tiistai 1. huhtikuuta 2014

Olipa kerran possu, kana ja lehmä

mustarastaiden lounaan jäljet

Olen tänään ollut kuvailemassani yövuoron jälkeen- tilassa, joka voi johtaa ihan mihin tahansa. Mitä voi odottaa päivästä, joka alkaa jo kahdeksan maissa Prismassa harhailemisella? Taisin säikäyttää hyllyjä täyttävän nuoren miehen hihkaistessasi iloisesti, kun tarjolla oli kuin olikin chipotle-purkkeja. Positiivinen palautehan on tärkeää, eikö olekin? 

Kotona sitten aloin sommitella pataan nyhtöjotain, mutta matkalle ilmestyi este. Kaapista oli salaperäisesti hävinnyt pullo Dr Pepper-merkkistä virvoitusjuomaa, joka oli ostettu erityisesti ajatellen perheen asevelvollista. Olin ajatellut käyttää sen nyt ja ostaa tilalle uuden pullon ennen seuraavaa lomaa. Katoaminen oli tapahtunut noin vuorokausi sen jälkeen, kun asevelvollinen oli lähtenyt lomalta. Jäljet johtivat tietysti sylttytehtaalle, eli nuoremman painoksen huoneeseen. Sieltähän se tyhjä pullo löytyi, vaikkei hän edes pidä Dr Pepperistä! Sen verran laiskotti, että päätin käyttää jotain muuta virvoitusjuomaa tuon merkillisen elämäneliksiirin tilalta. Oli vain vaikea valita, sillä tarjolla oli muumilimsan väristä germaanimarketin substituuttia, samoin colajuomaa, jolla ei ole edes hauskaa nimeä. Valitsin colajuoman. 

Olin jo täysin omilla teilläni tämä ruoan suhteen, mutta jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, olisin tehnyt kuten Minna, joka puolestaan oli ottanut vinkkejä tuolta amerikkalaisen naisen prototyypiltä, Pioneer Womanilta. Olen muuten melko varma, ettei hän nimessään mainosta erästä autoradiomerkkiä, mutta saatan olla väärässä. Käytin ruokaan sekalaiset lihapalat, joita minulla oli jonossa odottamassa käyttöä. Ymmärrän, jos pyörittelette silmiänne ja laitatte viestejä toisillenne, että nyt se Campa on ihan seonnut.

Nyhtötrio possusta, kanasta ja naudasta

  • noin 500 g pala possun ulkofileetä
  • noin 250 g naudan sisäfileetä, kokonaisen fileen jämäpäät pihvinpaiston jäljiltä
  • noin 300 g paketti broilerin rintafileitä
  • noin puoli purkkia chipotle-säilykettä, vielä kun tietäisi mitä se varsinaisesti on
  • noin 3,5 dl nimetöntä colalimukkaa
  • noin sopivasti suolaa ja pippuria
  • noin 3 punasipulia
Lämmitin uunin 150 asteeseen, otin esille kasarin, johon ruoka mahtuisi. Kuorin ja pilkoin sipulit neljään osaan. Ripottelin suolaa ja pippuria kaikille lihapaloille. Asettelin lihapalat suhteellisen tasaisesti padan pohjalle heiteltyjen sipulien päälle. Kaadoin päälle colaa lihapalojen puoliväliin ja lusikoin sekaan puolet chipotle-purkin sisällöstä. Minna oli ohjeessaan paljon uskaliaampi chipotlen määrän suhteen, mutta minä varovainen, kun en oikein edes tiennyt mitä siinä lusikoin. Laitoin padan uuniin puolivälin korkeudelle ja asetin kannen päälle. Kolmen tunnin kuluttua nostin padan uunista ja tökin lihapaloja sattumanvaraisesti, kääntelin niitä hieman toisille kulmilleen ja jatkoin hauduttamista parisen tuntia. 

Iltapäivällä neljän aikaan lihat alkoivat kaikki olla noin hajoamispisteessä. Nostelin lihat leikkuulaudalle ja nyhdin ne viidessä minuutissa suikaleiksi. Maistelin eri lihalaatuja koemielessä ja nehän maistuivat hyviltä! Hienonsin hieman chipoteleja ja sipuleita ja sekoitin ne takaisin padassa olevaan muutaman desin kastikemäärään. Olin nyhtäessäni kasannut eri lihat noin omiin kasoihinsa ja nostelin ne pataan takaisin edelleen noin omina kekoinaan ja sekoittelin varovasti, etteivät ne aivan sekoittuisi. Maustoin vielä lihoja pippurilla ja suolalla ja pienellä määrällä soijakastiketta.

nyhdökset
Söimme tätä nyhtistä väkertämieni vehnätortillojen ja guacamolen kanssa, lisänä oli myös kotitekoista tomaattisalsaa. Nyt pääsimme texmexailuissamme siihen vaiheeseen, ettei valmiina tai purkista suoraan tullut muuta kuin sitä chipotlea, jota olisi muuten voinut olla enemmänkin, vaikka koko purkki.



Huvittavaa oli muuten aamulla, kun huomaavaisena vaimona halusin ostaa Kammenpyörittäjälle pari meksikolaista olutta palanpainikkeeksi, jättäen itseni ilman, sillä illalla oli vielä töihinmeno. Kammenpyörittäjäkin tosin jäi ilman, sillä päähäni pälkähti vasta kassalla, ettei ennen kello yhdeksää myydä edes olutta edes minulle edes yhtä pulloa. Jonkunlainen nolostus valtasi mieleni. Saatoin näyttää yövuoron jälkeen suhteellisen rennossa asussani huppu päässä (bad hair morning) siltä, että olut saattaisi maistua.

14 kommenttia:

  1. Onko noi ensimmäisessä kuvassa lintujen syömiä omenanpuolikkaita? Onneksi Suomessakin alkaa saada ihan perusSmarketista kaikenlaisia eksoottisia herkkuja, enää ei tartte raahata matkalaukku vääränä ulkomailta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat joo, mustarastaat tulevat pihallemme joka vuosi noin 10-14 päiväksi ja syövät kilokaupalla omenia :)

      Poista
    2. Meillä puoliso pilkkoo omenat mustarastaille :). Kauniita lintuja ja niitä on hauska seurata kun pomppivat pitkin pihaa.

      Poista
    3. Me ollaan kokeiltu muitakin hedelmiä, mutta pitävät vain omenista :)

      Poista
  2. Huippu otos tuo omenankuorikuva, tulipa hilpeä mieli sitä katsellessa, kyllä ne rastaat on tarkkaa työtä tehneet. :) Minä olen kans tehnyt joskus tuon olutmokan aamulla kaupassa. Ihan älytön homma, ettei voi aamulla kaupassa käydessä ostaa paria ruokajuomaa samalla kun ostaa muut päivän tai useamman ruoka-aineet, vaan pitää ravata erikseen kauppaan niiden takia vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan hyödyntävät omput tarkkaan! Hassuinta oli, että juttelin aikani siinä kassan kanssa, kun ei ollut jonoa ja kun pääsin autolle, näytti kello tasan yhdeksää :D En viitsinyt mennä takaisin ostamaan ne kaksi olutta. En minä sinänsä kritisoi tuota sääntöä vastaan, enpä vain alkuunkaan muistanut sitä olutosastolla, enkä muutenkaan, ennen kuin sitten kun olin nostamassa oluita hihnalle.

      Poista
  3. Hieno omppuotos. Ei niitä mustiksia enää ole täällä näkynyt, nyyh.
    Minun vuorokausirrytmilläni tuollaista kauppaongelmaa ei pääse syntymään, suurempi pulma on se, että tiskit laitetaan monessa paikassa kiinni ainakin pari tuntia ennen sulkemisaikaa. Kierrän tosi oluet kaukaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä niitä on edelleen, juuri tuolla nokkivat omppuja:) Ihan lempparilintujani!

      Tuo on totta, että tiskit menevät kiinni aikaisin kaupoissa ja se on paljon harmillisempaa kuin se, ettei saa aamulla ostaa olutta.

      Poista
  4. Omppukuva on ihan mainio :)
    Minäkin olen ihan myyty chipotleen. Tutustuin siihen eka kertaa joskus viime talvena kun saapuivat kamppispaketissa. Alkuun käytin chipotlesalsoja - nyt kaapissa on jo pariakin erilaista chipotlea ihan kuivamausteena. Toinen oli kyllä aika tujua - lisäsin sitä gruusialaiseen kaalilaatikkoon - pisti puhaltamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on siis paljon opeteltavaa vielä :D Ostin sellaisen purkinkin, jossa on intiaanin kuva kyljessä, jotain salsaa ilmeisesti ja tuota tököttiä pari purkkia, jota eilen käytin :)

      Poista
  5. Iltapäivällä etsiskelin chipotlea puolitosissani aamuvuoron jälkeisessä koomassa, mutta ei sattunut lasittuneeseen katseeseen. Aamuvuoron jälkeinen kooma eroaa yövuoron jälkeisestä horroksesta vain siinä, että koomassa hortoilee iltapäivällä silmät päässä seisten kaupassa siistien kunnon ihmisten joukossa. Kotimatkalla saattaa myös haiskahtaa työlle. Ei epäilystäkään, mitä ihmisten päässä liikkuu, kun pahalta haisten ja lasittunein katsein vailla aivotoimintaa hortoilee hyllyjen välissä.

    Mulle siis yövuorot on helppoja. Viideltä herääminen taas sekoittaa nupin aika tehokkasti, kun herätys on lähempänä mun luonnollista nukkumaanmenoa kuin heräämistä.

    Täytyy viikonloppuna kokeilla paremmin silmin uudestaan. Nyhdettävän raakaversio olis jo valmiiksi pakkasessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamuvuorot, oikein aikaiset ovat myrkkyä minullekin, meillä alkaa joskus jo ennen viittä satunnaisesti ja sitten vähän ennen kuutta. Niiden jälkeen, vaikka onkin kiva päästä aikaisin pois, on kyllä ihan toistaitoinen!

      Poista
    2. Löytyi! Alunperin etsin säilykeosastolta, mutta eihän ne siellä ollut. Toinen ongelma oli, että purkit oli lattianrajassa ja enhän minä sinne asti ilman silmälaseja näe, vaikka silmät on 1,5 metrin korkeudessa onkin :D

      Poista
    3. Joo, texmex on oikea osasto ainakin meikäläisissä marketeissa.

      Poista