Sunnuntaipuuhia

Olimme aamulla melomassa kaunista jokireittiä melko lähellä kotiamme. Ensin meillä oli vähän liian monta ystävää, kunnes saimme melottua sen verran karkuun, että sääsket jäivät jälkeen. Seuraavaksi hyökkäsivät paarmat, mutta avuksemme tuli sitten sadekuuro, joka kasteli meidät, mutta vei myös paarmat mennessään. Vesipisarat pomppivat korkealle joen pinnasta ja pidimme hetken sadetta rannan puiden alla. Aamuhetken kohokohta oli evästuokio, söimme eiliset steak sarniet loppuun, maitokahvi ja puolukkamehu säestivät.

Kävimme eilen harventamassa ystäviemme mansikkasatoa heidän ollessaan matkoilla. Tein mansikoista tänään pehmeää, hedelmäistä juomaa. Käytin juomaan myös ison mangon, yhden nektariinin ja noin puolitoista litraa mansikoita. Laitoin kaikki ainekset tehosekoittimeen ja päästelin täysillä, kunnes hedelmät ja marjat olivat pehmeää sosetta. Lisäsin joukkoon puolen sitruunan mehun ja kaadoin soseen kannuun. Sekoitin isolla puulusikalla joukkoon kolmasosalitran tölkin kirpeää sitruunalimsaa. Juomasta tuli pehmeää, hieman kirpsakkaa ja pillillä helposti juotavaa herkkua. Nuoriso joi juomansa sellaisenaan, me varttuneemmat lisäsimme omiin laseihimme pienet hömpsyt tequilaa. Valkoinen rommikin olisi varmasti sopinut. 

Lontoon olympialaisissa meitä kiinnostavana lajina on menossa juuri naisten maantiepyöräily, josta iloksemme on lähetystä ainakin paikoitellen, taas aluksi Ylellä ja myöhemmin Eurosportilla. Suomea edustaa kokenut Pia Sundstedt. Naiset ajavat samaa reittiä, kuin miehen eilen, mutta lyhyemmän matkan.

Pyöräilyä ja steak sarnie

Tällä viikolla olemme nauttineet lomasta, ulkoilusta, blogipaussista ja kaikinpuolisesta vapaudesta. Olen oppinut ajamaan pyörällä. Olen kyllä osannut lapsesta saakka ajaa pyörällä, mutta nyt olen opetellut ajamaan lukkopolkimilla. Hankin pyöräilykengät pari vuotta sitten, kun kuntoutin nilkkaani murtuman jälkeen. Poljin silloin jonkun verran sisällä trainerille tällätyllä pyörälläni, mutten sitten tohtinut koskaan kokeilla oikeasti ajaa ulkona. Nyt rohkaisin mieleni ja Kammenpyörittäjä vaihtoi polkimet pyörääni takaisin. Jännitin kyllä ensimmäistä kertaa niin paljon, että hiki nousi otsalleni, vaikkei ollut edes helle emmekä ajaneet kuin leppoisia pyöräteitä. Toisella kerralla kävimme sitten ajamassa Jyväsjärven ympäri ja seuraavana päivänä metsämansikoiden perässä lähimetsissä. Ajamiseen tuli kyllä heti kertaheitolla mielekkyyttä ja tehoa! 

Pyöräilystä saa taas nauttia myös television  kautta, kun olympialaiset pyöräilyt alkoivat, aluksi katsoimme Ylen lähetystä miesten maantieajosta, mutta loppupuolella myös Selinit pääsivät ääneen Eurosportilla. Oli mukava katsella englantilaisia maisemia ja ihastella yleisöpaljoutta kauniina kesäpäivänä. Jussi Veikkanen edusti Suomea, mutta hän oli melko näkymätön. Aluksi kisa näytti olevan aivan Sky-joukkueen heiniä, vaikka kansallisissa spandexeissa ajettiinkin. Loppua kohden kävi ilmeiseksi, ettei brittijuna jaksakaan maaliin asti. Myös ikävä reunukseenajaminen pilasi Fabian Cancellaran kisan. Näytti siltä, että solisluu otti tärskyn toistamiseen tälle vuodelle. Viimeisillä kilometreillä iskun tekivät lähes sekunnilleen yhtä aikaa Columbian Rigoberto Uran Uran (keväiseltä Giro-reissultamme tuttu "Takatukka") ja Kazakstanin Alexandre Vinokourov. Jännitys tiivistyi viimeisille sadoille metreille, jolloin Uran hieman uinahti ja Vino pääsi tekemään viimeinen iskun ja ajamaan ensimmäisenä maaliviivan ylitse. Kotikatsomossa hihkuimme aivan innoissamme! Ei tullut Mark Cavendishin kotivoittoa, ei Andre Greipelin tai Peter Saganin päivää, vaan 38-vuotiaan uransa viimeistä ammattilaisvuotta ajavan Vinokourovin. Hienosti alkoivat nämä kisat pyöräilyn suhteen!

Päivälliseksi tein Jamie Oliverin 30 minute meals-sarjan ohjeiden mukaisen steak sarnien. Leikkasin kaksi ciabattaa pitkittäin halki hatuksi ja pohjaksi. Nostin isolle leikkuulaudalle kolme maustelimeen säilöttyä paahdettua paprikaa ja hakkasin ne silpuksi yhdessä muutaman sileälehtisen persiljan oksan, basilikanlehtien ja pienen ruohosipulinipun kanssa. Jamien ohjeessa paprika oli säilötty öljyyn, mikäli oikein ymmärsin, joten lisäsin itse öljyä paprikahakkelukseen. Maustoin seoksen pippurilla ja suolaripauksella. 

Grillasin neljä häränlihapihviä melkein kypsiksi ja nostin pihvit paprikahakkelukselle ja kääntelin pihvejä pari kertaa puolelta toiselle, jotta hakkelusta tarttuisi lihan pintaan. Leikkasin sitten pihvit sivuttain ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne grillissä kuumenneeseen vatiin odottamaan. Lirutin hieman oliiviöljyä ciabattoille ja levitin hieman piparjuuritahnaa leipien pohjaosille. Peitin pohjat rucolalla ja nostelin sen jälkeen pihviviipaleita leiville niin, että koko pohja peittyi. Painelin ciabattan kansiosia leikkuulaudalle jääneeseen paprikahakkelukseen saadakseni leipään niin paljon makua kuin mahdollista. Keräsin vielä viimeisetkin rippeet hakkelusta veitsen lappeelle, jaoin sen leiville ja nostin kannen päälle. Leikkasin leivät neljään osaan ja söimme ne yhdessä raikkaan salaatin kanssa. Kaksi palaa pihvitäytteistä leipää jäi tähteeksi, käärin ne folioon ja ehdotin huomisaamulle melontaretkeä ennen ilmeisiä  iltapäiväukkosia.

Ankanrintaa ja limanpapuja

Tänään Tour de France päättyi Pariisiin ja Sky-tallin Bradley Wiggins varmisti voittonsa. Loppukirin ajoitti parhaiten Mark Cavendish, nyt jo neljännen kerran peräkkäin.  Viime vuoden voittaja, Cadel Evans sijoittui seitsemänneksi ja loppuhaastattelussa hän vakuutti asettuvansa lähtöviivalle myös ensi vuoden Touriin.

Aloitin tämänvuotisen Tour-kokkausrupeaman päätösaterian  papujen kypsentämisellä jo hyvissä ajoin. Olin ostanut pussillisen kuivattuja limanpapuja jo aikoja sitten, mutten koskaan muistanut liottaa niitä tarpeeksi aikaisin. Tänään löysin neuvot miten pavut pikaliotetaan ja hyvin toimi sekin. Kiehautin pavut kattilassa ja kun vesi alkoi poreilla, nostin kannen päälle ja jätin pavut kuumaan veteen. Tunnin kuluttua pavut olivat sen verran pehmenneet, että sain kuorittua ne helposti, pavun sai hauskasti plumpsautettua kuorestaan pois. Kuullotin kaksi nuorta punasipulia ja yhden ison valkosipulinkynnen padassa. Kaadoin kuoritut pavut pataan ja lisäsin ankkalientä niin paljon, että pavut peittyivät liemeen. Sidoin mukaan pienen yrttinipun, johon tuli rosmariinia ja timjamia. Kypsensin papuja melkein kaksi tuntia, siinä ajassa pavut pehmenivät, mutta myös vähän muusautuivat. Maustoin kypsiä papuja vielä suolalla ja pippurilla.

Ankanrinnat valmistin samalla metodilla, kuin talvella Delicard-kokeilussa, tosin maustoin vain suolalla ja pippurilla. Laitoin mausteet molemmin puolin ankanrintoja ja leikkasin nahkapuolelle viiltoja rasvan läpi ristikon muotoon ja nostin rintapalat nahkapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja aloin lämmittää pannua. Ankanrinnan rasva lähti sulamaan pannulle ja noin 8 minuutissa pinta oli rapea, paistoin toista puolta hyvin kevyesti. Nostin rintapalat sitten uunipannulle ja asetin lämpömittarin anturin lihan paksuimpaan kohtaan. Paistoin lihaa sadassa asteessa, kunnes sisälämpötila oli 65 astetta. Peittelin sitten ankat folioon noin puoleksi tunniksi vielä vetäytymään. Kun pavut olivat kypsiä, käytin ankkoja vielä kuumalla pannulla lämpenemässä ennen kuin leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi. Tästä tuli hyvin maistuva ja täyttävä ateria, jossa ei hienosteltu.

Loma, metsämansikat, mustikat ja aika-ajo

Tällainen yllätyskesäloma on kyllä ihan kiva juttu, en ole ehtinyt kasata suuria (lue:mitään) odotuksia, joten voi olla, että loma sujuu mukavissa merkeissä ilman suuria pettymyksiä ja lässähdyksiä. Sen verran rennolla tuulella olen ollut, että kaikki ruokasuunnitelmat Ranskaan liittyen ovat tuntuneet liian suureellisilta alkaa toteuttaa. Mietin vain mitä huomenna söisimme. Tämän päivän päivällisen kuittasimme ras-el-hanout-marinoiduilla possu- ja kanavartailla ja erinäisin vihanneksin ja salaatein.

Kävimme aamupäivällä poimimassa metsämansikoita ja mustikoita. Minäkin viimein käytin uutta pyöräilykypärääni, kun ajoimme pienen matkan marjoja metsästämään. On kyllä huomattava ero entisen pottani ja uuden Gironi välillä! Löysimme metsämansikoita juomapullollisen verran ja mustikoita sen verran kuin sääskiltä maltoimme poimia. Tuumin, että ranskalaiset ihan varmasti pitävät niin mansikoista kuin mustikoistakin ja jos meillä olisi juuri nyt ranskalainen kylässä, tarjoaisimme hänelle päivällisen päätteeksi vaniljajäätelöä suomalaisten metsämarjojen kera. Tällä lapsuuteni muistojen marjaheinällä kuittaan päivän kokkauksen ja lupaan huomenna vielä kokkailla jotakin oikeasti ranskalaista. 

Tour de Francessa ajetaan toiseksi viimeistä etappia, henkilökohtaista aika-ajoa. Kokonaiskilpailun tilanne vaikuttaa kiveenkirjoitetulta, mutta aina pitää muistaa, että kukaan ei voita, ellei aja maaliin asti. Huomenna ajetaan viimeinen etappi Pariisissa, etappi johon kuuluu samppanjalasien kilistelyä (meilläkin on pullo jo kylmässä), kiivas loppukiri ja paljon matkailumainontaa.

Chocolate chaud

Minulle järjestyi toinen kesäloma, joka alkaa tänään. En ole oikein vielä sisäistänyt asiaa, olinhan jo keväällä ja alkukesästä seitsemän viikkoa lomalla ja pidin sitä vähintäänkin kohtuullisena breikkinä työelämästä. Nyt tilanne töissä antoi myöten lisävapaisiin ja minähän muutaman muun tavoin tartuin mahdollisuuteen. Asia varmistui vasta alkuviikosta, joten en ole ehtinyt hehkuttaa mielessäni tavalliseen tapaan: "enää kuusi viikkoa lomaan, enää kolme viikkoa lomaan, enää viikko lomaan, enää kolme päivää lomaan, enää kuusi tuntia lomaan, enää kolme minuuttia lomaan!" Kaksi viimeisintä hehkutusta ehdin kyllä tänään vielä suorittaa. Vähän harmillista, että Tour de France vetelee viimeisiään, mutta luulen meidän kyllä keksivän jotain puuhaa ilman sitäkin. Voimme seurata esimerkiksi Eneco Touria , eikä olympiapyöräilykään jääne huomiottamme. 

Tällaisena iltavuoroviikkona kuin tämä kuluva, en ole ollut juurikaan keittiössä lukuunottamatta aamuisia pikkupuuhia. Nytkään en olisi kotona päivällisaikaan, joten päivän ranskalainen keittiöpanostus sijoittuu aamiaiselle. Juomme yleensä aamuisin maitokahvia, mutta tänään kokeilimme chocolate chaudia, eli kuumaa suklaajuomaa, kaakaota. Toisinaan Kammenpyörittäjä tekee pojille paksua, melkein lusikoitavaa kaakaota kahvikoneella, mutta tänään minä hääräsin kattilan ja suklaalevyn kanssa ottaen sovelletut vinkit täältä. 

• 150 g suklaata
• 0,5 dl vettä
• 8 dl maitoa
• 1,5 dl kermaa

Meillä oli s´mores-puuhista jäänyttä suklaata, jonka kaakaopitoisuus oli siinä kuudenkympin luokkaa, mukana makeuttakin, muttei liikaa. Otin ensin raastimella suklaalevystä lastuja lautaselle. Pienin lopun levyllisen suklaata silpuksi. Vatkaisin kerman pehmeäksi vaahdoksi. Kuumensin vettä kattilassa ja nostin sen päälle lasikulhon, johon laitoin puoli desiä vettä ja suklaamuruset. Sekoittelin vesihauteen päällä suklaata, kunnes se suli kokonaan ja sekoittui veteen. Nostin sulan suklaan kupissaan pöydälle jäätymään. Kuumensin kattilassa 8 dl maitoa ja sekoitin sitten suklaamassan kuumaan maitoon. Kaadoin kaakaon annoskuppeihin jättäen kermavaahtovaraa. Lusikoin kuppeihin  kermavaahtoa ja ripottelin suklaalastuja pinnalle. 

Päivän Tour-etappia pääsen seuraamaan sivusilmällä töissä ja loput illalla tallenteelta. Kyseessä on Blagnacista Brive-la-Gaillardeen ajatteva 222,5 kilometrin mittainen etappi, joka on tämänvuotisen Tourin kaikkein pisin. Siinä on yllinkyllin haastetta ajajille. Alan pikkuhiljaa valmistautua mielenmuutokseen, mitä tulee punertaviin pulisonkeihin. Tiedä vaikka ehdottaisin piakkoin Kammenpyörittäjälle sellaisten kasvattamista.

Kuva keittiöpuutarhastamme - ja sitten heräsin

Tartinet aamiaiselle

Otimme tuntumaa ranskalaisiin aamiaistapoihin syömällä tänään tartineja, jotka ovat ns. open sandwichejä, olisiko se sitten suomeksi vaikka voikkari? Leipien päällysteissä on mielikuvitus rajana ja tein aamiaiselle sekä suolaisia, että makeita vaihtoehtoja. Leikkasin tuoreesta vaaleasta, rapeakuorisesta leivästä vinottain viipaleita. Makeisiin leipiin tein ricottasta levitteen, jonka maustoin ripauksella sokeria ja lirauksella vaniljauutetta. Levitin ricottaa leiville ja asettelin mansikoita ja mustikoita osalle leivistä, osalle ison lusikallisen viime viikolla tehtyä raparperikompottia.

Käänteismakeisiin leipiin laitoin pohjalle sipauksen tuorejuustoa. Osaan leivistä tuli päälle parmankinkkua, tomaattia ja basilikasilppua. Osaan laitoin parmankinkun päälle munakokkelia, goudaraastetta ja ruohosipulia.

Koska sain ajatuksen näiden leipien laittamiseen vasta tänä aamuna, en ollut varautunut erityisesti niitä varten. Seuraavalla kerralla kokeilemme savukalaa tai graavia lohta, oliivitahnaa, keitettyjä kananmunia viipaleina, tuoreita hedelmiä mascarponen päällä jne. Nyt minulla oli vähän kiire muutenkin, mutta olisi hauska valmistaa oikein monenlaisia leipiä valmiiksi sopimaan jokaisen makuun. Tartinien sanotaan sopivan yhtälailla alkupaloiksi, brunssille, lounaalle ja iltapalalle ja vaihtoehtoja on tosiaan niin paljon, kuin vain ehtii keksiä. Myös erilaisia leipälaatuja voi käyttää aivan vapaasti.

Tour de Francen 17. etappi oli jälleen kiinnostava. Eilisen dopingkohun jälkeinen harmistus kotikatsomossa on jätetty nyt taakse ja keskityimme seuraamaan vuorietapin edistymistä. Välillä reitti kulki sumun keskellä, näytti todella pelottavalta, kun ajajat laskivat täyttä vauhtia sumun sekaan. Pallopaidassa jatkaa Thomas Voeckler ja hän varmisti jo mäkimestaruuden. Keltaisen paidan pitää edelleen Wiggins, jonka pulisongeista en vieläkään pidä ollenkaan. 

Ranskalainen omeletti

Tämän viikon akuankkapäivänä en olisi päivällisaikaan kotona, joten ennen töihin menoa päätin kokeilla ranskalaista omelettia. Nuorempi jälkeläinen suostui kanssani koekaniiniksi tähän koitokseen. 

Katsoin erilaisia YouTube-pätkiä ranskalaisen omeletin tekemisestä ja tätä uskoin ja tottelin. Sen alussa tehdään ensin amerikkalaistyylinen omeletti, mutta sekin kannattaa katsoa, että huomaa eron tekniikassa verrattuna ranskalaiseen. Pidin myös chefin aksentista, sen vuoksi katsoin pätkän kahteen kertaan. 

Yhden hengen annosta varten varasin kolme keskikokoista luomukananmunaa. Rikoin ne kulhoon, sekoitin haarukalla reippaasti, ripautin sekaan suolaa ja pippuria. Silppusin mukaan ruohosipulia. Kuumensin paistinpannua keskiteholla ja sulatin siinä nokareen voita, kääntelin pannua niin, että voita tuli reunoille asti. Kun voin kuohu alkoi asettua, muttei voi vielä tummeta, kumosin munaseoksen pannulle. Kääntelin hieman pannua, että koko pohja peittyi munaseoksesta. Aloin heti sekoitella seosta haarukalla (varoin naarmuttamasta pannuani) reunalta toiselle niin, että seos sakeni. 

Kun seos alkoi olla lähes hyytynyttä, ripotin sille vähän juustoraastetta (loput tujakasta gouda-palastani) ja kallistin pannua sen verran, että munakas valui pannun reunaa kohden. Nostin lastalla munakkaan reunaa ja taitoin sitä kolmanneksen verran. Otin pannun kahvasta alaotteella kiinni, nostin pannua ja valutin edelleen munakasta pannun reunaa kohden, jolloin noin neljännes oli jo ulkopuolella. Toisella kädellä tartuin lastaan ja nostin ylivaluneen osan taitokseksi munakkaan päälle. Kiepautin munakkaan "mahalleen", siitä muodostui pitkulainen käärö, jonka pinta oli vain aavistuksen kellertävä, ei lainkaan ruskettunut ja kuiva. Valutin munakkaan käden  ulottuvilla olevalle lautaselle. Munakkaan sisus oli kermaisen pehmeä, muttei raaka. Koekaniini nosti peukun hyväksyvästi pystyyn.

Tour de Francessa lepopäivä Paussa oli ohitse ja Pyreneet kutsuivat karavaania. Eurosport näyttää koko etapin, vuorietapit ovat parhaita tässä mielessä. Niissä on jännittäviä kohtia enemmän kuin tasamaan etapeissa. Tosin minulle kelpaavat kaikenlaiset etapit, en ole nirso, mitä pyöräilyn katsomiseen tulee. Lopputuloksen pääsen näkemään sitten myöhemmin.

Fondant-perunat

Kaikilla ei ole lepopäivä

Tour de Francessa on tänään toinen lepopäivä ja eilen loppui pyöräretki Puolassakin. Campakeittiössä vedetään henkeä ennen huomenna alkavaa viimeisten etappien rutistusta. Viikonloppuna muiden kokkailujen lisäksi askaroin fondant-perunoita, joiden nimeen törmäsin eräässä venäläisessä ruokablogissa. Lisätietoa etsiessäni päädyin Gordon Ramsayn käsitykseen tästä pottuhommelista. Joskus muinoin minua kiusasi se, miten Gordon steppailee kameran edessä kuin yliviritetty jousilelu, mutta nyttemmin se ei haittaa minua vaan keskityn siihen, mitä mies sanoo ruoasta. 

Sana fondant oli minulle tuttu aiemmin vain jälkiruokapuolelta ja siksi varmaan kiinnitinkin asiaan huomiota, kun ihmettelin, miten fondant ja peruna kuuluvat yhteen. Gordon (hassua puhua etunimellä hänestä ikäänkuin olisimme kavereita) sanoi katsomassani pätkässä, että fondant tarkoittaa tässä yhteydessä ruokaa, joka on kypsennetty liemessä, joka ei peitä koko ruoka-ainetta. Kuulostaa samalta kuin braising. Fondant merkitsee wikittelyn mukaan myös leivonnaisten päällä käytettävää kuorrutetta ja ranskankielisissä yhteyksissä "valuvaa", jolloin päästään suklaafondantiin, joka minullekin on tuttu. 

En nyt ole varma, kuinka ranskalainen tämä perunanvalmistusmenetelmä on, mutta hyvää siitä kuitenkin tuli. Kuorin yhden ison rosamundaperunan ruokailijaa kohden ja leikkasin perunan pitkittäin kahtia. Jos olisin halunnut, olisin voinut muotoilla perunat sylinterin muotoisiksi, mutta vältin hukkapaloja ja leikkasin perunat kahtia Gordonin neuvojen mukaisesti. Ripottelin leikkuupinnoille suolaa ja pippuria. Kuumensin uuninkestävässä vuoassa kasviöljyä, kaadoin sitä reilusti niin, että pannun pohja peittyi kunnolla. Nostin perunat kuumaan öljyyn leikkuupinta alaspäin. Vuoan ja öljyn tulee olla tosi kuumia, etteivät perunat pala kiinni vuokaan, varo räiskeitä. Muutaman minuutin kuluttua käänsin perunat toisinpäin.  Lisäsin pannulle muutaman voinokareen, tuoreita timjaminoksia ja ankkalientä sen verran, että perunaveneet peittyivät puoliksi liemeen. Kuumensin uunin 200 asteeseen  ja paistoin perunoita noin 25-30 minuuttia, kunnes veitsi sujahti pehmeiden perunoiden läpi sutjakasti. Perunoiden sisus rapean paistopinnan alla oli makoisa.