Gamja Jorim – korealaiset pannulla kypsennetyt perunat

Eilen meillä oli päivällisenä pakastimesta putkahtanut lampaan kare. En löytänyt mitään korealaista ruokaohjetta lampaalle, vain "Korean style"-maustamista. Niinpä vain leikkasin kareen tikkareiksi ja paistoin ne pannulla ja korealaisen osuuden päivällisestä hoitivat sivukkeet. Tein kolme erilaista pikkuruokaa, joista yksi oli nimeltään Gamja Jorim. Gamja on peruna ja jorim tarkoittaa kypsennystä vähänpuoleisessa liemessä. Braising kuten ämerikkäläinen sanoisi. Nanna teki näitä jo vuosia sitten, mutta en sitä postausta kommentoinut erittäin hyvästä syystä, olin juuri tuolloin caminolla enkä ehtinyt lukea edes lemppariblogeja. Muuten olisin varmasti kommentoinut. Otin vinkit tähän ruokaan Beyond Kimchee-blogista. 

Gamja Jorim kahdesta perunasta

• 2 suurta perunaa
• tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (=merilevää)
• 3 rkl soijakastiketta
• 6 rkl vettä + noin saman verran lisää kypsennyksen aikana
• 2 rkl siirappia
• kevätsipulisilppua
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesamiöljyä

Kuorin perunat ja leikkasin ne pienehköihin tasakokoisiin paloihin ja laitoin ne kylmään veteen likoamaan puoleksi tunniksi, jotta niistä lähtisi tärkkelystä. Mittaisin haudutusliemen ainekset pannulle, soijakastikkeen, kelp-palasen, siirapin ja veden. Kumosin veden perunoista ja perunat pannulle. Haudutin perunoita noin 20 minuuttia melko maltillisella lämmöllä. Kelpin otin pois liemestä muutaman minuutin jälkeen. Kerran lisäsin vettä, etteivät perunat kiehuneet kuiville. 

Tein muita sivukkeita siinä samalla ja kokeilin perunapalojen kypsyyttä välillä. Kun perunat olivat kypsiä, kumosin ne pienelle lautaselle ja ripottelin päälle hieman kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesamiöljyä. Nämä olivat oikein kiva lisä aterialle, jonka muina osina olivat lammastikkarit, kevätsipulimunakasrulla ja pinaattipannukakut. Kimchipurkki unohtui jääkaappiin, sekin olisi sopinut tähän settiin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, josta löytyvät muutkin pakkomielteeni ilmentymät. 

Kiireettömät kananmunat

Kypsennän kananmunat usein niin, että heti kun keitinvesi alkaa kiehua, laitan virran/kaasuliekin kattilan alta pois ja kannen päälle. Sitten kananmunat saavat olla noin 20 minuuttia kuumassa vedessä ennen jäähdytystä. Tällä konstin kuori ei mene rikki, sähköä/kaasua kuluu vähemmän ja muutenkin maailma pelastuu. Nyt kokeilin uutta tapaa kypsentää aamiainkananmunat ruokatermoksessa. 

Sähkönsäästäjän ruokatermoskananmunat kiireettömälle

• 2 kananmunaa 
• 0,5 l kiehuvaa vettä
• ruokatermos

Kiehautin veden vedenkeittimellä, näin pieni määrä kiehuu nopeasti. Kaasulla ei menisi sitäkään vertaa sähköä. Laitoin kananmunat sievän pienen ruokatermokseni sisälle ja kaadoin päälle kiehuvan veden. Kaikki kolme kansiosaa sitten vaan äkkiä päälle, varsinainen kierretulppa, toinen pieni kansi, ilmeisesti matalaksi lautaseksi tarkoitettu ja kolmas, korkeampi kansi, jossa on myös kierre. 

Tunnin kuluttua uskaltauduin ottamaan kananmunat pois termoksesta, kun aloimme syödä aamiaista. Olivatpa juuri sopivan kypsiä, sattui muutenkin olemaan tavallista paremman makuiset kananmunat. Tämäkään vinkki ei sovi kiireisiin arkiaamuihin, mutta meillä ei ole hoppu. 

Tämä sopii myös CampaAdrian keittiöön, sillä usein aamuisin meillä menee erilaisiin heräämisen jälkeisiin juttuihin aikaa niin, että siitä kun silmäni aukaisen on enemmän kuin tunti, että olemme asettumassa aamiaiselle. Kun ekana kiehautan vettä ja laitan kananmunat kypsymään, aika riittää mainiosti. En usko, että tätä kannattaa tehdä illalla valmiiksi, sillä termokseni tuskin pitää sisältöä riittävän kuumana yön yli, jolloin terveysturvallisuus voi olla vaarassa. 

Lopuksi vielä kaadoin kuuman veden ruokatermoksesta pieneen vatiin, lisäsin mukaan hieman etikkaa ja ruokasoodaa sekä käytössä olevan tiskirätin. Sekoittelin keitosta tiskiharjalla ja muutaman minuutin päästä huuhtelin raikastuneen tiskirätin kuivumaan. 

Korealainen sitruunasiirappi – Lemon Chung

Korealainen sitruunasiirappi on hyvin yksinkertaista tehdä. Vaikeinta on odottaa kolme vuorokautta, että pääsee maistamaan. Tein jokunen aika sitten alkuviikosta valmistelutyöt ja loppuviikosta saatoimme kaataa ruokajuomaksi raikasta sitrusjuomaa, jota amerikkalainen sanoisi lemonadeksi. 

Otin ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Minulla ei ollut kovin montaa sitruunaa saatavilla, joten käytin myös limettejä, kumpaakin sitrusta kaksi kappaletta. Olen muuten pitänyt nyt sitruksia koeluontoisesti jääkaapissa kylmässä vedessä, näin jonkun yleensä ärsyttävätyyppisen iltapäivälehtijutun "oletko aina säilyttänyt sitruunat väärin, katso tästä oikea tapa ja ällisty". Joku kertoi säilyttäneensä sitruunat lasipurkissa vedessä jääkaapissa ja siellä ne säilyvät kuulema hyvin. Ja ovat kyllä säilyneetkin. Usein verkkopussin neljästä sitruunasta joku homehtuu nopeasti ja muutkin alkavat nahistua jääkaapin vihanneslaatikossa. Nyt sitruunani ovat olleet limettien kanssa kolmisen viikkoa uimasillaan ja ne ovat aivan mainiossa kunnossa. Vaihdan vettä parin päivän välein ja pesin sitrusten kuoret ennen veteen laittamista. 

Korealainen sitrussiirappi

• 2 sitruunaa
• 2 limettiä
• yhtä paljon sokeria kuin sitruksia on viipaleina

Nyt ennen sitruunasiirappiprojektia pesin sitruunat ja limetit vielä uudelleen varmuuden vuoksi. Ensin pesin ne ruokasoodalla ja sitten karkealla suolalla, kuivasin hedelmien pinnat ja uskonpa saaneeni niistä mahdolliset vahat sun muut ylimääräiset ainekset ainakin vähemmäksi. 

Viipaloin mandoliinilla sitrukset noin kahden millin viipaleksi. Onnekseni yhdessäkään hedelmässä ei ollut lainkaan siemeniä. Ne pitää nyppiä viipaleista pois, sillä ne tekevät siirappiin kitkerää makua. 

Laitoin viipaleet peltilautasella ja punnitsin koko setin ja sitten mittasin samanlaisella lautasella sokerin. Siirappiin tuli yhtä paljon sitrusta kuin sokeriakin, joten kun sokerilautanen painoi yhtä paljon kuin sitruslautanen, oli aineksia yhtä paljon. 

Sekoitin vadissa sokerin sitrusviipaleisiin ja annoin muhevoitua noin vartin verran. Nostelin viipaleet desinfioituun lasipurkkiin ja kaavin vielä loputkin sokerit mukaan. Litran purkki tuli aivan täyteen. Suljin kannen huolellisesti ja laitoin sen jääkaappiin. Tulin kuitenkin lukeneeksi ohjeen loppuun, siellähän sanottiin purkkia pidettävän viileässä huoneenlämmössä kolme vuorokautta. 

Niinpä palautin purkin huoneenlämpöön ja makuuhuoneessa onkin nyt viileää näillä sähkönhinnoilla. Pidin purkkia makkarissa kolme vuorokautta, käänsin sen välillä ylösalaisin, jotta pohjalle kinostunut sokeri valuisi koko sitrusmassan läpi ja sokeri liukenisi kunnolla. 

Kolmannen vuorokauden iltana siirsin purkin jääkaappiin ja jos sitä ei menisi avaamaan, sen luvataan säilyvän vuodenkin. Avattu purkki kolmisen kuukautta. 

Sitrussiirappia voi käyttää monipuolisesti, lähdeblogissa on monia vinkkejä. Minä olen  käyttänyt ruokajuoman sekoittamiseen. Laitan korkean lasin pohjalle pienen kauhallisen siirappia (viipaleet saavat olla siellä purkissa), päälle hanavettä tai kivennäisvettä ja jäitä. Sekoitus ja valmiina on raikas ruokajuoma. 

Toisen kerran käytin siirappia, kun tein Hasselbackan nashia, korvasin lähdeohjeen siirapin tällä omatekoisella siirapillani, toimi hyvin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreavivahteiset postaukseni. 

Sitrusten viipaloinnissa jäi hieman kantapaloja, ne käytin vielä pikkuiseen siivoushommaan. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

Usein tämä ruokalaji tehdään niin, että jauhoissa pyöritetyt marinoidut lihaviipaleet kastetaan kananmunaan ennen paistamista, mutta minä tein nyt kuten Hyosun tässä postauksessaan ja jätin kananmunan pois. Minulla oli jääkaapin nollalaatikon perällä kohmeessa aiemmalta aterialta kypsentämättä jäänyttä hot pot-lihaa, joka oli valmiiksi marinadissa, joten nyt oli mitä parhain tilaisuus käyttää se pois. Tästä tuli pieni sivuke aterialle, jolla syötiin rapeita kanapaloja tahmeassa kastikkeessa riisin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. 

Yukjeon – ohuet pannulla paistetut pihviviipaleet

• noin 100 g ohuita pihviviipaleita bulgogi-marinadissa
• suolaa ja pippuria
• 1 dl perunajauhoja
• öljyä paistamiseen
• kevätsipulia silppuna
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesaminsiemenöljyä

Olin alunperin leikannut kohmeista naudan sisäfilettä oikein ohuiksi viipaleiksi ja marinoinut niitä valmiissa bulgogi-kastikkeessa (tämmöisessä). Koko määrä lihaa ei mennyt hot pot-aterialla, joten laitoin sen vakuumiin ja jääkaapin nollalaatikkoon odottamaan sopivaa pikaista käyttämistä. Nyt siihen tuli sopiva hetki. 

Otin lihapalat lämpenemään ja erottelin ne toisistaan, ripottelin päälle hieman suolaa ja pippuria. Laitoin tanakkaan muovipussiin perunajauhot ja pihviviipaleet, suljin pussin ja pyörittelin sitä niin, että viipaleisiin tuli perunajauholeivitys. Kaadoin viipaleet lautaselle ja erottelin ne taas toisistaan. Kuumensin pannulla öljyä ja paistoin palat nopeasti, se vei noin kolme minuuttia. Tarjoiluvadille lihaviipaleiden päälle ripottelin vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja pikkuisen seesaminsiemenöljyä. Oikein kiva pieni sivuke aterialle.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne tulee uutta sisältöä ihan vinhaa vauhtia. 

Dakgangjeong – Tahmean rapeat kanapalat

Dak tarkoittaa kanaa, sen olen jo oppinut, gangjeong taas tarkoittaa tapaa, jolla joku syötävä ensin uppopaistetaan ja sitten pyöritellään tahmeassa kastikkeessa, usein kyse on makeasta katuruoasta. Dakgangjeong on siis friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa. Ja voi hyvät hyssykät, miten hyvää! Vinkit tähän ruokaa löytyivät taas Korean Bapsang-blogista. Tällä kertaa en edes juurikaan alkanut mutkitella tai oikoa, vaan tein kutakuinkin kuten Hyosun neuvoi. 

Dakgangjeong – friteerattua kanaa tahmean makeassa kastikkeessa

Kanan esivalmistelut ennen kastiketta

• 3 broilerin (taas tapahtui se ihme, kun kanasta tulee broileri ja toisin päin)  rintafilettä
• 0,5 tl suolaa
• pari pyöräytystä pippuria myllystä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 0,5 tl inkiväärimurskaa
• 1 rkl miriniä (ohjeessa käytettiin riisiviiniä, en ollut varma tarkoitettiinko riisiviinietikkaa)
• 1,5 dl perunajauhoja
• 3-4 dl rypsiöljyä friteerausastian muodosta riippuen

Kastike

• 1 rkl soijakastiketta
• 3 rkl miriniä
• 2 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 3 rkl hunajaa
• 2 tl öljyä seesaminsiemenöljyä
• 2 rkl tummaa sokeria
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• pippuisen pippuria
• tarjoiluun vielä kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesaminsiemenöljyä

Monissa korealaisissa ruokaohjeissa broileria/kanaa liotetaan ennen valmistusta maidossa, sanotaan sen poistavan gamey tastea, mikä tuntuu hieman kummalta, kun puhutaan broilerista. Mutta näin he tekevät, minä en tehnyt, vaan käytin kanan esimaustamisen yhteydessä ainesosaluettelon miriniä. Joka sekin oli listattu rice wine, joka usein tuntuu tarkoittavan joko riisiviinietikkaa tai miriniä. Tai saken tapaista ruoanlaittoviiniä. Mahdollisesti. Myös sojua käytetään, siitäkin ilmeisesti on ruoanlaittoversioita, mutta meillä Suomessa saa ostaa Alkosta vain yhdenlaista sojua. 

Leikkasin  broilerifileet suupalakokoon ja sekoitin niihin mirinin, valkosipuli- ja inkiväärimurskan ja vähän suolaa. Jätin palaset maustumaan kulhoon ja sekoitin sillä välin kastikkeen ainekset  paistinpannulla. Todella  usein juuri tämäntapaista kastiketta käytetään korealaisissa ruokaohjeissa, ainesosaluettelo on pitkä, mutta kun enemmän tekee korealaista ruokaa, ei ole mitenkään liioittelua pitää varastoissaan tätä määrää eri tuotteita. Minulla on nyt kolmas purkki gochujangia menossa, samoin mirin ja riisiviinietikka ovat ahkerassa käytössä muutenkin. Kiinnostukseni korealaiseen ruokaan on alkanut tämän vuoden keväällä, joten en ole vain hillonnut eksoottisia aineksia jääkaappiin ja pantryyn vaan oikeasti käyttänyt niitä. Sen lisäksi käytän nykyään muutenkin valkosipulin ja inkiväärin valmiina murskana, se on nopeaa ja käytännöllistä, eikä tule hävikkiä, kun ei pääse sipulit ja inkiväärimöykky kuivumaan tai muuten menemään pilalle. 

Kiehautin kastiketta kaasuliekillä nelisen minuuttia, sen verran että sokeri liukeni ja kastike hieman kiehui kokooon. Jätin kastikkeen pannulle odottamaan ruoan viimeistelyä.

Kaadoin suorareunaiseen kuparikasariin (noin puolentoista litran vetoiseen) rypsiöljyä sen verran, että sitä oli noin neljän sentin korkeudelta. Suurempi friteerausastia olisi vaatinut öljyä paljon enemmän. Kuumensin öljyn 170 asteeseen. Öljyn kuumetessa laitoin suureen muovipussiin perunajauhot ja lusikoin esimaustuneet kanapalat pussiin. Suljín pussin reunan ja pyörittelin pussia niin, että kaikki kanapalat saivat perunajauholeivityksen. Kaadoin palat lautaselle ja erottelin niitä hieman vielä ja tarkistin, että kaikissa oli leivitys. 

Kun öljy oli kuumaa, friteerasin kanapalat kolmessa erässä neljä minuuttia kerrallaan, kääntelin paloja kypsymisen aikana. Nostelin palat lautaselle paperipalan päälle odottamaan muiden erien paistamista.

Lopuksi kuumensin öljyn viellä 180 asteeseen ja friteerasin paloja toiseen kertaan vielä kaksi minuuttia. Nyt kaikki menivät öljyyn kerralla, yhtään enempää ei olisi mahtunut, tai olisi pitänyt tehdä toinen friteeraus kahdessa erässä. 

Tarkastin yhdestä palasta kypsyyden, se oli juuri sopiva. Nostelin reikäkauhalla palaset kastikepannulle ja kuumensin kastikkeen uudelleen. Pyörittelin kanapalat kastikkeessa ja kun kastike oli kuumaa ja kietoutunut kaikkiin paloihin, kumosin ne tarjoiluvadille ja ripottelin päälle kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja hieman seesamiöljyä. 

Nämä kanapalat olivat ihan taivaallisen hyviä riisin, kimchin ja soijamarinoitujen viiriäisenmunien kanssa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jolla on jo muutama muukin koreamaniani näyte. 

Viiriäisenmunia soijakastikkeessa

Tämä kiva sivuke oli osana eilistä ateriaamme, löysin ohjeen minulle uudesta blogista, The Subversive Table. Näin ohjeita muissakin amerikan-korealaisissa blogeissa, joita luen. Tämä oli kuitenkin se mitä kokeilin. Siinä neuvottiin marinoimaan keitettyjä viiriäisenmunia vuorokausi, mutta niin kauan en malttanut, vaan söimme ne noin 6 tunnin jälkeen. En ole aikoihin ostanut viiriäisenmunia Suomesta niiden korkean hinnan vuoksi, mutta viime Tallinnan reissulta ostin 18 munan rasian, sillä se sattui olemaan edullinen. 

Viiriäisenmunia soijakastikkeessa

• 8 viiriäisenmunaa
• vettä keittämiseen
• lunta jäähdyttämiseen
• 0,5 dl soijakastiketta
• 0,5 dl vettä
• 2 rkl sokeria
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli
• pieni pala punaista chiliä

Keitä viiriäisenmunia 4 minuuttia ja jäähdytä ne nopeasti jäävedessä tai kuten minä, kulhollisessa puhdasta lunta, sitä riittää juuri nyt. Munien jäähtyessä sekoita marinadin ainekset pienessä astiassa, sen kokoisessa, johon munat sopivat hyvin maustumaan ja jonka saa suljettua tiiviisti. Sekoittele lusikalla pohjia myöten, että sokeri liukenee liemeen. 

Kuori jäähtyneen viiriäisenmunat kulhossa veden alla, niin kuori irtoaa helpoiten, eikä pintaan tule koloja. Laita kuoritut viiriäisenmunat marinadiin ja sulje astian kansi. Laita astia jääkaappiin ja koita malttaa ainakin muutama tunti ennen kuin syöt herkut pois. 

Meillä viiriäisenmunat ehtivät marinoitua noin kuusi tuntia. Lusikoin ne pieneen tarjoiluastiaan kastikkeen kera ja söimme ne osana korealaista päivällistä, jonka muina osina oli riisiä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, tahmean rapeaa kahteen kertaan friteerattua kanaa ja marinoitua pihviä (tähdenlento eräältä toiselta aterialta). Ja kimchiä oli myös, mutta tällä kertaa kaupallista tuotetta, sillä unnin tuoma oli jo loppu. Sain varmistuksen, että unni osaa tekee hyvää kimchiä! 

Ja mitä tulee näihin soijamarinoituihin viiriäisenmuniin, ne olivat oikein mainioita, pikku tilkka marinadikastiketta mukaan riisiin ja tämmöinen kuvassa kieltämättä oliivilta näyttävä herkku lusikkaan, no jopa oli hyvää. Tämä onnistuu tietysti hyvin kananmunistakin, vaativat pitemmän keitto- ja marinointiajan, eivätkä ole niin sopivia suupaloja, mutta muuten toimii kyllä hyvin. Tahmean rapeat kanapalat tulevat blogiin tuonnempana. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehden alati venyvään listaan korealaisista kokeiluistani. Ja lisäksi vinkkaan Areenassa olevan lyhyen haastatteludokumentin The Fantastic. Se on liikuttava pieni ohjelma, jossa pohjois-korealaiset kertovat siitä miltä on tuntunut katsoa länsimaisia elokuvia. 

Hotteok – korealaiset makeat pannukakut

Hotteok on suosittua korealaista katuruokaa, näin luin Korean Bapsang-blogista, josta tämänkin ohjeen nappasin. Tein sellaisia eilen ensimmäistä kertaa. Sain aikaa viisi hotteokia, sillä puolitin ohjeen. En osaa sanoa montako tällaista Etelä-Koreassa kerralla syödään, mutta me söimme ensin puolitoista/nokka ja jätimme kaksi myöhemmäksi. Luin ohjeita muistakin lähteistä, erilaisia täytevaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, minä tein yksinkertaisen kaneli-sokeri-pähkinätäytteen, koska niitä juuri sattui olemaan. Kanelin ja sokerin seosta oli pieni purkillinen jäänyt edelliseltä churrokerralta. 

Sisareni tiesi kertoa, että nimen hotteok ensimmäinen tavu tarkoittaa kuumaa, kuten ho-ho kun puhalletaan kuumaan ruokaan, ettei kieli palaisi. 

Hotteok – korealaiset makeat pannukakut kahdelle

• 1,5  tl kuivahiivaa
• 0,5 dl lämmintä vettä
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl vehnäjauhoja 
• ripaus suolaa 
• 0,5 rkl sokeria
• 1 rkl öljyä
• 1 dl maitoa
• sokeri-kaneliseosta
• pähkinämurua
• öljyä paistamiseen

Tämä on siis hiivalla kohotettava taikina, joka aloitetaan tekemällä pieni seos, jossa on kuivahiiva, tilkka vettä ja teelusikallinen sokeria. Sekoitetaan ja annetaan ottaa vauhtia 10 minuuttia. 

Sitten sekoitetaan mukaan vehnäjauhot, ripaus suolaa, puoli ruokalusikallista sokeria, ruokalusikallinen öljyä ja desin verran lämmintä maitoa. Tässä olisi hyvä käyttää osana jauhoja riisijauhoa, mutta sitä en nyt löytänyt varastoistani, vaikka kaikenlaisia muita jauhoja ja ruumenia kyllä löytyi. 

Ainekset sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi, joka irtoaa käsistä, mutta on aika tahmeaa. Peitetään ja jätetään lumitöiden ajaksi kohoamaan. Minulla ainekset eivät olleet ehkä riittävän lämpimiä, sillä taikina ei noussut kovin runsaasti. Mutta tunnin päästä se oli kyllä kohonnut. 

Taikina jaetaan tasakokoisiin, noin pingispallon kokoisiin paloihin ja pyöritellään öljyisin käsin palloiksi. Pallot painellaan kämmenellä ohueksi pyöryläksi, jonka keskelle laitetaan pieni lusikallinen kaneli-sokeriseosta ja pähkinämuruja. Sitten nostetaan pyörylän reunoja keskelle ja suljetaan täyte sisälle, taputellaan tasaiseksi pieneksi lätyksi, sokeri rahisee siellä keskellä mukavasti. Taikinaan ei saa jäädä reikiä. 

Pannukakut paistetaan öljyssä pannulla molemmin puolin ja niitä painetaan tarkoitusta varten oikein erityisesti valmistetulla hotteok-prässillä. 

Kuva Amazonilta, palautan heti kun käskevät.

Sellaista minulla ei kylläkään jostain ihmeen syystä ole, joten käytin erittäin painavaa litistysvälinettä, jota yleensä käytän hampurilaispihvien litistämiseen ja lyttypottujen survomiseen. Toimi ihan hyvin. 

Hotteokit syödään kuumina, varotaan erittäin kuumaa sokerisisusta. Maistuivat paljon meikäläisille tikkupullille. Tykkäsimme! 

Lisään ohjeen sekä CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, että uudelle Pöytä Koreaksi-osastolle. 

Mulled PIMM'S

PIMM'S on mukava kesäjuoma, tykkään siitä paljon enemmän kuin viime vuosina suositusta Aperolista. Kesän PIMM'S-pullosta ei vain ollut enää tippaakaan jäljellä, joten täytyi mennä varastolle ja ottaa uusi pullo käyttöön, kun kohtasin netissä Mulled PIMM'S-ohjeen. En ole suurin glögien ystävä, mutta tämä kuuma juoma lumitöiden jälkeen maistui kyllä mukavalta. Siinä pitää vähän keittää ja paistaa (no ei sentään paistaa) ensin, mutta lopputulos on sen väärti. 

Mulled PIMM'S neljälle (joimme kaiken itse kahdelta istumalta)

• 70 g sokeria
• 80 ml vettä
• 750 ml sameaa omenamehua
• 1 kanelitanko
• 1 vaniljatanko
• 125 ml PIMM'Siä 
• 60 ml brandya (meillä edullista ruoanlaittokonjakkia)
• ohuita omenaviipaleita
• kanelitankoja annoslaseihin

Ensin keitetään pieni toffee, eli sokeri ja vesi laitetaan kattilaan ja kuumennetaan seosta sekoitellen sen aikaa, että sokeri liukenee veteen. Sitten nostetaan hieman lämpöä kattilan alla ja annetaan seoksen kiehua sen aikaa, että siitä muodostuu ruskea toffee, varotaan polttamasta sitä, ei sekoitella tässä vaiheessa. Tämä vie noin 5 minuuttia. 

Sitten seos jätetään jäähtymään viideksi minuutiksi, jonka jälkeen kaadetaan mukaan omenamehu varovasti, ettei se vain pärskähdä kattilasta. Mukaan lisätään kaneli- ja vaniljatangot. Nyt laitetaan taas tuli kattilan alle ja sekoitetaan nuolijalla joka kohdasta kattilan pohjasta, jolloin saadaan toffee sulamaan uudelleen ja sekoittumaan mehuun. Annetaan kiehua maltillisesti pari minuuttia, jonka jälkeen mukaan kaadetaan PIMM'S ja brandy/konjakki. Kuumennetaan vielä minuutin verran. 

Annostellaan kuumaa kestäviin laseihin ja laitetaan koristeeksi kanelitanko ja ohuita omenaviipaleita tikussa. Juodaan kieltä polttamatta. Olipa kiva talvinen juoma, mutta sokerin määrää voisi kyllä vähentää. Ohjeen otin täältä, se oli hieman sekava, esim aineluettelossa ei mainittu vettä ollenkaan, mutta teko-ohjeessa kyllä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään erilaisia juomakokeiluja.