sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Yrttien kulta-aikaa


Tähän aikaan vuodesta ruoanlaitossa on se mukava puoli, että melkein ruoan kuin ruoan valmistamisen voi aloittaa sillä, että sonnustautuu tonttikenkiin (lue:feikkicrocsit) ja menee napsimaan yrttejä kasvihuoneesta ja pihan istutuslaatikoista, joita meillä kutsutaan nimellä kulatunga. Minun täytyy vielä  kauniisti pyytää Kammenpyörittäjää kumartelemaan yrttien puoleen, sillä selkäni ei anna niin paljon myöten, että ketterästi kyykistelisin. 

Päivälliseksi meillä on tänään samanlaisia köftejä, kuin pari vuotta sitten postaamani. Laitoin nyt yrttejä  taikinaan vieläkin reippaammalla kädellä, eikä niitä vieläkään tullut liikaa, paistoin pienen koemaistopalan. Lisukkeiksi grillaamme halloumia, (meidän pöydässämme turkkilaiset ja kreikkalaiset ruoat ovat sulassa sovussa), tomaatteja, sipuleita ja sieniä samaan tapaan kuin eilenkin. Vielä ne eivät pursu korvista. 

Eilen teimme ensimmäiset erät yrttisuolaa kuivumaan. Keräsimme yleiskoneen kulhoon kunnon nipun lipstikkaa ja kaadoimme päälle noin 2-3 dl karkeaa merisuolaa. Kuulosuojaimet olisivat olleet paikallaan, kun leikkuuterä teki parhaansa ja teki seoksesta kosteaa vihreää purua. Levitimme lipstikkasuolan tarjottimelle talouspaperiarkin päälle ohueksi kerrokseksi. Siinä suola saa kuivua useamman päivän ennen purkitusta. Viime kesäisistä yrttisuolalaaduista juuri lipstikkainen meni ensimmäisenä loppuun, joten aiomme tehdä sitä vielä monta erää. Teimme eilen kuivumaan myös ruohosipulisuolaa, joka oli juuri ja juuri riittävän kuivaa levitettäväksi tarjottimelle. Kevätsipulin vihreissä varsissa oli niin paljon kosteutta, että sipulisuolastani tuli aivan vellimäistä tahnaa. Levitimme sen kuitenkin leivinpaperiarkin päälle ohueksi levyksi ja tänä aamuna se oli jo huomattavasti kuivunut. Sitä saattoi palastella voiveitsellä ja päivän kuluessa sekin on saanut murumaisen olomuodon muitten yrttisuolalaatujen tapaan. Se saa varmaankin kuitenkin kuivua muutaman päivän pitempään. Yrttisuolassa oli heti murskaamisen jälkeen aivan huumaava tuoksu, nyt se on jo laantunut tunnistettavaksi, mutta miedommaksi. 


Viime kesänä hankin uuden pyöräilykypärän ja vanha Bell sai uuden elämän laventeliruukkuna. Tänä vuonna siinä asustaa äitienpäiväruusu.

20 kommenttia:

  1. Suolasaarella oli tavallissuolien (noinhan se taivutetaan ;)?) lisäksi myynnissä monenlaisia maustettuja suolia, lähinnä kai yrteillä, osassa oli varmaan muitakin mausteita mukana.
    Torin maustekauppiaalla oli eksoottisempia versioita, esim. vaniljasuolaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän olisi kätevää!

      Poista
    2. Luulen, että pitää testata :D Olisiko se uusavuttomuuden huippu? Kanelisokeri-sekoitukset eivät olisi mitään sokerisuolan rinnalla?

      Poista
  2. Tuon yrttilaatikoilla kyykkisen ansiosta kesä on ruoanlaitoissa ihmisen parasta aikaa. Toivottavasti selkä alkaa pian parantua kuntoon.

    PS Teidän tontin on pakko olla jonkin sortin paikallinen nähtävyys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tästä, kun ei ala riehua (niinkuin minä nyt yleensäkään...) Olen tässä vetreyttämässä itseäni kohtaiseen aamuvuoroon, toivottavasti saan valita parhaan tuolin töissä :D

      No en tiiä, ellei sitä katsota, montako polkupyörää on näkysällä...

      Poista
  3. KULATUNGA! Hihhi...hirtehishuumoria, mikäli muistan oikein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vähän :D Ehkä vähän mautonkin, mutta kuvaava.

      Poista
  4. Omat yrtit ovat kyllä ihana juttu. ja ihanaa kun muistutit tuosta yrttisuolan teosta. Äiti juuri ihmetteli, että mitä siitä lipstikasta tekisi, kun ovat kaikki paikat täynnä ja meillä on korianteria reippaasti yli tarpeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli talven hellan vieressä iso purkki persilja-korianterisuolaa, se yhdistelmä ei ihan iskenyt. Sitä en suosittele. Mutta korianteri yksinään kyllä toimi.

      Poista
  5. Voi kun minullakin olisi korianteria runsaasti. Se ei jotenkin menesty parvekkeellani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä menestyy parhaiten ne, joita ei oikein osata käyttää mihinkään :D Kuten salvia, tosin tämä vuosi on poikkeus sen kanssa.

      Poista
  6. Kiitos ihana kun muistutit yrttisuolasta! Viime vuonna tajusin sen vasta tosi myöhään ja suola loppui sitten heti alkuunsa. Nyt osaan olla fiksumpi - varsinkin kun joku muistuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin oli viime kesänä se ajatus, että yrttisuolat tehdään sitten syksyllä, leikitään sadonkorjuuta, mutta mikäpä estäisi tekemästä niitä jo nyt, kun yrtit ovat parhaimmillaan ja oikeastaan tarvitsevatkin sitä kunnollista harvennusta.

      Poista
  7. Hauska tuo Hävikista hyötykäyttöön -ruukku ;D

    VastaaPoista
  8. Hieno tapa kierrättää vanha pyöräilykypärä :D ja tosiaan, kiitos minultakin muistutuksesta että yrttisuolaahan pitää taas tehdä! viime kesänä taisin juuri lipstikasta tehdä ensimmäiset suolatestit ja hyvää oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun viime kesän kokeiluistani salviasuola oli sellaista, ettei se oikein onnistuut, tuli tunkkaista enkä muutenkaan ole salvian kanssa kaikkein kaverein.

      Poista
  9. Luin ensin vahingossa, että tonttukengät, ja mietin että millaisethan ne oikein on. Tungetaanko niihin yrttejä pohjallisiksi vai mikä on meininki. Olivatkin tonttikengät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne ovat sellaiset rumat muovikengät, joilla ei pitäisi omia tiluksia kauemmas mennä ihan esteettisistä syistä, mutta kyllä minä äskenkin menin, ihan kaupunkiin asti :D

      Poista