Varma syksyn merkki - keittoa päivälliseksi

Keittojen ilmestyminen monen suosikkibloggaajani postauksiin on varma syksyn merkki. Tänään mekin söimme keittoa ja koska meillä syödään nyt Espanja-teeman mukaan (vaikka hampaat irvessä), oli keitossakin niin paljon Espanjaa kuin vaan sain siihen sullottua. Katselin neuvoja monesta paikasta ja päättelin, että tässä tarvitaan ainakin tomaattia, paprikaa, sahramia ja chiliä. Keräsin ajatuksia niin monesta paikasta, etten vinkkaa niihin kaikkiin. Tämä uusi suosikkiblogini voi kuitenkin antaa muillekin mukavan lukukokemuksen. Pidän blogin tyylistä, houkuttelevista ohjeista ja kauniista kuvista. Ihan niin monimutkaisesti en keittoamme toteuttanut, kuin ohjeessa oli. Tein keiton kolmessa vaiheessa. Ensin tein keiton liemipohjan:

• 2 tomaattia
• 1 punainen paprika
• 2 pientä sipulia
• 2 suurta valkosipulin kynttä
• sahramihippuja
• oliiviöljyä
• 3 keitettyä perunaa
• 3 dl hummerilientä
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita

Kalttasin kaksi tomaattia ja leikkasin ne kuutioiksi. Silppusin sipulit ja poistin paprikasta siemenet ja valkoiset sisuskalvot, leikkasin paprikan kuutioiksi myös. Kuorin keitetyt perunat ja leikkasin ne paloiksi (tässä sain käytettyä salaatista unohtuneet perunat, peruna toimii suurusteena tällaisessa keitossa). Kuumensin padassa oliiviöljytilkan ja laitoin sipulit öljyyn kuullottumaan ja sahramihiput luovuttamaan makuaan. Hetken kuluttua lisäsin tomaatit ja paprikan ja annoin niiden kypsyä muutaman minuutin. Seuraavaksi lisäsin pataan hummeriliemen, perunapalat ja valkoviinin. Tämä seos sai rauhassa kypsyä noin viisitoista minuuttia. Sinä aikana valmistelin merenelävät. Niitä keittoon tuli:

• 250 g merilohta
• 200 g kuhaa
• 8 kuorittua tiikerirapua
• 10 sinisimpukkaa

Puhdistin simpukat ja nyhdin niistä parrat irti. Kuumensin pannulla noin 1 dl kuivaa omenasiideriä ja kumosin simpukat pannulle. Laitoin kannen päälle ja muutaman minuutin kuluttua yhdeksän simpukkaa oli auennut, heitin aukeamattoman kompostikuppiin. Nostin simpukat siivilään valumaan ja jäähtymään. Sulatin tiikeriravut ja  jätin ne simpukoiden kaveriksi valumaan. Varmistin, ettei lohessa ole ruotoja ja leikkasin kalan irti nahasta ja kuutioiksi. Kuha myytiin nahattomaksi leikattuna fileenä. Sen keskellä oli lyhyitä piukassa olevia ruotoja, joten leikkasin kylmästi keskikohdan pois ja suikaleet pienemmiksi paloiksi. Näin simpukat, ravut ja kalat olivat valmiina.

Seuraavaksi maistelin liemipohjaa ja maustoin sitä suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla. Soseutin liemipohjan sattumat mixerissä ja kaadoin tasaisen keittopohjan takaisin pataan. Kuumensin liemen uudelleen kiehuvaksi ja lisäsin kalapalat ja ravut mukaan keittopohjaan kypsymään, muutamassa minuutissa kala oli kypsää ja ravut muuttuneet kauniin punerviksi. Aivan lopuksi nostin simpukat mukaan lämpenemään. Söimme lämmittävän keiton hyvillä mielin tuoreen leivän kanssa aivan viimeiseen tippaan asti.

Vueltan 13. etappi lähti liikkeelle Santiago de Compostelasta ja päättyi 173 km myöhemmin Ferroliin. Maisemat pohjoisessa Espanjassa näyttivät upeilta, sininen meri, vihreä maasto, iloisen väriset rakennukset. Tuolla olisi mukava matkailla. BMC-tallin Stephen Cummings selvitti etapin nopeimmin. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Joaquin Rodriguez ja toisena on  Alberto Contador, jota en kuulema saa sanoa Alluksi enkä Altsuksi, esikoinen kielsi. Ihme juttu.

Syödään sitä pastaa Espanjassakin!

Joinakin päivinä aikaa keittiössä on vain vähän, tänään oli sellainen päivä. Sen lisäksi, että aikaa oli vähän, oli myöskin intoni hieman kadoksissa ja tuntui hankalalta keksiä mitä söisimme. Tässä eräänä päivänä Kammenpyörittäjä tuumi, että syömme nykyään pastaa vähemmän, kuin hän oikeastaan toivoisi. Koska olen äärettömän huomioonottava ja tarkasti kuunteleva perheenemäntä, laitoin hakukoneeseen kaksi sanaa: spanish pasta. Ja siitäpä sitä sitten vain valitsemaan! Muistin, että kylmälaatikossa on vielä paketti chorizoa ja sen vuoksi valitsin ohjeeksi tämän. En ollut tänään valkosipulituulella, joten sen jätin heti kättelyssä pois. Kastikkeeseen käytin:

• 4 pientä chorizo-makkaraa
• 1 purkki tomaattimurskaa
• 1 sipuli pilkottuna
• 1 tl pimentonia
• 1 paprika (ei ollut)
• oliiviöljyä paistamiseen
• ripaus pippuria
• ripaus sokeria

Laitoin ison kattilallisen vettä kiehumaan pastaa varten. Leikkasin sipulin silpuksi ja chorizot ohuiksi viipaleiksi. Kuullotin  sipulia oliiviöljyssä ja lisäsin pannulle chorizoviipaleet. Kun ne olivat saaneet vähän rapeaa paistopintaa, kaadoin päälle purkillisen tomaattimurskaa ja sekoitin pimentonin joukkoon. Annoin kastikkeen kiehua lempeästi sen aikaa, kun pasta kypsyi reilusti suolatussa vedessä. Alan muuten vähitellen rohjeta riittävän pastankeittoveden suolaamisen, olin pitkään aivan vellihousu siinä asiassa. Maustoin kastikkeen pippurilla ja sokerilla. Suolaa tämä ei tarvitse, sillä chorizossa on sitä riittämiin.

Vueltan 12. etappi päättyi seinäjyrkkään nousuun, jossa kisaa johtava Joaquin Rodriguez jälleen kukisti Alberto Contadorin. Nyt kun aika-ajot on ajettu ja edessä on mäkisiä etappeja, voi toivoa kisasta kehittyvän vielä jännitysnäytelmän.

Salaattikeskiviikko espanjavivahtein

Minulla on ollut hieman vaikeuksia löytää mukavia espanjalaisia ruokaohjeita kokeiltavaksi. Tekisin mielelläni joka etapin kunniaksi uutta, ennen kokeilematonta ruokaa, mutta ohjeen etsintäni eivät ole olleet oikein tuloksekkaita. Tänään osuin tällaiselle sivulle, josta nappasin salaattivinkin. Ei tämä kauhean espanjalaiselta vaikuttanut, mutta päätin tonnikalan riittävän Espanja-sidokseksi. Ostan Lidlin Espanja-viikoilta aina tonnikalaa, jos sitä vain on saatavilla. Tuunasin ohjetta ruokaisampaan suuntaan kananmunalla ja perunalla. Perunoiden kanssa vain kävi niin, että  muistin ne keittää ja jäähdyttää, mutta unohdin ne sitten kokonaan salaatista. No, huomenna sitten joko perunarieskoja tai paistettuja perunoita! Käytin salaattiin:

• 3 keitettyä kananmunaa
• puoli lasipurkillista tonnikalaa
• 1 tavallinen  kurkku
• 1 avomaankurkku
• 4 tomaattia
• 2 kevätsipulia
• kahta erilaista salaattia koko niput
• 1 omena
• suolaa ja pippuria mausteeksi
• sitruunamehua
• (6 keitettyä perunaa kuutioina)

Keitin kananmunat ja leikkasin tomaatit lohkoiksi ja poistin keskustat ja siemenet, leikkasin lohkot suikaleiksi. Kuorin kurkut ja leikkasin nekin suikaleiksi. Valutin tonnikalan ja lohkoin sen paloiksi. Keitin perunat ja unohdin ne sen jälkeen. Kuorin omenan ja leikkasin sen samankokoisiksi suikaleiksi kuin muutkin ainekset. Pilkoin sipulit aivan pieneksi. Revin salaatit kulhoon ja nostelin muut ainekset salaattien päälle. Asettelin kananmunalohkot varovasti pinnalle, että kananmunasta pitämätön perheenjäsen saisi myös otettua ruokaa kananmunaa vältellen. Ripottelin pinnalle hieman suolakiteitä ja pippuria sekä sitruunamehua. Maistui!

Vuelta jatkui tänään henkilökohtaisen aika-ajon merkeissä. Päivän kiireet ovat ohitse ja pääsimme katsomaan tallenteelta, mitä Espanjassa tänään tapahtui. 

Pinchos morunos

Eilen Vueltassa oli lepopäivä, ajajat eivät varmaan käyneet paljon yli satasen lenkillä. Tänään kisa jatkui, reitti kulki Ponteareasista Sanxenxoon, etapin pituus oli 190 km. John Degenkolb otti neljännen voittonsa, ihmemies tässä kisassa! Kokonaiskilpailu jatkuu samoissa asemissa. Huomenna on vuorossa henkilökohtainen aika-ajo.

Aloitin päivällisen valmistelun jo eilen. Löysin Trissalicious-blogista herkulliselta vaikuttavan kanavarrasohjeen. Leikkasin neljä broilerifilettä kuutioiksi ja tein niille marinadin. Siihen tuli:

• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 1 rkl paprikajauhetta
• 1 tl chilijauhetta (unohdin kokonaan)
• 0,5 tl kuivattua korianteria
• 0,5 tl kuivattua kuminaa
• 0,5 tl kuivattua oreganoa (laitoin basilikaa)
• suolaa ja pippuria

Sekoitin kaikki marinadin ainekset keskenään tiiviisti suljettavassa astiassa ja lisäsin kanapalat, sekoittelin huolellisesti ja suljin kannen. Laitoin astian jääkaappiin seuraavaan päivään asti.  Etsin kyllä jauhettua chiliä, mutta ajatukseni harhautui jonnekin kuminan ja korianterin kohdalla, enkä muistanut jatkaa chilin etsintää.

Tänään olin jälleen ajastanut Kammenpyörittäjän ottamaan astian lämpenemään tuntia ennen kuin ehdin töistä kotiin. Olin liottanut bambuisia varrastikkuja koko päivän vedessä. Puikin 4-5 lihapalaa kuhunkin vartaaseen ja grillasin vartaita noin 5-6 minuuttia puoleltaan. Söimme vartaat grillattujen tomaattien, greippilohkojen, sipulin ja raikkaan salaatin kanssa. 

Magdalenat

Espanjassa näitä pieniä sieviä kakkusia kutsutaan magdalenoiksi, kun ne pohjoisessa naapurissaan ovat madeleineja. Leivonaisissa on pari pientä eroa tuon kirjoitusasun lisäksi. Kun madeleineissa on sitruunaa, on magdalenoissa appelsiinia. Voin sijaan Espanjassa käytetään oliiviöljyä. Nämä kaksi pientä muutosta tekevät leivonnaisten tuoksun ja maun erilaisiksi.

Otin ohjeen magdalenoihin Bob Vivant-blogista. Minulla ei ollut appelsiinikukkavettä, niin luulin, mutta sitten muistin (liian myöhään tietysti), että onhan minulla jostain siunaantuneena pullo appelsiinikukkavettä. Pitää seuraavalla kerralla käyttää sitä. Nyt käytin appelsiinimehua. Taikinasta tuli 12 magdalenaa ja siihen meni (mitat muutettu joltisellakin tarkkuudella):

• 1,6 dl venhäjauhoja
• ripaus suolaa
• 0.5 tl leivinjauhetta
• 2 kananmunaa
• 0,75 dl tomusokeria
• 1 appelsiinin kuori raastettuna
• 1 rkl hunajaa
• 1 tl vaniljauutetta
• 1 tl appelsiininkukkavettä
• muutama lehti tuoretta rosmariinia silputtuna
• 0,6 dl oliiviöljyä +vuoan voiteluun
• tomusokeria koristeluun

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin madeleinevuoan oliiviöljyllä. Vatkasin kananmunat ja tomusokerin vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistin toisessa kulhossa jauhon, suolan ja leivinjauheen. Lisäsin joukkoon hunajan, vaniljauutteen, appelsiinimehun- ja kuoriraasten (kukkavesi löytyi liian myöhään) ja rosmariinin. Yhdistin kulhoon kananmunavaahdon ja oliiviöljyn ja sekoitin taikinan tasaiseksi. Lusikoin taikinaa vuoan kolosiin ja paistoin magdalenoja noin 12 minuuttia. Olisi kannattanut myös jauhottaa koloset, sillä leivonnaiset olivat aika piukassa kiinni vuoassa. Silikonilastalla sain ne kuitenkin irti nätisti. Magdalenat sopivat aamiaisella hyvin yhteen maitokahvin kanssa.

Päivän pyöräilyannos on vasta edessäpäin, kun Vueltan yhdeksäs etappi ajetaan Andorrasta Barcelonaan. Matkaa kertyy 194 km ja kun se on poljettu on käsillä ensimmäinen lepopäivä. Tänään punainen johtajan paita ei vaihtane omistajaa ja muutenkin etapin luonne lienee hieman siirtymätaivaltyyppinen. Ennen päivän Vuelta-lähetystä saamme katsella myös Ranskasta Grand Prix Plouayta. Tästä tapahtumasta en ole kuullut aikaisemmin, joten on kiinnostavaa nähdä mistä on kyse. 

Soldaditos de Pavía

Tänään Vueltassa ajettiin Lleidasta Andorraan, kyseessä oli tirpakka mäkietappi. Loppu oli niin jännittävä ja ilmeisesti hihkuin melko innokkaasti, sillä jälkeläinen huomautti, että muista äiti hengittää! Olin jo todella toiveikas, että Alberto Contador voittaa etapin, mutta toisin kävin. Alejandro Valverde kukisti Contadorin juuri ennen maaliviivaa ja myös kisaa johtava Rodriguez ehti maaliin ennen suosikkiani. Chris Froome joutui hieman antamaan perään ja niin ollen Contador sai häntä kiinni kokonaiskilpailussa sekä ajamalla, että hyvityssekuntien avulla.

Meillä syödään usein kalaa, mutta olen vähän epävarma valkoisen kalan kokkaaja. Saan usein aikaan valjun makuista kalaa, kun koitan sekä varjella kalan hentoa makua, että varoa ylimaustamista. Tänään teimme ruokakaupassa pikapäätöksen kalatiskin ääressä, ostimme turskaa pitkästä aikaa. Muistelin, että olin nähnyt nettiselailuissani moniakin espanjalaisia turskaohjeita ja samantien päätin, että kyllä minä jotain sopivaa löydän. 

Kotiin päästyämme aloin selailla uudelleen ja huomasin pian, että Espanjassa käytetään paljon suolattua ja kuivattua turskaa, sillä useat ohjeet alkoivat sillä, että turskaa liotetaan ainakin yön yli ja vettä vaihdetaan suolaisuuden vähentämiseksi. Ajattelin, että voin kyllä käyttää tuoretta kalaa, eikö vaan? 

Löysin sitten ohjeen jo riisijälkiruoasta tutusta The Winter Guest-blogista. Se vaikutti siltä, että saattaisin saada aika miedosta kalasta maistuvaa. Lisäkkeeksi kalalle sopi mielestäni patatas bravas. Meille peruna maistuu monessa muodossa, eikä tämä pimentonilla maustettu lisäke tee poikkeusta.

Ostimme neljä noin 150 grammaista turskafilettä. Leikkasin jokaisen niistä vinottain 4-5 viipaleeseen, siistin samalla reunat roippeista. Puristin kulhoon isosta sitruunasta mehut viimeiseen tippaan ja lisäsin sinne 3 rkl oliiviöljyä, ripauksen suolaa (alkuperäisohjeessa suolaa ei laitettu, koska kala oli valmiiksi suolaista) ja pippuria sekä 1,5 tl pimentonia. Tähän marinadiin sekoittelin kalaviipaleet maustumaan noin tunniksi. 

Kun kala maustui, valmistin perunat. Esikeitin toistakymmentä keskikokoista siikliperunaa ja leikkasin kypsät perunat suupalan kokoisiin noppiin. Paistoin paloja oliiviöljyssä paksupohjaisella pannulla, kunnes ne olivat rapeita. Maustoin perunat suolalla, pippurilla ja runsaalla lusikallisella pimentonia. Nostin kypsät perunat pannullaan grillin kannen alle mietoon lämpöön. 

Kalan viimeistely tapahtui myös ulkona grillin sivupolttimella. Otin yhteen kulhoon muutaman ruokalusikallisen jauhoja, jotka maustoin suolalla ja pippurilla. Toiseen kulhoon vatkasin kevyesti kaksi kananmunaa. Kuumensin valurautapannulla runsaasti oliiviöljyä, sillä nyt ei ollut kyse uppopaistosta vaan ns. shallow frying-touhusta. Nostin muutaman kalapalan kerrallaan jauhokulhoon ja pyörittelin niitä haarukalla. Seuraavaksi nostin kalat kananmunakulhoon ja kastelin ne perusteellisesti. Kun öljy oli kuumaa, nostin neljä kuorrutettua kalapalaa kerrallaan pannulle paistumaan. Paistoin kalapaloja muutaman minuutin puoleltaan ja nostin ne sen jälkeen grillin kuvun alle talouspaperilla vuorattuun vuokaan pysymään lämpiminä ja valuttamaan liiat öljyt pois.

Söimme näitä espanjalaisia fish and chipsejä salaatin, remouladen ja kermaviilikastikkeen kanssa ja pidimme erityisesti kalan pehmestä, mutta napakasta rakenteesta ja mukavan savuisesta mausta. Patatas bravas meni ensimmäisenä loppuun, kuten aiemmillakin kerroilla, viimeistä murua myöten. En muuten kuorinut perunoita, vaan söimme ne kuorineen päivineen. Osasta perunoita kuori irtosi paistamisen aikana ja muodosti herkullista murua vuokaan. 

You did what?!

Meillä on kahvinkeitin, mutta yleensä se on yläkaapissa odottamassa muutamaa vuotuista sukulaisvierailua ja harvalukuisia perhejuhlia. Tulossa on keittokirja, joka johdattaa aivan uusille urille, mitä tulee kahvinkeittimen käyttöön keittiössä. Kurkkaa linkkiä ja etukäteismaistele vinkkejä:  You did what?!  Keittokirjaa odotellessa!

Tänään ei ollut aikaa laittaa ruokaa, ei espanjalaista eikä edes suomalaista. Pyöräilyäkin seuraan vasta tallenteelta. Mehumaijamme on pöhissyt koko päivän terassilla ja nyt pihalla uiskentelee isossa peltivadissa toistakymmentä pulloa marjamehua jäähtymässä ennen pakastamista, niistä saa piristystä moneen talvipäivään. Huomenna taas ruokahommia espanjalaiseen tapaan!

Polvorón, espanjalaiset mantelikeksit

Olen vieläkin aika huono pikkuleipäleipuri, en juuri koskaan tule tehneeksi pikkuleipiä enkä kauhean paljon välitä niitä syödäkään. Nyt kuitenkin ajan ollessa hieman kortilla ajattelin tehdä jotain espanjalaisia pikkuleipiä, sillä arvelin niiden olevan nopeatekoisia. Löysin ohjeen mukavalta kuulostaviin polvoróneihin. En ole varma miten sanaa pitäisi taivuttaa, mutta kyse on siis polvorón-nimisestä pikkuleivästä. Ohjeita oli monessakin blogissa, mutta Seasaltwithfood-blogissa käytettyyn ohjeeseen tartuin. Pieneen taikinaan, josta tuli pellillinen pikkuleipiä käytin:

• 110 g vehnäjauhoja
• 100 g suolatonta voita
• 40 g tomusokeria
• 50 g mantelijauhetta

Kuumensin uunin 150 asteeseen ja mittasin jauhot kulhoon. Jauhoja oli tarkoitus ensin paahtaa uunissa, mikä oli minulle vieras metodi, mutta tottelin lähestulkoon. Siivilöin jauhot niin tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle uunipellille kuin suinkin osasin. Laitoin sitten pellin uuniin. Ohjeen mukaan jauhoja paahdetaan 20 minuuttia vahtien, etteivät ne rusketu liikaa. Minun kärsivällisyyteni riitti siksi aikaa, kun tein muut taikinahommat valmiiksi, eli noin kymmenen minuuttia.

Sinä aikana vatkasin pehmeän voin ja tomusokerin tasaiseksi tahnaksi ja lisäsin mantelijauheen mukaan, sekoitin jälleen. Kun jauhot olivat olleet kymmenisen minuuttia uunissa, niistä lähti vieno paahteinen tuoksu ja nostin pellin pois uunista. Valutin paperin mutkasta jauhon siivilän läpi kulhoon, jotta jauho jäähtyisi nopeasti. Lämmin jauho sulattaisi taikinan voin ennen aikojaan. Siivilöin jauhon pariin kertaan, kunnes se oli viilennyt. Kärsivällinen tietysti olisi vain odottanut jauhon jäähtymistä. Sekoitin sitten lastalla jauhot taikinaan mukaan ja ihan lopuksi painelin pehmeää taikinaa hieman jauhoisin käsin, että taikinasta muodostui kiinteä pallero. Varoin liikaa puristelemasta, ettei käsieni lämpö pehmentäisi taikinaa liikaa. Jauhotin leivinalustan ja ripotin taikinan pinnalle ja kaulimelle hieman jauhoja ja kaulin taikinan noin puolen sentin levyksi. Otin siitä pikkupeipämuotilla pyörylöitä ja paistoin niitä noin 20 minuuttia. Ehkäpä juuri jauhon paahtaminen antoi sen houkuttelevan tuoksun näihin pikkuleipiin, joista minä en saanut yhtä kauniita, kuin lähdeblogissani oli, mutta hyviltä ne maistuivat runsaalla tomusokerikerroksella silattuna. Polvorón-keksejä syödään Espanjassa etenkin joulun aikaan.

Vueltan pariin ehdin vasta illalla tallennuksen parissa, mutta Steephill kertoo, että tänään ajetaan 175 km Tarragonasta Jacaan ja etappikarttaa voisi luonnehtia nousuvoittoiseksi, ihan kuten meidän Kuikan lenkkiämme alkuviikosta. En luule, että ammattilaisten tarvitsee taluttaa, kuten minun piti. Onneksi Kammenpyörittäjä odotti mäen huipulla!