Kuuman päivän ilta – Jake Nymanin radio-ohjelmaa mukaillen

Nyt pääsimme taas lämpimälle vyöhykkeelle, noin 30 asteen lämpöihin päivällä ja yöllä pariinkymmeneen asteeseen. Aiemmin olin näissä lämmöissä jo ihan pönttö himmeänä, mutta jollain tapaa viime kesän yli 40 asteen lämmöt ovat muuttaneet ajatusmalliani siihen suuntaan, että kunhan pysyy alle 35 asteessa, pärjään kyllä. En tosin ryhdy mihinkään suuriin voimainponnistuksiin, mutta ei tarvitse kotiinkaan lähteä.

Teimme tänään lyhyen siirtymän Gienistä Beaugencyyn, alle 100 km. Näillä ranskalaisilla leirialueilla on se todella kiva juttu, että niille voi tulla jo aamupäivällä, eikä mene mitään ylimääräistä maksua. Kunhan tulee ennen kuin henkilökunta lähtee lounaalle, niin saa tulla. Ja hinnat! Kun Tanskassa ja Ruotsissa maksoimme leirialueyöstä 40-50 €, nyt maksaa 20-25€. Sepä ei ole ilahduttamatta. 

Heti kun olimme päässeet leiriytymään, kävelimme Loiren ylitse vanhaa siltaa keskustaan. Tästä alkaa tulla ihan sellainen paha tapa, montakohan leirialuetta olemme jo kokeilleet Loiren laaksossa, on leirialue, Loire, vanha silta ja keskusta sillan toisella puolella? 5-6-8? Jossain olimme kyllä eri joen varrella, mutta päätin, että sielläkin jokea voi kutsua Loireksi, vähän samaan tapaan kuin meillä kaikkia hiihtokenkiä monoiksi. 

Vastarannalla oli menossa jonkunlainen torikokous, jota luulimme kirppari- ja ruokatapahtumaksi, mutta lähemmäksi mentyämme älysimme sen olevan jonkunlainen liikunta- ja urheilukerhojen rekrytapahtuma, oli paljon eri seurojen kojuja ja varmaankin olisi päässyt liittymään yhteen jos toiseenkin seuraan maksavaksi jäseneksi. 

Tyydyimme osallistumaan tapahtumaan vain viinilasillisten ja frittiperunoiden verran. 

Olemme viettäneet iltapäivän leirillä ja tarkoitus oli paistella patatas bravas valmiina ostettujen kalaleikkeiden kanssa. Kuuma sää kuitenkin sai meidät vaihtamaan suunnitelmaa ja tekemään viime vuotisesta hellekelin ateriasta espanjalaisen tapaslautasen. Silloin söimme muutaman kerran melonia ja ohutta kinkkua ja nythän se oli ihan ilmiselvä tapaslautanen. Myös muutaman juustopala muutaman päivän takaa ja loput oliivit ja rypäleet asettuivat lautaselle ihan sopuun. Valkoviiniä olemme lantranneet vedellä ja Ryobi-tuuletin puhaltelee naamaani. 

Huomenna säästä riippuen käymme yhdessä pyöräilemässä, tai sitten minä pidän lepotuolia paikoillaan ja Antti käy pyöräilemässä. CampaAdria ei siirry minnekään. 

Kuuman päivän illan tapaslautanen

• 1 pieni hunajameloni
• 1 pakkaus serranonkinkkua
• 1 dl mustia kivettömiä oliiveja
• vähän tummia ja valkoisia rypäleitä
• 5 pientä palaa juustoa parin päivän takaa

Asettelin kaikki tarjolle laakealle lautaselle ja leikimme, että tämä on nyt sitten espanjalainen tapaslautanen. Varastoista meni niin kinkku, meloni, juustot kuin oliivitkin. Rypäleitä taisi jäädä ihan vähän.

La Vueltan etappia emme katsoneet, sillä säästelemme mobiilidataa. Appista saimme tietää, että etapin voitti Lennard Kämna ja kokonaiskilpailun ykkösenä jatkaa Sepp Küss. Ehkäpä huomenna ehdimme katsoa etapin loppupuolta oikein livenä. Olen tosi iloinen, että Sepp johtaa kisaa. Hänellä on niin ystävälliset kasvotkin. 

Papuja rapeapohjaisen kananmunan kanssa

Olen päässyt siihen tilaan reissussa, etten oikein muista mikä päivä milloinkin on. Tänään oli ihan sunnuntaiolo, mutta onkin vasta lauantai. Kävimme aamiaisen jälkeen pyörillä lähikylässä kaupassa, sinne oli matkaa noin kolme kilometriä ja bonuksena oli kylässä tietysti kirkko ja vielä tienvarsikirjastokin. Se oli aivan oikean kirjaston kulmalla, vanha puhelinkoppi täynnä kirjoja. Ruokakauppa oli pikkukylän lähikauppa, mutta siellä oli sellaiset valikoimat ja lihatiski, että kateus iski. Kaikki ostokset mahtuivat hyvin pyöräni sivulaukkuun ja päästelimme takaisin leirille. Antti lähti sitten persoonakohtaiselle pyörälenkille ja minä imuroin auton, vaikkei missään taidettu juuri tänään ketään monarkkia kruunata. 

Päivällisenä meillä oli Spain on A Fork-blogin papusivukeohje. En löytänyt aivan sellaisia papuja, kuin ohjeessa oli käytetty, vaikka juuri kehuinkin kaupan valikoimia, mutta valkoisia papuja nämäkin olivat. Ostin onneksi pienimmän purkin, sillä sää on lämmennyt taas melkoisesti eikä ruokahalu siitä ainakaan kasva. Hieman soveltelin, mutta tästä tuli oikein mainio sivuke. Oli tarkoitus tehdä tämä aivan lihattomana ruokana, mutta kaupassa oli todella hyvännäköisiä pieniä raakamakkaroita tarjouksessa ja jätimme vastustamatta kiusausta. 

Papuja ja rapeanpohjainen kananmuna + vähän makkaraa 

• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1/4 punaista paprikaa
• 1 pieni tölkki valkoisia pienehköjä papuja
• 3 eriväristä tomaattia
• 0,5 dl kuivaa roseviiniä (oma lisäykseni, koska seos vaati hieman nestettä)
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa
• 2 kananmunaa
• 6 pientä mausteista raakamakkaraa

Antti huuhteli pavut ja toi ne minulle ulkokeittiööni. Silppusin sipulit ja leikkasin paprikapalan ja tomaatit kuutioihin. Kuumensin pannua ja sillä lorauksen oliiviöljyä. Paistoin ensin sipulia, valkosipulimurskaa ja paprikapaloja muutaman minuutin ja sitten lisäsin siihen huuhdellut ja valutetut pavut ja muutaman minuutin päästä vielä tomaattikuutiot. Sekoittelin, maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Lorautin lasistani hieman viiniä ja annoin sivukkeen hautua muutaman minuutin. Antti paistoi sillä välin raakamakkarat. 

Lusikoin papusivukkeen pannulta odottamaan lautaselle ja kuumensin pannua lisää. Lisäsin pannulle ison lorauksen oliiviöljyä ja kun öljy alkoi sihistä, rikoin sille kaksi kananmunaa. Paistoin kananmunat rapeapohjaisiksi, mutta niin, että keltuainen oli vielä hieman valuva. 

Annoksiin nostimme raakamakkarat keskelle lautasta, niiden ympärille papuhöystöä ja päälle paistetun kananmunan. Pinnalle vielä vähän pippuria, pimentonia ja basilikaa. Katkaisimme patongista palasen ja söimme. Aavistuksen pienempi annos olisi riittänyt, vaikka yksi tomaatti vähemmän. 

La Vueltan kahdeksas etappi oli mäkiä ylös ja alas kulkeva. Katsoimme vain aivan muutaman viimeisen kilometrin mobiilidataa säästääksemme. Iloksemme Primoz Roglic voitti etapin ja vielä iloisemmaksi tulin siitä, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna suosikkini Sepp Küss. 

Punastuttava chorizokeitto

Olemme edelleen Gienissä, mikä hoppu tässä, kun on kiva leirialue. Teimme tänäänkin pyöräretken, tällä kertaa länteen päin. Katsoimme aamulla sääennusteita ja valitsimme sen, jonka mukaan ei pitänyt tulla yhtään sadetta. Tällä kertaa paikkaansa pitikin se, jonka mukaan sataisi. Kastuimme jonkun verran, mutta ei se mitään, aurinko alkoi paistaa palattuamme ja varusteet ovat jo kuivaneet. Pyöräilimme noin 32 km ja matkalla näimme kolme kirkkoa ja kaksi vesitornia. (en taaskaan saa tasattua tämän ensimmäisen kappaleen off linessä kirjoitettuja rivejä, murr)

Päivällisenä oli tänään omasta tai asiakkaan päästä-tyyppinen chorizokeitto ja chorizohan nostaa Espanja-tasot tappiin. Kävimme iltapäivällä leirialueen viereisessä vihanneskaupassa, jonne voi tilata aamuisin myös leivät. Ostimme vähän vihanneksia keittoa varten, esimerkiksi niin vähän pinaattia, että kaupan setä antoi sen ilmaiseksi.

Perunoita valitsin kolme ja käytin keittoon yhden ja vihreitä pitkiä papuja ostin kourallisen ja niitä jäi vielä puolet. Pitää käyttää nekin pian pois. Keitto onnistui oikein hyvin, se lämmitti niin, että posket olivat punaiset ainakin puoli tuntia. 

Posket punastuttava espanjalainen makkarakeitto

• 200 g chorizoa
• oliiviöljyä
• neljännes punaista paprikaa
• kahdeksasosa vihreää paprikaa
• 1 suurehko peruna
• 1 keltainen tomaatti
• 2 pientä keltasipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• puoli kourallista pitkiä vihreitä papuja
• kourallinen suuria pinaatinlehtiä
• vettä liemeksi
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• tuoretta basilikaa

Leikkasin chorizon viipaleisiin, perunan, paprikapalat ja tomaatin kuutioiksi, trimmasin pavut ja viipaloin sipulit ja valkosipulin. Leikkelin suuret pinaatinlehdet vähän pienemmiksi. Paistoin ensin chorizoviipaleita pannulla muutaman minuutin ja kumosin ne kattilaan. Pannulle jäi hyvin öljyä makkarasta, mutta lisäsin tilkan oliiviöljyä pannulle ja paistelin sipulia ja valkosipulia pari minuuttia ennen kuin kumosin ne kattilaan chorizopalojen kaveriksi. Laitoin pannulle seuraavaksi peruna- ja paprikakuutiot ja kuullotin niitä muutaman minuutin ja lisäsin ne kattilaan. Nyt pannu jäi virattomaksi ja nostin kattilan Campingazin liekille. Kaadoin kattilaan vettä sen verran, että ainekset peittyivät ja nostin keiton kiehumaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua lisäsin kattilaan tomaattipyrettä, vähän suolaa ja paljon pippuria. Tästä viiden minuutin kuluttua lisäsin kattilaan pavut, tomaattikuutiot ja lopuksi vielä pinaatit. 

Annoin keiton kypsyä vielä viisi minuuttia ja kokeilin onko peruna kypsää. Kun se oli parahultaista, laitoin liekin pois kattilan alta ja annoin keiton hautua kattilan jälkilämmössä vielä muutamia minuutteja. Tarkistin mausteet, lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja runsaasti pimentonia. Annoksiin vielä revimme basilikan lehtiä ja tupsautimme hieman pimentonia. Olipa tosiaan lämmittävää keittoa, olisi ollut omiaan kylmettyneille sateesta kastuneille pyöräilijöille, mutta meitä ei palellut ja aurinkokin paistoi. 

La Vueltan seitsemäs etappi oli tasamaaluonteinen ja lopussa siellä ajettiin kuin sunnuntailenkillä. Voittajaksi ajoi Geoffrey Soupe ja kokonaiskilpailua johtaa vielä Lenny Martinez, kiva että hän pystyi pitämään paidan. Huomenna sitten taas kiivetään vuorille ja lasketaan niiltä alas. 

Calabacín al Pimentón – kesäkurpitsaa pimentonilla maustettuna

Olemme taas tottuneet siihen, että ranskalaisiin sääennusteisiin kannattaa luottaa vasta jälkikäteen. Huomenna todennäköisesti on hyvinkin luotettavasti kerrottavissa millaista säätä tänään oli. Tänään ei pitänyt sataa aamupäivällä ollenkaan, mutta niin vain ripsautti pienen kuuron, kun olimme aamupalalla. Emme antaneet sen häiritä, vaan lähdimme suunnitellulle pyöräretkelle Briaren kaupunkiin. Siellä on akvedukti, joka ylittää Loiren ja se on ollut pitkään maailman pisin navigoitava akvedukti, vuosien 1869-2006 ajan. 

Pyöräilimme Gienistä Briareen mukavaa reittiä, näimme matkalla saman vesitornin kuin viime vuonna (silloin Antti näki sen pyörälenkillään, minä vain kauempaa autosta) ja muutaman kirkon. 

Leirillä ehdimme olla taas hetkisen ennen kuin alkoi sataa, vastoin ennusteita taas, mutta eipä se haitannut. Aloimme käyttää huolella loppuun kuukauden mobiilidataa katsomalla La Vueltan kuudetta etappia. Se olikin todella hyvä. Sitä katsoessa teimme samalla päivällisvalmisteluita ja ehdimme jopa syödä ennen kuin etappi oli loppu.

Meillä oli päivällisenä leivitetyt kalapalat, valmiina ostetut ja sivukkeina selleriremouladea ja espanjalaista pimentonilla maustettua kesäkurpitsaa. Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, ainakaan vielä Albert ei näytä suuttuneet minulle tästä eksploitaatiosta. Mobilepantryssani oli niin pieni kesäkurre, että sen kanssa yhtä suureen osaan nousi tomaatti, joka kuului myös ohjeeseen. 

Calabacín al Pimentón – kesäkurpitsaa pimentonmaustettuna

• 1 pieni kesäkurpitsa
• suolaa
• 1 suuri tomaatti
• 0,5 tl valkosipulimurskaa (löysin pienen purkin mobilepantrysta)
• oliiviöljyä
• pimentonia
• pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa

Leikkasin kesäkurpitsan lohkoihin ja sekoitin niihin suolaa, jätin ne noin vartiksi suolaantumaan, tämä irrottaa nestettä. Leikkasin tomaatin kuutioihin. Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja lisäsin sille itketetyt kesäkurpitsapalat, joista olin taputellut kosteutta ja suolaa pois. Paistelin paloja muutaman minuutin ja lisäsin pannulle valkosipulimurskan ja parin minuutin kuluttua tomaattikuutiot. Jatkoin paistelua 2-3 minuuttia ja maustoin seoksen pippurilla ja pimentonilla, maistoin suolan ja lisäsin sitä ihan pikkuisen. Kaadoin höystön lautaselle ja ripottelin pinnalle tuoreita yrttejä. 

Oli todella kiva sivuke kalalle ja valmiille sellerisalaatille (sitä sanotaan ranskaksi remouladeksi). Maistui Espanjalle. 

La Vueltan etapin päätös oli minulle oikein mieluista, sillä Jumbo-tallin mukavan oloinen domestic Sepp Küss voitti. Hän ei ihan saanut punaista johtajan paitaa ylleen, vaan sen vei nuori ranskalainen Lenny Martinez, hän on nuorin La Vueltan johtajan paidan saavuttanut ajaja. Hän ei välttämättä pysty pitämään paitaa pitkään, mutta ainakin huomenna hän pukee sen päälleen. Remco Evenepoel on sijalla 9, Jonas Vingegaard sijalla 11 ja Primoz Roglic sijalla 12. Huomenna vuorossa on tasamaan etappi ja silloin taas kirimiehillä on mahdollisuutensa. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

Tänään on ollut kiva päivä, emme ole jatkaneet matkaa vaan pysyneet aloillamme ja niin aiomme tehdä muutaman päivän tästä eteenpäinkin. Nämä Loiren pikkukaupungit ovat niin kivoja ja leirialueet suorastaan loistavia, luksusvapaita ja edullisia. 

Aamun kyllä aloitimme hieman epäranskalaisittain, sillä söimme pakastimesta toiseksi viimeiset palat Padasjoen ruisleipää, sitä josta Kekkonenkin piti. Antin isä antoi sitä meille mukaan, kun lähdimme reissuun ja nyt oli sellainen aamu, joka kaipasi juustovoileipää ja päälle vielä paprikaa. Niin meni juusto ja paprika loppuun. Pitää olla reissussakin taloudellinen ja käyttää ruoat loppuun. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen keskustaan, sinne tulee matkaa noin kilometrin verran, ensin joen vartta ja sitten Loiren ylitse. Nyt keskiviikkoaamuisin pienellä aukiolla on markkinat ja sieltä Antti osti juustoja. Se oli hauskaa katseltavaa. Hän valitsi kolme pientä juustopalleroa myyntikojun ulkopuolella olevalta pöydältä ja ryhtyi jonottamaan. Hänen edellään oli kaksi asiakasta, tai oikeastaan toinen heistä etuili, kun Antti ei ollut riittävän ripeä. Kumpikin näistä edeltävistä asiakkaista osti pieniä nykeröitä yhtä jos toista juustoa ja joka välissä kävi myyjän kanssa pitkät keskustelut, myös sen toisen myyjän kanssa, joka palveli toista asiasta. Siihen se varmaan perustuukin, ettei Ranskassa suurilla kauppaketjuilla ole liian voimakasta otetta koko maan kaupasta, että ihmiset oikeasti ostavat näiltä markkinoilta pienen palan sitä tai tätä, vihanneksia, kananmunia, hedelmiä, taimia, lihaa ja kalaa. 

Kävimme myös postissa (La Poste ranskaksi). Antti osti jo muutama päivä sitten muutaman postimerkin, silloin ilmeisesti koko konttorin melkein tyhjäksi. Nyt oli toinen tapaus. Gienin pienessä postikonttorissa kävi oikein kuhina. Nykyaikaisessa ranskalaisessa postikonttorissa on monta tiskiä, joiden takaa työntekijät voisivat palvella asiakkaita ja etenkin konttoreissa on useita erilaisia automaatteja. Voisi kuvitella, että automaattien tarkoitus on samankaltainen kuin meillä, eli vähentää työntekijöiden määrää, mutta mitä vielä. Ei Ranskassa. Kaikki palvelutiskit olivat tässäkin konttorissa tyhjillään ja työntekijät (ainakin neljä) olivat asiakkaiden (joita riitti) kanssa näillä konttorin seinustoilla olevien automaatteilla neuvomassa niiden käyttöä. He myös täyttivät asiakkaiden kanssa tai heidän puolestaan erilaisia paperikaavakkeita ja muutenkin tekivät töitä oikein ahkerasti. Antti sai apua madamelta, joka ymmärsi ulkomaanpellen haluavan ostaa postimerkkejä Suomeen ja hän lähti hakemaan erilaisia vaihtoehtoja. Postimaksut ovat muuten Ranskassa aika korkeat, ehkä jopa hieman enemmän kuin meillä ja huomattavasti Saksaa kalliimpaa. 

Kävimme tässä Gienin kaupungissa viime kesänäkin ja silloin vierailimme Gienin posliinitehtaan museossa ja tehtaanmyymälässä. Olin silloin niin pihinä, etten ostanut kaupasta mitään. Se jäi kaivelemaan ja osaksi sen takia tulimme kaupunkiin uudelleen. 

Nyt emme menneet enää museoon, mutta kävimme kaupassa ja ostimme kaksi lautasta. Muistelin, että olisin kaihonnut meille aamiaislautasiksi kauniita kukkasin koristeltuja lautasia ja niitä nyt ostimme, kaksi erilaista. Viimevuotinen pihiyteni hellitti hieman ja pystyin ostamaan kaksi lautasta viidellä kympillä. Mutta tämä ei tule tavaksi. Todistusaineisto pakattu kotiin asti, mutta uskotte varmasti. 

Kävelyretken jälkeen olimme olevinamme oikein ranskalaisia tai ainakin keski-eurooppalaisia ja söimme leirillä lounasta, kuten kaikki muutkin. Söimme vaan ihan väärää ruokaa, sillä teimme juustotarjottimen ja leikkasimme tuoretta patonkia, jonka ostaminen leipomosta oli sekin spektaakkeli vailla vertaa. Oi, miten rakastan Ranskaa! Antti siis osti torilta muutaman ulkojuuston (kuva ylempänä) ja marketista ostimme pienen valmiin valikoiman juustoja. Meillä oli rypäleitä, omenaa ja päärynää ja muutama innokas pörriäinen, jotka myös tahtoivat apajille. Minun juustomakuni on kieltämättä melkoisen lapsellinen, otin muutaman Babybel-palleronkin jääkaapista. Siitä ei geneerisyyttä puutu ja maistuu kaikille alle 3-vuotiaille ja minulle. Ulkojuustoihin en koskenut enkä sinihomejuustoon. 

Mikä ei kuulu joukkoon?

Päivän espanjalainen ruokaponnistus oli Spain on A Fork-blogin peruna-tomaattisalaatti, espanjaksi Ensalada de Patatas y Tomate. Se oli meillä sivukkeena höyrytetyn parsakaalin ja ohuiden pihvien kanssa. 

Ensalada de Patatas y Tomate – peruna-tomaattisalaatti

• 2 perunaa
• 2 tomaattia
• 2 rkl oliiviöljyä 
• 1 rkl samppanjaviinietikkaa
• tuoretta basilikaa
• tuoretta timjamia
• puolikas pulskaa valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria

Meillä ei ollut nyt kunnolla persiljaa, jota Albert käytti blogissaan, joten käytin basilikaa ja timjamia. Hän taisi myös blenderöidä kastikkeen, minulla ei ole matkakeittiössäni siihen välinettä. En myöskään kuorinut perunoita, vaan kypsensin ne kuorineen. 

Leikkasin perunat viipaleisiin ja höyrytin ne kypsiksi, se otti yllättävän pitkän ajan, sillä höyrytysviritelmäni ei ole kovin tiivis, höyryä karkaa siivilän ja kannen välistä. Leikkasin tomaatit myös viipaleiksi ja sekoitin vinaigretten, johon tuli oliiviöljyä, samppanjaviinietikkaa (ainoa etikka, joka meillä on mukana), suolaa, pippuria, timjamia, basilikaa ja valkosipulia. 

Kun perunaviipaleet viimein olivat kypsiä, levittelin ne laakealle lautaselle ja siihen päälle tomaattiviipaleet ja kastikkeen. Lisäksi vielä hieman pippuria myllystä. Kastiketta oli vähän liikaa tai sen rakenne ei ollut ihan oikeanlainen sen matkablenderin puutteessa, mutta maussa ei ollut valittamista. Pihvit paistuivat nopeasti pannulla ja parsakaali höyryttyi kattilassa. 

La Vueltassa viidennen etapin voitti sama ajaja kuin toissapäivänä. Massakirin ykkösenä maaliin rynni Kaden Groves. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Remco Evenepoel, eikä kärkikymmenikön asemat juurikaan muuttuneet. Huomenna voimme katsoa kisaa hieman pitemmän pätkän, sillä on kuukauden viimeinen päivä ja matkagigoja on vielä jäljellä. 

Parsakaalipasta

CampaAdria on siirtynyt Loiren laaksossa kappaleen matkaa eteenpäin, nyt olemme Gienissä. Olimme täällä viime vuonnakin, silloin jäi kaivelemaan se, ettemme ostaneet kuuluisaa Gienin posliinia ollenkaan. Sitä mistä emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kävimme museossa ja tehtaanmyymälässä, mutta vain ihailimme kaikenlaisia astioita ostamatta mitään. Huomenna aion korjata tämän erheen. 

Päivällisenä  meillä oli pastaa, jälleen. Ja jälleen ohje on otettu Spain on A Fork-blogista, sillä se on sellainen espanjalaisen keittiön aarreaitta, ettei paremmasta väliä. Eilen emme löytäneet parsakaalia pienestä kaupasta Decizessä, mutta tänään matkanvarren tuliterästä Super U:sta löysimme. Oli pakko ostaa vähän turhan suuri möllykkä, mutta ei se paljon maksanut ja koitan taikinoida loput jonkun toisen päivän aterialle. Albert oli käyttänyt kastikkeen nesteenä maitoa ja lientä, minä käytin kermaa, sillä meillä oli jääkaapissa kotoa asti mukana ollut kermapurkki, jota ei vaivannut vielä mikään, mutta jonka poiskäyttäminen oli varmaan ihan viisasta. 

Espanjalainen parsakaalipasta kahdelle

• spaghettia kahden annos (noin peukun ja etusormen tiiviiseen kieppiin mahtuva määrä
• hyvin suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulin kynsi viipaleiksi leikattuna
• 3 kevätsipulia silppuna
• 300 g parsakaalin nuppuja
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus pimentonia
• kahden tulitikkuaskin kokoinen pala manchegoa

Laitoin pastaveden kiehumaan kattilaan ja paistinpannulle ison lorauksen oliiviöljyä. Kun pastavesi kiehui ja oli suolattu, laitoin pastan kypsymään. Se kestäisi noin 10 minuuttia ja sillä välin kastike valmistuisi. Laitoin ohuet valkosipuliviipaleet öljyyn kypsymään ja minuutin parin päästä lisäsin pannulle kevätsipulisilpun. Kun kumpikin alkoi näyttää kuullottumisen merkkejä, lisäsin pannulle parsakaalinuput ja vielä hieman oliiviöljyä. Paistelin kasviksia pari kolme minuuttia. Kaadoin kerman pannulle ja sekoittelin, pienensin liekin pannun alta aivan pienelle. Kun pasta oli pian kypsää, kaadoin sen siivilään ja sekoitin pannulle kastikkeeseen, jossa parsakaalinuput olivat juuri sopivan kypsiä. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoksiin ripottelin päälle runsaasti manchegoa ja hieman pimentonia. Todella hyvä pastaruoka ja parsakaalissa oli sopivasti purtavaa. 

La Vueltassa oli sanalla hilly kuvailtu etappi jonka profiili enteili massakiriä maaliintulossa. Katsoimme hieman säästellen etappia, että mobiilidata riittää kuukauden loppuun. Peter Seliniä emme ole vielä kuulleet selostajana, toivottavasti hän pian tulee mukaan lähetyksiin. Massakiriin päättyneen etapin voitti Kaden Groves ja kokonaiskilpailua johtaa Remco Evenepoel. Jonas Vingegaard on neljäntenä ja Primoz Roglic sijalla 8. 

Ensalada de Pasta y Atún – espanjalainen tonnikala-pastasalaatti

Aamuisella Decizen keskustaan vievällä kävelyreissulla katsastimme paikkakunnan kirkon ja postitoimiston. Antti toimitti tärkeän asian, osti postimerkkejä. Se on aina samanlainen spektaakkeli ranskalaisissa postitoimistoissa. Yleensä koko henkilökunta on jo neuvomassa yhtä asiakasta faksin (!) käytössä ja vähitellen kaikki valuvat tähän oivalliseen asiakaspalvelutilanteeseen, jossa ulkomaanpelleä neuvotaan vierailla kielillä postimerkkien ostamisessa ja käytössä. Joillakin kerroilla Antti on sitten kyllä neuvonut työntekijöitä kuinka heidän hienoa postimerkkiautomaattiaan käytetään. Nytkään hän ei ostanut koko valikoimaa, vaan jätti muutaman merkin muillekin, kansiossa oli noin 20 merkkiä, joten ei saanut olla liian ahne. Kirkkoon ei päässyt sisälle, vaikka sieltä kyllä kuului klassista musiikkia uruilla soitettuna. 

Kirkko oli ferme

Tämän päivän espanjalainen ruokalaji on Spain on A Fork-blogin tonnikala-pastasalaatti, joka on nopea ja helppo tehdä retkikeittiössäkin. Meillä oli varastoissamme oikeastaan melkein kaikkea muuta paitsi tonnikalaa. Sitä sai lähimmästä Casino Shopista, jonne oli leirialueelta matkaa noin 700 metriä. 

Albertin tonnikala-pastasalaatti kahdelle

• 2,5 dl kuivaa pientä fusillipastaa
• vettä ja rivakasti suolaa pastan keittoon
• 2 kananmunaa keitettynä
• 20 mustaa kiventöntä oliivia
• 3 eriväristä ja -kokoista tomaattia
• 2 kevätsipulia (ei ollut ohjeessa käytettyä punasipulia)
• 1 pieni tölkki tonnikalaa öljyssä (säästä öljy)
• 2 rkl samppanjaviinietikkaa (kun ei ollut muuta, ohjeessa sherryetikkaa)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitin kananmunat kypsiksi ja toisessa kattilassa pastat. Leikkasin sipulit viipaleiksi ja tomaatit kuutioiksi, oliivin puolikkaiksi. Antti harvensi persiljapuskaa sopivasti ja avasi tonnikalapurkin. Kun pasta oli kypsää ja kananmunat kuorittu ja leikattu lohkoihin, kaadoin kypsän pastan salaattikulhoon (se määrittelee hyvin retkiruokien koon, ei saa tehdä enempää kuin silikonikulhoon mahtuu). Lisäsin mukaan öljystä kalastellut tonnikalapalat, tomaatit, sipulit ja oliivit, sekoittelin maltillisesti. Tonnikalapurkissa olevaan öljyyn sekoitin pari rkl etikkaa ja sekoittelin tasaiseksi. Kaadoin tämän pienen kastikkeen kulhoon ainesten päälle ja sommittelin kananmunalohkot päällimmäiseksi. Koristelin persiljalla ja kiersin myllystä päälle pippuria ja suolaa. 

La Vueltan kolmas etappi oli mäkinen ja paikoin ilmeisen keljussa säässä ajettu. Etapin voitti Remco Evenepoel ja kokonaiskilpailun johto tuli hänelle samassa kaupassa. Jonas Vingegaard on 31 sekuntia perässä ja sijalla 4, Primoz Roclic on 37 sekuntia ja sijalla 10. Kyllä kelpaa.