkeaa kirsikkatomaattia kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni tölkki kikherneitä huuhdottuna (noin 2 dl)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä (liemeksi, kun pitäähän sitä nyt olla jotain nestettä missä ruoka hautuu)
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 kananmunaa
• ripaus pimentonia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Antti grillasi kaksi kaupan lihatiskistä ostettua kanavarrasta, joissa oli kenties mainitut metalliset varrastikut. Lihapaloja oli 4/varras, niissä oli myös muutama pala vihreää paprikaa ja kaksi kirsikkatomaattia. Marinadia oli todella varovaisesti, ei mitenkään uiden, kuten Suomessa usein on. Samaan aikaan, kun minä tein kikhernesivukkeen, Antti hoiti grillauksen Campingazin pienellä grillillä, vartaita täytyi käännellä aika monta kertaa, sillä lihapalat olivat aika suuria, mutta lopputulos oli mitä mainioin. 

Ostimme tänään uuden pienen paistinpannun, sillä olen tuuminut, että kolme kattilaa ja yksi paistinpannu ei ole se paras kombo retkikokkailuumme. Jätämme toisen sarjakattiloista kotiin tältä reissulta, sen sarjan kolmas, suurin kattila siellä onkin. Nyt voin käyttää tarvittaessa kahta pannua yhtä aikaa. #kuihienooseon

Tänään sitten käytin kuitenkin vain yhtä pannua, sitä uutta. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja kaadoin sille reilun lorauksen oliiviöljyä. Kumosin pannulle silputun sipulin ja viipaloidut valkosipulit ja paistelin niitä reilut viisi minuuttia. Tuuli aika reippaasti, joten piti olla tarkkana, ettei kaasuliekki sammu, vaikka tuulisuoja olikin viritetty. Tuulen suunta vaihteli koko ajan. 

Hetken päästä lisäsin pannulle tomaattikuutiot (alkoperäisohjeessa käytettiin jotain säilöttyä tomaattituotetta, mutta minä halusin käyttää tuoreet mutta jo vähän nahkeat tomaatit) ja lorauksen viiniä. Siitä sain seokseen tarpeeksi nestettä. Noin kolmen minuutin kuluttua lisäsin vielä pannulle huuhdotut kikherneet ja sekoittelin ja maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Kun vartaat alkoivat olla valmiit, mutta jäivät vielä grillin kuvun alle hautumaan, kumosin kikhernesivukkeen pieneen foliovuokaan ja peittelin sen kannella. Kuumensin pannun uudelleen sitä välillä pesemättä (makupartikkelit you know) ja kaadoin kuumalle pannulle taas lorauksen oliiviöljyä. Rikoin kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Tällaisten espanjalaisten rapeaksi paistettavien kananmunien täytyykin hieman kipristyä reunoiltaan ja ne saattavat hieman poksahdella. Siksi olikin hyvä, että paistaminen tapahtui ulkona, eikä rakkaan CampaAdrian keittiössä. Kananmunan pohja ja reunat tulivat rapeiksi, valkuaiset hyytyivät kokonaan, mutta keltuaiset jäivät aavistuksen valuvaksi. 

Annoksiin Antti nosti kummallekin lautaselle kanavartaan ja minä lusikoin ympärille kikhernesivuketta ja päälle vielä kananmunan. Kananmunan päälle ripotin hieman pimentonia, sen verran mitä tuuli ei ehtinyt vielä mukanaan ja hieman suolaa ja pippuria. Tuore persilja oli sitten viimeinen silaus. 

La Vueltassa olikin sitten loppua kohden sekava etappi, Palestiinan puolesta ja Israelia ja kansanmurhaa vastaan mieliään osoittavat olivat asettuneet maalipaikalle niin, ettei kisaa voitu ajaa loppuun turvallisuussyistä. Nyt kun maaliintulosta on jo aika pitkä aika, ei vielä ole tullut Vueltan sivuille etapin lopputuloksia eikä kokonaiskilpailun tilannetta. Kilvanajo lopetettiin kolme kilometriä ennen maalia eikä ilmeisesti hyvityssekunteja ja pisteitä jaettu ollenkaan, eikä ollut mitään seremonioita. Oletan kuitenkin, että Jonas Vingegaard johtaa edelleen, sillä hän oli toinen heistä kahdesta, jotka ylittivät kolmen kilometrin viivan. Mutta palaan asiaan myöhemmin, kunhan tilanne selkiää. 

Salata mixta

Tämän espanjalaisen salata mixtan söimme eilen tultuamme leirille Reimsiin tekemältämme retkeltä. Sain näin yhden jemmapostauksen, välillä reissussa on vaikea toteuttaa ruokahaastetta ihan täydelleen. Tätä salaattia söimme siskoni kanssa caminolla ainakin tarpeeksi monta kertaa. Minulla oli täyteläinen harhakäsitys siitä, mitä säilykkeitä olisin ottanut kotoa mukaan. Luulin, että meillä on mukana pieniä purkkeja maissia, mutta eipä ollut. En tiennyt sitä vielä kaupassa käydessämme, poikkesimme paluumatkalla meille uudessa NETTO-kaupassa, jonne on varmaankin lyhin matka tältä leirialueelta. Niinpä maissia ei tullut annoksiin, mutta tuli sen sijaan perunaa ja herneitä. Laitoin aineksia niin vähän, että ajattelin annosten jäävän liian pieniksi. Mitä vielä! Vieläkin olisi voinut vähentää. Laitan ainesmäärät sen mukaan miten niitä laitoin ja sulkuihin sen mikä olisi riittänyt kahdelle.

Salata mixta kahdelle

• 3 pientä perunaa (1-2)
• 2 kananmunaa (1)
• 1 porkkana 
• 2 suurta rapeaa salaatinlehteä
• 5 kirsikkatomaattia
• puolikas punasipuli
• 2 oikein pientä purkkia tonnikalaa, toinen öljyssä, toinen vedessä (1 olisi riittänyt, käytin öljyn kastikkeeseen)
• 1 pieni kurkku (ohuempi kuin meikäläiset avomaankurkut)
• 1 dl herneitä (pussin loppu ja maissin tilalta)
• tuoretta basilikaa
• 1 rkl tonnikalan öljyä ja 0,5, rkl oliiviöljyä, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kananmunat. Kiehautin herneet ja nostelin ne lautaselle perunoiden ja kananmunien kanssa jäähtymään. Kuorin porkkanan ja olipa siinä aivan ihana tuoksu ja käteni värjääntyivät oransseiksi, enpä ole meikäläisten tai meillä myytävien porkkanoiden kohdalla moista haistanut/nähnyt. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi ja huomasin, että mobileraastin on ihan surkea, pitää ostaa uusi. Leikkasin puolikkaan punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja puolitin kirsikkatomaatit, kurkun leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Valutin minikokoisen tonnikalapurkin öljyn pieneen astiaan ja sekoitin siihen hieman sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Toisen tonnikalapurkin, sekin oli ihan minikokoinen, veden valutin pois. 

Kun kokosin annokset suoraan lautasille, aloitin sillä, että sommittelin salaattipaloja ympäri pientä ruokalautasta. Käytämme näitä pieniä lautasia kaiken aikaa, huijaamme annoskoossa sillä konstin. Annos näyttää suurelta, vaikkei ole. Tosin nyt oli kuin olikin vähän liian suuri. Sitten lusikoin erillisiin lohkoihin porkkanaraasteen, tomaattipuolikkaat, kurkkuviipaleet, kananmunanpuolikkaat, perunapalat, sipulilohkot, herneet ja eripuolille lautasta tonnikalat vedellä ja öljyllä. Kastikkeen lurittelin päälle ja kiersin hieman suolaa ja pippuria etenkin perunoille ja kananmunille. Tämä oli  oikein hyvä espanjalainen peregrinolounas, mutta vähempikin olisi riittänyt. 

La Vueltan toinen jakso alkoi tänään ja tilanne oli vähintäänkin kutkuttava. Katsoimme sitä leirialueella minun persoonakohtaisilla gigoillani, sillä leirialueen wifi ei jaksanut lähetystä pyörittää. Jay Vine voitti etapin, joka päättyi kipakkaan nousuun. Jonas Vingegaard jätti Torstein Tæenia sen verran, että nyt punainen johtajan paita on taas Jonasin, kolmatta kertaa tässä kisassa. Hän johtaa 26 sekunnilla Torsteinia. Huomisen etappi alkaa ja päättyy Bilbaoon, mutta siihen ei liittyne vierailua Guggenheimin museoon. Minä en ole koskaan käynyt Bilbaossa, caminoreittini ei kulkenut sen kautta. 

Tämä ylläoleva polkupyörä on kuvattu Reimsissä 1.9.2025. Se oli melko heppoisella lukolla kiinni telineessä ja mietimme, että onkohan se kenenkään pyörä enää. Kävelimme eteenpäin, kävimme Reimsin katedraalissa ja olimme istumassa kirkon edustan penkillä kirjaston vieressä, kun Antti huomasi, että tuossahan se sama pyörä menee. Alla olevassa kuvassa kirjaston palautusluukun edessä omistajansa pyörineen. Jotenkin oli hauska hetki. 

Matkapäivän valmisateria – espanjalainen perunatortilla

Tänään saavuimme viimein Ranskaan, ennen matkaa oli ajatus, että viipyisimme matkalla vähän lyhyemmän ajan kuin keväällä, jolloin monet juhlapyhät viivyttivät meitä jonkun verran. Nyt juhlapyhäkausi on tauolla, mutta silti otimme melko rauhallisesti ja viivyimme meille mieluisissa paikoissa ihan koska me voimme. Teimme päätöksen tulla Epernayhyn ja teimme varauksen kunnalliselle leirialueelle perjantaina. Se tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta, mutta kun ajoimme alueen portista sisään, sielläpä oli COMPLET-kyltti. Me tulimme jo vähän puolenpäivän jälkeen ja silloin näytti hyvin väljältä, mutta nyt iltaa kohden alueelle on virrannut väkeä, etenkin brittejä. 

Näin innoissaan #mobileteddy oli kun pääsi taas Ranskaan

Usein Ranskasta löytää sunnuntaisinkin jonkun ruokakaupan auki aamupäivällä. Tänään sellaista ei oikein matkan varrelta löytynyt, mikä oli harmi, sillä tarvitsisimme erityisesti appelsiinimehua ja voita. Kävimme yhdessä pienessä Carrefour-Contactissa (ketjun pieni keskustaliike) eikä siellä herranen aika ollut suosikkivoitamme. Pakko syödä Ruotsin pattirasvaa vielä päivä pari. 

Jääkaappi on kyllä täynnä ruokaa ja sieltä sommittelin meille aterian, jossa oli sen verran espanjalaisuutta, että kehtaa sanoa. Olimme ostaneet Lidlistä perunatortillan jokunen päivä sitten ja aamulla Luxemburgista setin erilaisia espanjalaisia leikkeleitä. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja lämmitin ulkona kaasuliedellä tortillan. Ensin ajattelin tehdä sen sisällä, sillä välillä tihuutti vettä. Mutta CampaAdrian kaasulieden suurin polttimo on ainoa, jolla voi paistinpannua käyttää ja sen pienin liekki on usein liian suuri, jos haluaa lämmittää jotain hitaasti. Niinpä viritin paistopaikan ulos ja onneksemme ehdin tehdä tämän pienen työn ennen kuin alkoi kunnolla sataa. Nyt sataakin sitten ihan huolella. 

Otin leikkelevalikoimasta joka laatua muutaman ohuttakin ohuemman viipaleen ja ulkoa matkayrteistä (siinä vaiheessa vielä ihan kuivista) monta lehteä basilikaa. Leikkasin lämpimän tortillan suupalakokoisiin paloihin ja laitoin niille basilikaa ja viipaleen leikkelettä. Lisäksi meillä oli manchegoa ja luxemburgista ostettuja rypäleitä, ne olivat jo jotain tämän vuotisia, joita saattoi ostaa ihan pikkuisen. 

Tämä setti olikin aika täyttävä, tortilla painoi 500 g ja leikkeleitä oli ehkä 50 g kaikkiaan, ehkei sitäkään. Nyt ei ole nälkä hetkeen. 

La Vueltassa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä nousuvoittoinen etappi. Katsoimme sitä omilla gigoilla, sillä leirialueen netti on kyllä ilmainen, mutta aika hidas. Huomenna kuukausi vaihtuu ja gigojen käyttö nollautuu jossain vaiheessa vuorokautta, joten nyt voi rallatella iloisin mielin, sillä olimme kahdella edellisellä leirialueella hyvän wifin piirissä. 

Jonas Vingegaard ajoi loppunousussa itsensä etapin voittajaksi, mutta arvelen, ettei hänellä ollut tarkoituskaan saada johtajan punaista paitaa vielä. Hän otti kyllä aikaeroa johtavaan Torstein Træeniin kiinni aika paljon, norjalaisen johto on enää 37 sekuntia. Nyt kaikki ajajat pääsevät viettämään lepopäivää ymmärtääkseni Pamplonaan. Minä ja siskoni voisimme vinkata heille hyvää tapaspaikkaa, söimme siellä todella hyvin huhtikuussa 2016 ollessamme caminolla. 

Espanjalaistyylinen pihvi

Voi hyvät hyssykät, nyt kyllä kaavitaan laarin pohjia, googlasin notta Spanish steak ja tämmöiseen löysin.  Voisinpa tuota blogia hyödyntää toistekin. Etenkin kun käyttämäni ohje oli minusta ihan easy ja postauksessa sanottiin, että medium. 

Eilen Antti kävi kaupassa ja hänen oli tarkoitus ostaa jogurttia, juustoa ja perunoita ja paluukuormassa oli myös pakkaus pihviä, lupasivat olla tourdenous, mutta ihan varma ei voi olla. Emme yleensä ole enää käyttäneet lihaan niin paljon rahaa, mutta nyt kahteen pihviin meni taloudestamme 10€ ja rapiat. Niinpä oli tarpeen valmistaa ne niin, että lopputulos on paras mahdollinen. Pihvin espanjalaisuus oli sen marinadi, se olikin oikein oiva. En ehkä tehnyt ihan niin kuin lähdeblogissa, mutta ei se mitään. 

Espanjalaisittain marinoidut pihvit

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä paprikaa, erivärisiä, suikaleiksi leikattuina
• 360 g naudan pihvilihaa kahtena pihvinä (pakkauksen mukaan tourdenos) 
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 tl pimentonia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl oliiviöljyä

Aloitin marinoimalla pihvit seoksella, jossa oli punaviinietikkaa (ohjeessä käytettiin sherryviinietikkaa, mutta minun ikääni päästyään kotikokki tietää, että etikka kuin etikka), pimentonia, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Pihveissä ei ollut mitään siivoamista, kunhan kääntelin ne kulhossa marinadiaineksissa. Saivat lillua siellä tunnin verran. 

Leikkasin sipulin ja paprikat suikaleisiin, yksi paprika oli mennyt huonoksi, mutta muut kolme joutuivat pannulle. Kuumensin ensin pannua hetkisen kaasuliedellä ja ennen kuin ehdin sanoa lintua muuksi kuin harakaksi, pitikin jo vaihtaa kaasupanos. Nämä kotimaan Biltemasta (lausutaan: Biltemaa) ostetut edulliset pullot ovat ihan parhaita. Maksavat puolet tai allekin siitä mitä vastaaavat täällä keskisessä Euroopassa. 

Kun pannu oli kuuma, kumosin sinne sipuli- ja paprikat oliiviöljyyn paistumaan. Kääntelin niitä noin 10 minuuttia joltisellakin kiinnostuksella, pari sipulisuikaletta saattoi päästä kärähtämään. Kaavin paprikat ja sipulit pannulta foliovuokaan odottamaan, peittelin ne foliosuikaleella. Mahtoivatko ne alkaa luulla siinä vaiheessa, että maapallo on litteä?

Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin öljyä. Kun pannu oli kuuma, nostin marinoidut pihvit pannulle ja paistoin niitä noin 5 minuuttia puoleltaan. Pihvit olivat vähän eripaksuisia ja mittasin lihamittarilla sisälämpöä. Ohuempi saavutti 55 asteen sisälämmön vähän aikaisemmin kuin paksumpi, nostin ohuemman pannun reunalle kyljelleen, ettei se kypsyisi liikaa. Kun paksumpi pihvikin saavutti tavoitelämmön, lisäsin paprikat ja sipulit takaisin pannulle siksi aikaa, että ne lämpenivät. 

Annoksen sivukkeina oli yksi varras kummallekin, niissä oli kirsikkatomaatteja ja esikeitettyjä  perunoita, niitä Antti grillasi Campingazin grillissä, olin tehnyt niille pienen mausteseoksen pimentonista, oliiviöljystä ja pippurista. 

La Vueltassa on nyt jännät paikat, ensimmäistä lepopäivää odotellaan ja tänään piti vielä ajaa ihan simoina, kuten muuten huomennakin, lepopäivä on vasta maanantaina. Tänään nopein oli Jasper Philipsen, kokonaiskilpailun kärjen tilanne ei muuttunut. Torstein Træen jatkaa punapaidassa, vaikkei hän välttämättä osannut siihen uskoa. Toisena on Jonas Vingegaard, mahdollisesti sillä mielin, että huomenna homma otetaan taas omiin käsiin. Huominen etappi on mäkivoittoinen. Maanantain lepopäivä on merkitty vietettävän Pamplonassa, josta minä ja siskoni osaisimme kertoa kivan tapaspaikan, jos meiltä kysyttäisiin. 

Tomaatti-tonnikalakastike riisin kera

Olemme yhä Luxemburgissa ja päivän espanjalaisuus on tomaatti-tonnikalakastike riisille, ohje on tuttuakin tutummasta Spain on A Fork-blogista. Tämä on todella helppo ja nopea ruoka, pisin aika menee siitä, että riisi kypsyy. 

Tomaatti-tonnikalakastike kahdelle

• 1,5 dl raakaa riisiä
• 2,5 dl vettä riisinkeittimeen
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä viipaleiksi leikattuna
• 1 pieni purkki tonnikalaa öljyssä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni purkki paseerattua tomaattia
• 1 dl valkoviiniä
• 4 eriväristä kirsikkatomaattia
• 0,5 tl pimentonia
• suolaa ja pippuria
• jotain tuoretta yrttiä (jäi väliin, sillä satoi juuri ja yrtit olivat takatallissa turvassa)

Laitoin malliston pienimpään riisinkeittimeen 1,5 dl riisiä kypsymään 2,5 dl vettä. Leikkasin sipulin, valkosipulin ja tomaatit suikaleiksi, viipaleiksi ja kuutioiksi. Avasin tonnikalapurkin ja valutin siitä suosiolla tulevan öljyn pannulle ja lisäksi vielä 1 rkl oliiviöljyä. Paistoin ensin sipuleita muutaman minuutin ja lisäsin mukaan tomaattikuutiot ja viinin. Kun viini oli kiehunut noin puoleen, lisäsin paseeratun tomaatin ja sekoittelin. Maustoin suolalla, pimentonilla ja pippurilla. Annoin kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä sen aikaa, että riisikin oli kypsää. Pienellä riisinkeittimellä se ottaa kaikkiaan noin vartin. 

Annoksiin olisi ollut kiva laittaa vähän persiljaa, mutta tosiaan yrtit olivat sade-evakossa, mutta ilmankin pärjättiin. Kuva ei tästä ruoasta ole kaksinen, muttei se haittaa. 

La Vueltassa oli vuorietappi, joka näytettiin alusta loppuun. Ensimmäisenä maaliviivan ylitti Juan Ayuso. Minulle jäi epäselväksi minkä takia hän pisti maaliviivalla sormet korviinsa, mitä hän ei halunnut kuulla. Norjalainen Torstein Træein jatkaa punapaidassa, Jonas Vingegaard on toisena 2min33sek perässä. Huomenna on vuorossa tasamaan etappi, voi olla, ettei paita vaihda omistajaa silloinkaan. 

Alubias con Patatas a lo Pobre – pavut ja perunat

Tänään meillä oli päivällisellä sellainen ruokalaji kuin Alubias con Patatas a lo Pobre,  joka on suomeksi köyhän miehen pavut ja perunat. Eli monista Välimeren maista tuttua talonpoikaskokkausta edullisista aineksista. Näissä ruokalajeissa hienous piilee siinä, että ne ovat todella yksinkertaisia valmistaa, usein varastoraaka-aineista ja silti niissä on makua yllin kyllin. 

Otin ohjeen luottoblogistani Spain on A Fork. Sieltä löytyy valtavasti nopeita ja helppoja espanjaisia ruokaohjeita, ei tosin liharuokia. En edes huomannut pariin ensimmäiseen vuoteen, ettei siellä ole niitä, sillä kaikkea muuta kokattavaa on niin paljon ja monipuolisesti. 

Alubias con Patatas a lo Pobre

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli suikaleina
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 pienehköä perunaa kuorittuna ja suupaloihin leikattuna
• 1 tomaatti pieniksi kuutioiksi leikattuna
• tölkki säilöttyjä suuria valkoisia papuja (Pirkkaa, en nimittäin ole löytänyt mieluisia täältä Keski-Euroopasta)
• 2 dl vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl sitruunamehua
• pippuria
• tuoretta basilikaa

Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin ensin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin sitten perunapalat, sekoittelin ja paistelin muutaman minuutin. Ripottelin pannulle pimentonia ja pippuria, sekoittelin ja kumosin pannulle tomaattikuutiot. Sekoittelin taas ja kaadoin päälle pari desiä vettä ja kasvisfondin. Viimeisenä lisäsin pannulle huuhdellut pavut ja taas sekoitin. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kiehua maltillisesti sen aikaa, että perunat olivat kypsiä. Maistelin, suolaa ei tarvinut yhtään, sitä oli fondissa tarpeeksi, mutta pippuria kiersin myllystä. Annoksiin vielä päälle tuoretta basilikaa ja hieman sitruunamehua. Lautasilla oli myös pannulla kuumennetut valmiit kalaleikket ja espanjalainen papu-perunasivuke maistui erittäin hyvältä. 

La Vueltan kuudes etappi oli Andorraan päättyvä vähintään semivuorietappi, ellei ihan varsinainenkin. Katsoimme taas noin 65 km lopusta ja siinäpä tapahtui niin, että voittajaksi ajoi Jay Vine. Toisena maaliin tullut norjalainen Torstein Træen. Hän otti punapaidan itselleen ja Jonas Vingegaard putosi viidenneksi. Saapa nähdä miten kisa tästä eteenpäin kehittyy.