lauantai 1. joulukuuta 2012

Hidasruokien kuningas, rosvopaisti


Päätimme jo viime viikonloppuna, että tänään söisimme rosvopaistia. Sitä emme ole tehneet ainakaan pariin vuoteen. Aikaisemmin meillä oli sitä varten kaivettu kuoppa tontin laidalla. Saimme lahjaksi nuotiopaikan noin viisi vuotta sitten, samanlaisen kuin äidilläni on omalla pihallaan. Se muodostuu kuorma-auton vanteesta keskellä ja sopivan matkan päässä olevasta penkkikehästä. Olemme sen äärellä paistaneet monet makkarat  ja pari kertaa virittäneet paellapannun pesukoneenrumpu-uunin päälle. 

Viime viikonloppuna ilma oli vielä plussan puolella, mutta koko viikon onkin sitten ollut pakkasta ja viime yönä saimme tänne Keski-Suomeenkin ohuen lumipeitteen. Kammenpyörittäjä käänteiskehui meitä siitä, ettemme kaivelleet rosvopaistitiiliä esille ennen pakkasia, mutta kyllä ne sieltä jemmapaikasta pressun alta saatiin nytkin nyhdettyä esiin.


Kymmenen aikaan aamulla Kammenpyörittäjä aloitti tulien pitämisen nuotiopaikalla, hän asetteli tiilet kehäksi vanteen ympärille alkulämmittymään. Minä otin lihat pöydälle lämpenemään. Meillä oli 2 kg pala possun niskaa, vähän alle 2 kg painava naudan sisäpaisti ja kiloinen hirvenpaistipala. Viime mainitun saimme työkaveriltamme, kiitos sinne hieman meistä pohjoiseen!

Valmistelin lihat parin tunnin kuluttua. Tein oliiviöljystä, lipstikkasuolasta ja mustapippurirouheesta mausteseoksen, jota hieroin jokaisen lihapalan pintaan. Hirvi- ja nautapaloihin upotin muutamia valkosipulinkynsiä ja kaikkien päälle taputtelin tuoretta timjamia.

Varasin paketointia varten rullan paksua ja leveää foliota, rullan voipaperia ja pari Hesaria. Laitoin pesualtaaseen lämmintä vettä ja tungin altaaseen noin metrin mittaisen palan voipaperia, joka kastui yllättävän hyvin. Käärin lihapalan voipaperiin. Otin lisää voipaperia ja käärin kaksi muutakin samaan tapaan litimärkään paperiin. Sitten otin pari aukeamaa sanomalehteä ja avasin ne selälleen ennen kuin upotin ne veteen. Kastumisen jälkeen ne pitää nopeasti kääriä lihapalan ympärille, sillä sanomalehtipaperi menee helposti niin pehmeäksi, ettei sitä voi käsitellä. Viimeiseksi käärin jokaisen palan paksuun folioon, noin metrin mittaiseen palaan pariin kertaan, joten foliokerroksia tuli lihan päälle todella monta. Käänsin palan poikittain ensimmäisen foliopätkän jälkeen, jotta liha olisi tasaisesti monen kerroksen sisällä.


Kammenpyörittäjä piti tulta nuotiopaikalla kolmisen tuntia, jolloin vanne oli puolillaan upeaa hiillosta. Hän lapioi hehkuvat hiilet kottikärryihin ja asetti sitten lihapaketit kuopan pohjalle. Niiden päälle hän kaatoi hiilet kottikärrystä, jolloin paketit jäivät aivan piiloon ja suojaan tähän kotitekoiseen uuniin. Hiilien päälle Kammenpyörittäjä nosteli hitsarin hanskat käsissään kuumenneet tiilet. Tiiliä tuli kaksi kerrosta ja koko vanne tuli täyteen. Tiilien päälle hän vielä viritti tulet ja lisäili siihen klapeja silloin tällöin. Kesäisessä rosvopaisteilussa tämä ei ole välttämätöntä, eikä olisi ehkä ollut nytkään, mutta kylmemmällä säällä kyllä.



Lihat olivat paistumassa hiilien ja tiilien alla kolmisen tuntia. Koska lämpötilaa ja kypsyyksiä ei pääse mitenkään tarkistamaan, täytyy vain luottaa vaistoon. Kun ruoka-aika lähestyi, Kammenpyörittäjä nosteli ensin tiilet pois, ne sihisivät kivasti ohuen hangen päällä. Seuraavaksi hän lapioi hiilet varovasti taas kottikärryihin ja lihapakettien alkaessa häämöttää, hän entisestään varovaistui, ettei rikkoisi paketteja. Kuumuutta kestävillä hanskoillaan hän nosti lihapaketit esille ja avasi ne ulkona. Hirvipala oli ilmeisesti saanut vähän muita vähemmän foliota ympärilleen, se olisi pian kuivunut, jollei olisi tullut esiinkaivetuksi. Nauta ja possu olivat aivan optimaalisessa kypsyydessä ja niiden paketeista sai otettu talteen paistolientä pari desiä kummastakin.

Söimme kaikkia lihalaatuja puikulaperunamuusin ja karpaloiden kanssa, eikä voi kyllä valittaa mistään. Muutama suolahippu ja pyöräytys pippurimyllystä kruunasi annokset.



Nuotiopaikalla paistaisi nyt vaikka komppanialle makkarat, mutta eipä taida mahtua tänään. Tiilet saavat jäähtyä rauhassa ennen kuin ne huomenna laitetaan taas jemmaan odottamaan seuraavaa rosvopaistia. 

12 kommenttia:

  1. Vau miten ihana päivä teillä on ollut! Varsinaisia herkkuja! Pitääkin tehdä joskus taas rosvopaistia, viimeksi (kauan aikaa sitten) olen tehnyt porukalla kokonaisen lampaan, mutta tosiaan sitähän voisi hyvin tehdä vähän pienemmässä mittakaavassa.

    Hirvi on luonnostaan niin rasvatonta, että se voi kuivahtaa helposti, etenkin kun se oli puolta pienempi kuin muut. Mutta varmasti hyviä kaikki! Tosi kätevä ja sievä tuo teidän nuotiopaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi pitänyt laittaa se hirvipala samaan pakettiin nautapalan kanssa. Mutta onneksi ei kuivunut. Tulipa kyllä syötyä vatsa täyteen :)

      Poista
  2. En ole koskaan päässyt maistamaan rosvopaistia. Miten maku eroaa pitkään matalalla lämmöllä uunissa laitetun lihan mausta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se oikeastaan eroa mitenkään, ainakaan noin tiukkaan paketoituna. Ihan aidoilla salametsästäjillä tai muutoin rikollisilla rosvopaistelijoilla ei varmaan ollut Serlan voipaperia, Hesareita eikä folioita, joten alunperin ruoassa on varmaan ollut savunmakua tai muuten jostain "nuotioista" :) Mutta näin tuhdisti peitelty liha ei ota paistopaikastaan mitenkään erityisesti makua. Maustamisesta se varmaan enemmän on kiinni.

      Poista
  3. Ah mikä projekti! Tekisi mieli ruveta kaivelemaan nuotiopaikkaa tuohon meidän postimerkin kokoiselle rivitalopihalle, mutta voipi olla, että naapurit soittaisivat poliisit ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kannattaa kuitenkin yrittää ja tarvittaessa sanoa, että kadotit 50-senttisen ja sitä vaan etsiskelet!

      Poista
  4. Mielettömät herkut! Meidän rosvopaistikokeilu tapahtui sähköuunissa, ja tosi hyvää tuli. Minuakin kiinnostaa, että miten tuo "oikein" tehty siitä eroaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon Luimupupulle asiaa jo selittelin. Nyt sitten odotan kauhulla, kuinka jo oikea asiantuntija tulee kertomaan, mitä kaikkea tehtiin pieleen ja miten homma oikeasti pitäisi hoitaa :D Juteltiin illalla vielä rosvopaistista, se on ehkä enemmän happening, kuin järkevää ruoanlaittoa. Siis näin nykyihmiselle urbaanioloissa (ollaan mukas kaupunkilaisia, kun kuntaraja haihtui joku vuosi sitten) se on puuhailua ja hämmästelyä. Helpommalla saisi appeen lautaselleen, kun lykkäisi lihaköntsät uuniin. Mutta välillä on kiva touhuta pitkän aikaa ja paljon, polttaa puita ja nauttia tulen katselusta.

      Poista
  5. Teillä on ollut mahtavat herkut ja puuhat! Kyllä kelpais tuollaista päivää viettää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitäisi keksiä, miten jatkojalostan tähdenlennot maistuvaksi päivälliseksi :)

      Poista
  6. Kerrostaloasukin märkä uni!

    VastaaPoista