tiistai 24. tammikuuta 2012

Spiraaliperunat


Joku aika sitten etsin perunoille jotain uutta valmistustapaa ja huomioni kiinnittyi kuviin tällaisessa blogissa. Helpoin tapa hoksata miten homman on mahdollista hoitua, on kurkata postauksen video. Ja sitten ei kun kokeilemaan. Kerron heti kättelyssä, mikä tuotti vähän vaikeuksia. 
  • Ei kannata varata tähän perunoita juuri sen verran, kuin aikoo tarjota. Suosittelen särkymävaraa ainakin ensimmäisellä kerralla. 
  • Perunoiden on hyvä olla mahdollisimman tasamuotoisia, soikuloita ja pyöreitä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Perunat, joita minä olin jemmannut tätä kokeilua varten, olivat kyllä soikeita, mutta pitkittäin litteitä, ei hyvä. Pyöreän perunan saisi varmasti kiepsahtamaan tikussa ympäri paremmin. 
  • Ei kannata yrittää tökätä puista tikkua tuosta vaan perunan läpi, se ei niin vain onnistukaan, puolivälissä tikku jämähtää eikä sitä saa nykäistyä poiskaan ja saattoipa joku katketa perunan sisäänkin (tässä kohtaa niitä varapottuja saa olla). Muutaman tärvingin jälkeen tein ensin reiän perunaan metallisella kakunkokeilutikulla ja olin ihan tyytyväinen, että älysin sen jo hyvän matkaa ennen perunoiden puoliväliä. 
Terävä ohut veitsi on tarpeen ja sitten kieli keskellä suuta leikkaamaan. Sain jonkun perunoista poikki enkä ollenkaan onnistunut leikkaamaan niin ohuita kierteitä, kuin videossa. Mutta muutama onnistui sen verran hyvin, että sain kierteitä ainakin vähän aukaistua ja pääsin paistamaan näitä spiraaleja. 

Kuumensin neutraalia öljyä korkeassa kattilassa, käytin parsakattilaa, joka on kapea. Näin vähempi öljy riitti peittämään perunat ja ne oli helppo laskea öljyyn tikusta pitäen ja nostaa pois. Kun öljy oli 165-asteista laitoin 4 perunaa tikkuineen kattilaan ja uppopaistoin niitä 5 minuuttia, nostin ne vatiin ja paistoin toisen erän. Kun muu ruoka alkoi olla valmista, kuumensin öljyn vielä uudelleen, nyt 170 asteeseen ja paistoin kaikki 8 perunaa toiseen kertaan, tälläkin kertaa noin 5 minuuttia. Nyt kun perunat olivat jo melkein kypsiä eivätkä kylmentäneet öljyä, ne mahtuivat yhtä aikaa paistumaan. Kun perunat olivat kypsiä ja rapeita, nostin ne hetkeksi talouspaperin päälle ja ripotin niille suolakiteitä ja mustapippuria. Perunat olivat oikein hyviä ja rapsakoita, sen lisäksi että ne näyttivät hauskoilta. Aion valita seuraavalla kerralla perunat tarkemmin ja ehkä kokeilla tikkujen esiliotusta, ehkä märkä tikku edesauttaisi spiraalin aukeamista.


12 kommenttia:

  1. Tosi hauskan näköisiä pottuja! Alkuun innostuin hiukan liikakin, kun epähuomiossa luin otsikoksi "Sosiaaliperunoita".

    VastaaPoista
  2. Saima: Heh, mietin että onko kuva liian jonkun muun näköinen kuin perunan, mutta pottu se on eikä se ole sosiaalipottu.

    VastaaPoista
  3. Hihih no mä katoin ensin että se on makkara. Hauska idea ja parsakattila toimii varmasti hyvin friteeraushommissa. Mä vaa jotenkin vierastan friteeraamista, vaikka voishan sitä jonkun kerran testata.

    VastaaPoista
  4. Riikka: Ei hassummin luultu:)

    Nanna: Melkoisia venkuloita kieltämättä!

    VastaaPoista
  5. Onpa hauska tapa tarjota perunoita:) PItää muistaa tuo kun tulee vieraita..

    VastaaPoista
  6. Aika vänkyröitä! Ja nättei kuin mitkä.

    VastaaPoista
  7. Yaelian ja Ankerias: Pitää vielä harjoitella ja tuunata välineistöä, että kehtaa tarjota muillekin, kuin omalla perheelle:)

    VastaaPoista
  8. Lapsethan pökertyy onnesta, kun tarjoan heille noin hauskan näköistä ruokaa!

    VastaaPoista
  9. Onpa hauskoja, lapskin tykkäis varmasti :-)

    VastaaPoista
  10. Hiidenuhma ja The Finnish-America Artist: Luulen, että hauskuuttaisivat pienempiä lapsiakin, teinitkin olivat ihan että oho äiti, miten sinä nuo teit, vaikkein niistä tullut yhtään niin hienoja, kuin esimerkkiblogissa:))

    VastaaPoista
  11. Kokeiluun! :) Omistan tupperwaren spiraalin, jolla voi tehdä ohutta spiraalia ja nopeasti. Toimii myös perunaan. Suosittelen!

    VastaaPoista