maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kootut selitykset

Tänään en työperäisistä syistä ehdi tehdä mitään ruokaa, joten vilkuilin mitä aikaisempina blogaanivuosina tein Tour de Francen ensimmäisenä maanantaina. 

Vuonna 2011 CampaSimpukka oli aivan untuvikko, olimme ensimmäisen kolmiosaisen ruokahaasteen toisessa osiossa ja innostusta oli runsaasti. Tuolloin tein quiche lorrainea ja luultavasti se oli ihan hyvää, en mitenkään voi muistaa sitä tarkasti. Tältä se näytti. Ehkä piiraan keskusta on jäänyt aavistuksen raa'aksi, vai mitä sanotte?


Vuonna 2012 Tour de Francen ensimmäisenä maanantaina tein elämäni ensimmäisen kohokkaan, se oli varsinainen keittiöpeikko,  mutta hyvin se onnistui. Sen verran toheissani olin kohokkaiden kuvaamisen ja syömisen kanssa, että vasta paljon myöhemmin huomasin, että uuninluukku oli jäänyt auki ja uuni posotti kuumuutta keittiöön kauniina kesäiltana. Tuolloin mukana kisassa olivat Andre Greipel ja Peter Sagan, kuten tänä vuonnakin, mutta etapin voittajaksi leipoutui nyt poissa kisasta oleva ikisuosikkini Mark Cavendish.


Vuonna 2013 olimme Tour de Francen alussa pienellä kotimaan reissulla, olimme Kuopiossa emmekä kokkailleet mitään. Ostimme pieniä juustopaloja ja hilloja ja leikimme Ranskaa hotellihuoneessa. Oli todella kuuma päivä, eikä huoneessa ollut ilmastointia, eikä Eurosportia. Aika kamalaa siis. 


Vuonna 2014 oli heinäkuun alussa palaamassa pyöräilymatkalta ja tuona kyseisenä päivänä saavuimme Lyypekkiin. Ei mitään ranskalaista kokkailua silloinkaan. Mutta hieno matka oli ollut kuitenkin, sitä ei käy kiistäminen. Vasta kotona pääsin sitten ranskalaisen ruokahaasteen pariin kunnolla, tai ainakin jonkun verran. Tourin ensimmäiset etapit ajettiin Englannissa ja tuona päivänä voitti Marcel Kittel ja kokonaiskilpailua johti Vincenzo Nibali, joka saisi minun puolestani johtaa tänä vuonnakin, tai sitten Nairo Quintana, jompsin kumpsin. 



Vuonna 2015 tein Tourin ensimmäisenä maanantaina belgialaisia porkkanoita, sillä kisa alkoi Belgiasta, kuten tänä vuonnakin. Alberto Contador oli silloin kokonaiskilpailussa sijalla 8, se varmasti on mukava muistaa edelleenkin. Belgialaiset porkkanat olivat hyviä, se muistan varmasti, mutten ole toiste niitä tehnyt. 



Vuonna 2016 meillä oli frangipanea lautasella ja olin iloinen Peter Saganin etappivoitosta ja keltaisesta paidasta. Tuona vuonna olin vuorotteluvapaalla, se oli hieno vuosi. 


Vuonna 2017 olin innostunut vakuumista ja sous videstä ja päivän ranskalaisuutta edustivat sous vide vihannekset. Silloinkin Peter Sagan oli voittanut etapin, tulin nimittäneeksi häntä epeliksi. 


Vuonna 2018 kokeilin valmistaa crémet nantaisia ja muistaakseni se onnistuikin, vaikkei se ollut ihan niin ihanaa kuin olin toivonut. Tiskiä tuli paljon. Tourissa oli joukkueaika-ajon päivä, kuten tänäänkin on. En saa aivan selostuksestani selkoa, kuka johtaa, mutta Peter Sagan putosi sijalle 80, mikä oli tietojeni  mukaan odotettavissa. 


Ja sitten ollaankin jo vuodessa 2019, niin se aika vierähtää ja muita kliseitä. Voi olla, etten huomennakaan ehdi kokkailla, sillä tiedossa on liki kymmentuntinen työvuoro. Ehkä keksin jotain muita muistoja vuosien varrelta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti