Neuvo ensikertalaista! Pekingin ankka osa 1

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit! Aion tehdä viikonloppuna pekingin ankkaa. En ole sitä koskaan tehnyt, enkä ole syönytkään sitä ikinä. En tietenkään anna sen ollenkaan häiritä, tai estää minua. Nyt olisi hyvä tilaisuus antaa neuvoja ja vinkkejä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata, sillä en ole ehtinyt sössiä vielä mitään. Minulla on muutamia blogipostauksia jo katsottuna, mutta kaipaisin vielä lisää neuvoja ja rohkaisua, vaikka tähän tyyliin: Anna mennä vaan, kyllä sinä osaat!

Kaksi ensimmäistä vaihetta on onnistuneesti suoritettu. Ankat on ostettu ja nyt ne on otettu sulamaan. Tarkoitus on syödä ankkaa lauantaina. Joten ehdin vielä hyvin muuttaa suunnitelmiani, jos olen menossa ihan väärään suuntaan ja jopa hankkia jotain, sillä lauantaina ehdin käväistä kaupassa, jos on tarpeen. 

Kuinkas sitten kävikään?

eivät vielä jaossa

Harvensin keittokirjastoani jokunen viikko sitten, eilen Kammenpyörittäjä myi Rompetorilla monta pyöräilyaiheista kirjaa. Ei pidä kuitenkaan tuudittautua turvallisuudentunteeseen. Ei pidä ajatella, että kirjatulvahuippu on nyt ohitettu, pinot kääntyvät laskusuuntaan. Niin ei käynyt, sillä sorruimme pahan kerran Elämysviikonloppuna. Otteemme alkoi lipsua heti sisään astuttuamme, ensimmäiseltä kojulta ostimme jo kirjan ja ennen kuin koko alue oli kierretty, oli ostoskassilla painoa jo melkoisesti. 

Hyvä tuttumme Coffea oli paikalla ruokamessuosastolla. Messuorganisaatio ei kilpailusyistä sallinut heidän myyvän kahvia, onneksi maistiaisia saattoi jakaa ilmaiseksi. Kiersimme osaston nopeasti ohittaen säilykekalakojut yhtä sujuvasti kuin Ween maan wiljaa-tapahtumassakin. Onneksi niitä suuriäänisimpiä helppoheikkejä keksitarjouksineen ja pullakasseineen ei ollut köykäisellä ruokamessualueella. 

Esikoispoikamme oli mukanamme, hän halusi kokeilla viinimessualueelle menoa, ei juodakseen viiniä vaan siksi, että häneltä kysyttäisiin paperit ensimmäistä kertaa! Hän sai huvinsa ja kääntyi takaisin kirjaosastolle ja jätti vanhempansa maistelemaan viinejä. Maistelimme kummankin samppanjaa tarjoilevan esittelijän tuotteet pienillä yhden lipun annoksilla ja harmittelimme hieman sitä, ettei paikalla tänä vuonna ollut samoja maahantuojia kuin viime vuonna. Tapaslautasenkin ostimme, mutta se oli kyllä säälittävän ja surkean välimailla, 4,5 euron hintaan sai itsensä lähinnä ärtyneeksi. Tapasimme hyviä  tuttavia, oli mukava päivittää kuulumisia ja samalla siemailla kuivaakin kuivempia kuplajuomia. 

Iltapäivän kevyeksi palaksi keräilimme syötävää Sokoksen Herkusta ja kotipakastimessa olevista luotettavan Lidlin tuotteista. Olin ostanut jo aikoja sitten paketin pakastettuja kampasimpukoita yrttivoissa, pienissä simpukankuorissa paistettavat herkut tulivat valmiiksi 200-asteisessa uunissa noin 15 minuutissa. Söimme myös jokirapuleipiä sitruunan ja tillin kera ja valkoviinikin kylmeni lumikulhossa nopeasti. Mukava päivä. Iltapäivähiprakka haihtui päästä ja pesimme pikkuiset simpukankuoret mahdollista uusiokäyttöä varten. 

Vieläkin pyörällä päästään!

Suomen käsityön museossa Jyväskylän Kauppakadulla on edelleen nähtävillä mainio Pyörällä päästään-näyttely, jonne on perjantaisin vapaa pääsy. Ensi perjantaina siellä on myös Rompetori, jota kannattaa käydä vilkaisemassa, jos on tarvetta vanhoille pyöränosille. Mikäli tahtoo vaihtaa keskeneräisen käsityönsä toiseen, kannattaa olla paikalla kello 17 UFO-kohtauksessa. Taitaisinpa minäkin löytää jemmoistani jonkun alunalkaen villapaitana aloitetun, sittemmin slipoverin kautta pannulapuntekeleeksi muuttuneen söherön... Paikalla on myös Risain-kahvila, jossa voi nauttia virvokkeita.

Chorizopannu ja patatas bravas

Espanjassa alkoi tänään Volta y Catalunya, viikon mittainen etappikilpailu. Pääsimme heti tunnelmiin mukaan, kun otimme päivällislautaset television ääreen. Mietin työpäivän aikana, mitä espanjalaiseen keittiöön vivahtavaa saisin nopeasti ateriaksemme ja muistin pakastimeen jemmaamani Savuhovin myymät pehmeät chorizot. Kammenpyörittäjä etsi makkarat pyynnöstäni ja ne olivat juuri sopivasti sulaneet, kun tulin töistä kotiin. 

Leikkasin seitsemän pientä chorizomakkaraa parin sentin pätkiin, samoin pilkoin yhden keskikokoisen punasipulin ja halkaisin kaikki talouden 7 kirsikkatomaattia. Viikonlopuksi ostamamme, mutta unohtamamme parsanippu oli hieman nahistunut, napsin kelvot nuput odottamaan. Valutin tetran valkoisia papuja ja huuhdoin ne. Kuorin muutamia perunoita ja pilkoin ne suupalan kokoisiksi. Höyrytin perunat kypsiksi ja perunoiden päälle pääsivät parsanuputkin muutamaksi minuutiksi esikypsymään. 

Kuumensin pannulla lusikallisen oliiviöljyä ja nostelin chorizopalat pannulle paistumaan. Makkarat alkoivat nopeasti paahtua ja luovuttaa punertavaa, mausteista rasvaansa. Lisäsin sipulin pannulle ja pian perään tomaatit ja pavut. Kääntelin kaikki sekaisin ja juuri ennen syömistä nostin mukaan esihöyrytetyt parsanuput, muutaman vihreän oliivin ja silputtua ruohosipulia. Mitään maustamista tämä täyttävä pannullinen ei tarvinut, sillä chorizon olivat sen verran mausteista. Perunat paistoin pannulla ankanrasvan ja oliiviöljyn seoksessa ja maustoin ne suolalla, pippurilla ja pimentonilla. 

Ensimmäisen etapin vei nimiin OPQ:n Gianni Meersman. Maisemat näyttivät eiliseen Italiaan verrattuna huomattavan kesäisiltä. 

Appelsiinikanaa ja espressoista suklaakakkua

Päivällislautasille lennähti tänään appelsiinikanaa. Se olikin oikein helppo ja nopea ruoka, otin ohjeen cookaz.com-sivulta. Sieltä varmaan otan muitakin Italiaan vivahtavia ohjeita tänä vuonna Giron aikaan. Ruokaan käytin:

• 4 broilerinfilettä
• 2 dl appelsiinimehua (kahdesta appelsiinista)
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• 2 pientä punasipulia
• rakuunaa (meillä pakastimesta)
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Halkaisin broilerin fileet kahteen ohueen viipaleeseen ja ripottelin niille suolaa ja pippuria. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin riisutusta appelsiinista ja sen kaverista mehut, sitä tuli reipas kaksi desiä. Leikkasin sipulin pieneksi silpuksi ja riivin pakastetuista rakuunanoksista lehdet samalle lautaselle sipulin ja appelsiininkuoren kanssa. 

Sulatin voita pannulla ja paistoin kahdessa erässä broileripaloja molemmilta puolilta hetken aikaa. Siirsin ne lämpöastiaan odottamaan. Lisäsin hieman voita pannulle ja kumosin sille sipulit, appelsiinkuoren ja rakuunan. Kylläpä tuoksui hyvältä, appelsiininkuoren aromit oikein hyppäsivät nenään ja rakuuna heräsi henkiin. Muutaman hetken kuluttua lisäsin appelsiinimehun ja kerman pannulle ja nostin kastikkeen kiehumaan. Sekoittelin kastiketta ja annoin se kiehua kasaan noin 8 minuuttia. Lopuksi nostin lämpimät kanapalat vielä kastikkeeseen loppukypsymään muutamaksi minuutiksi. 

Hernepyreen tein samalla tavalla kuin jokunen viikko sitten, uusi kartiosiivilä toimi hienosti, pyreestä tuli mahtavan hienojakoista. Maa-artisokat paahtuivat uunissa Kokkien ja pottien ohjeiden mukaan, ne olisivat saaneet olla uunissa hieman pitempään, olisi pitänyt totella Hannelea. Lisäkkeet komppasivat appelsiinikanaa mainiosti. 

Löysin ohjeen tähän päivän jälkiruokana syömäämme suklaakakkuun myös cookaz.com-sivulta ja taas oli sellainen taikina, jota ei meinaisi malttaa paistaakaan. Kun suklaaseen yhdistää Amareton ja espresson, yhdistelmä ei voi olla kuin hyvä. Ohjeessa oli mitat cuppeina, olin laiskalla päällä ja käytin cup-mittasarjaani, mutta alle kirjaan mitat niin tarkkaan deseinä kuin osaan. Kakkuun tuli:

• 2,4 dl voita pieninä kuutiona
• 2,4 dl sokeria
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1,2 dl täysmaitoa
• 2,4 dl epsressoa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 200 g tummaa suklaata (käytin 70%:sta)
• 0,8 dl Amarettoa
• tomusokeria koristeluun
• nokare voita ja lusikallinen kaakaota vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

Kuumensin uunin 150 asteeseen. Pilkoin voin pieniksi kuutioiksi ja laitoin ne yleiskoneen kulhoon odottamaan hetkeksi, että ne hieman pehmenisivät. Mittasin muut aineet valmiiksi ja sulatin suklaan vesihauteessa. Voitelin ja jauhotin isohkon rengasvuoan kaakaolla. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa isomman kakun kanssa, ainakin fondantien kanssa se toimi ihan hyvin. 

Kaadoin sokerin voin päälle kulhoon ja annoin koneen vatkata, hetkisen kuluttua siirtelin hieman reunoille noussutta voi-sokerimassaa takaisin vatkaimen ulottuville. Sitten rikoin mukaan kananmunan kerrallaan seokseen edelleen vatkaten samalla. Seuraavaksi lisäsin mukaan leivinjauheen ja maidon, sitten jauhot. Viimeiseksi mukaan tulivat muut nesteet, kahvi, likööri ja sula, hieman jäähtynyt suklaa. Kääntelin taikinan vielä nuolijalla jokapuolelta tasaiseksi ja kaavin sen vuokaan. Ohjeessa puhuttiin 90 minuutin paistoajasta, mutta minä paistoin kakkua noin  50 minuuttia. Kun tikku oli puhdas taikinaan piston jälkeen, uskalsin odottaa kakun olevan kypsä. Kaakaojauhotus toimi aivan mainiosti. Söimme kakkua pyöräilyn päätteeksi vaniljajäätelön ja pakastimesta kaivetuista mansikoista tehdyn marjakastikkeen kanssa. Nuorempi perillinen suostui napisematta syömään ylimääräisen kuvausannoksen.

Milano-Sanremo-kisa käytiin epäsuotuisissa sääolosuhteissa, vuoristoisilla pätkillä satoi lunta ja ilma oli törkeän kylmä. Ajajat kerättiin busseihin Passo del Turchinon tienoilla ja siirrettiin turvallisempaan kohtaan reittiä. Siellä kisaa ennen houldaamishetkeä johtanut karkulaisjoukko sai etumatkaa muiden odotellessa kylmissään lähtölupaa. Viimeksi on Milano-Sanremo on ajettu sunnuntaina 80-luvun alussa, tänään ikävissä keleissä käydyn kisan ykköseksi kiri Gerald Ciolek Peter Saganin ja Fabian Cancellaran nenän edestä. Onneksi kukaan ei tainnut tärvätä itseään kurjan kelin ja liukkaan tien vuoksi. Tympein keli vuosiin. Nyt uskon sen, että kukkopoika Peter Sagan pystyy voittamaan myös ihan itse, eikä vain kavereitten auttamana, vaikkei se tänään toteutunutkaan. Huomenna alkaa Volta y Catalonia, josko siellä olisivat kevään merkit jo nähtävillä?

Italiaan kallellaan

Tänään kestävyysurheilun kuninkaat starttaavat kevätklassikkoon, Milano-San Remoon. Iloksemme kisasta tulee lähetyksiä pariinkin otteeseen, joten päivällispuuhien välissä on mukava katsella, miltä maaliskuinen kevät näyttää Italiassa. Lähtölistalla on monta tuttua nimeä, vielä on opettelemista siinä, millaisissa asuissa tänä vuonna ajetaan. Vieläkään en meinaa käsittää, että Vincenzo Nibali ajaa Astanan väreissä, eikä Mark Cavendish ole enää pulisonkijoukkueessa. 

Päivällissuunnitelmat siis liittyvät Italiaan. Eilen tunnustin olleeni menneellä viikolla melkoisen saamaton keittiössä, jopa päästäneeni ruokaa pilaantumaan. Nyt yritän nöyrästi petrata tilannetta. Nollalaatikossa on ollut jo hetken aikaa paketti kohmeisia broilerinfileitä, niiden on tänään päästävä lautaselle. Pöydänkulmalla on pussillinen appelsiineja, joita kohtaan kukaan ei ole osoittanut kiinnostusta. Muistelin, että olen kuullut puhuttavan italialaisesta appelsiinikanasta ja hetken netissä seikkailtuani minulla olikin jo vinkit ruokaan, johon saisin menemään niin broilerifileet kuin ainakin pari appelsiinia. Olkapäällä koputtelee myös sisäinen marttani muistutellen viime keväisestä polentapussinlopusta, mutta ihan niin tehokkaaksi en aio ryhtyä, sillä en tosiaankaan taida pitää polentasta. Aion tehdä appelsiinikanalle (tässä siis tapahtuu se ilmiö, jossa pannulle laitettu broileri muuttuu kanaksi päästyään lautaselle) jonkunlaisen artisokkalisäkkeen, vaikka Kokkien ja pottien tapaan ja päästäkseni kokeilemaan uutta kartiosiivilääni, teen huikaisevan vihreää hernepyrettä.

Jälkiruoaksi on suunnitelmissa suklaakakku, johon potkua tuo monta tuplashottia espressoa. Palaan tuonnempana tuloksiin kuvien ja kisatunnelmien kera. 

Herkusta hävikiksi

Mukavia lauantaiaamuja voisi olla useammin, vaikka kaksi kappaletta viikossa, toinen voisi olla keskiviikon paikalla. Nyt mentiin viikko ihan normijärjestyksessä ja torstain kohdalla alkoi tuntua väsymystä, jota ei enää päivänokosilla kuitata. Menin nukkumaan kello 19. Nukuin tyytyväisenä, kunnes heräsin johonkin ja huomasin, että eteisessä on vielä valo. Se tarkoittaa yöaikaan sitä, että teinit ovat vielä hereillä ja tietokoneillaan. Paukkasin otsa rypyssä posmittamaan, että miten täällä vielä notkutaan valveilla ja nukkumaan siitä. Jälkeläinen sanoi rauhallisesti, että äiti kello on vasta puoli kymmenen, mene takaisin nukkumaan. Menin.

Viikon iloisin juttu on ollut se, että saatoin peruuttaa  poikaystävän etsimiseni. Sellainen projekti on leijunut ilmassa siitä asti, kun Kammenpyörittäjä sai minut ilmoitettua L'Eroicaan, mutta jäi itse vielä ilman paikkaa arvontaa odottamaan. Hän tiedusteli, mahdanko minä tarvita iäkkäämmän poikaystävän, sillä yli 60-vuotiaat miehet saivat tänä vuonna samanlaisen "sukkana läpi"-ilmoittautumisen kuin naisetkin. Onneksi en kauhean aktiivisesti vielä etsinyt seuralaista, sillä nyt olisin joutunut kanseloimaan koko homman. Torstaina Kammenpyörittäjä sai selville L'Eroican sivuilta, että häntä arpaonni suosi ja hänelläkin on ajoissa nyt paikka! Varasimme oitis lentoliput ja seuraavana ohjelmassa on toisen pyörälaukun metsästys. Pyöräni on yhä palasina, mutta onhan tässä aikaa vielä melko tarkalleen puoli vuotta.

Tällä viikolla olen toteuttanut kyseenalaisella menestyksellä herkusta hävikiksi-teemaa. Jääkaapista löytyi eilen kuutta erilaista tähdenlentoa, jotka valmistushetkellä olivat vallan mainiota ruokaa, mutta nyt ainoa paikka jämille oli komposti. Miksi välillä kiinnostus ruoanlaittoon ja ruokatarvikkeiden järkevään käyttämiseen on näin pakkasen puolella? Olin itseeni melko pettynyt, etenkin kun Campasimpukka osallistuu UN Womenin Nälkä voidaan voittaa-keräyskampanjaan. Lupaan yrittää parempaani tulevalla viikolla ja aloittaa jo tänään.

Campasimpukka on mukana UN Womenin kampanjassa!

Sikke Sumarin terveiset:

Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.

Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.

Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.

MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä blogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.

Campasimpukka-blogilla on oma keräyssivu osoitteessa https://jelpi.fi/kerayssivut/campasimpukka.Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!

Yhdessä olemme enemmän.

Terveisin

Sikke Sumari