lauantai 14. tammikuuta 2012

ANZAC-keksit


Huomenna alkaa Tour Down Under ja ammattipyöräilijöiden kausi pyörähtää käyntiin. Ikävä kyllä emme taida nähdä lähetyksiä pallon alapuolelta, mutta netin kautta pääsemme kurkkimaan ketkä ovat mukana ja miten heillä menee. 

Ilmeisesti australialaisilla on sweet tooth, kuten meillä muillakin, sillä löysin monien paikallisten leivonnaisten ohjeita. Todella monissa leivonnaisissa näytetään käytettävän kookoshiutaleita, joista meidän Bounty-kammoinen perheemme ei innostu. Mutta mitäpä sitä ei tekisi blogin vuoksi? Jopa syöttäisi perheelle kookoshiutaleita!

Prologina kokeilin tänään ANZAC-keksien valmistamista. Linkistä pääsee lukemaan keksien tarinan. Ohjeen otin täältä. Tein kookoksen vuoksi puolikkaan annoksen ja muutin cup-mitat deseiksi. Alkuperäisen ohjeen lämpötila on ilmeisen väärin,  siinä puhutaan 150 asteesta Fahrenheiteissa.
  • 1,2 dl kaurahiutaleita
  • 1,2 dl kookoshiutaleita
  • 1,2 dl vehnäjauhoja
  • 1,2 dl sokeria
  • 65 g voita
  • 1 rkl vaahterasiirappia
  • 0,5 tl soodaa
  • 1 tl kuumaa vettä
Lämmitä uuni 150° asteeseen. Laita voi ja siirappi kattilaan ja sulata voi. Mittaa kuivat ainekset kulhoon soodaa lukuunottamatta. Sekoita sooda kuumaan veteen ja lisää se voi-siirappiseokseen ja anna sen hieman kuohahtaa ennen kuin sekoitat nesteen kuiviin aineisiin. Muotoile taikinasta käsin pieniä pallosia leivinpaperille, jätä väliä useita senttejä, koska pikkuleivät leviävät paistuessaan. Litistä hieman pallosia ennen uuniin laittamista. Paista pikkuleipiä 13-15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Siirrä ritilän päälle jäähtymään. 

Koska leipominen on niin kivaa, tein pikkuleivät kahteen kertaan. Suomeksi: sössin ensimmäisen erän unohtamalla sokerin ja lisäämällä soodan kuiviin aineisiin. En edes nähnyt sokeria alkuperäisessä ainesluettelossa enkä lukenut ohjetta riittävän hyvin, tuumin vain että onpa terveellisiä pikkuleipiä. Ensimmäinen erä jäi kuivaksi ja mauttomaksi, murenevaksi hötöksi. Olin kuitenkin hyvilläni, että olin puolittanut ohjeen, aineita meni vain vähän hukkaan. Toisella kertaa muistin sokerin ja laitoin soodankin oikealla tavalla taikinaan nesteen seassa. Uunista tuli pellillinen hyväntuoksuisia lähes nättejä keksejä. Varmaan juuri kookoksesta johtuen näistä ei kyllä tule lempipikkuleipiämme, pidän enemmän tarinasta niiden takana kuin itse ANZAC-kekseistä.

6 kommenttia:

  1. Kookokset kannattaa ostaa lastuina esim. Ekolosta, maku on aivan toista kuin hiutaleissa.

    VastaaPoista
  2. luimupupu: Pitääpä kokeilla, jos se ei sitten tökkisi niin.

    VastaaPoista
  3. Taas on niin kutkuttavan jännittävää seurata, mimmosia herkkuja keksit uudesta kohteesta! Nämäkin keksit ovat mulle ihan uutta maailmassa.

    Kookos, se on myös mulle jotenkin tök. Kookosmaito menee, mutta ne hiutaleet on ihan nou nou. Tuoretta kookostakin oon jyrsinyt ja ihan mielelläni vieläpä, samalla ihmetellen, että miksei ne hiutaleet sitten mene...

    VastaaPoista
  4. Kotiharmi: Vähän tässä on jännitystä, mutta iloisella mielellä olen, flunssa ohitse ja koko pyöräilykausi kaikkinen eri maissa ajattevine kisoineen edessä:) Toivottavasti opin tänä vuonna paljon lisää ruoanlaitosta!

    VastaaPoista
  5. Bounty on omakin inhokkini. Odotan innolla seuraavia down under -postituksia. Teillä on varmaan siellä kinosten keskellä grilli kuumana ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grilli tosiaan on kinosten keskellä:) Täytynee tyytyä sisäkokkauksiin. Jotain tässä alkaa olla jo vähän ajatuksenastetta pidemmällä, mutta kaikki muut ideat, joita esim foodgawkerin kautta on tullut vastaan, meinaavat häiritä keskittymistä down under-teemaan:)

      Poista