perjantai 9. lokakuuta 2020

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos


Minä en tykkää ollenkaan sanasta lohturuoka. En koskaan puhu, että tekisin tai söihin lohturuokaa. Mutta tänään meillä saattoi olla sellaista!  Ei sillä, että minulla olisi tässä mitään hätää tai tarvitsisin lohtua. Se vaan oli niin kivaa syödä, lämmittävää ja yksinkertaisuudessaan mukavaa, että se olisi tuonut lohtua, jos sitä olisi tarvittu. Otin neuvoja viitteellisesti kahdesta eri blogista, pastabake täältä ja possuscallopini täältä. Tästä tuli 4 annosta, söimme kaksi ja pakastimme loput jonkun päivän lounaaksi. 

Possuscallopini ja pasta-parsakaalipaistos


Pastaosuus

  • 1 pieni parsakaali (noin 300 g kokonaisena, siitä nuput leikattuna)
  • 150 g kuivaa pastaa
  • vettä + suolaa pastan keittämiseen
  • 2 valkosipulinkynttä silputtuna
  • 2 rkl voita + vähän lisää paistovuoan voiteluun
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa
  • 100 g juustoa raastettuna (tässä gruyerèä)
  • suolaa ja pippuria
  • hieman jauhettua muskottipähkinää (oma lisäykseni)
Kuumenna isossa kattilassa vettä kiehuvaksi ja suolaa se reippaasti. Laita pasta kypsymään ja munakelloon puolet pakkauksessa mainitusta keittoajasta. Kun kello kilahtaa, lisää mukaan parsakaalinuput. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunivuoka, ei kauhean iso, omani taisi olla noin parin litran vetoinen. Kun koko pastan keittoaika on kulunut, kumoa pasta ja parsakaalit vuokaan odottamaan. 

Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää sille silputtu valkosipuli. Kun valkosipuli on kypsynyt minuutin verran, lisää mukaan vehnäjauho. Sekoita. Jos näyttää, että voi ei riitä, lisää sitä vähän että saat pienen suurusteen. Älä päästä sitä ruskistumaan. Lisää pannulle maitoa pienissä erissä ja sekoita vispilällä. Keitä kastiketta pari kolme minuuttia, kunnes se sakenee. Lisää mukaan 2/3 juustoraasteesta ja sekoittele, kunnes se sulaa kastikkeeseen. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla, maista suola ja lisää, jos tarpeen. 

Kaada kastike vuokaan pastan ja parsakaalin päälle ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Laita vuoka uuniin ja paista kunnes pinta kuplii ja alkaa hieman ruskettua. Minulla tämän kokoisen määrän valmistumiseen meni noin 45  minuuttia, lopun aikaa vuoka oli uunissa virta sammutettuna odottamassa, että possuosuus valmistui. Sen kanssa soveltelin aikalailla.

Possuscallopini

  • 400 g possun sisäfilettä (söimme siitä tällä aterialla siis noin puolet)
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen
  • 1 sitruunan mehu
  • 1 oksa rosmariinia
  • 0,5 dl Marsalaa 
  • 1 dl vettä
  • loraus kermaa (noin puoli desiä)
  • sitruunaviipaleita annoksen koristeluun
Leikkaa possunfile noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja painele ne hieman litteämmäksi. Ripota pinnalle suolaa ja pippuria. Pyörittele possupalat vehnäjauhoissa. Kuumenna pannulla nokare voita ja paista possupaloja muutama minuutti puoleltaan, tämä määrä vaati kaksi paistoerää. Nosta palat lautaselle ja peitä ne toisella lautasella tai foliolla. Kun pastapaistos alkaa olla valmis, kuumenna sama pannu uudelleen ja kaada pannulle Marsala ja sitruunamehu (jollet halua läträtä alkoholin kanssa, jätä vain se pois ja laita vettä vähän enemmän). 

Kuumenna pannu uudelleen, lisää sille rosmariinioksa ja raaputa pannun pinnalla olevat paistojäämät mukaan nesteeseen, lisää hieman vettä. Kun seos kiehuu, nosta possupalat takaisin pannulle ja jätä ne kypsymään noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää mukaan kermaa sen verran kuin sielusi sietää (riippuen siitä miten paljon samalla viikolla on jo käytetty kermaa, meillä ainakin tarpeeksi!) ja sekoita. Anna taas possun mureutua kastikkeessa kannen alla ja kurkista uuniin, joko pastapaistoksessa alkaa olla kaunis pinta. Ota uuni pois päältä, jos siltä näyttää, lisää lämpöä, jos on vielä valjun värinen. 


Kun possu on kypsää  (leikkaa pieni maistopala) ja kastike on sakeutunut, tarkista suola, pippuria voi aina lisätä. 

Annostele pasta-parsakaalipaistosta lautaselle ja sen viereen muutama murea possupala ja päälle sakeaa kastiketta. Laita hieman ABC:mäisesti sitruunaviipaleita possupalojen päälle. Jos siis olisi ollut murhetta tai ahdistusta, niin kylläpä tämä olisi sen poistanut.



Giro d'Italian seitsemäs etappi meni hieman sivusilmällä katsoen. Kyseessä oli kirimiesten lemppari. Me olimme taas sopineet kotikatsomossa, että Peter Sagan voittaisi, mutta se olisi edellyttänyt, että hän olisi tullut ensimmäisenä maaliin. Arnaud Demare teki sen ja voitti ja Peter Sagan tuli toiseksi. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti