Tämä omenakakku ei ole lehmää nähnytkään

joskus työpaikkahuumori saa aikaan tällaisen reaktion

Meillä töissä on tapana tehdä kepposia. Yleensä ne ovat kohtuukilttejä, mutta harvoin hyvänmaun mukaisia. Jätin toissapäivänä Kammenpyörittäjälle evääksi banaanin ja omenan ja merkitäkseni ne juuri häntä varten, laitoin niihin pienen lähmälapun, johon kirjoitin hänen nimensä, omani ja riipaisinpa pienen sydämenkin. Kun hän sitten meni töihin, hän löysi hedelmät ympäröitynä ainakin kymmenellä lapulla, joissa luki jotain tällaista: ihqulle miehelleni, rakashalipallerolleni, pusupusikullanmurulle jne. Hän toi kaikki laput kotiin, niitä voi uusiokäyttää, jos tulee lepertelyntarve.

Minä puolestani tein eilen töissä tauollani tarjolle maidotonta omenakakkua, koska yksi meistä (sanotaan nyt vaikka Xxxx) on tiukalla maidottomalla dietillä. Koska tavallinen voi ei käy, tarvitsin kasvirasvatuotetta ja merkitsin osaksi käyttämäni paketin Xxxxn rasvaamiseen. Kakun tein jostain muinoin etsimälläni ohjeella, jonka sovelsin maidottomaksi. Hyvää siitä tulikin, joten naputtelen ohjeen talteen nyt, kun vielä muistan sen. 

Maidoton omenakakku

• 5 omenaa
• 165 g maidotonta Sunnuntai-margariinia 
• 4 kananmunaa
• 2,5 dl sokeria
• 2 tl vaniljauutetta
• 2 dl omenamehua
• 5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• kanelia
• 2 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori omenat ja leikkaa ne paksuhkoihin lohkoihin, neljännes omenasta kolmeen lohkoon. Sulata rasva kattilassa ja kaada siitä hyvä loraus (taikinaan on tarkoitus mennä 150 g) paistinpannulle. Sekoita pannulle myös sokeri ja kunnon ripaus kanelia. Minulla oli eilen saatavilla vain  valkoista sokeria, mutta tummat sokerit sopivat tähän tosi hyvin. Kuumenna seos ja lisää omenalohkot pannulle, sekoittele välillä ja anna omenapalojen hautua miedolla lämmöllä taikinanteon ajan. Älä pehmitä niitä liikaa, etteivät ne mene mössöksi. Toisaalta sellaisen sattumaisen pikasoseen voisi myös levittää taikinan pinnalle, joten ei huolta, jos satutkin kypsentämään omenia liikaa. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää mukaan vaniljauute, jauhot (joihin on sekoitettu leivinjauhe ja hieman kanelia), omenamehu (joka korvaa maidon tai muun maitotuotteen taikinassa) ja sulatettu rasva. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä se leivinpaperin päälle uunipannulle. Asettele lämpimät omenalohkot taikinan pinnalle, se käy kätevimmin pienillä pihdeillä tai haarukalla ja kaada päälle pannulla oleva haudutusliemi. Ripottele vielä pinnalle lisää kanelia, jos siltä tuntuu. Paista kakkua noin 35-45 minuuttia riippuen siitä kuinka paksu kakkusi on. Isommassa vuoassa se jää matalammaksi ja pienemmässä siitä tulee korkeampi. Kokeile kypsyyttä tikulla (töissä kokeilen aina raa'alla spagetilla, kun en muista viedä sinne kakkutikkua) ja kun tikku on tökkäyksen jälkeen kuiva, on kakku kypsä. 

Meillä oli lisäkkeenä kauppaperäisiä vaniljakastikkeita, Oatly-merkillä on kastike joka on gluteenittomuuden (jota ei nyt haettu) lisäksi maidoton, joten se sopi myös Xxxlle. Muuntelin alkuperäisen ohjeen sokerimäärää, vähensin sitä kolmanneksella, koska omenamehu oli sokeroitua. Käyttämäni omenat olivat kirpeitä ja kovia, joten pieni pannupehmitys oli niille omiaan ja siinäkin käytin sokeria, joten taikinasta saattoi hyvin vähentää hieman sokeria. Kuva ei ole häävi, mutta kakku lienee jo syötykin, joten ei sen niin väliä. 

Kuumottava makkarakeitto

Flunssa tuntuu asettuneen taas liiankin taloksi, eikä ruoka silloin maistu kovin hyvin. Tänään tein keittoa, johon keräsin kaikenlaista kaapeista Hävikistä herkuksi-teemalla ja maustoin keittoa niin, että siitä tuli tavallistakin lämmittävämpi.

Sitäsuntätä-tyyppinen makkarakeitto

• 2 pienehköä mietoa chorizoa (eivät olleet espanjalaisia, olivat ihan mietoja, lasten chorizoja siis)
• 10 eiliseltä tähteeksi jäänyttä pientä lihapullaa
• 1 porkkana
• 4 kevätsipulia
• 3 keskikokoista perunaa
• 1 tetra suuria valkoisia papuja
• 0,5 dl punaisia linssejä (lisäsin listaan myöhemmin, postatessa unohdin, että laitoin niitäkin)
• 1 dl olemattoman pientä kukanmuotoista pastaa
• 3 pientä suippoa, aavistuksen nahistunutta paprikaa 
• 2 pikkuista tomaattia
• 4 pienehköä lehtikaalilehteä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• chilirouhetta
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta timjamia ja persiljaa
• vettä liemeksi
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä

Leikkasin makkarat noin puolen sentin viipaleiksi ja puolitin lihapullat. Kuorin porkkanan ja perunat ja leikkasin ne viipaleiksi ja suikaleiksi kypsymisen nopeuttamiseksi. Kumosin pavut siivilään, huuhtelin ja jätin odottamaan. Silppusin sipulin ja lehtikaalin, samoin yrtit. Viipaloin paprikat ja tomaatit. 

Laitoin paistinpannun kuumenemaan jo ainesten silppuamisvaiheessa ja sille hieman voita ja öljyä. Samoin laitoin kattilan tulelle ja siihen noin litran vettä vedenkeittimen kautta Jamie-tyyliin. Kun pannu oli kuuma lisäsin sille makkara- ja lihapullapalat. Paistelin niitä hetkisen ja kippasin kattilaan. Laitoin sitten pannulle vuorostaan sipulin, peruna- ja porkkanaviipaleet ja pyöräytin niitäkin kuumassa ennen kuin lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin ja maustoin chilillä, pimentonilla ja pippurilla. 

Kun ainekset alkoivat olla kypsiä, lisäsin mukaan punaiset linssit, pavut, pikkuiruisen pastan, lehtikaalin, tomaattiviipaleet ja tomaattipyreen. Annoin keitoin kiehua maltillisesti, kunnes pasta oli kypsää (lisää hieman vettä, jos liemi käy vähiin). Minun pastani oli niin olematonta, että se kypsyi parissa minuutissa. Tarkistin mausteet ja lisäsin suolaa, pippuria ja pimentonia. Jätin keiton hautumaan jälkilämmölle siksi aikaa, että ehdin kattaa pöydän ottaa annoskuvan. Lisäsin syömäni annoksen päälle vielä tuoretta timjamia ja varmaan aavistus manchegoraastettakin olisi sopinut tähän hyvin. Keitto oli hyvin maukasta ja niin vatsaa kuin sieluakin lämmittävää. Arvelen huomisten tähdenlentojen olevan vielä parempaa, kuten hyville keitoille usein käy. Tämä ruoka oli myös hyvin nopea, se oli valmista puolessa tunnissa.

Lokakuun kolmantena

Tänään on se päivä, kun lapsi muuttaa kotoa. Mitä äiti pakkaa mukaan hänelle mukaan? Tietysti paistinpannun, sähkövatkaimen ja samppanjalasit! Äiti on luvannut olla oikein reipas, eikä itke yhtään.

EDIT: En itkenyt!

Muistin tueksi: Poissa kotoa

Kuten tulin tunnustaneeksi, en muista asioita enää niin hyvin kuin joskus. Jos asia on tylsä tai ikävä, ei sen niin väliäkään. Matkat ovat kuitenkin sellainen juttu, että ne haluan muistaa. Ennen blogin aloittamista kirjoitin reissuilla aina päiväkirjaa, ainakin pidemmillä ja kauemmas suuntautuneilla ja niistä on tosi kiva lukea vielä nytkin toisinaan. Sittemmin päiväkirja on jäänyt ja rappeutuvan muistini tukena on nykyään blogimme, jonne lukijoiden tunteista piittaamatta kirjoitan reissupostauksia niin koti- kuin ulkomaillakin. 

Tunnisteluetteloni lienee jo ainakin Euroopan pisin, eikä se oikein toimi, jos minun pitää nopeasti (vaikka mikä kiire, valmiissa maailmassa?) löytää, että mikä se oli se juttu siellä toissa tai viime kesän matkalla, vai oliko tammikuussa kolme vuotta sitten. Tunnisteluetteloni tarkoitus on lähinnä olla naurettava eepos pöhköimmistä mielleyhtymistä, joita postauksista voi tulla, tai blogiin voi osua. Se toimii siinä tarkoituksessa oikein hyvin. 

Minun on jo pitemmän aikaa pitänyt koota uusi välilehti Campasimpukan ylälaitaan tähdellisten pannukakkuohjeiden, campasanaston ja miittipostausten ja muisten tärkeiden aiheiden rinnalle. En vain osannut enää. Mahtaako se olla toinen merkki aivojeni pehmenemisestä? Minua ärsytti suuresti, etten osannut asiaa, jonka olin osannut jo kuusi kertaa aikaisemmin. Bloggerin ulkoasun muotoilu tekee vain joskus minulle tenän, enkä millään saa haluamaani asiaa kohdalleen. Toinen samanlainen oli Instagram-koosteen saaminen näkyviin sivupalkkiin. Sen kanssa onnistuin viimein, kun ajattelin että nyt onnistun, vaikka tässä menisi henki. Ei onneksi mennyt.

Tänä aamuna sain samanlaisen kiukunpuuskan ja päätin nyt osata tehdä sen hempeleen välilehden ja noin viidentoista epäonnistuneen kokeilun jälkeen sain kuin sainkin välilehden Poissa kotoa aikaiseksi. Sinne lisäilen tässä pikkuhiljaa postauksia, joiden aiheena on reissaaminen Suomessa ja maamme rajojen ulkopuolella. Jotkut postauksista on julkaistu alunperin sisarblogini, CampaCaminon puolella. Maapallon ulkopuolisia reissuja ei ole vielä tiedossa, mutta teen niille sitten ihan oman välilehden, jos osaan, mikäli joku taho tahtoo sponssata meille sellaisia matkoja. Otan ehdotuksia vastaan ja lupaan tehdä ainakin kaksi postausta aiheesta kuvin ja melkeinpä voisin luvata kehuakin. Tai mistä sitä tietää, jospa avaruudessa on ihan tappotylsää?

Niin että älkäätten häiriintykö uudesta välilehdestä, saa siellä käydäkin!

Peruutan tällä erää postauksissa ja laitan linkkejä uudemmasta vanhempaan päin. Saa kommentoida! Vaikka niin te kommentoisitte, vaikka kieltäisin ja jättäisitte kommentoimatta, vaikka pyytäisin. Sellaisia te olette, hienot lukijani! Sellaisia teidän pitää ollakin!

EDIT: Nyt Poissa kotoa-välilehti alkaa olla ajantasalla, lisäilin sinne kuvia ja pieniä jutteluksia eri maista ja niissä matkustamisesta.

Tässäkö tulevan caminoni look?

Etumatkalla

Ennen Berliinin matkaamme olimme etuyön Vantaalla lentokenttähotellissa. Olisimme ehtineet lentopäivänämmekin Vantaalle, mutta sain kutsun blogitapahtumaan sopivasti edelliseksi illaksi. Näin syksyllä saisi kyllä juosta bloggaajatapahtumasta toiseen, jos jokaiseen kutsuun tarttuisi, mutta harvassa ovat ne tilaisuudet, joihin arkena ehtisi. Moni tapahtuma järjestetään aamupäivällä ja on mahdotonta piipahtaa kymmenestä yhteentoista Helsingissä näin kaukaa. Mutta eivät kaikki tapahtumat, joihin kutsuja tulee minua kiinnostakaan. Toisinaan tulee sellaisia vastaan, joihin mielelläni osallistuisin. 

Tuona keskiviikkona kutsu kävi Tammer-Tukun järjestämään bloggaajatapahtumaan Flamingoon. Kysyin voisinko tulla avecin kanssa, muistin myös kysyä Kammenpyörittäjältä hotsittaisiko häntä lähteä. Hän ei pistänyt pahasti vastaan, joten kun minulle vastattiin, että kutsu on tässä tapauksessa kahdelle, päätimme osallistua. Viime syksynäkin sain kutsun samaan tapahtumaan, ellen aivan väärin muista. 

Olimme täsmällisesti paikalla, kuinkas muutenkaan. Kyse oli esittelytilaisuudesta, jossa näytillä oli Maku Kitchen Life-tuoteperhe, sisustustuotteita, pihavalaisimia ja Rento- saunomis- ja kylpytuotteita. Akseli Herlevi oli sommitellut pientä syötävää naisvoittoiselle vierasjoukolle. Saimme pienen katsauksen tämänhetkisiin ja tulossa oleviin trendeihin ja tietysti maistelimme mukavia pikkusyötäviä. 

Olisin aivan orpo tuollaisissa tilaisuuksissa yksinäni, mutta Kammenpyörittäjän kanssa tunsin oloni kohtalaisen mukavaksi. Minä en ole ollenkaan saunojatyyppiä, mutta kauniit saunatuotteet kyllä herättivät kiinnostukseni. Maku Kitchen Life-sarjan keittiövälineet olivat myös kivannäköisiä, vaikkakin moni tuote oli ihan sitä samaa, mitä muillakin valmistajilla on. Pata on pata, ei siinä ihan kauheasti ole varioimista. Tuotteet oli mukavasti aseteltu katsottaviksi ja kosketeltaviksi. 

Viivyimme noin tunnin verran parituntiseksi ilmoitetussa tapahtumassa. En tunnistanut kuin pari blogaania, suurin osa taisi olla sisustusbloggaajia. Poislähtiessä saimme lahjat, jotka koostuivat somasta puukorista, jossa oli pullot oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa aluslautasineen. Tilaisuus oli hyvin järjestetty, mutta aivan sitä varten en lähtisi toiste näin kaukaa. 

Koska olimme jo melkein Helsingissä, veimme saamamme lahjat hotelliin ja kiiruhdimme Helsinkiin upouudella junayhteydellä. Oli kyllä vitsikästä mennä ensin hotellista bussilla lentoasemalle ja siellä toisella bussilla juna-asemalle, jossa kävelimme maan alla takaisin lentoasemalle, jonka junapysäkki ei ole vielä käytössä suoraan terminaalista. Juna pysähteli muutamaan kertaan matkan varrella asemien välillä milloin antaen tietä ohittaville, milloin vastaantuleville junille, sinänsä ihan toivottavaa kyllä. Ehdimme kyllä pöytävaraukseemme aivan hyvin.

Vaikka Helsingissä on kokeilemattomia ravintoloita pilvin pimein, luotimme taas tuttuun ja turvalliseen Passioon. Emme olleet vielä päättäneet etukäteen monenko ruokalajin menun ottaisimme. Se riippuisi siitä, miten täyteen olisimme tulleet Herlevin herkuista. Passion pöytään päästessämme arvelimme viidelle ruokalajille olevan hyvin tilaa. 

Syyskuinen  keskiviikkoilta oli mukavan vilkas suosikkiravintolassamme. Ensimmäistä kertaa Jussi Hukkanen ei ollut paikalla meidän käynnillämme, mutta ruokailu onnistui kyllä ilman häntäkin. Tälläkin kertaa menu oli mieluisa meille, pari pikkuisen suolaista kohtaa oli lautasilla, mutta muuten pidimme jälleen siitä, mitä Passiossa sai eteensä. Kahden hengen ateria viinien kanssa maksoi noin 250 euroa ja poistuimme syyskuiseen iltaan tyytyväisinä, vaikkemme Jussia nähneetkään.

Edit: lisään tämän postauksen Campasimpukan yläreunasta löytyvälle Valmiissa pöydissä-välilehdelle, jonne kerään ravintola-aiheisia postauksiamme. Tässä tosin on muutakin jaaritusta, mutta löydän sen itsekin paremmin, jos tarvii kurkata, että milloin sitä on oltu Passiossa viimeksi!

Palasimme hotelliin lentokentän lähelle taas junalla. Olikin mielenkiintoista liikkua täysin autiolla Aviapoliksen seisakkeella. Siellä oli hyvin avaruusasemamainen tunnelma kaarevine käytävineen ja kiiltävine liukuportaineen. Kaikkialla soi erittäin psykedeelinen musiikki. Harmi etten ottanut videota, kun Kammenpyörittäjä oli katoamassa jonnekin kaukaisuuteen portaissa. Päästyämme maanpinnalle hieman epäröimme minne suuntaan lähteä, kuljimme pimeässä rakennustyömaa-alueen poikki uudelle maantielle, jolta pääsimme kohti Jumboa. Kerrassaan hieno juna-asema! Huvituimme siitä suuresti. Junayhteys lentoaseman ja Helsingin välillä tullee joskus toimivaksi, vielä se on vähän ontuva. 

Lämmittävä thaikeitto

Minun aasialaisruoan tuntemukseni on melko vähäinen, mutta sen verran tiedän, että Thaimaan keittiöstä löytää lämmittäviä, kevyitä keittoja ja eilen olimme sellaisen tarpeessa. Flunssa meinasi tehdä pesää taloomme ja tämä keitto sopi sen karkottamiseen mita parhaiten. Ohjeen otin Madeleine Shawn blogista.

Lämmittävä thaikeitto kolmelle ja liemipitoinen työlounas yhdelle

• 400 g raakoja pakastettuja tiikerikatkarapuja kuorineen
• peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 limen mehu ja toisesta lohkoja viimeistelyyn
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 2 rkl vihreää thaicurrytahnaa
• 1 isohko kesäkurpitsa (ei kuitenkaan näin iso)
• 2 porkkanaa
• 5 dl kookosmaitoa
• 1 rkl neutraalia öljyä (minulla ei ollut kookosöljyä)
• 2 dl kasvislientä (tein kasvisfondiin, kokeilin eka kertaa)
• puolikas mietoa punaista chiliä
• (kevätsipulia jos olisin muistanut)
• ripaus suolaa ja pippuria

Lähdeohjeessa ei puhuttu mitään limen mehusta, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että lime kuuluu asiaan, kun thairuoasta puhutaan. Siksipä omin päin lisäsin sitä ruokaan. 

Kuorin sulatetut ravut ja jätin ne lävikköön valumaan. Raastoin inkivääriä ja sekoitin raasteen yhdestä limestä puristettuun mehuun. Kippasin ravut tähän pieneen marinadiin, sekoittelin ja jätin odottamaan. Raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi ja kesäkurpitsan myös. Minulla ei ole semmoista vempelettä (miten se on mahdollista?), jolla saa tuollaisia spiraaleja kuin lähdeblogissa, mutta raastoin kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi nauhoiksi. Silppusin korianteria ja chiliä. 

Kiehautin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia. Kuumensin pannulla tilkan öljyä ja lisäsin kuumaan öljyyn currytahnan. Paahdoin sitä puolisen minuuttia ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen, sekoittelin ja kypsensin seosta toiset puoli minuuttia. Kaavin seoksen kattilaan, jossa oli kasvisliemi odottamassa. Lisäsin mukaan kookosmaidon. Keitin keittopohjaa viitisen minuuttia. Seuraavaksi lisäsin mukaan chilin, kesäkurpitsasuikaleet, ravut ja osan korianterisilpusta (säästin osan koristeluun). Annoin keiton taas kypsyä viitisen minuuttia. 

Maistelin keittoa, siinä oli jo mahtavasti makua. Ripsautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitto oli  kypsää muutaman minuutin kuluttua, kasviksissa oli vielä hieman rapsakkuutta, liemi hyvin lämmittävää, muttei liian tulista. Annoksen päälle puristin limen mehua lohkosta ja ripottelin lisää korianteria. Pidimme keitosta paljon, se sai kyllä nenät hieman vuotamaan. Laitoin loput liemivoittoisesta keitosta Kammenpyörittäjälle seuraavan päivän lounaaksi, jotta se lämmittäisi häntä vielä töissäkin.

Luumupiilo

Meidän pienessä lähikaupassamme oli italialaisia luumuja juuri sopivasti tarjolla, kun tarvitsin luuhedelmiä kakkua varten. Olin katsonut sopivan ohjeen JJBegonia-blogista. Tälläkin kertaa sain hedelmät uppoamaan kakkuun ihan upoksiin, joten kakulle lienee sopiva nimi luumupiilo. Erityisen hyvänmakuista kakkua tästä jokatapauksessa tuli. Ohjeen ainesmääriin tein luonnollisesti pieniä justeerauksia.

Luumukakku

• 2,5 dl vaaleaa ruokosokeria
• 100 g pehmeää voita
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 3 pientä kananmunaa 
• 1 tl vaniljatahnaa
• puolikkaan sitruunan mehu
• 10-12 pienehköä pyöreää luumua
• kanelia ja vähän sokeria kakun pinnalle

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja rypistä arkki leivinpaperia hellävaraisesti niin, että saat sen asettumaan irtopohjavuokaan. Riippuen vuokasi koosta saat joko hieman korkeamman kakun pienemmässä vuoassa, tai matalamman suuremmassa. Luumujen määrä riippuu vuokasi koosta. Vähän enemmänkin olisin voinut niitä tunkea omaan tavallisen kokoiseen vuokaani. Halkaise luumut ja poista kivet.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa ne mukaan hyvin. Yhdistä mukaan vaniljatahna ja jauhot sekä leivinjauhe. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina vuokaan ja tasoittele pinta. Purista taikinan pinnalle sitruunamehu ja asettele puolikkaat luumut kuoripuoli päälle päin taikinan pinnalle. Ripota pinnalle kanelia ja hieman sokeria. Paista kakkua noin 45-50 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä. Jäähdytä hetkinen vuoassa ja irrota sitten vuoan rengas ja anna kakun jäähtyä vielä paperissaan. 

En ymmärrä miksi hedelmät taas upposivat kakkuun kokonaan, vaikka tässä oli kyseessä todella paksu taikina, johon ei tullut mitään nestettä, kuten maitoa tai jogurttia. Kakun maku vain parani seuraavaksi päiväksi, eikä se haitannut, että luumut paljastuivat vasta kakkua leikatessa. 

Chipotlella potkaistut burgeripihvit

Tänään oli hyvä päivä hemmotella nuorisoa ja tehdä heille kotoisia hampurilaisia. Leivoin aamulla Jonnan postauksen mukaisia hampurilaissämpylöitä, joita tein jo kerran aikaisemminkin. Nyt tein taikinan kaksinkertaisena ja nostatin taikinaa rauhassa sekä kulhossa, että pellillä sämpylöinä. Onnistuivat taas mitä mainioimmin. Enpä muuta ohjetta kaipailekaan. 

Halusin tehdä hieman erilaisia pihvejä tällä kertaa ja löysin foodgawkerista chipotle chicken burger-ohjeen Simone's Kitchen-nimisestä blogista. Niissä oli sattumalta käytetty täytteenä myös guacamolea, jota meillä jäi eiliseltä tortilla-aterialta. Niinpä sillekin tuli jatkokäyttöä sopivasti. Hieman muunsin pihvitaikinaohjetta, esimerkiksi pankomurut olivat lopussa, joten jätin pinnan rapeuttavan kuorrutteen pois. Chipotlea minulla oli puolikas purkillinen pakastimessa eräältä aikaisemmalta kokkaukselta, nyt se tuli käytettyä pois. 

Chipotlella maustetut purilaispihvit (10 kpl)

• 1 kg broilerin rintafileitä
• 0,5 purkkia chipotlepaprikoita
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 tl pimentonia
• 1 kananmuna
• 2 valkosipulinkynttä (jätin pois)
• 2 rkl vehnäjauhoja (unohdin)
• 1 tl jauhettua inkivääriä (en halunnut laittaa)
• pankomuruja (ei ollut)
• voita ja oliiivöljyä paistamiseen

Laitoin food processoriin (en muista miksi sitä sanotaan suomeksi, kun vaivauskulholla varustettu on minusta yleiskone) isoimman leikkuuterän ja broilerinfileen sen kulhoon. Käytin pulsella muutamia kertoja kunnes liha oli karkeaa silppua. Lisäsin muut aineet, sipulin, chipotlen, kananmunan ja mausteet. Jauhot unohdin kokonaan. Pyöritin terää hetkisen, noin puoli minuuttia kunnes ainekset olivat sekoittuneet, muttei taikinasta tullut liian hienojakoista. Otin pienen nokareen ja paistoin sen. Koepalassa oli jo mausteita sopivasti. Muotoilin taikinasta öljyisin käsin aiemmin leipomieni sämpylöiden kokoisia pihvejä. Jätin ne noin tunniksi kylmään asettumaan ja ruoka-ajan ollessa käsillä paistoin pihvit voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla kypsiksi. 

Kukin sommitteli mieluisiaan burgereita, omassani oli sämpylän pohjan päällä rapeaa salaattia, guacamolea, pihvi, juustoa, tomaattia, suolakurkkua ja kansi. Pihvit olivat mukavan mausteisia ja mehukkaita. Ne kutistuivat hieman pannulla, joten olivat lopulta kuitenkin sämpylöiden halkaisijaa pienempiä. Ei hidastanut menoa!