Grillattu pippuripihvi

Tästä ateriasta ei nyt kauheasti ranskalaisuutta löytynyt, mutta oli tarpeen käyttää picanha-palanen pois. Leikkasin sen pihveiksi ja Antti grillasi ne Lotus Grillissä. Laitoin niihin runsaasti pippuria ja vähän suolaa ennen grillaamista ja  muuten niitä ei sitten tuunailtukaan. Lisänä oli mansikka-mozzarellasalaattia, johon ei tunnu lainkaan kyllästyvän. Pihvejä oli neljä kappaletta, joista kaksi meni heti pakastimeen kuutioiksi leikattuna, siitä saa vielä aterian jonain toisena päivänä kastikkeen muodossa. 

Tour de Francessa oli jännittävä vuorietappi, jossa käytiin kaksi kertaa "vanttuulla" (Mont Ventoux). Kiertelimme katsomassa kirkkoja niin pitkään, ettemme ehtineet katsoa koko etappia, mutta tarpeeksi kuitenkin. Etapin voittajaksi ajoi Wout van Aert ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa edelleen Tadej Pogacar, joka näytti tänään ensimmäistä kertaa hetken heikkouttakin. 

Tour de Campa jatkuu, samoin joku pyöräily

Nämä telkkälapset estivät meidän eilisiltaisen uintimme, ei voinut häiritä niitä

Tänään jatkoimme äidin hoivista matkaa, suuntana Koillismaa ja Kainuu. Olimme siinä käsityksessä, ettei kirkkoja enää olisi niin tiuhassa, mutta kyllä niitä kuitenkin 8  tuli katsottua tänäänkin. Kemijärvellä en muista käyneeni kuin yhden ainoan kerran todella kauan sitten, sen kirkko oli todella katsottava. Ja paikalliseläin on ymmärtääkseni sarvikuono. 

Jatkoimme sitä tavoitetta, ettemme vain aja eteenpäin, vaan pysähdymme, jos jotain kiinnostavaa osuu kohdalle. Yksi juttu oli Kursulainen Oy:n leipomo Kursussa (kas kummaa). Olimme äidin luona kuulleet tuosta leipomosta ja koska se osui reittimme varrelle, ajoimme pihaan. Olimme varmaan aika viime hetkellä paikalla, leipomossa jo lakaistiin lattioita ja oltiin lähdössä vapaalle. 

Ostimme rieskaa, vähän pieleen leikattua pikkuisen palanutta reikäleipää (priimaakin olisi ollut tarjolla, mutta halusimme hävikinvähentämisen nimissä valuvikaisen) ja todella hyvää pullaa. Maksoi neljä euroa ja  kaupan päälle tuli hyvää mieltä. Rieska oli aivan erilaista kuin eteläisemmät ohrarieskat, sitä maistaessani palasin lapsuuden makumuistoihin. Ruisleipäkin oli niin hyvää, että se hävisi lautasilta alta aikayksikön. 

Kursun kirkkokin käytiin katsastamassa. Siinä taisikin olla koko Kursun nähtävyydet katsottuna. 

Sallan kohdalta idästä länteen on vieläkin olemassa junarata, joka Suomen oli pakko rakentaa talvisodan jälkeen, mutta sen ylläpito on jäänyt hieman vähälle ymmärrettävistä syistä. Jatkosodassa sillä oli kyllä merkityksensä Suomen joukkojen huollossa. 

Kursusta länteen

Kursusta itään

Sallan ratapiha vaatisi vähän viksaamista.

Sallan kirkko on 50-luvun tuotos, kun aiempi kirkko tuohoutui sodassa. Oikea aito kolmiokirkko!

Hautajärven kirkon täytyy olla jonkunlainen murheenkryyni Sallan seurakunnalle, jolle se nykyään kuuluu. Kylän läpi ajoi minuutissa, mutta me ajoimme sen eestaas, sillä ajoimme ensin kirkon risteyksen ohitse. Mahdollisesti kylän ainoat (seniori)asukkaat olivat laskemassa liikennettä kirkon läheisen talon pihalla ja jolleivat he huomanneet tikkaustamme eestaas, niin saattoivat ajatella, että jopas on liikennettä. Kirkko näytti siltä, että on ollut pitkään ollut käyttöä vaille, sen pihalla oli sorakasa, jonka yli oli poro kiivennyt, sorkanjäljet olivat todisteena. Googlasin kirkkoa ja se on ollut osa rajaseutukirkkoperinnettä, se on lopetettu 1990-luvulla. Kirkko on rakennettu vuonna 1963.

Käylän kirkko on myös rajaseutukirkko, mutta se on ihan elävän näköinen mesta. Aito kolmiokirkko, niistä minä tykkään, se on rakennettu 50-luvun lopulla. 

Matka jatkui, ohitimme Rukan ja osuimme pariin kertaa todella suuren porotokan kanssa käyttämään tietä. Kuusamossa kävimme katsomassa kirkon, kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt Kuusamossa. Kirkkoon pääsi katsomaan sisällekin. 

Olimme aikeissa mennä Taivalkoskelle yöksi, mutta se meni oikein ruhtinaallisesti pieleen, niin paljon, että naurattaa. Mutta kävimme katsomassa kirkon ja sinne pääsi myös sisälle. Sen ympäristössä näkyi paljon kaatuneita puita, täällä päin oli kauhea myrsky viime viikolla. Tuhoja oli kyllä ihan hirveästi tässä muutamien kymmenien kilometrien aikana, yksi leirialue oli kokonaan kiinni niiden vuoksi.

Yksi bonuskirkko tuli vielä matkan varrella, se on kyllä Tyräjärven Rauhanyhdistyksen kokoontumispaikka, mutta risti seinässä riitti meille, kelpaa kirkkolistalle.

Tulimme yöksi kivalle leirialueella, joka on vaihtanut omistajaa alkuvuodesta. Sen nimi on nykyään Hossan portti, aikaisemmin se oli joku muu, siksi oli vähän vaikea löytää paikka puhelimen netillä. Tämä säästyi myrskytuhoilta. Sympaattiset paikat ovat sympaattisia, niistä me pidämme enemmän kuin leirintähelveteistä. Täällä kuljeskelee porokin. 

No nyt päästään viimein ranskalaisen ruoan haasteeseen. Löysin jo ennen Tourin alkua ihanalta vaikuttavan ruokaohjeen Rachel Khoon kirjasta Little Kitchen in Paris. Piti vain hieman etsiä raaka-aineita ja varmistaa, että olisimme kahdestaan syömässä. Kyse on oikeastaan ihan pienestä ateriasta, helposta valmistaa, mutta niin herkullisesta. Ensin saimme ostettua pakastetut kananmaksat, mutta tuoreita viikunoita täytyi metsästää täällä Lapissa aika pitkään. Tänään majoittuminen ei mennyt ihan putkeen, meidän piti olla leiriytymässä jo kolmen maissa ja ehtiä myös katsoa pyöräilyä, mutta viivästyimme tavoitteesta pari tuntia. Maksat oli kuitenkin otettu aamulla hyvässä uskossa sulamaan, joten ne oli käytettävä, tai itkettävä ja käytettävä. 

Kananmaksa ja viikunat

• 2 uudensadon punasipulia
• 2 rkl voita
• 280 g broilerinmaksaa pakastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 2 rkl konjakkia (ohjeessa punaviinietikkaa)
• 2 rkl konjakkia
• salaattia muutamia oksia, meillä hieman friseesalaattia ja rucolaa (oli tosi vähän matkayrtistöstä, vähän enemmän olisi ollut kiva)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 4 tuoretta viikunaa

Rachelin ruoka näytti niin periranskalaiselta, että meillä oli mieliteko siihen jo yli viikon. Tänään se toteutui. Antti kuivasi maksapalat ja maustoi ne suolalla ja pippurilla. Minä leikkasin sipulit viipaleiksi ja viikunat neljään lohkoon. Asettelin kaikki yrtistössämme jäljellä olevat salaatinlehdet ja rucolat lautasille ja viikunalohkot myös odottamaan. 

Kuumensin pannulla nokareen voita ja paistoi punasipuliviipaleita hetkisen, taisin tehdä niistä rapsakampsia kuin lähdeohjeessani, mutta ne kyllä olivat lopputuloksessa ihan nappiin. Siirsin sipulit lautaselle odottamaan ja laitoin lisää voita pannulle. Kun voi sopivasti kuohui, nostelin broilerinmaksat pannulle, ensin puolet (minulla on melko pieni retkipannu) ja lisäsin sinne oksan rosmariinia ja loput timjamipuntista. Paistoin maksapaloja  noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Lähdeohjeessa maksapaloille laitettiin tilkka punaviinietikkaa, mutta minä tahdoin liekittää. Niinpä kaadoin pannulle lorauksen konjakkia ja liekitin maksat. Nostelin ne lautasille ja voi herranen aika miten hyvä yhdistelmä on broilerin maksa ja viikuna! Ylihyvää!

Tour de Francessa oli ensimmäisen lepopäivän jälkeinen etappi, jonka oli määrä päättyä massakiriin ja sellainen saatiinkin. Ja vielä tuli minulle kaikkein mieluisin voittajakin, eli Mark Cavendish voitti jo kolmannen etapin tässä kisassa. Ainoastaan Peter Saganin voitto olisi tehnyt minut yhtä iloiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Tadej Pogacar. Eli kaikki mitä parhaiten kisassa. Huomenna on taas vuorossa hirvittävä vuorietappi, jossa käydään "vanttuulla" kaksi kertaa, eikä se tarkoita mitään sopimatonta, lupaan. 

   

Tartiflette revisited – vähän liian tuhtia hellepäivään

Jos sää olisi täällä pohjoisessa sellainen kuin tänään Tour de Francen reitin varrella, sataisi vettä ja olisi kylmää, tartiflette olisi oikein omiaan. Olin ostanut Reclochon-juustoa ja eiliseltä jäi tarkoituksella uusia perunoita, joten tartiflette oli ohjelmassa, sopi tai ei. Pikkuisen kevensin sitä, muttei sitä silti voi kevyeksi sanoa.

Tartiflette tähdenlentoperunoista ja muutenkin vähän muunnellen

• noin 20 pientä uutta perunaa eilisen päivän aterialta
• 240 g Reblochon-juustoa
• 1 kesäkurpitsa
• 5 pientä uudensadon sipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• 1 oksa rosmariinia
• tuoretta timjamia

Silppusin sipulit ja valkosipulin ja leikkasin kesäkurren ja perunat viipaleiksi. Kuumensin pannulla tilkan oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutaman minuutin sipuleita ja valkosipulia. Lisäsin mukaan sitten ensin kesäkurpitsaviipaleet ja noin viiden minuutin kuluttua yrtit ja perunaviipaleet. Kääntelin varovasti lastalla, etteivät perunaviipaleet menisi muusiksi. Kaadoin pannulle puolet viinistä ja annoin se imeytyä aineksiin ja osaksi myös kiehua pois. Kaadoin kaikki pannulta uunivuokaan ja tasoittelin pinnan. 

Kaadoin lopun viinin vuokaan. Leikkasin juustopalat ensin pitkittäin halki ja sitten kolmioiksi, tarkoitus on, että juusto tulee vuoan pinnalle kuoripuoli ylöspäin ja se rapeutuu mukavasti uunissa. En tehnyt tällä kertaa kahta kerrosta juustoa, vaan juustoa tuli vain pinnalle. Asettelin juustopalat vuokaan ja paistoin ruokaa 200 asteessa noin 35-40 minuuttia. Nostin vuoan jäähtymään noin vartti ennen kuin savustetut siiat ja ahvenet olivat valmiita, tartiflette ehti sopivasti vetäytyä. 

Tähän perunapaistokseen kuuluisi vielä pekonia ja ranskankermaa, mutta ne jätin pois ja laitoin siis mukaan yhden keskikokoisen kesäkurpitsan. Aivan riittävään tuhtia tuli näinkin. Onneksi lisänä oli kevyttä savustettua siikaa ja ahventa ja mansikka-mozzarellasalaattia. 

Tour de Francessa oli märkä päivä ja niin kylmä, että Julian Alaphilippen piti pysähtyä kesken matkan ja riisua märkiä vaatteita pois ja vaihtaa kuiviin. Huoltaja auttoi neopreenihanskoja hänen käsiinsä kuin päiväkodin hoitaja lapselle. Primoz Roglic ja useita etappeja kilpailua johtanut Mathieu van der Poul ilmoittivat keskeyttävänsä jo ennen tämän päivän lähtöä.  Nairo Quintana oli tänään pitkän aikaa hyvin mukana kärkiporukassa, mikä aina ilahduttaa minua, mutta ei loppuun asti, mäkipistekilpailun johtoon hän silti siirtyi. Ben O'connor oli voimakkain tällä etapilla ja hän voitti etapin selvästi. Pogacar piti selkeästi johtopaikkansa kokonaiskilpailussa, taisipa kasvattaakin kaulaa. Huomenna kisassa on ensimmäinen lepopäivä. 

Ranskalaiset paahdetut punajuuret

Ostin eilen nipun uuden sadon punajuuria, ajattelin tehdä niistä päälisäkkeen entrecôtelle, mutta eihän viidestä pienestä punajuuresta tullut kuin pieni annos. Piti keittää perunoita lisäksi ja tietysti piti keittää liikaa perunoita, että niitä voi huomenna jatkojalostaa joko perunasalaatiksi, paahtaa tai jotain muuta, mitä sattuu silloin tekemään mieli. 

Ranskalaiset paahdetut punajuuret vuohenjuustolla

• 1-2 uuden sadon punajuurta syöjää kohden
• 1 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 tl valkoviinietikkaa
• tuoretta persiljaa
• vuohenjuustoa (niin paljon kuin sielu sietää, minun tapauksessani vähän, joka on sekin melkein liikaa)

Kuumensin uunin 200 asteeseen, kuorin punajuuret ja laitoin ne vuokaan. Lurittelin hieman oliiviöljyä punajuurille ja ripautin pinnalle suolaa ja pippuria. Peitin vuoan  foliolla ja laitoin sen uuniin noin tunniksi. Punajuuria ei onneksi oikein saa vahingossakaan paahdettua liikaa ainakaan peiteltynä. Otin vuoan pois uunista tunnin kuluttua ja poistin folion. Leikkasin kuumat punajuuret viipaleiksi ja sekoitin niihin vielä hieman oliiviöljyä, tilkan valkoviinietikkaa ja murustelin pinnalle hieman vuohenjuustoa ja persiljaa. 

Minun pitää kertoa miksi en oikein pidä vuohenjuustosta, siis sellaisesta kiekoiksi leikattuna. Olen joskus tilannut ravintolassa salaatin, jonka pinnalla oli turhan paksu kiekko vuohenjuustoa., se oli muotia joskus 15-20 vuotta sitten. Söin sitä enemmän kuin teki mieli ja taisin seuraavana yönä nähdä unta, jossa suuren myllynkiven kokoinen vuohenjuustokiekko kieri minua vastaan kapeaa katua ja koitin juosta pakoon minkä kerkisin. En sen koommin ole tilannut vuohenjuustoa ravintolassa. Nyt sitä oli saatavilla ja ohjeeseen sitä kuului ja ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Pakko sanoa, etten vieläkään siitä pidä, mutta muut ruokailijat sanoivat, että sitä olisi voinut olla enemmänkin. 

Tour de Francen kahdeksas etappi ajettiin sateisessa säässä, mikä ei koskaan ole hyvä vuorietapilla, alamäkiosuudet ovat silloin todella riskaabeleja. Tadej Pogacar teki mahtavan yrityksen ja irtautumisen, jolla ei etappia aivan voittanut, mutta sai eroa muihin  kärkiajajiin kokonaiskilpailun osalta ja on nyt se, joka ajaa keltaisessa. Etapin voittoon ajoi Dylan Teuns. 

Vain viiden kirkon kautta syntymäseudulle

Viisi kirkkoa tuntuu jo pieneltä päiväannokselta, mutta niin ne kirkot vain harvenevat mitä pohjoisemmas kulkeudumme. Pääsimme katsomaan kolmea kirkkoa sisältäkin, mikä oli oikein mukavaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten en ollut näistäkään kirkoista millään muotoa tietoinen, enkä edes siitä seikasta, että Tervolan taajama sijaitsee Kemijoen itäpuolella. Päivään sisältyy siis hieman sivistystä, eikä se koskaan tee pahaa. 

Tänään en ehtinyt erityisemmin kokkailla ja muutenkin äitini oli jo valmistellut päivällisen. Tein vain kasviskeiton kaveriksi Gruyerellä ja savupaprikalla höystettyjä leipäsiä uunissa. 

Aiemmin tällä viikolla tein myös ranskalaista omelettia niistä kananmunista, jotka rikoin edellisenä päivänä uppomunia varten. Kaksi neljästä keltuaisesta hajosi heti, joten ne eivät kelvanneet uppomuniksi, mutta seuraavana aamuna omeletiksi aivan hyvin. Tämäkään ei erityistä ohjetta tarvitse, sekoitin vain kananmuniin ruokalusikallisen kylmää vettä ja vatkasin seoksen tasaiseksi. Sulatin voita pannulla ja kaadoin massan voin päälle. Hetken kuluttua käänsin omeletin reunat keskelle päin niin, että siitä muodostui rulla. Käänsin rullan hetkisen kuluttua ja jaoin sen sitten kahteen osaan. Kiersin päälle pippuria ja suolaa ja laitoin kaveriksi pari viimeistä viipaletta ohutta kinkkua.

Tour de Francessa oli kilpailun pisin etappi, sillä oli mittaa lähes 250 km. Emme ehtineet katsoa etappia kovin paljon, mutta voittajaksi leipoutui Matej Mohoric. Mathieu van der Poul se yhä sinnittelee kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna on vuorossa ensimmäinen vuorietappi, joka on 150 km mittainen. Minulla on myös aikaa paneutua kokkaamiseen, toisin ei omassa keittiössäni, mutta kyllä se äidin keittiössäkin onnistuu!

Kukkakaalia Mornay-gratinoituna

Tänään meillä oli tehokas kirkkopäivä, katsoimme 15 kirkkoa ja siirryimme Oulusta Tornioon. Olemme totutelleet uudenlaiseen matkustamistapaan, ei enää välttämättä 500-1000 km siirtymiä päivässä. Olin jo päättänyt, että tänään söisimme gratinoitua kukkakaalia, tai oikeastaan en. Olin valinnut Rachel Khoon kirjasta kukkakaaliohjeen, mutta ohjeen esipuheessa hän mainitsi, että myös parsakaali tai kesäkurpitsa sopii yhtälailla. Emme ihan kauheasti tykkää kukkakaalista, joten ajattelin ostaa parsakaalia, sillä tänään oli kauppapäivä. Uskokaa tai älkää, Tornion Prismassa ei ollut parsakaalia, eikä myöskään broccoliinia, eikä ruusukaalia (ei taida olla sesonki, kun tarkemmin mietin), joita myös ajattelin vaihtoehdoiksi. Mutta sitä kukkakaalia oli, valitsin kaikkein pienimmän.

Mornay-gratinoitu kukkakaali 

• 380 g kukkakaali (melkoisen pieni, lehdet leikattuna varsinaista syötävää noin 300 g)
• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• 1 pieni uudensadon punasipuli
• 1 laakerinlehti
• 2 kuivattua neilikkaa
• suolaa ja pippuria
• pieni ripaus jauhettua muskottipähkinää
• 100 g Gruyèreä raastettuna
• muutama pähkinä 

Leikkasin kukkakaalista lehdet pois ja kypsensin pallukkaa kattilassa noin 8 minuuttia. Nostin kaalin pois vedestä odottamaan. Halusin kypsentää gratiinin airfryerissä eikä minulla ole tähän pieneen laitteeseen suoraan sopivia pyöreitä alumiinivuokia. Taivuttelin pientä kulmikasta vuokaa sen verran, että se sopii hyvin airfryeriin. Irrottelin kukkakaalista palasia ja asettelin ne pyöreähköön foliovuokaan.

Seuraavaksi tein Mornay-kastikkeen, tein sen vähän näppituntumalla, sillä tein paljon pienemmän annoksen kuin lähdekirjassani. Määrät ovat hieman sinne päin. En saanut ihan kaikkea kastiketta mahtumaan vuokaan, joten pikkuisen tuli hävikkiä, pahoittelen. 

Kuumensin kattilassa voita ja lisäsin mukaan jauhot, annoin niiden liittyä yhteen mukavaksi pikku suurusteeksi. Lisäsin mukaan hieman maitoa ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Lisäsin maitoa niin, että arvelin kastiketta olevan tarpeeksi, vähän vähemmän olisi riittänyt. Leikkasin uuden sadon sipulista varren melko lyhyeksi ja halkaisin sen melkein kantaan asti ristikkäin. Lisäsin sen sakeutuneeseen kastikkeeseen, samoin laakerinlehden ja pari kuivattua neilikkaa. Annoin kastikkeen kiehua noin 5 minuuttia, sekoittelin nuolijalla. 

Nostin sipulin, laakerinlehden ja neilikat pois kastikkeessa ja maustoin sitä ripauksella muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Jätin kastikkeen jäähtymään muutamaksi minuutiksi ennen kuin lisäsin mukaan juustoa. Jos juuston lisää liian kuumaan kastikkeeseen, rasva erottuu ikävästi juustosta kastikkeen pinnalle. Laitoin noin 2/3 juustosta kastikkeeseen ja sekoitin. Kaadoin kastikkeen kukkakaalien päälle ja ripottelin pähkinät, jotka olin leikkannut veitsellä muruiksi, seoksessa oli muutamaa erilaista pähkinää.  Ihan pinnalle laitoin loput juustoraasteet. 

Paistoin gratiinia airfryerissä 180 asteessa ensin 10 minuuttia ja sitten vielä 160 asteessa muutamia minuutteja. Jätin vuoan laitteeseen odottamaan siksi aikaa, että Antti grillasi marinoidut kanafileet. Olimme kotona tehneet lime-valkosipuli-yrttimarinadin ohuille broilerifileille, jotka olin vielä paukuttanut lihanuijalla lähes atomeiksi. Vakumoimme palaset kahden kappaleen setteihin ja pakastimme ne, otimme tälle reissulle yhden kaksikon mukaan. 

Vaikka emme tosiaan ole kukkakaalin suurimpia ystäviä, niin tämä juustokastikkeella gratinoitu ranskalainen lisäke oli oikein mainiota, muskottipähkinää olisi voinut olla vielä vähän enemmän ja vieläkin vahvempaa juustoa. 

Tour de Francen etappi oli tänään taas minulle mieluinen, Mark Cavendish otti ja voitti toisen etapin tässä kisassa. Jos mainitsin aiemmin, ettei hän olisi ennen tätä vuotta voittanut yhtään etappia Tour de Francessa,  niin sehän ei sitten pidä paikkaansa, olin joko kuunnellut selostusta huonosti tai ymmärtänyt väärin. Kokonaiskilpailu johdossa jatkaa edelleen Mathieu van der Poul, alan jo osata kirjoittaa hänen nimensä, mutta tarkistan kuitenkin varmuudeksi. 

The Original Apéro

Tyylikäs hellepäivän drinkki syntyy helposti, eikä siihen tule dashia sitä ja dashia tätä ja puolta koneellista tiskiä, vaan muutama ainesosa vain. Tämä Noilly Prat-vermuttipohjainen juoma on nopea valmistaa. 

Noilly Prat Apéro

• 5 cl Noilly Prat-vermuttia
• sitruuna- tai limeviipale
• rosmariinin oksa
• jäitä 
• Perrier-vettä sen verran kuin haluat

Mittaa viinilasiin vermutti, lisää sitrusviipale,  rosmariinin oksa ja jäitä. Kaada päälle sen verran mieluista vettä sen verran miten pitkän drinkin haluat. Nauti heti ja tunnet miten ranskalainen virkistys valtaa olosi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään juomakokeilujamme. 

Katsoimme tänään 11 kirkkoa, joista toisena katsottu oli neljässadas kirkkolistallamme, kahteen pääsi sisälle ja kolmessa oli vaivaisukko. Sen lisäksi menimme toteuttamaan kuukausia kerätyn mieliteon, söimme hampurilaiset ja se veti aivan veteläksi, mahtoi olla niin yliravitsevaa ruokaa. Onneksi oli jemmassa tämä kimarapostaus. Huomenna sitten jatkuu omakokkaus. 

Tour de Francen viides etappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja myönnän katsoneeni samalla pieniä iltapäiväunia. Näin unta, että Tadej Pogacar voittaa ja keltapaidassa jatkaa Mathieu van der Poel. Ja kappas, niin kävi oikeastikin!

Täydellinen päivä

Mitkä ripset!

 Tämä päivä on ollut aivan mahtava:

1. Viides Campareissu2021 alkoi.
2. Sää on minulle sopiva kesäkeli, ei liian kuuma, mutta aurinko paistaa.
3. Minulla on kiva kesämekko.
4. Näimme kuusi kirkkoa, joista viisi oli hienoa ja kuudes sopivan ruma.
5. Kuudesta kirkosta kolmessa oli vaivaisukko.
6. Ruoka oli ajatuksena hieman jännittävä, en ole tehnyt uppomunia retkiolosuhteissa, mutta ruoka onnistui aivan täydellisesti ja oli niin ranskalaista, niin ranskalaista.
7. Mark Cavendish voitti Tour de Francen etapin ja minä melkein itkin yhdessä hänen kanssaan. 

Sain viime vuonna sisareltani Rachel Khoon kirjan Little Paris Kitchen, mutta en jostain syystä oikein perehtynyt siihen silloin. Onneksi nyt aloin lukea sitä, sehän on täynnä mahtavia ruokaohjeita. Muutaman raaka-aineen periranskalaisia ruokia, joitten pelkät kuvat saavat kuolan valumaan. Valitsin sieltä tänään sellaisen, missä grillataan purjoa ja tehdään uppomunat. 

Purjoa, kinkkua ja uppomunia kahdelle

• 2 purjoa, niin nuorta kuin mahdollista
• oliiviöljyä 
• 2 kananmunaa
• pari tippaa valkoviinietikkaa
• 6 viipaletta ohutta kinkkua (ranskalaista mieluiten, mutta meillä italialaista saatavuussyistä)
• vinaigrette: 1 rkl valkoviinietikkaa, 2 rkl oliiviöljyä,  1 tl karkeaa Dijon-sinappia, ripaukset suolaa, sokeria ja pippuria

Teimme aterian tiimityönä, Antti hoiti kattamisen ja purjojen grillaamisen ja minä tein uppomunat, vinaigretten ja annosten kokoamisen. Leikkasin purjot ensin niin, että vihertävät osat jäi pois ja halkaisin ne pitkittäin, mutta jätin kannat, jotta ne pysyisivät koossa. Liotin purjoja noin 10 minuuttia kylmässä vedessä ja huljuttelin niitä, että mahdollinen hiekka lähti pois. Antti  sutikoi purjoihin hieman oliiviöljyä ja sytytti grillin (Lotus Grill joka toimii kirjaimellisesti muutamalla hiilipalalla ja grillaamisen jälkeen tuhkaa jää sen verran, että mahtuisi tikkuaskiin). Kun hiilet olivat parahultaiset, hän alkoi grillata purjoja, arvelimme että se veisi noin 6-10 minuuttia. 

Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään tasaiseksi seokseksi. 

Samaan aikaan laitoin retkikattiloistamme suurimpaan (taitaa olla 3 litrainen) vettä kiehumaan. Minun oli tarkoitus rikkoa kaksi kananmunaa omiin kuppeihinsa odottamaan. Olen paljastanut, että tunnen suoranaista ahdistusta, mikäli minulla on varastoissani vähemmän kuin 10 kananmunaa. Retkiolosuhteissa voin tinkiä määrän neljään. No, nyt minulla oli neljä kananmunaa, joista kahdesta meni heti keltuainen rikki, vaikkeivat olleetkaan vielä pilalla. Onneksi siis kaksi oli siis tarvittavassa kunnossa, keltuaiset pysyivät koossa. Huomenna syömme munakkaat aamiaisella, ei siinä sen kummempaa. Pitää muistaa ostaa kananmunia, ettei ala ahdistaa.

Laitoin siis ne kaksi kunnollista kananmunaa omiin kuppeihinsa (tuli tiskiä vähäsen paljon) ja laitoin niihin tipat valkoviinietikkaa. Kun purjot olivat olleet grillautumassa muutamia minuutteja, kiepautin kiehuvaa vettä kattilassa kauhalla reippaasti ja kumosin kananmunat yksi kerrallaan veteen ja kauhoin niitä, että valkuaista jäisi mahdollisimman paljon lähelle keltuaisia. Annoin munien kypsyä kolme minuuttia ja nostin ne sitten kauhalla lautaselle paperin päälle. 

Purjot olivat sopivasti kypsiä ja kokosin annokset laittamalla kummallekin lautasille kaksi purjon puolikasta, siihen päälle kolme ohutta kinkkuviipaletta, uppomunan ja ylimmäksi lusikoin vinaigretten. Nyt pitää kyllä sanoa, että vaikka itse sanonkin, niin olipa tyylikäs ruoka, etenkin kun se tehtiin camping-olosuhteissa. Alan haaveilla kohokkaista airfryerillä ja sen sellaisesta. Rachel Khoo on kyllä velho!

Kuten jo postauksen alussa tulin spoilanneeksi, Tour de Francen neljännen etapin voitti Man-saarten Räpsyripsi, Mark Cavendish, joka sai tälle kaudelle Lidl-tiimiltä (on sillä oikeampikin nimi) vielä mahdollisuuden. Hänhän voitti keväällä Turkin ympäriajossa neljä etappia, mistä riemuitsin suuresti. Tänään hän voitti ensimmäisen kerran etapin Tour de Francessa, vaikka hän on voittanut vaikka mitä uransa aikana. Arvasin heti, että maaliintulon jälkeen meistä kummatkin itkevät, enkä ollut väärässä, niin Markin kuin minunkin silmäkulmat kostuivat. Ehkä myös täydellisellä päivällä on osuutta asiaan. Mathieu van der Poel jatkaa keltapaidassa. 

Oikean väriset crocksit.